Sisäinen motivaatioKeskiviikko 20.3.2024 - Heljä Järvinen Olen lueskellut Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisua vuodelta 2014, jossa silloin kansanedustaja, kyseisen valiokunnan puheenjohtaja, Harri Jaskari esipuheen otsikossa toteaa, että innostus luo uuden Suomen. Tästä julkaisusta on siis päivälleen 10 vuotta, ja siinä tuodaan esiin työn tuottavuuteen vaikuttavia seikkoja. Hän kertoo, kuinka innostui Kaliforniassa Palo Alton kaupungin ja Stanfordin yliopiston myönteisestä ilmapiiristä. Palatessaan kotisuomeen uusia ideoita puhkuen, hän kertoi masentuneensa alle viikossa, koska uusia ideoita ei haluttu kuunnella ja ne vaiennettiin kuoliaaksi. Hän mietti, että asioiden esittäjä oli väärä henkilö tai että hän törmäsi itse vääriin henkilöihin. Uskon, että hän kohtasi vääriä henkilöitä. Vaikea meillä on kuitenkaan välttyä siltä, koska vahingonilo ja ei se kannata- ajattelu on laajemminkin vaikuttava tapa Suomessa. Sisäinen motivaatio syntyy, kun kohtaamme jotain itsellemme epämieluisaa tai innostavaa. Kyky saada negatiivinen tunne tuottamaan positiivista motivaatiota on synnynnäistä ja osittain kasvatuksesta peräisin. On vanhempia, jotka luottavat ja osaavat myönteisesti kannustaa lapsiaan uuden edessä. Perähämäläinen perimä on kuitenkin lujassa ja nujertamisen kulttuuri kukkii edelleen. Klassista laulua opiskellessani oivalsin monia asioita itsestäni ja miten tulkintaan vaikuttaa se, että tuntee itseään edes hitusen. Avuksi tarvittiin kuitenkin luotettavat laulupedagogit. Lauluopintojen edetessä ymmärsin, miten paljon leikkimielisyys, joka meillä aikuisuuteen tultaessa usein katoaa, helpottaa oppimista, mutta kuinka paljon täydellisyyden viehätys ohjaa tekemistä. Olen sitä mieltä, että kun tavoittelee mahdollisimman korkealle kaikessa mihin ryhtyy, saavuttaakin jotain. Luonteeseeni ei ole koskaan kuulunut mennä sieltä, missä aita on matalin. Sisäinen motivaatio auttaa onnistumaan ja tuo mielihyvän tunteen. Onnistumisen tunne auttaa edelleen jaksamaan ja yrittämään. Kaikki lähtee omasta sisäisestä tahdosta tehdä asioita innostuneesti ja antaa tilaa uusille ideoille. Paljon on palstatilaa käytetty kertomalla siitä, kuinka ystävistä on tullut entisiä heidän negatiivisen ajattelutapansa ja toimintansa myötä. Se on mielestäni tervettä itsesuojeluvaistoa. Tulevaisuusvaliokunnan julkaisussakin todetaan, että muutos lähtee meistä itsestä. On syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä on oma osuus hyvää tuottavaan muutokseen. Suomihan on rikas kaikista totuudeksi uskottuihin sanontoihin – joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa ja julkaisussakin esiin tuotuun - otsasi hiessä sinun on leipäsi tienattaman. Muun muassa näillä meitä on kasvatettu ja ohjattu. Kun nyt kymmenenkin vuotta on tulevaisuusvaliokunnan julkaisusta, niin onkohan jo oivallettu paremmin, että sisäistä motivaatiota myönteisesti ruokkimalla saavutamme tavoitteitamme ja kykenemme hyödyntämään niitä.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Harri Jaskari, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2014, Innostunut yhteiskunta, |
Oi aikojaKeskiviikko 18.10.2023 - Heljä Järvinen Lämmityskausi on alkanut. Odotan innolla leutoa talvea. Sähkönhinta on jäänyt korkealle ja tuskin päästään koskaan niin alhaisiin hintoihin, kuin muutama vuosi sitten. Samoin taitaa käydä polttoaineiden hinnoille, joihin korotusta on jälleen luvassa. Suora sähkölämmitys ja 150 kilometrin päivittäiset työmatkat ovat iso kustannuserä. Vain leuto talvi auttaa vähentämään molempia kustannuksia. Tässä ei nyt suinkaan ole kahdesta asiasta kyse, vaan lukuisten muiden tuotteiden ja tavaroiden hinnat ovat jo tähtitieteellisiä. Olen käyttänyt astianpesukoneessa Fairy Platinum konetiskitabletteja. Aiemmin ostin pusseja, joissa oli muistaakseni 70 kpl tabletteja. Sitten bongasin pussin, jossa kappalemäärä oli 100. Ajattelin, että onpa kiva, kun niitä on heti noin reippaasti, niin ei tarvitse kaupasta yhtenään olla hakemassa. Totuus olikin sitten toinen. Tabletit ovat paljon pienempiä, kuin aikaisemmat ja hinta myös varmaan suhteessa korkeampi. Tavallaan on kuitenkin hyvä, että pesutabletit ovat pienempiä, sillä pesutulos on edelleen mainio, joten miksi käyttää liikaa pesuaineita, jos vähemmälläkin puhtaaksi tulee. Moni muukin tuote kaupoissa on muuttunut kooltaan pienemmäksi ja hinta sitä vastoin noussut. Korkeaksi kohonneet energiakustannukset ovat saaneet kuluttajat reagoimaan tavalla, josta voi tulla kallis lasku kuluttajalle itselleen. Lämmitystä vähennetään senkin uhalla, että siitä voi syntyä kosteusvaurioita ja hometta asuntoihin ja kiinteistöihin. Vettä käytetään vähemmän, jonka vuoksi kunnissa joudutaan korottamaan vesimaksuja. Vesilaitosten korkeaksi nousseet kustannukset pitää saada katettua, jolloin nämä kustannuserät kerätään asiakasmaksuina. Melkoinen kehä. Mutta nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon tila se vasta puhuttaakin. Vuosikymmeniä on tiedetty, että väestö vanhenee reippaalla tahdilla ja samalla hoidettavien sairauksien määrä lisääntyy. Tällä hetkellä tilanne vanhusten huollossa on kestämätön. Entistä enemmän on avun tarvitsijoita ja aina vähemmän on paikkoja, joista apua saa. Pirkanmaan hyvinvointialue lakkauttaa vuodeosastoja ja vähentää muita hoivapaikkoja sekä terveysasemien vastaanottoja. Ei voi kuin silmät soikeina katsella tulevaisuuden kauhukuvaa ihmiskohtaloista. Syyslomaviikko on arvioitu säältään aurinkoiseksi, mutta yöpakkasia on jo luvassa. Siihen ei paljon tarvita vettä mukaan, että talvirenkaat käyvät autoihin tarpeellisiksi. Muistetaan taas pitää turvavälejä autolla ajaessa ja kävelylenkeillä heijastimia. Aleksis Kiven Laulu Oravasta sopii tähän tunnelmaan. |
2 kommenttia . Avainsanat: Pirkanmaan hyvinvointialue, vanhus huolto, Aleksis Kivi, Laulu oravasta, lämmityskausi, Fairy Platinum |
Poliisin tuttu jo nuoruudestaKeskiviikko 16.11.2022 - Heljä Järvinen Nuoruudessani sain tutustua paikkakuntamme nimismieheen, Martti Porvaliin. Istuin koulukaverini pyörän tarakalla ja ajelimme kylämme keskustassa valoisaan aikaan päivästä, nopeusrajoituksia rikkomatta, kun nimismies kaahi paikalle ja torui meitä, että ”näin ei kuulkaas täällä ajeta”. Tarakalla istuminen oli silloin kiellettyä. Turvallista se ei ollut silloin, kuten ei nytkään. Meitä tapauksen kohdehenkilöinä olleita nuoria tyttöjä ei naurattanut lainkaan ja luvan saatuamme, pyörää taluttaen, alahuuli vapisten lähdimmekin paikalta pois. Poliisin tehtävänä on tänäkin päivänä saada rikkeen tekijät ruotuun. Jälkeen päin nuoruuden tapahtuma on saanut hymyn kasvoille. Vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan parissa myöhemmin sain tutustua Marttiin, joka sittemmin toimi myös syyttäjänviraston päällikkönä Äänekoskella ja Jyväskylässä. Tästä 70- luvun tapahtumasta olen hänen kanssaan keskustellutkin. Keskustelun jälkeen erosimme sovussa. Hänen poikaansa Mikkoon olen myös tutustunut maanpuolustustoiminnassa. Mikko on jatkanut isänsä viitoittamaa tietä ja toimii tällä hetkellä Sisä-Suomen poliisilaitoksen operatiivisena lakimiehenä. Hän on myös palkittu tiedusteluhistorian tutkija. Mikko Porvali on kirjoittanut useita korkeatasoisia teoksia, muun muassa juuri ilmestyneen Syvärin takana. Tämä teos kertoo jatkosodan aikaisesta kaukopartio- ja tiedustelutoiminnasta. Meidän jokaisen historiaan liittyy paljon erilaisia asioita ja tapahtumia. Työmatkoja ajaessani on hyvin aikaa kuunnella radiota. Mielelläni avaan aina Yle Radio 1 kanavan, sillä sieltä tulee runsaasti myös klassista musiikkia ja asiaohjelmia. Eräänä päivänä tuli Jake Nymanin valitsemia musiikkikappaleita Näistä levyistä en luovu-ohjelmassa. Jakella on valtava kevyen musiikin tietämys ja hän on yksi nuoruuteni idoleista. Tuossa mainitussa ohjelmassa hän sanoi erittäin hyvin sen, että jos muistisairas ihminen kadottaa kaiken nykyisyyden ja ei enää osaa kommunikoida, mutta kuulleessaan tutun laulun, alkaa selkeästi laulamaan mukana, niin silloin ei voi muuta todeta kuin, että musiikilla on valtava voima. Kulttuurin vaikutus hyvinvointiimme ja elämäämme on suurempi, kuin arvaammekaan. Lukeminen kannattaa aina, sanoi aikanaan kirjailija ja kulttuuripersoona Jörn Donner. Kirjojen hankkiminen ja niiden lukeminen on kuitenkin vähentynyt vuosi vuodelta. Uusi tutkimuskin kertoo, että korona-aikana ihmisten ajateltiin käyttävän enemmän aikaa lukemiseen, mutta se väheni entisestään. Tärkeä huomio tutkimustuloksessa on kuitenkin se, että ihmiset alkoivat liikkumaan enemmän. Kirjallisuudella, mutta myös liikunnalla on valtava merkitys hyvinvointiimme. Joten suosittelen lämpimästi molempia asioita! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Martti Porvali, Äänekoski, Viitasaari, Mikko Porvali, Syvärin takana, Jake Nyman, Näistä levyistä en luovu, YLE Radio 1, |
KesäyöKeskiviikko 22.6.2022 - Heljä Järvinen Keskikesän juhla on jo ovella. Siniristilippu liehuu yöttömässä yössä. Juhannukseeni kuuluu ehdottomasti Johan (Jussi) Björlingin tulkitsemana M. Schraderin Midsommernätter. Suomalaissyntyiseltä isoäidiltään tämä henkeäsalpaavan äänen omaava tenori sai lempinimekseen Jussi. Jussi oli Ruotsissa ja maailmallakin tunnettu tenori, ja on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaista oopperalaulajista. Musiikkikoulutusta isältään saanut Björling esiintyi jo aivan pienenä poikasena veljiensä kanssa. Oopperadebyytti oli Tukholman oopperassa 19-vuotiaana. Tämän Midsommernätter-laulun suomennoksessa puhutaan vienoista valkeista kesäöistä, joissa lempi leiskuu kaihoisasti. Laulussa myös toivotaan, että armahin olisi mun. Ja edelleen runollisesti kerrotaan, kuinka luontokin yhtyy lauluun toiveessa saada se yksi ja ainoa armahin. Lopulta näin toteutuukin, kun vihdoin lausutaan: ”Armas, mä oonhan sun”. Jussi Björlingin kaunis tenoriääni hurmaa minut aina uudestaan, on joulu tai juhannus. Hänen lauluaan kuullessani keskikesän juhla saa kruunun. Jos on kaunis ilta, kuuntelen tämän laulun rannassa, laiturilla istuen. Usein tähän lauluun sekoittuu iloisesti kuikan huuto. Molemmat äänet tuovat juhannusjuhlaan ylvästä tunnelmaa. Iloista juhannusta! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Juhannus, Jussi Björling, Midsommernätter |
Muuttuuko ihminenKeskiviikko 9.3.2022 - Heljä Järvinen Pitkän ja kylmän talven jälkeen, keväinen aurinko kultaa säteillään maisemaa. Jokin tumma pilvi saa kuitenkin valon häipymään. Kaksi vuotta on kulunut vaativissa olosuhteissa, mutta tämä ei ilmeisesti riitä, vaan lisää tummia pilviä on tulossa. Uusia uutisaiheita tulee aina varmasti, niin nytkin. Korona sai jäädä mutta maskit, ainakin toistaiseksi, pysyvät tiiviisti hoitohenkilökunnan kasvoilla. Venäjä pyrkii suurvaltana tuottamaan nyt uusia uutisia ja onnistuu siinä turhankin helposti. Venäjän suunnalta tuleva uutisointi on hyvin harvoin ollut myönteistä ja kannustavaa ja se taas ei johdu uutistoimittajista. Liian usein näiden uutisten sanoma on, että toista osapuolta on vahingoitettu joko ruumiillisesti tai aineellisesti. Pyritään vaikeuttamaan ihmisten normaalia arkea tavalla, jota on vaikea ymmärtää, eläessämme jo näinkin pitkällä 2000-lukua. Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie - lauloi aikanaan Georg Ots, Tuula Valkaman sanoin. Tämän laulun sanoissa on hyvin vahva sanoma. Joskus on syytä pohtia sellaistakin vaihtoehtoa, että muu maailma ei ole vihollinen ja keskustelemalla asioista, ne voidaan selvittää pienin vaurioin. Aurinko paistaa nyt todella kirkkaasti täysin pilvettömältä taivaalta. Linnut virittelevät jo keväisiä sointuja, hiukan jähmeästi vielä. Tässä pohdin, että ehkä kuitenkin vielä yksittäisen pienen ihmisen toive tai rukous voi pysäyttää syntyneen sodan. Ihmishenkien menetyksiä mikään ei korvaa, mutta jos muuten asiat pystyttäisiin vielä korjaamaan lisävahinkojen välttämiseksi ja ihmishenkien turvaamiseksi. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukraina, Georg Ots, Muuttuvat laulut, Tuula Valkama |
Kato, hoitaja - hoitajakato?Keskiviikko 3.11.2021 - Heljä Järvinen Jälleen on herätty keskustelemaan aktiivisesti hoitajapulasta. Muun muassa Aamulehti on useasti viime aikoina julkaissut hoitajien haastatteluja ja kertonut heidän näkemyksiään työstä, työoloista ja palkkauksesta. Suomen suurin sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö TEHY lehdessään (19.10.-21) Jan Holmbergin kirjoittamassa kolumnissa kertoo, että nuori hoitaja voi nostaa äkkiä kytkintä, jos työolot eivät ole kunnossa. Kytkintä voi nostaa myös vanhempikin hoitaja ja juuri samasta syystä ja lisäksi siitä syystä, että pitkä työura hoitajana ei millään mittapuulla ole oikeuttanut edes kohtuulliseen palkkaukseen tai että työoloja ei ole edes yritetty parantaa. Alasta luopumisen syynä näyttäisi olevan myös aiemmin tutkimuksissa esiin tullut kokeneempien hoitajien kykenemättömyys ohjata nuoria hoitajia ja vanhempien kollegojen joskus puuttuva ammatillinen käyttäytyminen. Hoitajapula ei tule lähitulevaisuudessa helpottumaan. Tämänhetkisen hoitajapulan suurimpia syitä ovat epäinhimilliset työolot, työnantajan ja/tai esihenkilön puuttuva tuki ja työn vaativuuteen nähden aivan liian pieni palkka. Epäinhimilliseksi työolot tekevät osin se, että usein oman työvuoronsa lisäksi hoitaja joutuu jäämään töihin kollegan yllättävän sairauspoissaolon vuoksi. Hoitajamitoitus ei myöskään aina ole kohdallaan, vaan monisairaita ja vaikeasti hoidettavia potilaita saatetaan joutua hoitamaan ilman työparia, vaikka selkeästi pystytään osoittamaan kahden tai useamman hoitajan tarve potilasta hoidettaessa. Usein hyvin pitkiäkin jaksoja hoitajat saattavat työskennellä vajaamiehityksellä puutteellisissa ja toimimattomissa olosuhteissa. Se on epäinhimillistä sekä hoidettavalle että hoitajalle ja lisää riskiä vaaratilanteiden syntyyn, muun muassa lääkehoidossa tai hoitotoimenpiteissä. Väestö ikääntyy nopealla tahdilla. Yhä enenevässä määrin on jo 80–100-vuotiaita, jotka tavalla tai toisella tarvitsevat tukea arjessa selviytyäkseen. Jokainen tietää, että ikääntyessä myös hoidettavien sairauksien osuus kasvaa. Blogissani liki kolme vuotta sitten sivusin tätä samaa aihetta ja viisi vuotta sitten otsikolla Toiminta ja kyky kirjoitin siitä, miten itse pystymme vaikuttamaan hyvinvointiimme ja ennalta ehkäisemään sairauksien syntyä. Yhdeksän vuotta sitten toin esiin, kuinka väkisin kuntiin ajettava sosiaali- ja terveystoimen yhteistyömalli ei tuo kaivattuja säästöjä ja näin taitaa todella olla. Tämän menneen 10 vuoden aikana olen odottanut, ja moni varmaan jo ennen minua, että viisaat päättäjät toisivat esiin sen, kuinka säästöjä saadaan aikaiseksi ennaltaehkäisevillä toimilla, joihin kuuluvat ennen kaikkea valistustyö ja sen vaikutusten seuranta sekä ammattihenkilöiden oikea sijoittaminen työyhteisössä ja resurssien riittävyys ja niiden hyödyntäminen. Tärkeästä vastuullisesta työstä pitää saada kilpailukykyinen palkka. Työntekijät tarvitsevat myös ammattitaitoisen johdon ja alaistenkin pitää osata olla johdettavina. Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen Sensuroimaton Päivärinta-ohjelmassa kertoo, kuinka häntä on maalitettu lähinnä koronarokotuksiin liittyen. Toki hän kamppailee muun muassa juuri edellä kirjoittamani aiheen parissa monen muun tahon kanssa ensi kevään työmarkkinaneuvotteluissa. Oikeusministeri Henriksson on väläytellyt jopa nelipäiväistä työviikkoa palkkauksen parantamisen lisäksi. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tehy, Millariikka Rytkönen, iäkäs, hoitajapula, Sensuroimaton Päivärinta, oikeusministeri Henriksson |
Luullahan jotta on lysti ollaKeskiviikko 31.3.2021 - Heljä Järvinen Kun asuin perheeni kanssa Etelä-Pohjanmaan puukkoopitäjäs, Kauhavalla, se oli elämäni vaiherikkain ja opettavaisin aika, mitä tulee suomalaiseen kulttuuriin ja sen eroihin. Etelä-Pohojanmaalla kulttuuri on sellaanen, jotta siellä tehrähän. Ei siellä juurikaan uneksita. Olin konsertoimassa Campanello-kuoron, Matti Salmisen, Tom Krausen ja kapellimestari Jorma Panulan johtaman Tampereen kaupunginorkesterin kanssa Vimpelin pesäpallostadionilla kauniina kesäisenä iltana. Edellisenä päivänä oli konsertin harjoitus orkesterin kanssa ja muuten se sujui hyvin, mutta kesäinen illansuuaurinko häikäisi katsomon takaa ikävästi soittajien silmiin. Siinä ei nähnyt sen paremmin plareja kuin kapellimestariakaan ja siitäkös Panula hermostui. Hän kyllä antoi hyviä neuvoja järjestäjille ja talkoolaisille, miten tämän ikävän haitan, kesäisen auringonpaisteen, saisi eliminoitua. Tuli konserttipäivä. Kesäaurinko paistoi kirkkaasti siniseltä taivaalta ja lämmitti suloisesti. Lähellä konsertin alkua Panula havahtui siihen, että ohjeista huolimatta auringonpimennystä ei oltukaan saatu aikaiseksi ja aurinko häikäisi edelleen soittajia, kuten edellisenäkin ehtoona, vaikka hän oli pyytänyt peittämään stadionin takarakenteet auringonpaisteen ehkäisemiseksi. Sitten suurelta stagelta kuuluukin häikäistyneen Panulan selkeä sekä turhautunut kommentti: ”täällä maatahan, ku lehemät nevas”. Tämän sanottuaan oli kahden sekunnin täysi hiljaisuus, mutta sitten alkoikin tapahtua. Stadionin takaseinä saatiin suojattua niin, että ilta-aurinko ei häikäissyt soittajia. Sitäkin tehokkaammin häikäistyi illan konserttiyleisö taidokkaista esiintyjistä. Jokainen konsertti ja esitys vaatii oman työpanoksensa ja aina se ei lystiä ole. Mennyt vuosi on laittanut koville monen alan ammatinharjoittajat. Musiikinalan ammattilaiset, soittajat, laulajat ja opettajat ovat joutuneet luopumaan työstään ja elannostaan samalla, kun heidän kuulijakuntansa on kaivannut lukuisia kertoja upeita elämyksiä mitä totutusti aiemmin saatoimme lähteä kuuntelemaan. Kuten kapellimestari Jorma Panula on todennut, sinfoniaorkesterin musiikki avaa korvat musiikkiin. Kun sinfoniaorkesteriin liitetään solistit, laulajat tai soolosoittajat, niin elämys on uskomaton. Nyt, kun saamme hiljentyä pääsiäisen viettoon, meillä on onneksi mahdollisuus eri välineiden välityksellä kuunnella ja katsella, ja saada suuri nautinto historiallisesta sekä kauniista pääsiäisajan musiikista. Hyvää pääsiäistä. Kolumni K-S |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jorma Panula, Matti Salminen, Tom Krause, Campanello, Vimpelin pesäpallostadion, Etelä-Pohjanmaa |
Adventin aikaaKeskiviikko 25.11.2020 - Heljä Järvinen Adventti on joulun odotuksen aikaa. Sukupolvien ajan lapset ovat odottaneet varsinkin joulun maallisempia merkkejä. Herkkujen tuoksu on täyttänyt pienemmätkin pirtit joulukuun viikkoina, kun on leivottu piparkakkuja ja joulutorttuja ja säilötty joulukaloja. Niitä ei ollut kaupoista niin helposti satavissa kuin nykyisin. Ainakin meillä maalla yksi tärkeä ensimmäisen adventin merkki oli pikkujoulukuusi. Isäni haki pienen kuusen ja klapiin poratussa reiässä kuusi pääsi kunniapaikalle pirtin isolle pöydälle lasten iloksi. Sitä saimme sisarusteni kanssa koristella. Tein pikkujoulupakettejakin. Vakoiseen pakkauspaperiin käärin vanhoja lelujani ja annoin lahjaksi vanhemmilleni, jotka jaksoivat joka kerta näistä kiitollisina ilahtua. Vielä omille, nyt jo aikuisille lapsilleni pappa toi pikkujoulukuusen lapsuuskotini pirtin pöydälle samalla tavalla. Toivon omien lastenikin lapsille saavani tätä perinnettä siirtää. Adventista jouluun asti kuunneltiin ja laulettiinkin suomalaisia joululauluja. Isä niitä humoristisesti vähän sovittelikin. ”Arkihoususi nurkkaan heitä” on yhtenä jäänyt mieleeni. Joululauluja olen rakastanut pikkutytöstä asti ja päässyt laulamaan niitä yleisöllekin erilaisissa kuoroissa ja konserttiesityksissä. Kuului laulu enkelten, on pitkään ollut suosikkini ja varsinkin ison kuoron esittämänä. Edesmenneen Matti Ruususen johtamassa lapsikuorossa laulaessani tuohon kauniiseen lauluun ihastuin. Perinteisissä kauneimpien joululaulujen illoissakin se on soinut yhteislauluna useasti. Tänä talvena kaikki on toisin. Yleisö- ja varsinkin laulutilaisuuksien järjestäminen on käynyt koronaviruspandemian takia vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Siihen ei saada ratkaisua ennen toimivan rokotussuojan saamista. Sitä odotellessa meidän jokaisen on pidettävä tarkka huoli käsihygieniasta sen lisäksi, että hengityssuojaimiakin pitää käyttää sekä omaksi että muiden suojaksi. Suojamaskien ja käsihuuhteiden riittävästä ja tehokkaasta käytöstä on vaivaa ja se vaatii myös osaamista ja kaiken lisäksi niiden käyttö lisää kustannuksia. Nenän alla oleva tai kaulassa roikkuva maski ei anna toivottua suojaa. Yritetään kuitenkin yhdessä tehdä parhaamme tartuntojen rajoittamiseksi parempia aikoja odotellessa. Rauhallista adventinaikaa sinulle! Taas kuuset loistaa ja kellot kaikaa, ne juhlan tuntua mieliin tuo. Mä muistan armasta lapsuusaikaa ja lapsuusjoulujen laulut nuo. Kun pirtin pienoisen lattialla me piltit piirissä pyörittiin, me lapsen äänellä kirkkahalla, näin lapsuusjouluina laulettiin.-Asser Tervasmäki |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, adventti, joulu, kuusi, lapsuusjoulu |
Taas syksy saaKeskiviikko 26.8.2020 - Heljä Järvinen Joka vuosi kesä on ohitse aina nopeammin. Juurihan omenapuiden kukat ihastuttivat meitä huumaavalla tuoksulla ja etelästä saapuneet muuttolinnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan. Pari vuosikymmentä sitten vapaaehtoisen maanpuolustustyön parissa ystävystyin nyt jo edesmenneeseen pohdiskelevaan ja analyyttiseen henkilöön. Keskustelimme usein, huumoria unohtamatta siitä, miten me ihmiset elämme elämäämme. Yhdelle on tärkeää perhe ja suku, toinen kokee elävänsä vapaammin saadessaan tehdä työtä, jossa menestyy ja kolmannen kohdalla on tärkeää runsas sosiaalinen verkosto. Mutta, elämässä, olkoon se millainen tahansa, meille kaikille on olemassa neljä vuodenaikaa, vielä. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Juttukaverini pohti useasti sitä, että vaikka elämä on jatkumo, elämämme ikään kuin katkeaa uuden edessä, esimerkiksi kun vuosi vaihtuu tai kesä loppuu. Vuosi vuodelta ja tällä hetkellä varsinkin itsestäni tuntuu siltä, että kun parhain kesä on jäänyt taka-alalle, kaipaan sitä voimakkaammin kuin aiemmin. Eri vuodenaikojen nivelvaiheet vievät aina enemmän aikaa sopeutua ja myönnän, että lievä pysähtyneisyyden tila on olemassa, kunnes taas kevät koittaa ja tuntee heräävänsä eloon. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut keskustelua siitä, että toinen on onnellinen, kun syksy saapuu tai että talvi on elämän parasta aikaa. Poikkeuksellisten kuukausien aikana ihmiset ovat löytäneet luonnon ja kotimaan aivan uudella tavalla. Huomataan ja ihastutaan sellaisiin asioihin, joita aina on ollutkin mutta nyt mielemme ja kehomme on avoimempi näkemään niitä. Kotimaan luontomatkailu on lisääntynyt, mummonmökit ovat alkaneet kiinnostamaan nuorempiakin. Olkoon niin tai näin, niin asioilla on aina myös hyvät puolensa, niin tässä korona-ajassakin. Monesti olen kuitenkin miettinyt, että miten nämä vaikeudet meitä ihmisiä jalostaa? Tällä kokemallamme ajalla on tarkoituksensa ja merkityksensä. Omalla kohdalla mietin sitä niin, että yhteiskunnan tulee varautua hyvin suojellakseen kansalaisiaan, mutta minun ei ehkä tarvitse kantaa huolta koko väestön hyvinvoinnista. Tuulta ja sadetta päin, aurinkoisin mielin! Iloista syksyä Sinulle, lukijani.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, luontomatkailu, omenankukat, neljä vuodenaikaa, syksy, talvi, kevät, kesä, hyvinvointi, yhteiskunta |
Sattuu ja tapahtuuKeskiviikko 20.5.2020 - Heljä Järvinen Vai menikö se sittenkin toisin päin. Diabeteshoitajan erityispätevyys on pian plakkarissa. Aloittaessani opiskelemaan tätä erityisosaamisalaa, en osannut aavistaakaan kuinka se haastaa ja vie mennessään. Työssäni tapaan päivittäin diabetespotilaita ja opintoni ovatkin tulleet tarpeeseen. Sairaanhoitajan työssä tarvitaan monien muiden taitojen lisäksi ohjaajan taitoja. Vaikka terveyttä edistävässä ja sairauksia ennaltaehkäisevässä hoitotyössä ohjaaminen on tärkeässä asemassa, niin varsinkin pitkäaikaissairaiden hoidossa ammattitaitoinen ohjausosaaminen on kultaakin kalliimpaa. Diabetes on loppuelämän sairaus. Silloin kun sairaus diagnosoidaan, se on usein suuri sokki sairastuneelle ja lähipiirillekin. Diabetes aiheuttaa häpeää ja pelkoja ja juuri näiden asioiden parissa päivittäisessä potilastyössä arvokkaana tukena on taitava ja ihmisläheinen sekä myötätuntoinen ohjaaja. Hoitaja tukee potilasta omalla ammattitaidollaan ja löytää potilaan omat kyvyt omahoitonsa tueksi, joilla pyritään estämään sairauden eteneminen. Käypä Hoito-suosituksessa sanotaankin, että olennaista hoidon ohjauksessa on oikea-aikaisuus, tarvelähtöisyys, jatkuvuus, suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus yksilöllisyys huomioiden. Suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta tarvitaan muutoinkin, kuin sairauksien hoidossa tai niiden ennalta ehkäisyssä. Jo muutamia kuukausia meitä piinannut Korona on laittanut suunnittelemaan arkea tarkemmin. Kauppaan ei esimerkiksi ole voinut lähteä silloin, kun se itselle olisi ollut sopivaa ja suojautuakin pitää ja hygieniasta huolehtia aivan eri tavalla, kuin vielä helmikuulla. Suomalaiset ovat kyräilevää kansaa, joten toisten ihmisten vältteleminen on varmasti sujunut helposti. Asioilla on aina puolensa. Jos tässä Korona-aikana on voimakkaasti tunnettu ikävää ja kaipausta muualla asuviin iäkkäisiin tai muutoin riskiryhmiin kuuluviin läheisiin tai ystäviin, niin onpa se antanut aivan uuden mahdollisuuden keskittyä omaan itseensä sekä perheeseensä ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Pelko on varmasti käynyt kaikkien mielessä ja osa ihmisistä elää pelossa koko ajan edelleen. Tuntemattoman edessä me kaikki koemme pelkoa ja voimattomuutta sekä epävarmuutta. Elämässä tulee eteen silloin tällöin asioita, joille emme mahda mitään. Tämä aika ei ole ollut meille vain yksi synkkä vaihe, vaan tässä on paljon valoisia puolia. On pitänyt ryhtyä muun muassa ajattelemaan ja elämään tässä hetkessä, ylimääräinen kiire ja hössötys on jäänyt pois ja perheet ovat toivottavasti viettäneet laadukasta yhdessäolon aikaa. Kesää ja yötöntä yötä kohti, toiveikkain mielin.
Valoisaa kesää kaikille!
|
Tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttäTiistai 3.12.2019 - Heljä Järvinen Suomen itsenäisyyden aikaa on ollut jo yli sata vuotta. Talvisodan alkamisestakin tuli juuri kuluneeksi 80 vuotta. Pitkä ajanjakso, mutta tapahtumat ovat kuitenkin hyvin tuoreessa muistissa. On hyvä, että emme unohda historiamme merkittäviä asioita, vaikka sen ajan sukupolvet ovatkin kohta poistuneet joukostamme. Tutkijat ovat osoittaneet, että talvisodan alku oli neuvostoliittolaisten järjestämä provokaatio tulittaessaan omia maitaan Mainilan seudulla väittäen, että Suomi oli aloitteellinen. Tappiot olivat mittavat molemmille osapuolille. Suomi selvisi menettäen noin 27 000 ihmishenkeä. Menetykset olivat suurempia neuvostoliittolaisilla ja arvioidaan, että ihmishenkien menetykset olivat ilmoitettuja lukuja vielä paljon suuremmat. Yksi talvisodan torjuntavoitoista tapahtui Karjalankannaksella, missä puna-armeija hyökkäsi 5.12. niin kutsutulle Mannerheim-linjalle. Suomen tykistö ja jalkaväki pysäyttivät neuvostoliittolaisten aikeet. Monia raskaita ja vaikeita aikoja oli vielä edessä ennen Moskovan rauhansopimuksen allekirjoitusta. Kerrotaan, että sotatoimialueilla taistelleet suomalaiset sotilaat olivat taitavia metsässä liikkujia, mikä auttoi menestymään taisteluissa. Talvisota kesti 105 päivää päättyen Moskovan rauhansopimukseen. Rauha tuli, mutta jouduttiin suuriin alueluovutuksiin ja lähes puoli miljoonaa suomalaista joutui jättämään kotinsa uuden rajan taakse. Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet rauhansopimuksen tekoon ja myöhemmin havaittiinkin, että rauhansopimuksen soveltamisessa oli tulkinnanvaraisuuksia, joita Neuvostoliitto pyrki vahvemman oikeudella tulkitsemaan omaksi edukseen. Aikaa on kulunut, mutta kaikki tapahtunut on meidän suomalaisten historiaa ja tärkeää onkin, että muistamme menneen ja edelleen arvostamme sota-ajan sukupolven ponnisteluja. Sanonta kuuluu, että tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttä. Menneisyyttä ei silti pidä jäädä vatvomaan, vaan ottaa opiksi tapahtuneista ja pyrkiä rakentamaan uutta ja parempaa tulevaisuutta. Suomi täyttää 102 vuotta ja se on kunnioitettava ikä. Hyvinvoiva ja pitkäikäinen Suomi jaksaa paremmin, kun hoidamme maamme yhteisiä asioita sovussa ja tasapuolisesti sekä toisiamme kunnioittaen. Mutta nykypolitiikassa sopu ja tasapuolisuus sekä toisen kunnioittaminen lienevät vieraita asioita ja siten tuotetaan uusia ja toisenlaisia ongelmia. Ministerit toinen toisensa jälkeen tyrivät. Rinne sai siis lähteä. Näyttää olevan hankalaa, jos pääministerillä on lakimiehen koulutus. Anneli Jäätteenmäki vaihdettiin, kun hän puhui niin totta kuin osasi ja Antti Rinne joutui vaikeuksiin, koska hän kertoi puhuneensa niin totta kuin muisti. Hyvää itsenäisyyspäivää! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, talvisota, Neuvostoliitto, Mainila, Karjalankannas, Mannerheim, pääministeri, Antti Rinne, Anneli jäätteenmäki |
OmenankukatKeskiviikko 5.6.2019 - Heljä Järvinen ”Mun onneni kukkii kuin omenapuu, kevätöissä valoisissa”. Eino Leino kirjoitti tämän kauniin runon. Tutuksi tämä teksti on tullut Oskar Merikannon säveltämänä ihastuttavana lauluna ja monien kesäkonserttien suosikkikappaleena. Varhaisessa vaiheessa lauluopintojani tämä laulu tuli ohjelmistooni ja on edelleen yksi suosikeistani suomalaisessa lauluaarteistossa. Monen kotimaisen laulajan tulkitsemana se saa yhä uusia sävyjä. ”Oi, antaos taivas tyyntä nyt ja sitten sä annatkin muuta”. Lyhyeen runonpätkään Eino Leino on sisällyttänyt paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita. Näitä ajatuksia ja tunteita uusi kevät tuo aina tullessaan. Pitkän talven jälkeen on kuin heräisimme talviunilta ja kuin karhut venytellen lähdemme liikkeelle. Ihmettelemme luontoa ja sen kauneutta. Hämmästymme joka kerta sen vehreyttä ja tuoksuja. Muuttolintujen paluu tuntuu aina yhtä suloiselle ja niiden laulu tuo iloa jokaiseen aamuun ja iltaan. Aikaisemmin keväällä, paljon ennen omenankukkia, lintujen laulu on sellaista jähmeää sekä ponnetonta harjoittelua ja kun luonto kukkii parhaimmillaan, niiden ääni on jo kirkas ja täyteläinen sekä riemua täynnä, joka tavoittaa helposti kuulijan. Uusi kesä on alkamassa ja monenlaiset tapahtumat kokoavat ihmisiä yhteen nauttimaan tästä melko lyhyestä ajanjaksosta, jossa aistejamme hemmottelevat lämpö, runsas valo, kukkien kauneus ja tuoksu, metsien puut ja raikkaat tuulet. Varmasti muistamme, että kesään kuuluu usein myös muutakin kuin vain aurinkoa ja lämpöä. On koleaa ja sade piiskaa. Luulen, että jokainen muistaa sen, kuinka lapsuuden kesät olivat aina aurinkoisia ja kuumia. Ja varsinkin meidän kunnassa, jossa on lukuisa määrä järviä ja lampia, kesät kuluivat rattoisasti uiden ja välillä jopa rannalla värjötellen. Sellaista se kesä on. Lisäksi kesä oli kasvimaiden kitkemistä ja heinäpellolla hikoilua hyttysten ja paarmojen syötävänä. Aika on kuitenkin nämäkin muistot kullannut. Suomen kesä on lyhyt ja kaunis, kuin omenapuun kukinta. Niin kuin omenapuu antaa satoa, toisinaan runsaastikin, myös alkava kesä voi olla meille mahdollisuuksia täynnä ja rikastuttaa meitä sekä elämäämme monin tavoin. On hyvä suhtautua avoimin ja sydämellisin mielin ihmisiin ja nauttia taas uudesta alkavasta kesästä. |
1 kommentti . Avainsanat: Omenankukat, Eino Leino, lapsuuden kesät, avoin, sydämellinen |
Millaista hoivaa ja huolenpitoaKeskiviikko 6.3.2019 - Heljä Järvinen Joitakin viikkoja sitten kulovalkean tavoin mediassa ryöpsähtänyt uutisointi Attendon ja Esperin hoivakotien toiminnan puutteista on keskittynyt yksityisen sektorin mollaamiseen. Keskustelun ytimessä on ollut kaiken aikaa hoitajamitoitus, joka on suositus eikä lailla säädetty, joten palvelujen tuottajilla on ollut mahdollisuus säätää toimintaansa. Hoitajamitoituksen korjaaminen 0.5:stä 0.7:ään ei poista näitä julkisuudessa esiin tuotuja ongelmia yksityisellä eikä julkisella sektorilla. Syyt hoivabisneksen ongelmiin ovat moninaiset. Johtamisessa voi olla puutteita ja pienellä rahalla tuotetun palvelun tekijöiksi värvätyn henkilöstön puutteellinen koulutustaso sekä vähäinen tai kokonaan puuttuva perehdyttäminen ovat johtaneet huonoon laatuun. Aiemmin on Euro ollut konsulttina. Nyt on Valvira, eikä kummassakaan tapauksessa tekijöiden osa näytä olevan kadehdittava. Peiliin katsomisen paikka on ihan jokaisella, niin työntekijällä, työn teettäjällä kuin maksajallakin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että iso osa asioista hoiva-alalla tehdään hyvin. Kunnat itse ovat osaltaan syypäitä näihin tilanteisiin. Aiemmin kunnan omana toimintana hoidettua vanhustenhuoltoa ulkoistettaessa on siitä syntyvä säästö joillakin paikkakunnilla ollut päällimmäisenä mielessä. Voi olla, että eri paikkakunnilla nähdään vielä sopimusten purkautumisiakin. Niistä ei tule kuitenkaan palvelujen järjestämisvastuussa oleville kunnille pelkkää helpotusta. Uusista sopimuksista tulee varmasti nykyisiä kalliimpia, jos ne tehdään asiallisilla laatuvaatimuksilla. Toiminnan aloittaminen uudelleen kunnallisena ei ole halpaa sekään ja monesta kunnasta puuttuvat tilatkin hoivakodeille, kun kunta on myynyt pois entiset tilansa, tai nykyinen toiminta tapahtuu palveluntuottajien hankkimissa tiloissa. Asia ei ole niin mustavalkea ja yksiselitteinen kuin on annettu ymmärtää. Myös julkisella sektorilla tapahtuu vastaavanlaisia asioita, kuin näissä ulkoistetun palvelun hoivakodeissa on kirjattu tapahtuneen. On ehkä osa kansallista kateustaipumustamme, että asiassa erityisesti on ärsyttänyt se, kun on näyttänyt siltä, että joku on päässyt tienaamaan touhulla suuriakin summia. Nuo muutamat esille joutuneet ovat olleet hoivapalveluyrittäjiä, joiden yrityksen ja jopa elämäntyön suuret yritykset ovat ostaneet joskus isollakin rahalla. Nyt on käynyt niin, että yritys ja sen sekä entisen yrittäjän maine on pilaantunut. Siinä ei varmaan pelkästään raha aina lohduta, kun nettikeskusteluissa ja kiihkeimmissä kirjoituksissa vaaditaan omaisuuden takavarikointiakin. Keskusteluissa tuli esiin myös se, kuinka jo vuosien 2025-2030 aikana meillä on vielä runsaammin monisairaita ja iäkkäitä hoidettavana kuin nyt. Kun tilanne hoivakodeissa on nyt näinkin huono, kuten valvonta osoittaa, niin miten tulevaisuuden monisairaat kyetään hoitamaan? Minua ihmetyttää kovasti keskusteluissa esiin tuleva voivotteleva sävy, kun meitä sairaita ja vanhoja on entistä enemmän. En ole vielä kuullut yhdenkään asiantuntijan tuoneen esiin huoltansa siitä, miten tämä kansa saataisiin ymmärtämään, että jokainen on itse lähtökohtaisesti vastuussa sairauksiensa ennalta ehkäisyssä. Nyt olisi viimeistään tilaisuus kohdentaa resursseja terveyden edistämiseen ja sairauksien ennalta ehkäisyyn. Suosittelen lukemaan tutkittua tietoa kansansairauksiemme synnystä ja niiden hoitokustannuksista, sekä miten niitä sairauksia ennalta ehkäistään. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoitajamitoitus, yksityinen sektori, julkinen sektori, vanhustenhuolto, terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy, kansansairaudet, hoitokustannus |
Suomi on puolustamisen arvoinenKeskiviikko 5.12.2018 - Heljä Järvinen Muutamia päiviä sitten uutisoitiin suomalaisten maanpuolustustahdon vähenemisestä. Kyselyn 17-25 vuotiaiden ryhmässä maanpuolustustahto oli vähentynyt eniten. Myös asevelvollisuusjärjestelmän kannatus on heikentynyt, vaikka selvä enemmistö pitää nykyistä järjestelmää parhaana vaihtoehtona. Syitä maanpuolustustahdon vähenemiseen löydettiin muun muassa omakohtaisen- tai suvun kokemuksen puuttumisella. Monellakaan parikymppisellä ei ole enää sota-ajan kokeneita lähiomaisia kertomassa viime sotien ajoista ja kansakunnan yhteisestä ponnistelusta vihollista vastaan. Ehkä tämä on yksi syy siihen, että vuodesta 1960 asti toistuvasti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tekemässä maanpuolustustahtoa mittaavassa kyselyssä tulos on heikentynyt. Edellisen kerran näin heikko tulos saatiin noin 30 vuotta sitten. Tuolloin alkanut korjaantuminen johtui varmaan monesta asiasta. Talvisodan syttymisestä oli vuonna 1989 kulunut 50 vuotta ja aiheesta tehty Pekka Parikan ohjaama elokuva toi tuolloiset tunnot ja tapahtumat elävästi nuoremmankin polven tietoisuuteen. Samoihin aikoihin alkanut Neuvostoliiton hajoaminen toi meille vapaamman ajattelun mahdollisuuksia ja saatettiin julkisesti palauttaa Lotta- ja Suojeluskuntajärjestöjen perinteet ja kunnia ja tunnustaa niiden osuus Suomen itsenäisyyden säilymisessä sotavuosina. Lisäksi perustettiin Maanpuolustuskoulutusyhdistys joulukuussa 1993 ja tämä toi runsaasti uusia toimintamahdollisuuksia maanpuolustustyöstä kiinnostuneille perinteisten Puolustusvoimien järjestämien kertausharjoitusten rinnalle. Koska naisille avautui mahdollisuus varusmiespalvelukseen vasta vuona 1995, ei heille ollut kovin paljon tehtäviä siihenastisissa maanpuolustuksen organisaatioissa lukuun ottamatta jo sadan vuoden ajan arvokasta työtä tehnyttä Sotilaskotiliittoa. Asia korjaantui, kun Naisten Valmiusliitto perustettiin vuonna 1997. Naisten Valmiusliitto antaa nimenomaan kaiken ikäisille naisille koulutusta mitä erilaisimpien yhteiskunnan häiriö- ja kriisitilanteiden varalle. Koulutusta järjestetään esimerkiksi lääkintä- ja ruokahuollon toteuttamisesta sekä monipuolisista tavoista varmistaa arjen turvallisuutta kotona ja työpaikoilla. Annettava koulutus auttaa varautumaan, jos erilaiset kriisit tai häiriöt uhkaavat vaarantaa yhteiskunnan normaalia toimintaa. Aiemmin itsekin Sotilaskotiyhdistysten, Naisten Valmiusliiton ja Maanpuolustuskoulutuksen aktiivisena toimijana toivon sinne hakeutuvan uusia naisia riippumatta iästä tai siitä, onko ollut varusmiespalveluksessa. Kaikille löytyy tehtävää ja annettava koulutus on monella tavalla hyödyllistä. Kenraali Adolf Ehrnrooth on sanonut, että Suomi on suomalaisille paras maa ja puolustamisen arvoinen. Lisäksi hän totesi, että sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maanpuolustustahto, itsenäinen isänmaa, talvisota, Adolf Ehrnrooth, Pekka Parikka, Maankoulutustiedotus |
Syksyn ruskaKeskiviikko 19.9.2018 - Heljä Järvinen Kuuma ja kaunis, useamman kuukauden kestänyt, kesä on takanapäin. Katselen ikkunasta alkavan syksyn tuulta, sadetta ja keltaisten lehtien iloista tanssia. Mieleeni tulee lapsuudessani kuulemani, hyvin useasti Radion Lauantain toivotuissa levyissä toivottu ja soitettu Georg Otsin laulama laulu Syysunelmia. Hän tulkitsee tämän laulun hyvin vahvasti ja tunnelmallisesti. Kaunein kesäkin kuihtuu pois ja edessämme on pimenevä vuodenaika, joka päättyy valon juhlaan, jouluun. Jokainen vuodenaika on sopiva aika huolehtia omasta terveydestään. Syksyllä ja talvella täytyy laittaa vain hiukan enemmän vaatetta päälle, että tarkenee. Voisiko sanoa niin, että oman terveyden vaaliminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän käyttää aikaa omasta kunnosta huolehtimiseen, sen paremmin jaksaa arjessa. Hyvä olo kertaantuu. Riittävä sekä monipuolinen ja suositusten mukainen ravitsemus, hikeä nostattava liikunta useamman kerran viikossa, laadukas uni ja lepo ovat edelleen avainasemassa hyvinvointiin ja kansansairauksiemme ennaltaehkäisyyn. Merkittävinä terveyden edistäjinä ovat myös hyvät ja toimivat perhe- ja ystävyyssuhteet. Läpi elämänsä terveenä ollut saattaa kuitenkin yllättäen sairastua akuutisti vaikeaan sairauteen. Lääkäri tekee diagnoosit ja päättää sopivimmista hoidoista. Usein tarvitaan hoitajan apua tutkimusten ja hoitojen sekä jatkoseurannan järjestämiseksi. Hoitajan ja potilaan välinen hyvä vuorovaikutussuhde lisää ihmisen ymmärrystä sairaudestaan ja motivoi sairauden hallintaan. Ohjausosaaminen on hoitajien ydinosaamisaluetta. Potilas kohdataan kokonaisvaltaisesti ja ohjaaminen on aktiivista ja vuorovaikutuksellista. Ohjaustarve on aina yksilöllistä ja lähtee potilaan tarpeista. Ennen ohjaamisen aloittamista on aina ensin hyvä pohtia mikä on potilaan lähtökohta, hänen tarpeensa ja kykynsä omaksua sairauden tuomia haasteita. Nykyään ongelmana ei liene niinkään tiedon puute, vaan enemmänkin ongelmaksi muodostunee se, että mikä on oikeaa tietoa. Netti on pullollaan ”oikeaa tietoa” ja sairastunut ihminen käyttää aikaansa hyvin paljon saadakseen tukea omille ajatuksilleen ja hälventääkseen pelkojaan. Usein me ihmiset olemme ymmällämme ja tiedottomia uuden asian edessä ja silloin, kun emme itse pysty hallitsemaan tilannetta. Hoitaja on avainasemassa juuri sairastuneen ihmisen elämässä. Silloin korostuu tutkitun tiedon merkitys ohjaamisen onnistumiseksi. Sairauden omaksuminen, siihen sopeutuminen ja sen hoitaminen onnistuu potilaalta paremmin, kun hän saa yhteneväisen ohjauksen, vaikka hoitaja välillä vaihtuisikin. Myös hoitaja on ihminen ja persoona. Jokainen tekee työtänsä omalla persoonalla ja tapoja on monia, useita oikeitakin. Näistä valitaan kullekin potilaalle sopivin menettely. Pelkän ulkoa annetun ohjauksen voimalla ei kuitenkaan terveys edisty, vaan potilaan omalle vastuulle jää saamiensa ohjeiden noudattaminen ja myös ohjeiden tarkennuksen pyytäminen, jos jotain jää epäselväksi. Me olemme potilaita varten ja tehtävämme on auttaa jokaista potilasta yksilöllisesti. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenaika, hoitaja, persoona, ihminen, kesä, tuuli, sade, Georg Ots, Syysunelmia |
Suven suloisuuttaMaanantai 4.6.2018 - Heljä Järvinen Elämme vuoden parhainta aikaa, mikäli paremmuus mitataan lämmön ja auringonvalon määrästä. Tätä ihanuutta olemme saaneet osaksemme viikkojen ajan. Sateisen ja kylmän viime kesän, sekä pimeän ja märän syksyn ja loputtomalta tuntuneen, vaikkakin aidon, talven jälkeen tämä onkin merkillistä ja ilahduttavaa. On suuri ilo ja nautinto nähdä luonto kukkivana ja tuoksuvana. Myös lintujen laulu perheenperustamistouhujen ohessa on sielulle ja mielelle suuri voimavaran lähde. Näin keväällä on useita liputuspäiviä ja suomenlippu onkin kauniisti hulmunnut sinivalkoisena kevään edistyessä kesään. Yksi minulle merkityksellisistä liputuspäivistä on Puolustusvoimain lippujuhlapäivä. Aikaisemmin se tunnettiin nimellä Sotaväen lippujuhla. Viralliseksi liputuspäiväksi se asetettiin vuonna 1934. Ylipäällikkö Mannerheimin täyttäessä 75-vuotta 4. kesäkuuta vuonna 1942 hän sai Suomen Marsalkan arvon ja siitä lähtien päivää on vietetty Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä. Olen saanut olla useissa Puolustusvoimain lippujuhlan tilaisuuksissa kutsuvieraana tai katsojana ja aina tilaisuudet ovat silmänurkat kostuttaneet. Suomen lippu täytti maanantaina 28.5.2018., 100 vuotta. Etelä-Karjalan museo esittelytekstissään kertoo, että ”lippu ei ole vain tangossa hulmuava kangas vaan sen avulla vaikutetaan, luodaan mielikuvia ja ilmaistaan mielipiteitä” ja se antaa vahvan isänmaallisen tunteen. Eduskunta hyväksyi siniristilipun Suomen lipuksi 28.5.1918. Monikaan ei tiedä, että sininen ja valkoinen väri lipussamme ei todellisuudessa symboloi sinistä taivasta ja valkoista hankea. Nämä mielikuvat lipustamme ovat syntyneet Lippulaulun kautta "kuin taivas ja hanki Suomen ovat värisi puhtahat", kertoo valtiotieteen tohtori, toimittaja ja kirjailija Kimmo Kiljunen. Suomen lipun alkuperäinen väri oli punakeltainen leijonalippu ja se poistui käytöstä lopullisesti vuonna 1920. Suomen lipulla ei ole virallista tunnustuksellista selitystä, mutta lipussa oleva sininen risti on kristillinen symboli ja juontaa muotonsa Tanskan lipusta. Se viestii pohjoismaisesta yhteenkuuluvuudesta ja sitoutumisesta pohjoismaiseen perinteeseen. Tulevana viikonloppunakin saamme nostaa lipun salkoon ja kunnioittaa itsenäistä isänmaatamme sekä juhlistaa kaikkia uusia ylioppilaita ja muita ammattiin valmistuneita. Onnea kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille. Onnea 100-vuotiaalle Suomelle ja suomen lipulle.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Marsalkka Mannerheim, ylipäällikkö Mannerheim, lippulaulu |
Ennalta ehkäisyKeskiviikko 14.3.2018 Viime viikolla uutisoitiin keskustan kolmannen kauden kansanedustajaa Kalmaria kohdanneesta ikävästä vääryydestä terveydenhuollossa. Hän kertoi liukastuneensa työpaikan pihamaalla ja murtaneensa jalkansa. Helsingissä ei hänen tietojen mukaan ole muuta tapaturman hoitopaikkaa, kuin Töölön tapaturma-asema ja siellä hänelle annettiinkin morfiinipiikki huuleen ja miesten kalsarit sekä elefanttipaita. Eikä tässä vielä kaikki. Hänen jalkaansa ei operoitu kyseisellä asemalla, vaan hän joutuikin paaritaksilla matkustamaan ihan Jyväskylän keskussairaalaan asti hoitoa saamaan. Vähättelemättä Kalmarin vastoinkäymistä, niin terveydenhuollossa on kyllä isompiakin asioita pohdittavaksi kuin Kalmarin jalan murtuma. Kaikki potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä ja Kalmarin jalan murtuma ei ollut ensimmäisenä prioriteettina Töölön tapaturma-asemalla. Mikäli hänellä olisi ollut henkeä uhkaava tilanne, hänet olisi varmasti hoidettu Helsingissä, vaikka koti onkin Kivijärvellä. Suomalaisilla on runsaasti kalliita hoitoja vaativia sairauksia. Tapaturmat eivät ole niitä vähäisimpiä. Tapaturmat ovat lisäksi neljänneksi yleisin kuolinsyy (THL). Yksi kalleimmista hoitoa vaativista kansansairauksistamme on tyypin 2 diabetes ja onkin arvioitu, että kaiken kaikkiaan 500 000 suomalaista sairastaa tätä ennen sokeritautinimellä tunnettua sairautta. Aikoinaan sitä pidettiin helppohoitoisena sairautena mutta nyt tiedetään, että se on hoitamattomana vakava, henkeä uhkaava sairaus. Ja kallis hoitaa. Tyypin 2 diabetes on sairaus, johon liittyy monia lisäsairauksia, kuten esimerkiksi neuropatia. Verenkierron heikkous jalkojen laskimoissa ja valtimoissa johtaa tuntopuutoksiin ja vammojen syntyyn, josta seuraa potilaalle usein rasittavat ja pitkälliset hoidot. On arvioitu, että diabetespotilaan haavahoidot kustantavat yhteiskunnalle noin 320-540 miljoona euroa vuodessa. Vain pieni osa tästä summasta käytetään ennalta ehkäisevään hoitotyöhön. Kuntien budjettia nämä hoidot rasittavat 1,5-2,4 prosentin verran (Potilaan lääkärilehti, 2015). Merkittävin haitta tästä sairaudesta on potilaalle itselleen. Tyypin 2 diabetes syntyy elintapojen ja perimän yhteisvaikutuksesta, mutta on ennalta ehkäistävissä terveellisillä elintavoilla. Turhaan ei puhuta monipuolisesta, terveellisestä suositusten mukaisesta ravinnosta, riittävästä ja laadukkaasta levosta ja reippaasta hikeä tuottavasta liikunnasta ja niiden merkityksestä kehon ja mielen hyvinvointiin. Suurin osa kansansairauksistamme olisi ehkäistävissä. Nykyisessä yhteiskunnassa tietoa ja ohjausta sekä tukea saa, mikäli haluaa. Yhteiskuntamme rakenne muuttuu vanhusvoittoiseksi ja ikääntyessä myös sairastavuus lisääntyy. Kuka tulevaisuudessa maksaa sairauksien hoidon? Löysin netistä kuntamme terveysliikunnan toimenpideohjelman vuosille 2010-2020, jossa keskeisinä tavoitteina on: ”Aktivoida kuntalaisia kiinnittämään huomiota omaan ja läheistensä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Tämä pitää sisällään liikkumisen lisäksi terveyttä edistävien elintapojen omaksumisen. Toimenpideohjelma kohdennetaan seuraaviin ryhmiin: lapset ja nuoret, työikäiset sekä ikääntyneet.” Ohjelma vaikuttaa hyvälle. Minkä verran tämän ohjelmakauden aikana on käytetty terveydenhuoltoalan ammattilaisten osaamista ja onko kunta päässyt asettamaansa tavoitteeseen ja millaisilla mittareilla sitä on tutkittu? Ohjelmakausi on päättymäisillään, joten nyt on varmaan suunnitelmat uudelle 2020-2030-kaudelle jo hyvässä vauhdissa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Anne Kalmari, keskusta, tapaturmat, THL, tyypin 2 diabetes, jalan murtuma, |
Rakas isänmaaKeskiviikko 6.12.2017 - Heljä Järvinen Itsenäisen Suomen historian sata ensimmäistä vuotta sisältää monenlaisia vaiheita. Itsenäisyytemme aika on ollut sotien, mutta myös voimakkaan kehityksen aikaa. Lapin sodan päätyttyä huhtikuussa 1945 silloinen sukupolvi alkoi tarmokkaasti jälleenrakentamaan pienistä palasista rakasta kotimaataan, joka tällä hetkellä on maailman parhaimpia ja johtavia maita useilla eri mittareilla mitattuna. Silloin rakennettiin vankka pohja nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Maamme on arvioitu yhdeksi turvallisimmista maista maailmassa. Myös koulutusjärjestelmämme on useiden eri virallisten lähteiden mukaan maailman huippuluokkaa. Terveydenhuoltojärjestelmämme on todettu toimivaksi ja siitä ollaan kiinnostuneita myös muualla maailmalla. Ei siis ole epäilystäkään siitä, etteikö suomen kansa olisi sitkeää tekoa, sillä melko lyhyen ajan kuluessa sotien päättymisen jälkeen yhteiskuntamme kehittyi hyvin nopeassa tahdissa kaikilla osa-alueilla. Vähäväkiseksi kansaksi meillä on laajasti tunnustettua osaamista tieteen, taiteen, kulttuurin ja tekniikan alalla. Myös urheilumenestys on kautta vuosikymmenten ollut väkilukuumme nähden varsin hyvä. Oman kuntamme menestys on ollut kohtalaista. Väestön pienenemisestä huolimatta olemme välttyneet joutumasta kuntaliitoksiin ja kunnan talouttakin on hoidettu onnistuneesti ainakin kunnallisveroprosentin ja kunnan velkamäärän valossa arvioiden. Siitä saamme olla tyytyväisiä ja kiittää niitä, jotka vuosikymmenten aikana ovat Kuhmoisten kunnan asioita yhteiseen hyvään pyrkien hoitaneet. Meidän kaikkien on oltava erityisen kiitollisia sotiemme veteraaneille siitä, että saimme eilen viettää itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlapäivää. Toivon, että veteraanisukupolven perinteet ja esimerkki vastuun tinkimättömästä kantamisesta säilyvät jälkipolville ja että nuoremmatkin sukupolvet ymmärtävät yhteiskuntavastuun merkityksen itsenäiselle isänmaallemme. Sotien jälkeen kului yli neljä vuosikymmentä ennen kuin veteraanit alkoivat saada julkista tunnustusta ja arvostusta laajemmin. Myöhemmin myös suojeluskunta- ja lottajärjestöjen kunnia palautettiin. Sotaveteraanit ovat omissa järjestöissään koko sodanjälkisen ajan vaalineet perinteitään ja tukeneet heikommassa asemassa olevia veljiään ja sisariaan. Sotiemme veteraaneja ei ole enää montaa jäljellä ja veteraanien perintöä vaaliikin tänä päivänä nuorempi sukupolvi eri maanpuolustusjärjestöissä. Rauhallista Joulunaikaa kaikille lukijoille! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Veteraanit, itsenäisen Suomen historia, itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhla |
Pimeyden valtakuntaKeskiviikko 20.9.2017 - Heljä Järvinen Jännä juttu. Taas on syksy. Pimeää ja märkää. Meidän kunnassa se pimeys on käsin kosketeltavissa. Mitä pimeämpi vuodenaika sitä vähemmän meillä valaistaan katuja ja teitä. Ketä palvelee se, että kylän valot sammutetaan kymmenen jälkeen illalla? Useita poliisin- ja pelastuspalvelun turvallisuusaiheisia luentoja kuunnelleena totean turvallisuuden koostuvan monista tekijöistä. Ympäristön esteettömyys ja riittävä valaistus ovat tärkeä osa turvallista asumista.
Pimeässä rosvot saavat puuhastella rauhassa ja satunnainen kulkija saattaa loukata itsensä astuessaan asfaltissa olevaan reikään. Palo- ja pelastusväki ja lehdenjakajatkin joutuvat työskentelemään useasti pimeyden huonontamissa olosuhteissa. Ympäristön ja ainakin kulkuväylien riittävä valaistus on jokaisen kiinteistön omistajan järjestettävissä, mutta kunnassa tulisi mielestäni ajatella yleistä turvallisuutta. Riittävä valaistus sekä kunnossa olevat kulkureitit ovat yksi osa kunnan turvallisuusstrategiaa. Kuntamme vuonna 2014 päivitetyssä kuntastrategiassa on kirjattu, että tämä on viihtyisä ja helposti lähestyttävä ja että kuntakeskuksesta pyrittäisiin kehittämään viihtyisä ja houkutteleva. Kyllä joku paikkakuntalainen saattaa pimeässäkin viihtyä.
Vakavasti ottaen kuntamme strategiassa ei ole lainkaan erikseen mainittu kuntalaisten yleisen turvallisuuden vaalimista ja arjen turvallisuuden ylläpitämistä. Kuntamme on kyllä mukana maakuntamme valmiussuunnitelmassa. Tämä valmiussuunnitelmapainottuu kuitenkin vakavampiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin.
Olisiko meillä sittenkin varaa polttaa sähköä taajama-alueen katuvaloissa pimeänä aikana? Varmaankin riittävä valaistus auttaa estämään osan ilkivallanteoista ja muista rötöksistä. Vuosien kyselemisen jälkeen koulukeskuksen piha-alueen valaistus on saatu varsin hyvään kuntoon. Asian saaminen kuntoon kesti kuutisen vuotta ensimmäisestä aloitteestani. Samoihin aikoihin esitin riittävää valaistusta ja teknistä valvontaa urheilukentän ja uimalan alueelle, mutta tämä ei vielä edistynyt. Toivottavasti tulevana vuonna uimalan laiturin uudistamisen yhteydessä tämäkin asia saataisiin kuntoon. Muutama vuosi sittenhän asiaa oli hoidettu lukitsemalla uimalaan vievän tien puomi, mutta urheilukentällä sattuneen sairauskohtauksen hoitoon tarvitun ambulanssin pääsy paikalle hidastui tämän takia. Yhteisen omaisuutemme turmeleminen liittyy usein nuoruusiän hölmöyteen tai syrjäytymiseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että kuka hyvänsä saattaa koska tahansa joutua kiireellisen avun tarpeeseen ja silloin kaikki tuollainen hidastaa avun saantia. Siksi olisi hyvä, että nuori väkemme ymmärtäisi pitää huolta yhteiseksi hyväksi hankitusta omaisuudesta ja rakennelmista ja mieluiten estäisi niiden turmelemista.
Enimmäkseen seudullamme on onneksi tapahtunut muutosta parempaan suuntaan. Kunnan kiinteistöjä on järjestelmällisesti korjattu ja palvelutoiminta jatkuu. Ympäristön viihtyisyyttä on hoidettu ja muun muassa tien varsien kukka-asetelmista on tänäkin vuonna saatu kiitosta.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valmiussuunnitelma, palo- ja pelastuslaitos, kuntastrategia, turvallisuus |
Joulu tulla jolkottaaTorstai 8.12.2016 - Heljä Järvinen Joulu on jo ovella. Vuosi on vierähtänyt todella ripeästi. Paljon on sattunut ja tapahtunut ja suuri määrä erilaisia töitä tullut tehtyä. Sairaanhoitajaopintoni jatkuvat kiihtyvällä tahdilla. Usein tunnen avuttomuutta suuritöisten tehtävien parissa. Onneksi kotona on puhuva lääketieteen sanakirja, sillä hänestä on apua myös hoitotyön opinnoissa. Pakko on huumorilla yrittää keventää tätä elämää, sillä joskus äärimmäisyyksiin kohoava pedanttisuuteni rasittaa, lähinnä itseäni. Kirjoittaessani tätä toisena adventtisunnuntaina katselen ikkunasta avautuvaa kaunista maalaismaisemaa. Vielä hentoinen lumikerros on peittänyt vihreän nurmen alleen ja lainehtiva järvi on saanut jääkannen. Miljoonat timantit hehkuvat puiden oksilla kilpaa auringonvalon kanssa. Yksinäinen pupujussi loikkii korvat pystyssä nauttien kauriille laitetusta ruoasta. Kauriita vain ei ole näkynyt pitkään aikaan. Uskon, että iso tupsukorva tyytyväisenä kehrää puunoksalla loikoillen massu pinkeänä turpakarvojaan sukien kauriinfileeaterian jälkeen. Kuntaamme tuli muistaakseni 3 ilveksen kaatolupaa. Tästä tulikin mieleeni, miten tärkeää riistanhoito on. Minusta on hienoa, kun monet paikalliset riistamiehet hoitavat rakkaudella metsän eläviä. Asioilla on aina kaksi puolta ja niin tässäkin. Riistaa hoidetaan, mutta riistakantaa pitää myös säädellä ja sehän tehdään sitten haulikolla, kiväärillä tai loukuilla ja muilla pyydyksillä. Nyt näyttää lupaavasti siltä, että saamme valkean joulun. Rapsakka pakkanen lupailee pilkkimiehillekin pääsyä harrastuksensa pariin. Toivon lumen säilyvän, sillä se tuo valoa pimeimpään vuodenaikaan ja peittää armeliaasti kaikki pihoille jääneet risu- ja muut kasat. Lapsetkin pääsevät talvisiin liikuntaharrastuksiin. Toivottavasti aikuisetkin osaltaan. Monessa kodissa on perinteenä ankara joulusiivous. Talvikauden suurin ja vielä monipäiväinen juhla on mukavinta aloittaa, jos koti on kaikin tavoin kunnossa. Kodin ulkopuolella töissä käyvien tai opiskelevien on syytä tarvittaessa hieman säästää itseään. Kyllä se joulu tulee pölyisempäänkin kotiin. Hieman voi sähkövaloja hämärtää ja viritellä kynttilöitä sekä tuottaa joululeipomusten ja laatikoiden tuoksuja, niin täydestä menee. Loppujen lopuksi tärkeintä varmaan on rauhallinen yhdessäolo perheen ja sukulaisten sekä ystävienkin kesken. Joulun perinteistä sanomaa unohtamatta. Kolumni KS 8.12.2016 |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, sairaanhoitajaopinnot, riistanhoito, ilves, talvi, vihreä nurmi, valkea joulu, pupujussi, joulusiivous, kynttilä, joulun perinteinen sanoma |