Taas syksy saa

Keskiviikko 26.8.2020 - Heljä Järvinen

Joka vuosi kesä on ohitse aina nopeammin. Juurihan omenapuiden kukat ihastuttivat meitä huumaavalla tuoksulla ja etelästä saapuneet muuttolinnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan. Pari vuosikymmentä sitten vapaaehtoisen maanpuolustustyön parissa ystävystyin nyt jo edesmenneeseen pohdiskelevaan ja analyyttiseen henkilöön. Keskustelimme usein, huumoria unohtamatta siitä, miten me ihmiset elämme elämäämme. Yhdelle on tärkeää perhe ja suku, toinen kokee elävänsä vapaammin saadessaan tehdä työtä, jossa menestyy ja kolmannen kohdalla on tärkeää runsas sosiaalinen verkosto.

Mutta, elämässä, olkoon se millainen tahansa, meille kaikille on olemassa neljä vuodenaikaa, vielä. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Juttukaverini pohti useasti sitä, että vaikka elämä on jatkumo, elämämme ikään kuin katkeaa uuden edessä, esimerkiksi kun vuosi vaihtuu tai kesä loppuu. Vuosi vuodelta ja tällä hetkellä varsinkin itsestäni tuntuu siltä, että kun parhain kesä on jäänyt taka-alalle, kaipaan sitä voimakkaammin kuin aiemmin. Eri vuodenaikojen nivelvaiheet vievät aina enemmän aikaa sopeutua ja myönnän, että lievä pysähtyneisyyden tila on olemassa, kunnes taas kevät koittaa ja tuntee heräävänsä eloon. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut keskustelua siitä, että toinen on onnellinen, kun syksy saapuu tai että talvi on elämän parasta aikaa.

Poikkeuksellisten kuukausien aikana ihmiset ovat löytäneet luonnon ja kotimaan aivan uudella tavalla. Huomataan ja ihastutaan sellaisiin asioihin, joita aina on ollutkin mutta nyt mielemme ja kehomme on avoimempi näkemään niitä. Kotimaan luontomatkailu on lisääntynyt, mummonmökit ovat alkaneet kiinnostamaan nuorempiakin.

Olkoon niin tai näin, niin asioilla on aina myös hyvät puolensa, niin tässä korona-ajassakin. Monesti olen kuitenkin miettinyt, että miten nämä vaikeudet meitä ihmisiä jalostaa? Tällä kokemallamme ajalla on tarkoituksensa ja merkityksensä. Omalla kohdalla mietin sitä niin, että yhteiskunnan tulee varautua hyvin suojellakseen kansalaisiaan, mutta minun ei ehkä tarvitse kantaa huolta koko väestön hyvinvoinnista. Tuulta ja sadetta päin, aurinkoisin mielin! Iloista syksyä Sinulle, lukijani.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, luontomatkailu, omenankukat, neljä vuodenaikaa, syksy, talvi, kevät, kesä, hyvinvointi, yhteiskunta

Omenankukat

Keskiviikko 5.6.2019 - Heljä Järvinen

”Mun onneni kukkii kuin omenapuu, kevätöissä valoisissa”. Eino Leino kirjoitti tämän kauniin runon. Tutuksi tämä teksti on tullut Oskar Merikannon säveltämänä ihastuttavana lauluna ja monien kesäkonserttien suosikkikappaleena. Varhaisessa vaiheessa lauluopintojani tämä laulu tuli ohjelmistooni ja on edelleen yksi suosikeistani suomalaisessa lauluaarteistossa. Monen kotimaisen laulajan tulkitsemana se saa yhä uusia sävyjä. ”Oi, antaos taivas tyyntä nyt ja sitten sä annatkin muuta”. Lyhyeen runonpätkään Eino Leino on sisällyttänyt paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita.

Näitä ajatuksia ja tunteita uusi kevät tuo aina tullessaan. Pitkän talven jälkeen on kuin heräisimme talviunilta ja kuin karhut venytellen lähdemme liikkeelle. Ihmettelemme luontoa ja sen kauneutta. Hämmästymme joka kerta sen vehreyttä ja tuoksuja. Muuttolintujen paluu tuntuu aina yhtä suloiselle ja niiden laulu tuo iloa jokaiseen aamuun ja iltaan. Aikaisemmin keväällä, paljon ennen omenankukkia, lintujen laulu on sellaista jähmeää sekä ponnetonta harjoittelua ja kun luonto kukkii parhaimmillaan, niiden ääni on jo kirkas ja täyteläinen sekä riemua täynnä, joka tavoittaa helposti kuulijan.

Uusi kesä on alkamassa ja monenlaiset tapahtumat kokoavat ihmisiä yhteen nauttimaan tästä melko lyhyestä ajanjaksosta, jossa aistejamme hemmottelevat lämpö, runsas valo, kukkien kauneus ja tuoksu, metsien puut ja raikkaat tuulet. Varmasti muistamme, että kesään kuuluu usein myös muutakin kuin vain aurinkoa ja lämpöä. On koleaa ja sade piiskaa.

Luulen, että jokainen muistaa sen, kuinka lapsuuden kesät olivat aina aurinkoisia ja kuumia. Ja varsinkin meidän kunnassa, jossa on lukuisa määrä järviä ja lampia, kesät kuluivat rattoisasti uiden ja välillä jopa rannalla värjötellen. Sellaista se kesä on. Lisäksi kesä oli kasvimaiden kitkemistä ja heinäpellolla hikoilua hyttysten ja paarmojen syötävänä. Aika on kuitenkin nämäkin muistot kullannut.

Suomen kesä on lyhyt ja kaunis, kuin omenapuun kukinta. Niin kuin omenapuu antaa satoa, toisinaan runsaastikin, myös alkava kesä voi olla meille mahdollisuuksia täynnä ja rikastuttaa meitä sekä elämäämme monin tavoin. On hyvä suhtautua avoimin ja sydämellisin mielin ihmisiin ja nauttia taas uudesta alkavasta kesästä.

1 kommentti . Avainsanat: Omenankukat, Eino Leino, lapsuuden kesät, avoin, sydämellinen

Syksyn ruska

Keskiviikko 19.9.2018 - Heljä Järvinen

Kuuma ja kaunis, useamman kuukauden kestänyt, kesä on takanapäin. Katselen ikkunasta alkavan syksyn tuulta, sadetta ja keltaisten lehtien iloista tanssia. Mieleeni tulee lapsuudessani kuulemani, hyvin useasti Radion Lauantain toivotuissa levyissä toivottu ja soitettu Georg Otsin laulama laulu Syysunelmia. Hän tulkitsee tämän laulun hyvin vahvasti ja tunnelmallisesti. Kaunein kesäkin kuihtuu pois ja edessämme on pimenevä vuodenaika, joka päättyy valon juhlaan, jouluun.

Jokainen vuodenaika on sopiva aika huolehtia omasta terveydestään. Syksyllä ja talvella täytyy laittaa vain hiukan enemmän vaatetta päälle, että tarkenee. Voisiko sanoa niin, että oman terveyden vaaliminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän käyttää aikaa omasta kunnosta huolehtimiseen, sen paremmin jaksaa arjessa. Hyvä olo kertaantuu. Riittävä sekä monipuolinen ja suositusten mukainen ravitsemus, hikeä nostattava liikunta useamman kerran viikossa, laadukas uni ja lepo ovat edelleen avainasemassa hyvinvointiin ja kansansairauksiemme ennaltaehkäisyyn. Merkittävinä terveyden edistäjinä ovat myös hyvät ja toimivat perhe- ja ystävyyssuhteet.

Läpi elämänsä terveenä ollut saattaa kuitenkin yllättäen sairastua akuutisti vaikeaan sairauteen. Lääkäri tekee diagnoosit ja päättää sopivimmista hoidoista. Usein tarvitaan hoitajan apua tutkimusten ja hoitojen sekä jatkoseurannan järjestämiseksi. Hoitajan ja potilaan välinen hyvä vuorovaikutussuhde lisää ihmisen ymmärrystä sairaudestaan ja motivoi sairauden hallintaan. Ohjausosaaminen on hoitajien ydinosaamisaluetta. Potilas kohdataan kokonaisvaltaisesti ja ohjaaminen on aktiivista ja vuorovaikutuksellista. Ohjaustarve on aina yksilöllistä ja lähtee potilaan tarpeista. Ennen ohjaamisen aloittamista on aina ensin hyvä pohtia mikä on potilaan lähtökohta, hänen tarpeensa ja kykynsä omaksua sairauden tuomia haasteita. Nykyään ongelmana ei liene niinkään tiedon puute, vaan enemmänkin ongelmaksi muodostunee se, että mikä on oikeaa tietoa. Netti on pullollaan ”oikeaa tietoa” ja sairastunut ihminen käyttää aikaansa hyvin paljon saadakseen tukea omille ajatuksilleen ja hälventääkseen pelkojaan. Usein me ihmiset olemme ymmällämme ja tiedottomia uuden asian edessä ja silloin, kun emme itse pysty hallitsemaan tilannetta.

Hoitaja on avainasemassa juuri sairastuneen ihmisen elämässä. Silloin korostuu tutkitun tiedon merkitys ohjaamisen onnistumiseksi. Sairauden omaksuminen, siihen sopeutuminen ja sen hoitaminen onnistuu potilaalta paremmin, kun hän saa yhteneväisen ohjauksen, vaikka hoitaja välillä vaihtuisikin. Myös hoitaja on ihminen ja persoona. Jokainen tekee työtänsä omalla persoonalla ja tapoja on monia, useita oikeitakin. Näistä valitaan kullekin potilaalle sopivin menettely. Pelkän ulkoa annetun ohjauksen voimalla ei kuitenkaan terveys edisty, vaan potilaan omalle vastuulle jää saamiensa ohjeiden noudattaminen ja myös ohjeiden tarkennuksen pyytäminen, jos jotain jää epäselväksi. Me olemme potilaita varten ja tehtävämme on auttaa jokaista potilasta yksilöllisesti.

22553114_10210284191838278_8359799753291087431_o.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenaika, hoitaja, persoona, ihminen, kesä, tuuli, sade, Georg Ots, Syysunelmia

Ennalta ehkäisy

Keskiviikko 14.3.2018

Viime viikolla uutisoitiin keskustan kolmannen kauden kansanedustajaa Kalmaria kohdanneesta ikävästä vääryydestä terveydenhuollossa. Hän kertoi liukastuneensa työpaikan pihamaalla ja murtaneensa jalkansa. Helsingissä ei hänen tietojen mukaan ole muuta tapaturman hoitopaikkaa, kuin Töölön tapaturma-asema ja siellä hänelle annettiinkin morfiinipiikki huuleen ja miesten kalsarit sekä elefanttipaita. Eikä tässä vielä kaikki. Hänen jalkaansa ei operoitu kyseisellä asemalla, vaan hän joutuikin paaritaksilla matkustamaan ihan Jyväskylän keskussairaalaan asti hoitoa saamaan. Vähättelemättä Kalmarin vastoinkäymistä, niin terveydenhuollossa on kyllä isompiakin asioita pohdittavaksi kuin Kalmarin jalan murtuma. Kaikki potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä ja Kalmarin jalan murtuma ei ollut ensimmäisenä prioriteettina Töölön tapaturma-asemalla. Mikäli hänellä olisi ollut henkeä uhkaava tilanne, hänet olisi varmasti hoidettu Helsingissä, vaikka koti onkin Kivijärvellä. Suomalaisilla on runsaasti kalliita hoitoja vaativia sairauksia. Tapaturmat eivät ole niitä vähäisimpiä. Tapaturmat ovat lisäksi neljänneksi yleisin kuolinsyy (THL).

Yksi kalleimmista hoitoa vaativista kansansairauksistamme on tyypin 2 diabetes ja onkin arvioitu, että kaiken kaikkiaan 500 000 suomalaista sairastaa tätä ennen sokeritautinimellä tunnettua sairautta. Aikoinaan sitä pidettiin helppohoitoisena sairautena mutta nyt tiedetään, että se on hoitamattomana vakava, henkeä uhkaava sairaus. Ja kallis hoitaa.

Tyypin 2 diabetes on sairaus, johon liittyy monia lisäsairauksia, kuten esimerkiksi neuropatia. Verenkierron heikkous jalkojen laskimoissa ja valtimoissa johtaa tuntopuutoksiin ja vammojen syntyyn, josta seuraa potilaalle usein rasittavat ja pitkälliset hoidot. On arvioitu, että diabetespotilaan haavahoidot kustantavat yhteiskunnalle noin 320-540 miljoona euroa vuodessa. Vain pieni osa tästä summasta käytetään ennalta ehkäisevään hoitotyöhön. Kuntien budjettia nämä hoidot rasittavat 1,5-2,4 prosentin verran (Potilaan lääkärilehti, 2015). Merkittävin haitta tästä sairaudesta on potilaalle itselleen.

Tyypin 2 diabetes syntyy elintapojen ja perimän yhteisvaikutuksesta, mutta on ennalta ehkäistävissä terveellisillä elintavoilla. Turhaan ei puhuta monipuolisesta, terveellisestä suositusten mukaisesta ravinnosta, riittävästä ja laadukkaasta levosta ja reippaasta hikeä tuottavasta liikunnasta ja niiden merkityksestä kehon ja mielen hyvinvointiin. Suurin osa kansansairauksistamme olisi ehkäistävissä. Nykyisessä yhteiskunnassa tietoa ja ohjausta sekä tukea saa, mikäli haluaa. Yhteiskuntamme rakenne muuttuu vanhusvoittoiseksi ja ikääntyessä myös sairastavuus lisääntyy. Kuka tulevaisuudessa maksaa sairauksien hoidon?

Löysin netistä kuntamme terveysliikunnan toimenpideohjelman vuosille 2010-2020, jossa keskeisinä tavoitteina on: ”Aktivoida kuntalaisia kiinnittämään huomiota omaan ja läheistensä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Tämä pitää sisällään liikkumisen lisäksi terveyttä edistävien elintapojen omaksumisen. Toimenpideohjelma kohdennetaan seuraaviin ryhmiin: lapset ja nuoret, työikäiset sekä ikääntyneet.” Ohjelma vaikuttaa hyvälle. Minkä verran tämän ohjelmakauden aikana on käytetty terveydenhuoltoalan ammattilaisten osaamista ja onko kunta päässyt asettamaansa tavoitteeseen ja millaisilla mittareilla sitä on tutkittu? Ohjelmakausi on päättymäisillään, joten nyt on varmaan suunnitelmat uudelle 2020-2030-kaudelle jo hyvässä vauhdissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Anne Kalmari, keskusta, tapaturmat, THL, tyypin 2 diabetes, jalan murtuma,

Kesä

Sunnuntai 5.7.2015 klo 18.14 - Heljä Järvinen

Kesä tuli sittenkin. Suomalainen kesä. Luonto on kauneimmillaan kukka- ja väriloistossaan. Viileä sää on hidastanut kasvua ja kaikki näyttääkin luonnossa niin tuoreelle ja kauniille. Kyllä tämä on hieno vuodenaika. Mutta, miten hyttyset voi pärjätä näin kylmässä? Luulin, että ne ovat hyytyneet kosteikkoihinsa, mutta tuntuu, että ovat innokkaampia pistämään nyt, kuin lämpimällä ilmalla.

 

Maa sai uuden hallituksen ja kuten taannoin kirjoitin niin epäilijöitä riittää, että tämäkään hallitus tuskin pystyy ihmetekoihin. Hallitus antaa raamit sille, miten yhteiskunnassa tulisi elää ja toimia, että kykenisimme selviytymään vastuistamme ja velvollisuuksistamme. Yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen on talkoissa mukana. Meistä kukaan ei voi jäädä odottelemaan, että leivokset taivaalta tipahtelisivat suuhun, vaan ihan jokaisen itse on kannettava kortensa kekoon.

 

Eihän se elämä helppoa ole, vaan eipä se ollut sitä sotien aikaan tai sen jälkeenkään.  Vaikka yhteiskunta ja me ihmiset olemme muuttuneet paljon, meillä on edelleen vastuu itsestämme ja läheisistämme. Ja kyllä elämässä vaan eteenpäin on pakkokin mennä.

 

Tuli mieleen lapsuudestani, kun olin isäni kanssa tukkimetsässä Välke-hevosen kanssa ja kuinka minulle, noin viiden vanhalle pikkulikalle oli ilo päästä mukaan. Isälleni ne metsätyöt kovina pakkastalvina olivat varmaan joskus vähemmän mukavia, vaikka itse pidin sitä kovin jännittävänä sekä hauskanakin kun tukkireen jalakset kirskahtelivat pakkasen hyydyttämässä lumessa. Ja joskus itkin, kun isä ei halunnutkaan minua kaverikseen.

 

Nykyään toisenlaiset hevosvoimat pöhisevät metsissä ja pienessä ajassa suuret kuutiomäärät puita ovat tienvarressa noudettaviksi hienojen ja isojen kuorma-autojen kyytiin. Niin ne ajat ja tavat ovat erilaisia ja on ihan hyvä muistutella itseään tämän yltäkylläisyyden aikana siitä, että aina ei elämä niin auvoista ole ollut.
ihanat_kesakuvat__11.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Kesä, hyttyset, hallitus, yhteiskunta,

Ajanlasku

Maanantai 16.7.2012 klo 8.22 - Heljä Järvinen

pioni.jpg

 

Aika kulkee nopeaan. Olenko sittenkin itse syypää siihen, että aika ei tunnu riittävän? Poissa ovat ne ajat, kun elämä oli verkkaista ja odotti jonkun tietyn pyhän, tapahtuman tai uuden kesän tuloa. Jokainen hetki tuntuu vilahtavan ohitse, kuin huomaamatta. Jokainen uusi kesä on kallistunut äkkiarvaamatta syksyn puolelle, niitä kauniita ilmoja odotellessa.

Nyt ei ole sopivaa valittaa. Kaksi edellistä kesää ovat olleet mitä parhaimmat, eikä tämäkään kesä huono ole ollut. Mainiot työilmat, niin sisällä kuin ulkonakin. Työtä riittää ja jos lepohetkiä innostuu pitämään, työt lisääntyvät. On ollut otolliset kelit luonnon kasvien runsastumiselle. Rikkaruohot ja muut vähemmän toivotut kasvit valtaavat nopeasti niille kuulumattomat alueet. Taimikot lehahtavat kuin itsestään uuteen, entistä ehompaan kukoistukseen.

Luonnon uudistuminen on aina yhtä ilahduttavaa ja samalla myös hämmentävää. Karun syksyn ja talven jälkeen luonto alkaa herätä. Keväisin lintujen laulun kuuleminen tuo ihmeellisen riemun tunteen. Luonnon monimuotoinen vihreys voimistuu ja vanha, kuollut kasvusto jää uuden tulokkaan jalkoihin kuollakseen jälleen uuden talven kylmyyteen.

Kun vanhenee, niin viisastuu – sanotaan. Luulen, että se pitää paikkansa useimpienkin ihmisten kohdalla. Toiset eivät viisastu koskaan, tai ainakin jotkut suulaat ovat sellaista saattaneet joskus tuoda julki. Toki sitä huomaa itsessäänkin joskus piirteitä siitä, että oppi hakee mieluusti toisen, minusta poispäin kulkevan reitin ja useasti selittelee asioita itselleen parhain päin. Lisäksi sitä yrittää uskotella muillekin, että enhän minä, mutta nuo muut.

On hienoa, jos ikävätkin asiat osaa kääntää onnellisesti voitokseen. Jokainen meistä tietää, että ikävilläkin asioilla on se parempi, myönteisempi puoli. Tappion hetkellä emme sitä yleensä ensimmäisenä ajattele tai emme halua edes huomata. Ja jotkut ihmiset vaan ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät he koskaan näe missään asiassa tai ihmisissäkään mitään myönteistä, ilon aihetta, sitä joka meitä lopulta kantaa tässä elämässä.

Elämäni vuosikymmenet ovat olleet erilaisia asioita ja tapahtumia täynnä ja jälkiviisaana on helppo todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta toisin olisin moniakin asioita mielelläni tehnyt. Nuorena ja kokemattomana sitä on kovin ehdoton ja luonteeseeni kyllä hyvin selkeänä piirteenä liittyy edelleenkin määrätietoisuus ja voimakastahtoisuus. Uskon, että särmät hioutuvat tylsemmiksi toivoen, että minä en tylsisty elämästä.

On mielenkiintoista huomata miten meitä ihmisiä ohjataan joka asiassa. Hyvän elämän edellytyksiin ja sivistykseen kuuluvat lait ja asetukset ovat elämämme peruspilarit. Mielenkiintoista on monien hassujen lakien lisäksi se, että miten meille jo lapsuudesta asti uskotellaan millaisia meidän tulisi olla tai miten meidän tulisi käyttäytyä. Toki hyvät käytöstavat kuuluvat ehdottomasti sivistykseen. Toisen ihmisen kunnioittaminen, huomioiminen ja hyväksyminen omana itsenään, ei tänä menestyksen aikana kuitenkaan ole itsestään selvyys meillä suomessakaan. Näyttääkin siltä, että mitä enemmän menestystä tulee, sen varmemmin sivistyksen taso laskee. Historia ja ihmiskunta toistavat itseään.

Muutos alkaa meistä itsestä.

blogiin3.jpg

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pioni, kesä, ajanlasku, elämä

Talven tuloa

Perjantai 15.10.2010 klo 17.25 - Heljä Järvinen

Kylläpä se aika kulkee sukkelaan! On ollut niin kiireistä, että en ole edes blogia ehtinyt päivittämään. Lueskelin aikaisemmin kirjoittamiani juttuja ja ilokseni huomasin, että Kustaa Vilkunan Ajantietokirja ei taida ihan humpuukia olla (vrt. Päivää Paavalista 24.1 tai Poutakesä tiedossa 25.1).

Meillä oli mitä parhain kesä ja syksykin on ollut aivan mainio. Yhden ainoan kerran olen lenkille lähtenyt sateessa ja kaatosateessa olen tullut takaisin, mutta kivaa on ollut! Akillesjännevammani on hoidettu ammattilaisten toimesta ohjeiden mukaan ja nyt voin iloita siitä, että voin lenkkeillä kivutta. LIKES-tutkimuskeskuksen ylilääkäri Harri Selänne ja fysioterapeutti Kalle Tiilikainen olivat tässä asiassa suurenmoisena apuna ja tukena. Siitä iso kiitos heille!

Kunnossa kaiken ikää, KKI-ohjelma (www.likes.fi) on tarkoitettu yli neljäkymmentävuotiaille, mutta olisi hyvä opetella jo ihan pienestä asti liikkumaan aktiivisesti. Vanhempien rooli tässä asiassa on mittaamattoman arvokas. Esimerkki, niin hyvässä kuin pahassakin on se joka meitä elämässä johtaa eteenpäin.

Oman nuoruuteni vietin maaseudulla ja eipä sitä ollut muita harrastuksia kuin talvella hiihto ja mäenlasku, sekä kesällä uinti ja yleisurheilu, minulla pääasiassa kuulantyöntö. Tästäpä on kuitenkin jäänyt sellainen liikkumisen palo, mutta elämän eri vaiheet vain ovat joskus vieneet toisaallekin, muiden harrastusten pariin. Tällä hetkellä voin olla todella iloinen, että noin kymmenen vuoden tauon jälkeen löysin taas sen innon ja haluan ehdottomasti pitää itsestäni hyvää huolta. Tällä hetkellä kesätauon jälkeen ”opettelen” taas hölkkäämään. Suunnitelmiini ei kuitenkaan kuulu maratonin juokseminen, ei edes puolikaskaan. Talven tuloa toki odotan ja toivonkin sen saapuvan aikanaan, että pääsen taas ladulle ”kirmaamaan”.

Hyvä peruskunto auttaa monissa asioissa. Nykypäivänä monet työtehtävät vaativat niin psyykkistä kuin fyysistäkin kuntoa. Mielikin pysyy terveempänä, kun ruumiillinen kunto on kohdillansa. Ihan pikkusairaudet, kuten kausiflunssatkin pysyvät poissa helpommin hyväkuntoisella. Myös yllättävien sairastapausten kuin tapaturmienkin paranemisprosessi on nopeampaa ”hyvässä terässä” olevalla, kuin keskinkertaisen- tai jopa huonon kunnon omaavalla henkilöllä. Oman kunnon vaaliminen ja terveydestä huolehtiminen on pitkällä tähtäimellä kaikkein arvokkain asia hyvän elämänlaadun saavuttamiseksi.

talven_tuloa.jpg 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: LIKES, Ylilääkäri Harri Selänne, Fysioterapeutti Kalle Tiilikainen

Tilitystä

Torstai 17.12.2009 klo 8.04 - Heljä Järvinen

Mennyt vuosi on ollut vaiherikas ja erittäin innostava sekä mieleenpainuva. Paljon on tapahtunut ja kaikkien asioiden eteen on tehty lukemattomia tunteja töitä. Kuten aina, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Olen sitä mieltä, että pohjatyö kaikille asioille tulee tehdä mahdollisimman hyvin ja lisäksi varasuunnitelmat suunnitelmille – Kaiken varalta!

Suurimpana yhteisenä voimainponnistuksena järjestimme täällä Keski-Suomessa Naisten Valmiusliiton valtakunnallisen TIKKA 2009 -harjoituksen. Tarkalleen 360 päivää suunnittelimme ja valmistelimme harjoitusta jossa Ilmasotakoulu ja Keski-Suomen maanpuolustuspiiri olivat merkittävimmät tukijat. Myös Jyväskylän kaupungin ja Keski-Suomen Liiton sekä lukuisten yksityisten yritysten tuki oli harjoituksemme toteutukselle suuriarvoinen. Täten esitän nöyrän kiitokseni kaikille mukana olleille!

TIKKA 2009 -harjoituksen johtajana voin iloita kaikesta siitä, mitä vuoden aikana tapahtui. Nyt joku saattaa nostaa kulmakarvojaan ja ajatella, että mennyt on ollut vain ruusuilla tanssimista… Ei suinkaan! Kyllä matkan varrella on ollut myös piikkilankaa, mutta se ei päässyt ohjaajan rooliin. Olen oppinut iloitsemaan myös vastoinkäymisistä, sillä ne opettavat ja kannustavat ajattelemaan asioita aivan eri tavalla kuin jatkuva menestys. Myönteinen suhtautuminen antaa voimavaroja hankalienkin asioiden kohtaamiseen ja menestys tuntuu paremmalta, kun on kokemusta myös vastoinkäymisistä. Toki niitä vastoinkäymisiä ei kenenkään kohdalle soisi, mutta ne vain taitavat kuulua normaaliin elämään. Ne avaavat myös uusia mahdollisuuksia tulevaisuuteen.

Harjoituksemme onnistumista edesauttoi harjoitusorganisaation henkilövalintojen osuminen oikeaan. Vastuuta asioiden sujumisesta kantoivat tehtäväänsä sitoutuneet ja tarmokkaat naiset jotka loivat hyvän perustan siihen mitä tällainen suurharjoitus tarvitsee palvellakseen koulutukseen osallistujia riittävän hyvin. Tärkein tehtävämme oli antaa loistavissa olosuhteissa ajantasainen tieto arjen turvallisuustaidoista mutta suuri merkitys oli myös sillä, että saimme kokea onnistumisen ja oppimisen iloa hyvässä yhteishengessä 165 naisen voimin aurinkoisena syyskuun viikonloppuna. Olen kiitollinen jokaiselle kurssinjohtajalle ja kouluttajalle erikseen.

Arjen turvallisuustietojen ja -taitojen ylläpitäminen on meidän jokaisen velvollisuus. Meillähän on vastuu paitsi itsestämme myös lähimmäisistämme. Pidän naisille suunnattua vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuuskoulutusta jatkossakin tärkeänä yhteiskuntamme toimintakyvyn varmistamiseksi. Mitä erilaisimpia kriisejä, uhkia ja häiriötilanteita voi koska tahansa syntyä horjuttamaan totuttua arkeamme. Silloin tarvitaan valmiiksi hankittuja ja koulutettuja kykyjä poikkeuksellisissa tilanteissa toimimiseen.

Tätä naisten maanpuolustustoimintaa on sitoutuneesti tehty lähes koko itsenäisyytemme ajan eri järjestöissä ja on ollut ilo nähdä, kuinka toiminta on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Nykyajan nuoret naiset ovat mukana yhtä vastuullisesti ja antaumuksellisesti kuin sodan nähnyt sukupolvi aikanaan. Uskon, että tulevaisuudessakin naiset tunnistavat ja täyttävät nämä velvollisuudet.

Nykyajan vaatimukset toiminnan ja koulutuksen laadulle ovat ehkä korkeammat kuin koskaan aiemmin. Oman toimintamme kanssa kilpailee niin paljon ja mitä erilaisimpia vapaa-ajan toiminnan mahdollisuuksia, että osallistujia ei saada muuhun kuin laadukkaaseen toimintaan, oli aate kuinka hyvä tahansa. Toiminnan on oltava mielekästä ja koulutuksen hyödyllistä. Mielestäni olemme tässä onnistuneetkin. Kuitenkin on tarpeen edelleen huolehtia tason säilymisestä ja pyrkiä parantamaan toimintaa jatkossakin, että sen kilpailukyky ja kiinnostavuus myös tulevaisuudessa säilyisivät.

joulutunnelmaa.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Naisten Valmiusliitto, TIKKA 2009, Ilmasotakoulu, Keski-Suomen maanpuolustuspiiri, Jyväskylän kaupunki, Keski-Suomen liitto, kurssinjohtaja, kouluttaja

Ohi On 360!

Keskiviikko 30.9.2009 klo 9.00 - Heljä Järvinen

 

tikka-esittely.jpg

Tasan vuosi sitten ammuimme lähtölaukauksen Naisten Valmiusliiton Keski-Suomen alueneuvottelukunnan järjestämään TIKKA 2009 -harjoituksen suunnitteluun. Aika tuntui eteenpäin ajateltuna pitkältä, mutta nyt tuntuu siltä kuten aina, että aika onkin ollut kovin lyhyt. Harjoituksen johtoryhmä suunnitteli ja valmisteli tätä harjoitusta suurella huolella kurssinjohtajien ja kouluttajien kanssa erilaisia vaihtoehtoja pohtien yhdessä Ilmasotakoulun ja Keski-Suomen maanpuolustuspiirin kanssa. Yhteistyö onkin ollut kaikin puolin antoisaa ja hedelmällistä, todellista rakentavaa vuorovaikutusta. Onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi pyrimme kaikissa toimissamme huomioimaan kurssilaisten tarpeet.

tikka_2009_maastotaidot-kurssi_kuva_pekka_tuunanen_mpk.jpg

Harjoituksemme sujuikin samassa hyvässä hengessä kuin valmistelu ja saavutimme sille asettamamme tavoitteet. Harjoitusviikonloppuna tunnit ja päivät riensivät uutta oppien ja vanhaa kerraten positiivisessa ja hyvässä hengessä. Huomasin, että kaikilla oli vastaanottavainen iloinen vire. Päivät olivat kiireisiä ja pitkiä, mutta ne osoittivat sen, että me naiset kykenemme joustamaan ja tekemään nopeasti ratkaisuja tilanteen niin vaatiessa. Näitä valmiuksia - joustamista, ongelmaratkaisukykyä ja luovuutta iloista mieltäkään unohtamatta - tarvitsemme arkielämän tuomissa moninaisissa haasteissa. Lisäksi jokainen meistä tarvitsee ajantasaista tietoa arjen turvallisuustaidoista sekä toiminnasta häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa.

tikka-liiton_edustajia.jpg

Minulla on hyvä tunne siitä, että maskottimme tikka-lintu lensi, tosin muutaman silmukan tehtyään, napakymppiin! Normaalissakin arjessa niitä silmukoita tulee tehtyä mutta tärkeintä on se, että meillä on kyky ja taito saada lento myös oikaistua. Saavutimme siis tärkeimmän - onnistuneen, hyvän harjoituksen. Tästä saan kiittää kaikkia TIKKA 2009 -harjoitukseen osallistujia, sillä ilman työhönsä sitoutuneita kurssinjohtajia, kouluttajia ja harjoituksen johtoa, emme olisi tavoitettamme saavuttaneet.

 

tikka_2009-1.jpgIlmasotakoululta saimme käyttöömme hienot valtaosin hiljattain saneeratut majoitus – ja koulutustilat sekä kaiken muunkin pyytämämme henkilö- ja materiaalituen. Minulle tuli tunne, että meistä haluttiin pitää huolta! Piditte meitä, kuin kukkaa kämmenellä!

 

 

Harjoituksen johtajana saan iloita siitä, että olen saanut jakaa tämän kaiken teidän kanssanne!

 

tikka-avajaismarssiin_valmistautuminen.jpg

TIKKA 2009- harjoituksen päätöstilaisuuteen valmistautuminen

kone.jpg

Draken

tikka_2009_-_perjantain_lehti.pdf

tikka_2009_-_lauantain_lehti.pdf

tikka_2009_-_sunnuntain_lehti.pdf

2 kommenttia . Avainsanat: TIKKA 2009 -harjoitus, Keski-Suomen alueneuvottelukunta, Ilmasotakoulu, Keski-suomen Maanpuolustuspiiri