Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

OmenankukatPirjo  1.8.2021 19:30

Satunnainen kuva

kiva
kalevi kiviniemi
ihanat_kesakuvat__33
ihanat_kesakuvat__44
sateen jalkeen
pitkaperjantai 22.04.2011
ihanat_kesakuvat__2
ihanat_kesakuvat__21

Luullahan jotta on lysti olla

Keskiviikko 31.3.2021 - Heljä Järvinen

Kun asuin perheeni kanssa Etelä-Pohjanmaan puukkoopitäjäs, Kauhavalla, se oli elämäni vaiherikkain ja opettavaisin aika, mitä tulee suomalaiseen kulttuuriin ja sen eroihin. Etelä-Pohojanmaalla kulttuuri on sellaanen, jotta siellä tehrähän. Ei siellä juurikaan uneksita.

Olin konsertoimassa Campanello-kuoron, Matti Salmisen, Tom Krausen ja kapellimestari Jorma Panulan johtaman Tampereen kaupunginorkesterin kanssa Vimpelin pesäpallostadionilla kauniina kesäisenä iltana. Edellisenä päivänä oli konsertin harjoitus orkesterin kanssa ja muuten se sujui hyvin, mutta kesäinen illansuuaurinko häikäisi katsomon takaa ikävästi soittajien silmiin. Siinä ei nähnyt sen paremmin plareja kuin kapellimestariakaan ja siitäkös Panula hermostui. Hän kyllä antoi hyviä neuvoja järjestäjille ja talkoolaisille, miten tämän ikävän haitan, kesäisen auringonpaisteen, saisi eliminoitua.

Tuli konserttipäivä. Kesäaurinko paistoi kirkkaasti siniseltä taivaalta ja lämmitti suloisesti. Lähellä konsertin alkua Panula havahtui siihen, että ohjeista huolimatta auringonpimennystä ei oltukaan saatu aikaiseksi ja aurinko häikäisi edelleen soittajia, kuten edellisenäkin ehtoona, vaikka hän oli pyytänyt peittämään stadionin takarakenteet auringonpaisteen ehkäisemiseksi. Sitten suurelta stagelta kuuluukin häikäistyneen Panulan selkeä sekä turhautunut kommentti: ”täällä maatahan, ku lehemät nevas”. Tämän sanottuaan oli kahden sekunnin täysi hiljaisuus, mutta sitten alkoikin tapahtua. Stadionin takaseinä saatiin suojattua niin, että ilta-aurinko ei häikäissyt soittajia. Sitäkin tehokkaammin häikäistyi illan konserttiyleisö taidokkaista esiintyjistä.Tulppaani.jpg

Jokainen konsertti ja esitys vaatii oman työpanoksensa ja aina se ei lystiä ole. Mennyt vuosi on laittanut koville monen alan ammatinharjoittajat. Musiikinalan ammattilaiset, soittajat, laulajat ja opettajat ovat joutuneet luopumaan työstään ja elannostaan samalla, kun heidän kuulijakuntansa on kaivannut lukuisia kertoja upeita elämyksiä mitä totutusti aiemmin saatoimme lähteä kuuntelemaan. Kuten kapellimestari Jorma Panula on todennut, sinfoniaorkesterin musiikki avaa korvat musiikkiin. Kun sinfoniaorkesteriin liitetään solistit, laulajat tai soolosoittajat, niin elämys on uskomaton.

Nyt, kun saamme hiljentyä pääsiäisen viettoon, meillä on onneksi mahdollisuus eri välineiden välityksellä kuunnella ja katsella, ja saada suuri nautinto historiallisesta sekä kauniista pääsiäisajan musiikista.

Hyvää pääsiäistä.

Kolumni K-S

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jorma Panula, Matti Salminen, Tom Krause, Campanello, Vimpelin pesäpallostadion, Etelä-Pohjanmaa

Adventin aikaa

Keskiviikko 25.11.2020 - Heljä Järvinen

Adventti on joulun odotuksen aikaa. Sukupolvien ajan lapset ovat odottaneet varsinkin joulun maallisempia merkkejä. Herkkujen tuoksu on täyttänyt pienemmätkin pirtit joulukuun viikkoina, kun on leivottu piparkakkuja ja joulutorttuja ja säilötty joulukaloja. Niitä ei ollut kaupoista niin helposti satavissa kuin nykyisin.

Ainakin meillä maalla yksi tärkeä ensimmäisen adventin merkki oli pikkujoulukuusi. Isäni haki pienen kuusen ja klapiin poratussa reiässä kuusi pääsi kunniapaikalle pirtin isolle pöydälle lasten iloksi. Sitä saimme sisarusteni kanssa koristella. Tein pikkujoulupakettejakin. Vakoiseen pakkauspaperiin käärin vanhoja lelujani ja annoin lahjaksi vanhemmilleni, jotka jaksoivat joka kerta näistä kiitollisina ilahtua.

Vielä omille, nyt jo aikuisille lapsilleni pappa toi pikkujoulukuusen lapsuuskotini pirtin pöydälle samalla tavalla. Toivon omien lastenikin lapsille saavani tätä perinnettä siirtää. Adventista jouluun asti kuunneltiin ja laulettiinkin suomalaisia joululauluja. Isä niitä humoristisesti vähän sovittelikin. ”Arkihoususi nurkkaan heitä” on yhtenä jäänyt mieleeni.

Joululauluja olen rakastanut pikkutytöstä asti ja päässyt laulamaan niitä yleisöllekin erilaisissa kuoroissa ja konserttiesityksissä. Kuului laulu enkelten, on pitkään ollut suosikkini ja varsinkin ison kuoron esittämänä. Edesmenneen Matti Ruususen johtamassa lapsikuorossa laulaessani tuohon kauniiseen lauluun ihastuin. Perinteisissä kauneimpien joululaulujen illoissakin se on soinut yhteislauluna useasti.

Tänä talvena kaikki on toisin. Yleisö- ja varsinkin laulutilaisuuksien järjestäminen on käynyt koronaviruspandemian takia vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Siihen ei saada ratkaisua ennen toimivan rokotussuojan saamista. Sitä odotellessa meidän jokaisen on pidettävä tarkka huoli käsihygieniasta sen lisäksi, että hengityssuojaimiakin pitää käyttää sekä omaksi että muiden suojaksi. Suojamaskien ja käsihuuhteiden riittävästä ja tehokkaasta käytöstä on vaivaa ja se vaatii myös osaamista ja kaiken lisäksi niiden käyttö lisää kustannuksia. Nenän alla oleva tai kaulassa roikkuva maski ei anna toivottua suojaa. Yritetään kuitenkin yhdessä tehdä parhaamme tartuntojen rajoittamiseksi parempia aikoja odotellessa.

Rauhallista adventinaikaa sinulle!

Taas kuuset loistaa ja kellot kaikaa, ne juhlan tuntua mieliin tuo. Mä muistan armasta lapsuusaikaa ja lapsuusjoulujen laulut nuo. Kun pirtin pienoisen lattialla me piltit piirissä pyörittiin, me lapsen äänellä kirkkahalla, näin lapsuusjouluina laulettiin.-Asser Tervasmäki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, adventti, joulu, kuusi, lapsuusjoulu

Taas syksy saa

Keskiviikko 26.8.2020 - Heljä Järvinen

Joka vuosi kesä on ohitse aina nopeammin. Juurihan omenapuiden kukat ihastuttivat meitä huumaavalla tuoksulla ja etelästä saapuneet muuttolinnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan. Pari vuosikymmentä sitten vapaaehtoisen maanpuolustustyön parissa ystävystyin nyt jo edesmenneeseen pohdiskelevaan ja analyyttiseen henkilöön. Keskustelimme usein, huumoria unohtamatta siitä, miten me ihmiset elämme elämäämme. Yhdelle on tärkeää perhe ja suku, toinen kokee elävänsä vapaammin saadessaan tehdä työtä, jossa menestyy ja kolmannen kohdalla on tärkeää runsas sosiaalinen verkosto.

Mutta, elämässä, olkoon se millainen tahansa, meille kaikille on olemassa neljä vuodenaikaa, vielä. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Juttukaverini pohti useasti sitä, että vaikka elämä on jatkumo, elämämme ikään kuin katkeaa uuden edessä, esimerkiksi kun vuosi vaihtuu tai kesä loppuu. Vuosi vuodelta ja tällä hetkellä varsinkin itsestäni tuntuu siltä, että kun parhain kesä on jäänyt taka-alalle, kaipaan sitä voimakkaammin kuin aiemmin. Eri vuodenaikojen nivelvaiheet vievät aina enemmän aikaa sopeutua ja myönnän, että lievä pysähtyneisyyden tila on olemassa, kunnes taas kevät koittaa ja tuntee heräävänsä eloon. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut keskustelua siitä, että toinen on onnellinen, kun syksy saapuu tai että talvi on elämän parasta aikaa.

Poikkeuksellisten kuukausien aikana ihmiset ovat löytäneet luonnon ja kotimaan aivan uudella tavalla. Huomataan ja ihastutaan sellaisiin asioihin, joita aina on ollutkin mutta nyt mielemme ja kehomme on avoimempi näkemään niitä. Kotimaan luontomatkailu on lisääntynyt, mummonmökit ovat alkaneet kiinnostamaan nuorempiakin.

Olkoon niin tai näin, niin asioilla on aina myös hyvät puolensa, niin tässä korona-ajassakin. Monesti olen kuitenkin miettinyt, että miten nämä vaikeudet meitä ihmisiä jalostaa? Tällä kokemallamme ajalla on tarkoituksensa ja merkityksensä. Omalla kohdalla mietin sitä niin, että yhteiskunnan tulee varautua hyvin suojellakseen kansalaisiaan, mutta minun ei ehkä tarvitse kantaa huolta koko väestön hyvinvoinnista. Tuulta ja sadetta päin, aurinkoisin mielin! Iloista syksyä Sinulle, lukijani.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, luontomatkailu, omenankukat, neljä vuodenaikaa, syksy, talvi, kevät, kesä, hyvinvointi, yhteiskunta

Sattuu ja tapahtuu

Keskiviikko 20.5.2020 - Heljä Järvinen

Vai menikö se sittenkin toisin päin. Diabeteshoitajan erityispätevyys on pian plakkarissa. Aloittaessani opiskelemaan tätä erityisosaamisalaa, en osannut aavistaakaan kuinka se haastaa ja vie mennessään. Työssäni tapaan päivittäin diabetespotilaita ja opintoni ovatkin tulleet tarpeeseen. Sairaanhoitajan työssä tarvitaan monien muiden taitojen lisäksi ohjaajan taitoja. Vaikka terveyttä edistävässä ja sairauksia ennaltaehkäisevässä hoitotyössä ohjaaminen on tärkeässä asemassa, niin varsinkin pitkäaikaissairaiden hoidossa ammattitaitoinen ohjausosaaminen on kultaakin kalliimpaa.

Diabetes on loppuelämän sairaus. Silloin kun sairaus diagnosoidaan, se on usein suuri sokki sairastuneelle ja lähipiirillekin. Diabetes aiheuttaa häpeää ja pelkoja ja juuri näiden asioiden parissa päivittäisessä potilastyössä arvokkaana tukena on taitava ja ihmisläheinen sekä myötätuntoinen ohjaaja. Hoitaja tukee potilasta omalla ammattitaidollaan ja löytää potilaan omat kyvyt omahoitonsa tueksi, joilla pyritään estämään sairauden eteneminen. Käypä Hoito-suosituksessa sanotaankin, että olennaista hoidon ohjauksessa on oikea-aikaisuus, tarvelähtöisyys, jatkuvuus, suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus yksilöllisyys huomioiden.

Suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta tarvitaan muutoinkin, kuin sairauksien hoidossa tai niiden ennalta ehkäisyssä. Jo muutamia kuukausia meitä piinannut Korona on laittanut suunnittelemaan arkea tarkemmin. Kauppaan ei esimerkiksi ole voinut lähteä silloin, kun se itselle olisi ollut sopivaa ja suojautuakin pitää ja hygieniasta huolehtia aivan eri tavalla, kuin vielä helmikuulla. Suomalaiset ovat kyräilevää kansaa, joten toisten ihmisten vältteleminen on varmasti sujunut helposti.

Asioilla on aina puolensa. Jos tässä Korona-aikana on voimakkaasti tunnettu ikävää ja kaipausta muualla asuviin iäkkäisiin tai muutoin riskiryhmiin kuuluviin läheisiin tai ystäviin, niin onpa se antanut aivan uuden mahdollisuuden keskittyä omaan itseensä sekä perheeseensä ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Pelko on varmasti käynyt kaikkien mielessä ja osa ihmisistä elää pelossa koko ajan edelleen. Tuntemattoman edessä me kaikki koemme pelkoa ja voimattomuutta sekä epävarmuutta. Elämässä tulee eteen silloin tällöin asioita, joille emme mahda mitään. Tämä aika ei ole ollut meille vain yksi synkkä vaihe, vaan tässä on paljon valoisia puolia. On pitänyt ryhtyä muun muassa ajattelemaan ja elämään tässä hetkessä, ylimääräinen kiire ja hössötys on jäänyt pois ja perheet ovat toivottavasti viettäneet laadukasta yhdessäolon aikaa. Kesää ja yötöntä yötä kohti, toiveikkain mielin.

 

Valoisaa kesää kaikille!

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttä

Tiistai 3.12.2019 - Heljä Järvinen

Suomen itsenäisyyden aikaa on ollut jo yli sata vuotta. Talvisodan alkamisestakin tuli juuri kuluneeksi 80 vuotta. Pitkä ajanjakso, mutta tapahtumat ovat kuitenkin hyvin tuoreessa muistissa. On hyvä, että emme unohda historiamme merkittäviä asioita, vaikka sen ajan sukupolvet ovatkin kohta poistuneet joukostamme. Tutkijat ovat osoittaneet, että talvisodan alku oli neuvostoliittolaisten järjestämä provokaatio tulittaessaan omia maitaan Mainilan seudulla väittäen, että Suomi oli aloitteellinen. Tappiot olivat mittavat molemmille osapuolille. Suomi selvisi menettäen noin 27 000 ihmishenkeä. Menetykset olivat suurempia neuvostoliittolaisilla ja arvioidaan, että ihmishenkien menetykset olivat ilmoitettuja lukuja vielä paljon suuremmat.

Yksi talvisodan torjuntavoitoista tapahtui Karjalankannaksella, missä puna-armeija hyökkäsi 5.12. niin kutsutulle Mannerheim-linjalle. Suomen tykistö ja jalkaväki pysäyttivät neuvostoliittolaisten aikeet. Monia raskaita ja vaikeita aikoja oli vielä edessä ennen Moskovan rauhansopimuksen allekirjoitusta.

Kerrotaan, että sotatoimialueilla taistelleet suomalaiset sotilaat olivat taitavia metsässä liikkujia, mikä auttoi menestymään taisteluissa. Talvisota kesti 105 päivää päättyen Moskovan rauhansopimukseen. Rauha tuli, mutta jouduttiin suuriin alueluovutuksiin ja lähes puoli miljoonaa suomalaista joutui jättämään kotinsa uuden rajan taakse. Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet rauhansopimuksen tekoon ja myöhemmin havaittiinkin, että rauhansopimuksen soveltamisessa oli tulkinnanvaraisuuksia, joita Neuvostoliitto pyrki vahvemman oikeudella tulkitsemaan omaksi edukseen.

Aikaa on kulunut, mutta kaikki tapahtunut on meidän suomalaisten historiaa ja tärkeää onkin, että muistamme menneen ja edelleen arvostamme sota-ajan sukupolven ponnisteluja. Sanonta kuuluu, että tulevaisuutta ei ole ilman menneisyyttä. Menneisyyttä ei silti pidä jäädä vatvomaan, vaan ottaa opiksi tapahtuneista ja pyrkiä rakentamaan uutta ja parempaa tulevaisuutta.

Suomi täyttää 102 vuotta ja se on kunnioitettava ikä. Hyvinvoiva ja pitkäikäinen Suomi jaksaa paremmin, kun hoidamme maamme yhteisiä asioita sovussa ja tasapuolisesti sekä toisiamme kunnioittaen. Mutta nykypolitiikassa sopu ja tasapuolisuus sekä toisen kunnioittaminen lienevät vieraita asioita ja siten tuotetaan uusia ja toisenlaisia ongelmia. Ministerit toinen toisensa jälkeen tyrivät. Rinne sai siis lähteä. Näyttää olevan hankalaa, jos pääministerillä on lakimiehen koulutus. Anneli Jäätteenmäki vaihdettiin, kun hän puhui niin totta kuin osasi ja Antti Rinne joutui vaikeuksiin, koska hän kertoi puhuneensa niin totta kuin muisti.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, talvisota, Neuvostoliitto, Mainila, Karjalankannas, Mannerheim, pääministeri, Antti Rinne, Anneli jäätteenmäki

Omenankukat

Keskiviikko 5.6.2019 - Heljä Järvinen

”Mun onneni kukkii kuin omenapuu, kevätöissä valoisissa”. Eino Leino kirjoitti tämän kauniin runon. Tutuksi tämä teksti on tullut Oskar Merikannon säveltämänä ihastuttavana lauluna ja monien kesäkonserttien suosikkikappaleena. Varhaisessa vaiheessa lauluopintojani tämä laulu tuli ohjelmistooni ja on edelleen yksi suosikeistani suomalaisessa lauluaarteistossa. Monen kotimaisen laulajan tulkitsemana se saa yhä uusia sävyjä. ”Oi, antaos taivas tyyntä nyt ja sitten sä annatkin muuta”. Lyhyeen runonpätkään Eino Leino on sisällyttänyt paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita.

Näitä ajatuksia ja tunteita uusi kevät tuo aina tullessaan. Pitkän talven jälkeen on kuin heräisimme talviunilta ja kuin karhut venytellen lähdemme liikkeelle. Ihmettelemme luontoa ja sen kauneutta. Hämmästymme joka kerta sen vehreyttä ja tuoksuja. Muuttolintujen paluu tuntuu aina yhtä suloiselle ja niiden laulu tuo iloa jokaiseen aamuun ja iltaan. Aikaisemmin keväällä, paljon ennen omenankukkia, lintujen laulu on sellaista jähmeää sekä ponnetonta harjoittelua ja kun luonto kukkii parhaimmillaan, niiden ääni on jo kirkas ja täyteläinen sekä riemua täynnä, joka tavoittaa helposti kuulijan.

Uusi kesä on alkamassa ja monenlaiset tapahtumat kokoavat ihmisiä yhteen nauttimaan tästä melko lyhyestä ajanjaksosta, jossa aistejamme hemmottelevat lämpö, runsas valo, kukkien kauneus ja tuoksu, metsien puut ja raikkaat tuulet. Varmasti muistamme, että kesään kuuluu usein myös muutakin kuin vain aurinkoa ja lämpöä. On koleaa ja sade piiskaa.

Luulen, että jokainen muistaa sen, kuinka lapsuuden kesät olivat aina aurinkoisia ja kuumia. Ja varsinkin meidän kunnassa, jossa on lukuisa määrä järviä ja lampia, kesät kuluivat rattoisasti uiden ja välillä jopa rannalla värjötellen. Sellaista se kesä on. Lisäksi kesä oli kasvimaiden kitkemistä ja heinäpellolla hikoilua hyttysten ja paarmojen syötävänä. Aika on kuitenkin nämäkin muistot kullannut.

Suomen kesä on lyhyt ja kaunis, kuin omenapuun kukinta. Niin kuin omenapuu antaa satoa, toisinaan runsaastikin, myös alkava kesä voi olla meille mahdollisuuksia täynnä ja rikastuttaa meitä sekä elämäämme monin tavoin. On hyvä suhtautua avoimin ja sydämellisin mielin ihmisiin ja nauttia taas uudesta alkavasta kesästä.

1 kommentti . Avainsanat: Omenankukat, Eino Leino, lapsuuden kesät, avoin, sydämellinen

Millaista hoivaa ja huolenpitoa

Keskiviikko 6.3.2019 - Heljä Järvinen

Joitakin viikkoja sitten kulovalkean tavoin mediassa ryöpsähtänyt uutisointi Attendon ja Esperin hoivakotien toiminnan puutteista on keskittynyt yksityisen sektorin mollaamiseen. Keskustelun ytimessä on ollut kaiken aikaa hoitajamitoitus, joka on suositus eikä lailla säädetty, joten palvelujen tuottajilla on ollut mahdollisuus säätää toimintaansa. Hoitajamitoituksen korjaaminen 0.5:stä 0.7:ään ei poista näitä julkisuudessa esiin tuotuja ongelmia yksityisellä eikä julkisella sektorilla. Syyt hoivabisneksen ongelmiin ovat moninaiset. Johtamisessa voi olla puutteita ja pienellä rahalla tuotetun palvelun tekijöiksi värvätyn henkilöstön puutteellinen koulutustaso sekä vähäinen tai kokonaan puuttuva perehdyttäminen ovat johtaneet huonoon laatuun.  Aiemmin on Euro ollut konsulttina. Nyt on Valvira, eikä kummassakaan tapauksessa tekijöiden osa näytä olevan kadehdittava. Peiliin katsomisen paikka on ihan jokaisella, niin työntekijällä, työn teettäjällä kuin maksajallakin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että iso osa asioista hoiva-alalla tehdään hyvin.

Kunnat itse ovat osaltaan syypäitä näihin tilanteisiin. Aiemmin kunnan omana toimintana hoidettua vanhustenhuoltoa ulkoistettaessa on siitä syntyvä säästö joillakin paikkakunnilla ollut päällimmäisenä mielessä. Voi olla, että eri paikkakunnilla nähdään vielä sopimusten purkautumisiakin. Niistä ei tule kuitenkaan palvelujen järjestämisvastuussa oleville kunnille pelkkää helpotusta. Uusista sopimuksista tulee varmasti nykyisiä kalliimpia, jos ne tehdään asiallisilla laatuvaatimuksilla. Toiminnan aloittaminen uudelleen kunnallisena ei ole halpaa sekään ja monesta kunnasta puuttuvat tilatkin hoivakodeille, kun kunta on myynyt pois entiset tilansa, tai nykyinen toiminta tapahtuu palveluntuottajien hankkimissa tiloissa.

Asia ei ole niin mustavalkea ja yksiselitteinen kuin on annettu ymmärtää. Myös julkisella sektorilla tapahtuu vastaavanlaisia asioita, kuin näissä ulkoistetun palvelun hoivakodeissa on kirjattu tapahtuneen. On ehkä osa kansallista kateustaipumustamme, että asiassa erityisesti on ärsyttänyt se, kun on näyttänyt siltä, että joku on päässyt tienaamaan touhulla suuriakin summia. Nuo muutamat esille joutuneet ovat olleet hoivapalveluyrittäjiä, joiden yrityksen ja jopa elämäntyön suuret yritykset ovat ostaneet joskus isollakin rahalla. Nyt on käynyt niin, että yritys ja sen sekä entisen yrittäjän maine on pilaantunut. Siinä ei varmaan pelkästään raha aina lohduta, kun nettikeskusteluissa ja kiihkeimmissä kirjoituksissa vaaditaan omaisuuden takavarikointiakin.

Keskusteluissa tuli esiin myös se, kuinka jo vuosien 2025-2030 aikana meillä on vielä runsaammin monisairaita ja iäkkäitä hoidettavana kuin nyt. Kun tilanne hoivakodeissa on nyt näinkin huono, kuten valvonta osoittaa, niin miten tulevaisuuden monisairaat kyetään hoitamaan? Minua ihmetyttää kovasti keskusteluissa esiin tuleva voivotteleva sävy, kun meitä sairaita ja vanhoja on entistä enemmän. En ole vielä kuullut yhdenkään asiantuntijan tuoneen esiin huoltansa siitä, miten tämä kansa saataisiin ymmärtämään, että jokainen on itse lähtökohtaisesti vastuussa sairauksiensa ennalta ehkäisyssä. Nyt olisi viimeistään tilaisuus kohdentaa resursseja terveyden edistämiseen ja sairauksien ennalta ehkäisyyn. Suosittelen lukemaan tutkittua tietoa kansansairauksiemme synnystä ja niiden hoitokustannuksista, sekä miten niitä sairauksia ennalta ehkäistään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoitajamitoitus, yksityinen sektori, julkinen sektori, vanhustenhuolto, terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy, kansansairaudet, hoitokustannus

Suomi on puolustamisen arvoinen

Keskiviikko 5.12.2018 - Heljä Järvinen

Muutamia päiviä sitten uutisoitiin suomalaisten maanpuolustustahdon vähenemisestä. Kyselyn 17-25 vuotiaiden ryhmässä maanpuolustustahto oli vähentynyt eniten. Myös asevelvollisuusjärjestelmän kannatus on heikentynyt, vaikka selvä enemmistö pitää nykyistä järjestelmää parhaana vaihtoehtona. Syitä maanpuolustustahdon vähenemiseen löydettiin muun muassa omakohtaisen- tai suvun kokemuksen puuttumisella. Monellakaan parikymppisellä ei ole enää sota-ajan kokeneita lähiomaisia kertomassa viime sotien ajoista ja kansakunnan yhteisestä ponnistelusta vihollista vastaan. Ehkä tämä on yksi syy siihen, että vuodesta 1960 asti toistuvasti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tekemässä maanpuolustustahtoa mittaavassa kyselyssä tulos on heikentynyt.

Edellisen kerran näin heikko tulos saatiin noin 30 vuotta sitten. Tuolloin alkanut korjaantuminen johtui varmaan monesta asiasta. Talvisodan syttymisestä oli vuonna 1989 kulunut 50 vuotta ja aiheesta tehty Pekka Parikan ohjaama elokuva toi tuolloiset tunnot ja tapahtumat elävästi nuoremmankin polven tietoisuuteen. Samoihin aikoihin alkanut Neuvostoliiton hajoaminen toi meille vapaamman ajattelun mahdollisuuksia ja saatettiin julkisesti palauttaa Lotta- ja Suojeluskuntajärjestöjen perinteet ja kunnia ja tunnustaa niiden osuus Suomen itsenäisyyden säilymisessä sotavuosina.

Lisäksi perustettiin Maanpuolustuskoulutusyhdistys joulukuussa 1993 ja tämä toi runsaasti uusia toimintamahdollisuuksia maanpuolustustyöstä kiinnostuneille perinteisten Puolustusvoimien järjestämien kertausharjoitusten rinnalle. Koska naisille avautui mahdollisuus varusmiespalvelukseen vasta vuona 1995, ei heille ollut kovin paljon tehtäviä siihenastisissa maanpuolustuksen organisaatioissa lukuun ottamatta jo sadan vuoden ajan arvokasta työtä tehnyttä Sotilaskotiliittoa. Asia korjaantui, kun Naisten Valmiusliitto perustettiin vuonna 1997. Naisten Valmiusliitto antaa nimenomaan kaiken ikäisille naisille koulutusta mitä erilaisimpien yhteiskunnan häiriö- ja kriisitilanteiden varalle. Koulutusta järjestetään esimerkiksi lääkintä- ja ruokahuollon toteuttamisesta sekä monipuolisista tavoista varmistaa arjen turvallisuutta kotona ja työpaikoilla. Annettava koulutus auttaa varautumaan, jos erilaiset kriisit tai häiriöt uhkaavat vaarantaa yhteiskunnan normaalia toimintaa. Aiemmin itsekin Sotilaskotiyhdistysten, Naisten Valmiusliiton ja Maanpuolustuskoulutuksen aktiivisena toimijana toivon sinne hakeutuvan uusia naisia riippumatta iästä tai siitä, onko ollut varusmiespalveluksessa. Kaikille löytyy tehtävää ja annettava koulutus on monella tavalla hyödyllistä.

Kenraali Adolf Ehrnrooth on sanonut, että Suomi on suomalaisille paras maa ja puolustamisen arvoinen. Lisäksi hän totesi, että sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maanpuolustustahto, itsenäinen isänmaa, talvisota, Adolf Ehrnrooth, Pekka Parikka, Maankoulutustiedotus

Syksyn ruska

Keskiviikko 19.9.2018 - Heljä Järvinen

Kuuma ja kaunis, useamman kuukauden kestänyt, kesä on takanapäin. Katselen ikkunasta alkavan syksyn tuulta, sadetta ja keltaisten lehtien iloista tanssia. Mieleeni tulee lapsuudessani kuulemani, hyvin useasti Radion Lauantain toivotuissa levyissä toivottu ja soitettu Georg Otsin laulama laulu Syysunelmia. Hän tulkitsee tämän laulun hyvin vahvasti ja tunnelmallisesti. Kaunein kesäkin kuihtuu pois ja edessämme on pimenevä vuodenaika, joka päättyy valon juhlaan, jouluun.

Jokainen vuodenaika on sopiva aika huolehtia omasta terveydestään. Syksyllä ja talvella täytyy laittaa vain hiukan enemmän vaatetta päälle, että tarkenee. Voisiko sanoa niin, että oman terveyden vaaliminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän käyttää aikaa omasta kunnosta huolehtimiseen, sen paremmin jaksaa arjessa. Hyvä olo kertaantuu. Riittävä sekä monipuolinen ja suositusten mukainen ravitsemus, hikeä nostattava liikunta useamman kerran viikossa, laadukas uni ja lepo ovat edelleen avainasemassa hyvinvointiin ja kansansairauksiemme ennaltaehkäisyyn. Merkittävinä terveyden edistäjinä ovat myös hyvät ja toimivat perhe- ja ystävyyssuhteet.

Läpi elämänsä terveenä ollut saattaa kuitenkin yllättäen sairastua akuutisti vaikeaan sairauteen. Lääkäri tekee diagnoosit ja päättää sopivimmista hoidoista. Usein tarvitaan hoitajan apua tutkimusten ja hoitojen sekä jatkoseurannan järjestämiseksi. Hoitajan ja potilaan välinen hyvä vuorovaikutussuhde lisää ihmisen ymmärrystä sairaudestaan ja motivoi sairauden hallintaan. Ohjausosaaminen on hoitajien ydinosaamisaluetta. Potilas kohdataan kokonaisvaltaisesti ja ohjaaminen on aktiivista ja vuorovaikutuksellista. Ohjaustarve on aina yksilöllistä ja lähtee potilaan tarpeista. Ennen ohjaamisen aloittamista on aina ensin hyvä pohtia mikä on potilaan lähtökohta, hänen tarpeensa ja kykynsä omaksua sairauden tuomia haasteita. Nykyään ongelmana ei liene niinkään tiedon puute, vaan enemmänkin ongelmaksi muodostunee se, että mikä on oikeaa tietoa. Netti on pullollaan ”oikeaa tietoa” ja sairastunut ihminen käyttää aikaansa hyvin paljon saadakseen tukea omille ajatuksilleen ja hälventääkseen pelkojaan. Usein me ihmiset olemme ymmällämme ja tiedottomia uuden asian edessä ja silloin, kun emme itse pysty hallitsemaan tilannetta.

Hoitaja on avainasemassa juuri sairastuneen ihmisen elämässä. Silloin korostuu tutkitun tiedon merkitys ohjaamisen onnistumiseksi. Sairauden omaksuminen, siihen sopeutuminen ja sen hoitaminen onnistuu potilaalta paremmin, kun hän saa yhteneväisen ohjauksen, vaikka hoitaja välillä vaihtuisikin. Myös hoitaja on ihminen ja persoona. Jokainen tekee työtänsä omalla persoonalla ja tapoja on monia, useita oikeitakin. Näistä valitaan kullekin potilaalle sopivin menettely. Pelkän ulkoa annetun ohjauksen voimalla ei kuitenkaan terveys edisty, vaan potilaan omalle vastuulle jää saamiensa ohjeiden noudattaminen ja myös ohjeiden tarkennuksen pyytäminen, jos jotain jää epäselväksi. Me olemme potilaita varten ja tehtävämme on auttaa jokaista potilasta yksilöllisesti.

22553114_10210284191838278_8359799753291087431_o.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenaika, hoitaja, persoona, ihminen, kesä, tuuli, sade, Georg Ots, Syysunelmia

Suven suloisuutta

Maanantai 4.6.2018 - Heljä Järvinen

Elämme vuoden parhainta aikaa, mikäli paremmuus mitataan lämmön ja auringonvalon määrästä. Tätä ihanuutta olemme saaneet osaksemme viikkojen ajan. Sateisen ja kylmän viime kesän, sekä pimeän ja märän syksyn ja loputtomalta tuntuneen, vaikkakin aidon, talven jälkeen tämä onkin merkillistä ja ilahduttavaa. On suuri ilo ja nautinto nähdä luonto kukkivana ja tuoksuvana. Myös lintujen laulu perheenperustamistouhujen ohessa on sielulle ja mielelle suuri voimavaran lähde.

Näin keväällä on useita liputuspäiviä ja suomenlippu onkin kauniisti hulmunnut sinivalkoisena kevään edistyessä kesään. Yksi minulle merkityksellisistä liputuspäivistä on Puolustusvoimain lippujuhlapäivä. Aikaisemmin se tunnettiin nimellä Sotaväen lippujuhla. Viralliseksi liputuspäiväksi se asetettiin vuonna 1934. Ylipäällikkö Mannerheimin täyttäessä 75-vuotta 4. kesäkuuta vuonna 1942 hän sai Suomen Marsalkan arvon ja siitä lähtien päivää on vietetty Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä. Olen saanut olla useissa Puolustusvoimain lippujuhlan tilaisuuksissa kutsuvieraana tai katsojana ja aina tilaisuudet ovat silmänurkat kostuttaneet.

Suomen lippu täytti maanantaina 28.5.2018., 100 vuotta. Etelä-Karjalan museo esittelytekstissään kertoo, että ”lippu ei ole vain tangossa hulmuava kangas vaan sen avulla vaikutetaan, luodaan mielikuvia ja ilmaistaan mielipiteitä” ja se antaa vahvan isänmaallisen tunteen. Eduskunta hyväksyi siniristilipun Suomen lipuksi 28.5.1918. Monikaan ei tiedä, että sininen ja valkoinen väri lipussamme ei todellisuudessa symboloi sinistä taivasta ja valkoista hankea. Nämä mielikuvat lipustamme ovat syntyneet Lippulaulun kautta "kuin taivas ja hanki Suomen ovat värisi puhtahat", kertoo valtiotieteen tohtori, toimittaja ja kirjailija Kimmo Kiljunen. Suomen lipun alkuperäinen väri oli punakeltainen leijonalippu ja se poistui käytöstä lopullisesti vuonna 1920. Suomen lipulla ei ole virallista tunnustuksellista selitystä, mutta lipussa oleva sininen risti on kristillinen symboli ja juontaa muotonsa Tanskan lipusta. Se viestii pohjoismaisesta yhteenkuuluvuudesta ja sitoutumisesta pohjoismaiseen perinteeseen.

Tulevana viikonloppunakin saamme nostaa lipun salkoon ja kunnioittaa itsenäistä isänmaatamme sekä juhlistaa kaikkia uusia ylioppilaita ja muita ammattiin valmistuneita. Onnea kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille.

Onnea 100-vuotiaalle Suomelle ja suomen lipulle.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Marsalkka Mannerheim, ylipäällikkö Mannerheim, lippulaulu

Ennalta ehkäisy

Keskiviikko 14.3.2018

Viime viikolla uutisoitiin keskustan kolmannen kauden kansanedustajaa Kalmaria kohdanneesta ikävästä vääryydestä terveydenhuollossa. Hän kertoi liukastuneensa työpaikan pihamaalla ja murtaneensa jalkansa. Helsingissä ei hänen tietojen mukaan ole muuta tapaturman hoitopaikkaa, kuin Töölön tapaturma-asema ja siellä hänelle annettiinkin morfiinipiikki huuleen ja miesten kalsarit sekä elefanttipaita. Eikä tässä vielä kaikki. Hänen jalkaansa ei operoitu kyseisellä asemalla, vaan hän joutuikin paaritaksilla matkustamaan ihan Jyväskylän keskussairaalaan asti hoitoa saamaan. Vähättelemättä Kalmarin vastoinkäymistä, niin terveydenhuollossa on kyllä isompiakin asioita pohdittavaksi kuin Kalmarin jalan murtuma. Kaikki potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä ja Kalmarin jalan murtuma ei ollut ensimmäisenä prioriteettina Töölön tapaturma-asemalla. Mikäli hänellä olisi ollut henkeä uhkaava tilanne, hänet olisi varmasti hoidettu Helsingissä, vaikka koti onkin Kivijärvellä. Suomalaisilla on runsaasti kalliita hoitoja vaativia sairauksia. Tapaturmat eivät ole niitä vähäisimpiä. Tapaturmat ovat lisäksi neljänneksi yleisin kuolinsyy (THL).

Yksi kalleimmista hoitoa vaativista kansansairauksistamme on tyypin 2 diabetes ja onkin arvioitu, että kaiken kaikkiaan 500 000 suomalaista sairastaa tätä ennen sokeritautinimellä tunnettua sairautta. Aikoinaan sitä pidettiin helppohoitoisena sairautena mutta nyt tiedetään, että se on hoitamattomana vakava, henkeä uhkaava sairaus. Ja kallis hoitaa.

Tyypin 2 diabetes on sairaus, johon liittyy monia lisäsairauksia, kuten esimerkiksi neuropatia. Verenkierron heikkous jalkojen laskimoissa ja valtimoissa johtaa tuntopuutoksiin ja vammojen syntyyn, josta seuraa potilaalle usein rasittavat ja pitkälliset hoidot. On arvioitu, että diabetespotilaan haavahoidot kustantavat yhteiskunnalle noin 320-540 miljoona euroa vuodessa. Vain pieni osa tästä summasta käytetään ennalta ehkäisevään hoitotyöhön. Kuntien budjettia nämä hoidot rasittavat 1,5-2,4 prosentin verran (Potilaan lääkärilehti, 2015). Merkittävin haitta tästä sairaudesta on potilaalle itselleen.

Tyypin 2 diabetes syntyy elintapojen ja perimän yhteisvaikutuksesta, mutta on ennalta ehkäistävissä terveellisillä elintavoilla. Turhaan ei puhuta monipuolisesta, terveellisestä suositusten mukaisesta ravinnosta, riittävästä ja laadukkaasta levosta ja reippaasta hikeä tuottavasta liikunnasta ja niiden merkityksestä kehon ja mielen hyvinvointiin. Suurin osa kansansairauksistamme olisi ehkäistävissä. Nykyisessä yhteiskunnassa tietoa ja ohjausta sekä tukea saa, mikäli haluaa. Yhteiskuntamme rakenne muuttuu vanhusvoittoiseksi ja ikääntyessä myös sairastavuus lisääntyy. Kuka tulevaisuudessa maksaa sairauksien hoidon?

Löysin netistä kuntamme terveysliikunnan toimenpideohjelman vuosille 2010-2020, jossa keskeisinä tavoitteina on: ”Aktivoida kuntalaisia kiinnittämään huomiota omaan ja läheistensä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Tämä pitää sisällään liikkumisen lisäksi terveyttä edistävien elintapojen omaksumisen. Toimenpideohjelma kohdennetaan seuraaviin ryhmiin: lapset ja nuoret, työikäiset sekä ikääntyneet.” Ohjelma vaikuttaa hyvälle. Minkä verran tämän ohjelmakauden aikana on käytetty terveydenhuoltoalan ammattilaisten osaamista ja onko kunta päässyt asettamaansa tavoitteeseen ja millaisilla mittareilla sitä on tutkittu? Ohjelmakausi on päättymäisillään, joten nyt on varmaan suunnitelmat uudelle 2020-2030-kaudelle jo hyvässä vauhdissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Anne Kalmari, keskusta, tapaturmat, THL, tyypin 2 diabetes, jalan murtuma,

Rakas isänmaa

Keskiviikko 6.12.2017 - Heljä Järvinen

Itsenäisen Suomen historian sata ensimmäistä vuotta sisältää monenlaisia vaiheita. Itsenäisyytemme aika on ollut sotien, mutta myös voimakkaan kehityksen aikaa. Lapin sodan päätyttyä huhtikuussa 1945 silloinen sukupolvi alkoi tarmokkaasti jälleenrakentamaan pienistä palasista rakasta kotimaataan, joka tällä hetkellä on maailman parhaimpia ja johtavia maita useilla eri mittareilla mitattuna. Silloin rakennettiin vankka pohja nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Maamme on arvioitu yhdeksi turvallisimmista maista maailmassa. Myös koulutusjärjestelmämme on useiden eri virallisten lähteiden mukaan maailman huippuluokkaa. Terveydenhuoltojärjestelmämme on todettu toimivaksi ja siitä ollaan kiinnostuneita myös muualla maailmalla. Ei siis ole epäilystäkään siitä, etteikö suomen kansa olisi sitkeää tekoa, sillä melko lyhyen ajan kuluessa sotien päättymisen jälkeen yhteiskuntamme kehittyi hyvin nopeassa tahdissa kaikilla osa-alueilla. Vähäväkiseksi kansaksi meillä on laajasti tunnustettua osaamista tieteen, taiteen, kulttuurin ja tekniikan alalla. Myös urheilumenestys on kautta vuosikymmenten ollut väkilukuumme nähden varsin hyvä.

Oman kuntamme menestys on ollut kohtalaista. Väestön pienenemisestä huolimatta olemme välttyneet joutumasta kuntaliitoksiin ja kunnan talouttakin on hoidettu onnistuneesti ainakin kunnallisveroprosentin ja kunnan velkamäärän valossa arvioiden. Siitä saamme olla tyytyväisiä ja kiittää niitä, jotka vuosikymmenten aikana ovat Kuhmoisten kunnan asioita yhteiseen hyvään pyrkien hoitaneet.

Meidän kaikkien on oltava erityisen kiitollisia sotiemme veteraaneille siitä, että saimme eilen viettää itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlapäivää. Toivon, että veteraanisukupolven perinteet ja esimerkki vastuun tinkimättömästä kantamisesta säilyvät jälkipolville ja että nuoremmatkin sukupolvet ymmärtävät yhteiskuntavastuun merkityksen itsenäiselle isänmaallemme.

Sotien jälkeen kului yli neljä vuosikymmentä ennen kuin veteraanit alkoivat saada julkista tunnustusta ja arvostusta laajemmin. Myöhemmin myös suojeluskunta- ja lottajärjestöjen kunnia palautettiin. Sotaveteraanit ovat omissa järjestöissään koko sodanjälkisen ajan vaalineet perinteitään ja tukeneet heikommassa asemassa olevia veljiään ja sisariaan. Sotiemme veteraaneja ei ole enää montaa jäljellä ja veteraanien perintöä vaaliikin tänä päivänä nuorempi sukupolvi eri maanpuolustusjärjestöissä.

Rauhallista Joulunaikaa kaikille lukijoille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Veteraanit, itsenäisen Suomen historia, itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhla

Pimeyden valtakunta

Keskiviikko 20.9.2017 - Heljä Järvinen

Jännä juttu. Taas on syksy. Pimeää ja märkää. Meidän kunnassa se pimeys on käsin kosketeltavissa. Mitä pimeämpi vuodenaika sitä vähemmän meillä valaistaan katuja ja teitä. Ketä palvelee se, että kylän valot sammutetaan kymmenen jälkeen illalla? Useita poliisin- ja pelastuspalvelun turvallisuusaiheisia luentoja kuunnelleena totean turvallisuuden koostuvan monista tekijöistä. Ympäristön esteettömyys ja riittävä valaistus ovat tärkeä osa turvallista asumista.
Pimeässä rosvot saavat puuhastella rauhassa ja satunnainen kulkija saattaa loukata itsensä astuessaan asfaltissa olevaan reikään. Palo- ja pelastusväki ja lehdenjakajatkin joutuvat työskentelemään useasti pimeyden huonontamissa olosuhteissa. Ympäristön ja ainakin kulkuväylien riittävä valaistus on jokaisen kiinteistön omistajan järjestettävissä, mutta kunnassa tulisi mielestäni ajatella yleistä turvallisuutta. Riittävä valaistus sekä kunnossa olevat kulkureitit ovat yksi osa kunnan turvallisuusstrategiaa. Kuntamme vuonna 2014 päivitetyssä kuntastrategiassa on kirjattu, että tämä on viihtyisä ja helposti lähestyttävä ja että kuntakeskuksesta pyrittäisiin kehittämään viihtyisä ja houkutteleva. Kyllä joku paikkakuntalainen saattaa pimeässäkin viihtyä.
Vakavasti ottaen kuntamme strategiassa ei ole lainkaan erikseen mainittu kuntalaisten yleisen turvallisuuden vaalimista ja arjen turvallisuuden ylläpitämistä. Kuntamme on kyllä mukana maakuntamme valmiussuunnitelmassa. Tämä valmiussuunnitelmapainottuu kuitenkin vakavampiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin.
Olisiko meillä sittenkin varaa polttaa sähköä taajama-alueen katuvaloissa pimeänä aikana? Varmaankin riittävä valaistus auttaa estämään osan ilkivallanteoista ja muista rötöksistä. Vuosien kyselemisen jälkeen koulukeskuksen piha-alueen valaistus on saatu varsin hyvään kuntoon. Asian saaminen kuntoon kesti kuutisen vuotta ensimmäisestä aloitteestani. Samoihin aikoihin esitin riittävää valaistusta ja teknistä valvontaa urheilukentän ja uimalan alueelle, mutta tämä ei vielä edistynyt. Toivottavasti tulevana vuonna uimalan laiturin uudistamisen yhteydessä tämäkin asia saataisiin kuntoon. Muutama vuosi sittenhän asiaa oli hoidettu lukitsemalla uimalaan vievän tien puomi, mutta urheilukentällä sattuneen sairauskohtauksen hoitoon tarvitun ambulanssin pääsy paikalle hidastui tämän takia. Yhteisen omaisuutemme turmeleminen liittyy usein nuoruusiän hölmöyteen tai syrjäytymiseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että kuka hyvänsä saattaa koska tahansa joutua kiireellisen avun tarpeeseen ja silloin kaikki tuollainen hidastaa avun saantia. Siksi olisi hyvä, että nuori väkemme ymmärtäisi pitää huolta yhteiseksi hyväksi hankitusta omaisuudesta ja rakennelmista ja mieluiten estäisi niiden turmelemista.
Enimmäkseen seudullamme on onneksi tapahtunut muutosta parempaan suuntaan. Kunnan kiinteistöjä on järjestelmällisesti korjattu ja palvelutoiminta jatkuu. Ympäristön viihtyisyyttä on hoidettu ja muun muassa tien varsien kukka-asetelmista on tänäkin vuonna saatu kiitosta.
 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valmiussuunnitelma, palo- ja pelastuslaitos, kuntastrategia, turvallisuus

Joulu tulla jolkottaa

Torstai 8.12.2016 - Heljä Järvinen

53713bec-d3c8-4387-8a4e-7b54c634cfcd.jpeJoulu on jo ovella. Vuosi on vierähtänyt todella ripeästi. Paljon on sattunut ja tapahtunut ja suuri määrä erilaisia töitä tullut tehtyä. Sairaanhoitajaopintoni jatkuvat kiihtyvällä tahdilla. Usein tunnen avuttomuutta suuritöisten tehtävien parissa. Onneksi kotona on puhuva lääketieteen sanakirja, sillä hänestä on apua myös hoitotyön opinnoissa. Pakko on huumorilla yrittää keventää tätä elämää, sillä joskus äärimmäisyyksiin kohoava pedanttisuuteni rasittaa, lähinnä itseäni.

Kirjoittaessani tätä toisena adventtisunnuntaina katselen ikkunasta avautuvaa kaunista maalaismaisemaa. Vielä hentoinen lumikerros on peittänyt vihreän nurmen alleen ja lainehtiva järvi on saanut jääkannen. Miljoonat timantit hehkuvat puiden oksilla kilpaa auringonvalon kanssa. Yksinäinen pupujussi loikkii korvat pystyssä nauttien kauriille laitetusta ruoasta. Kauriita vain ei ole näkynyt pitkään aikaan. Uskon, että iso tupsukorva tyytyväisenä kehrää puunoksalla loikoillen massu pinkeänä turpakarvojaan sukien kauriinfileeaterian jälkeen. Kuntaamme tuli muistaakseni 3 ilveksen kaatolupaa. Tästä tulikin mieleeni, miten tärkeää riistanhoito on. Minusta on hienoa, kun monet paikalliset riistamiehet hoitavat rakkaudella metsän eläviä. Asioilla on aina kaksi puolta ja niin tässäkin. Riistaa hoidetaan, mutta riistakantaa pitää myös säädellä ja sehän tehdään sitten haulikolla, kiväärillä tai loukuilla ja muilla pyydyksillä.

Nyt näyttää lupaavasti siltä, että saamme valkean joulun. Rapsakka pakkanen lupailee pilkkimiehillekin pääsyä harrastuksensa pariin. Toivon lumen säilyvän, sillä se tuo valoa pimeimpään vuodenaikaan ja peittää armeliaasti kaikki pihoille jääneet risu- ja muut kasat. Lapsetkin pääsevät talvisiin liikuntaharrastuksiin. Toivottavasti aikuisetkin osaltaan.

Monessa kodissa on perinteenä ankara joulusiivous. Talvikauden suurin ja vielä monipäiväinen juhla on mukavinta aloittaa, jos koti on kaikin tavoin kunnossa. Kodin ulkopuolella töissä käyvien tai opiskelevien on syytä tarvittaessa hieman säästää itseään. Kyllä se joulu tulee pölyisempäänkin kotiin. Hieman voi sähkövaloja hämärtää ja viritellä kynttilöitä sekä tuottaa joululeipomusten ja laatikoiden tuoksuja, niin täydestä menee. Loppujen lopuksi tärkeintä varmaan on rauhallinen yhdessäolo perheen ja sukulaisten sekä ystävienkin kesken. Joulun perinteistä sanomaa unohtamatta.

Kolumni KS 8.12.2016

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, sairaanhoitajaopinnot, riistanhoito, ilves, talvi, vihreä nurmi, valkea joulu, pupujussi, joulusiivous, kynttilä, joulun perinteinen sanoma

Toiminta ja kyky

Perjantai 23.9.2016 klo 14:49 - Heljä Järvinen

unnamed_3.jpgToimintakyky tarkoittaa ihmisen selviytymistä itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista siinä ympäristössä, jossa hän elää. Toimintakyky voidaan määrittää voimavaralähtöisesti eli jäljellä olevan toimintakyvyn tasona tai todettuina toiminnan vajeina.  Toimintakyky voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: fyysinen, sosiaalinen, psyykkinen ja älyllinen toimintakyky.

Hoitotyössä toimintakyvyn arviointi antaa mielekkään kuvan potilaan sairauksien vaikeusasteesta. Myös muistisairauksien arviointi on tarpeellista hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksien sekä potilaan selviytymisen arvioimiseksi kerrotaan Suomen Lääkärilehden numerossa 14-15/2015. Näiden toimintojen arvioimiseen on kehitetty suuri määrä mittareita. Potilaan päivittäisessä elämässä suoriutumisen mahdollisuuksia voidaan arvioida ADL (activities of daily living) ja IADL (instrumental activities of daily living)-testeillä. Näissä on toistasataa erilaista päivittäisissä toiminnoissa selviytymistä mittaavaa asteikkoa.

ADL mittaa perustoimintoja, kuten liikkumista, peseytymistä ja pukeutumista. IADL mittaa välineellisissä toiminnoissa suoriutumista. Näitä ovat esimerkiksi kodinhoitotyöt, puhelimen käyttö, kulkuvälineillä liikkuminen sekä lääkityksestä ja raha-asioista huolehtiminen. Käytännössä kaikkien arkitoimintojen onnistumisen edellytyksenä ovat potilaan riittävät kognitiiviset toiminnot ja siksi kognition säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää potilaan kotona selviytymisen mahdollistamiseksi.

Kun potilaan tiedollinen suorituskyky eli kognitio on heikentynyt, sitä on mahdollista yrittää parantaa, mutta keinot ovat rajalliset. Vielä keskivaikeassakin muistisairaudessa näyttää olevan hyötyä virikkeellisestä toiminnasta. Aktiivinen liikunta on näyttänyt parantavan toimintakykyä muistisairauden kaikissa vaiheissa. Riittävä ravitsemus auttaa estämään ikääntyneen potilaan haurastumista. Toimintaterapeuttinen ohjaus kohentaa arkitoiminnoista selviytymistä ja vähentää muistisairaan potilaan käytösoireita. Muistisairauden lievässä vaiheessa on hyötyä sosiaalista aktiivisuutta tukevasta toiminnasta, toteaa muun muassa neurologi, dosentti Jaana Suhonen.

Väestön ikääntyessä muistisairaiden potilaiden määrä on voimakkaassa kasvussa, mikä muodostaa suuren kansanterveydellisen ja kansantaloudellisen haasteen. Toimiva hoitoketju turvaa potilaan tarvitsemat palvelut ja auttaa pysymään kotihoidossa niin pitkään, kuin se on turvallisesti mahdollista.

Koska kognitiivisten kykyjen korjaantuminen hoidolla tai kuntoutuksella on kovin rajallista, on tärkeämpää pyrkiä mahdollisuuksien mukaan estämään muistisairauksien paheneminen välttämällä niitä tunnetusti pahentavia tekijöitä. Tässäkin asiassa terveet elämäntavat ja suurten kansansairauksien ennalta ehkäisy ja hyvä hoito ovat avainasemassa. Saunaa, viinaa, tervaa ja höyheniä, mutta kohtuudella.

Kolumni KS 21.9.2016

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kognitio, muistisairaudet, ADL, IADL, liikunta, kuntoutus, toimintakyky

Joulun valo

Keskiviikko 16.12.2015 klo 6:56 - Heljä Järvinen

 

Olemme taas kirkkovuoden suurimman juhlan kynnyksellä, odottavin mielin ja toiveita täynnä. Kolmas adventtisunnuntai on takana ja neljättä odotamme. Joulu on jo ovella. Jouluinen mieli tuli lenkkeillessäni ystäväpariskunnan kanssa kynttiläreippailussa viime perjantaina. Reitin valottomiin paikkoihin oli laitettu lukuisia roihuja ja lyhtyjä palamaan sekä lisäksi lenkin varrelle muutamiin puihin oli ripustettu paperilappuihin hyvin vitsikkäitä kysymyksiä. Lenkin lopuksi lämpimän glögimukillisen ääressä leikkimielisiin ja hauskoihin kysymyksiin sai vastauksen. Tämä leikkimielisyys keventää ja kynttilänvalo tuo pimeään päivään iloa sekä tunnelmaa. Väkeä oli runsaasti liikkeellä. Kiitos järjestäjille virkistävästä tapahtumasta.

Joulu koetaan toisinaan rasittavaksi kulutusjuhlaksi. Toiset haluavat lähteä etelän lämpöön ja toiset taas pitävät lujasti kiinni perinteistä. Joillekin joulu ei syystä tai toisesta merkitse mitään. Itse olen hyvin perinteitä vaaliva ja pyrinkin viettämään joulua hartaudella ja sitä kunnioittaen. Lapsuuteni joulut olivat aina hyvin jännittäviä ja odotuksen huumassa taisi itkukin useasti tulla kun pelkäsin, että en ole ollut riittävän kiltti saadakseni joulupukilta lahjoja. Kun jouluaatto vihdoin koitti ja ison pirtin suuri kuusi tuikki kynttilöissään sekä hopeanauhoissaan jouluruokien tuoksuessa, oli jännitys jo melkoinen. Joulutunnelma kynttilöin valaistussa maalaispirtissä on jäänyt mieleni sopukoihin ja sitä tunnelmaa olen halunnut vaalia omassa perhepiirissä.

Joulun aika tuo kaivattua lepoa ja rauhaa sitä tarvitseville. Perheen parissa vietetty yhteinen juhla on arjen kiireiden keskelle tervetullut. Toivottu juhla ei usein olekaan sellainen kuin haluaisi. Sille asetetaan liian suuria tavoitteita ja väsytämme itsemme ja toisemme suurilla vaatimuksilla. Ikään kuin kasaamme kaikki tekemättömät työmme juuri tulevaan juhlaan kun meidän pitäisi pystyä tyhjentämään mielemme ja keskittyä joulun sanomaan. Nyt on hyvä aika rauhoittua ja levätä, kerätä voimia tulevaan, uuteen valoisampaan aikaan.

Toivotan Sinulle Joulunrauhaa Heikki Rytkösen sanoin!

”Taas kutsuvat kynttilät kirkkahat ja lämmin ja tuttava liesi, nyt hetkiset huolet jo heitä pois, sä uupunut matkamiesi. Nyt riemulla syömmesi sykähtää, povi tuntevi lämpöä suurta ja vaikka on maassa talvinen yö, niin tähdet ne taivasta uurtaa.

Nyt kulkija köyhäkin koditon hän huomisen huolet heittää ja riemu se hälläkin rinnassa on, mi mustat murheet peittää. Nyt ilo ja rakkaus luoksesi saa jo kotihin vieras ylhä, pyhävirsiä soittaa taivas ja maa, ja korpikin jäinen jylhä.”

 

Kolumni KS 16.12.2015

 

 joulukukkaa.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, valo, joulun sanoma, Heikki Rytkönen, Taas kutsuvat kynttilät kirkkahat

Paljon hyvää

Keskiviikko 16.9.2015 klo 9:05 - Heljä Järvinen

Kyllä meitä ihmisiä viedään kuin pässiä narussa. Muutama viikko sitten, kun laitatin perheemme autoihin uudet kesärenkaat, huomasin, että vieras taksi ajelee koulukyytiä. Kyselin lenkkeilykavereilta, että tietävätkö he mistä on kysymys ja yhtä tietämättömiä hekin olivat. Asia paljastuikin ollessani oman kylän taksiyrittäjän kyydissä. Hän kertoi, että koulukyydit on kilpailutettu ja edullisin palvelu tulee aivan Hartolasta asti. Olen todella hämmästynyt. Näin meitä pieniä ja vähäväkisiä kuntia kohdellaan. Meiltä viedään vähin erin toimintakyky ja mahdollisuudet.
Olin kovin närkästynyt kuullessani tästä ja siinä tuli heti mieleen millaista politiikkaa tässä valtakunnassa harjoitetaan ja minkälaisia lakeja rustataan. Olen todella pahoillani kuntamme taksiyrittäjien puolesta. Voiko olla mahdollista, että tämä palvelu, joka on jouduttu kilpailuttamaan, on niin paljon edullisempi kuin paikallisten yrittäjien, että se on tullut valituksi. Tosin sen hinnan ei kai tarvitse olla kuin viisi euroa edullisempi, niin se riittävä peruste hyväksyä tarjous. Kysymys on kahden vuoden sopimuksesta ja vuoden optio lisäksi. Tällaisilla laeilla ja muilla toimilla pieniltä kunnilla viedään toimintaedellytykset ja mahdollisuudet tulevaisuuteen. Me vain ajaudumme tahtomattamme suurempien kasvukeskusten reunamille ja unohdumme, kuin meitä ei koskaan olisi ollutkaan.
 
Pienessä kunnassamme toisen epäonni koskee meitä kaikkia. Kaikkien yritysten tulisi olla toimintakykyisiä ja tuottavia, että kuntamme pysyisi elinkelpoisena. Yrityksiltä ja kaikilta toimijoilta vaaditaan paljon, niin työtunteja kuin idearikkautta ja uskallusta heittäytyä uuteen, joskus jopa mahdottomaltakin tuntuviin asioihin. Mutta, se ei riitä. Meitä kaikkia kuntalaisia tarvitaan meidän kuntamme menestystarinaan. Nyt tarvitaan sitä yhteisöllisyyttä ja välittämistä ja rohkeaa ideointia.
 
Vuoden pimein aika on tulossa ja nyt olisi hyvä pohtia millaisena meidän kunta esittäytyy ensi vuonna ja tulevaisuudessakin. Vuoden vierasvenesatama-titteli on hienoa alkua menestystarinalle ja näitä menestystarinoita voimme lukea jatkossakin, kun tartumme haasteisiin ja tuemme kuntaamme sisältäpäin. Mieltäni ilahdutti nuorten miesten uskallus rohkeasti tarttua menestyneen yrityksen ruoriin. Olen kovin iloinen siitä ja toivotan parhainta menestystä heille. Muun muassa rohkeus, ennakkoluulottomuus, tieto ja taito ovat tämänkin kunnan menestyksen tekijöitä.
 
Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, olisi hyvä, jos jokapäiväisessä elämässämme jaksaisimme nähdä toistemme tekemisissä enemmän hyvää. Kun saamme hyvää palvelua, saisimme siitä myös sanottua palveluntuottajalle ja muillekin. Erityisen hyvä asia olisi, jos kohdistaisimme voimamme hyvän tekemiseen. Menestyvän yrityksen luovat hyvinvoivat työntekijät esimiestensä johdolla. Menestyvän kunnan tekijät ovat hyvinvoivat kuntalaiset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lait, politiikka, menestyvä kunta

Kesä

Sunnuntai 5.7.2015 klo 18:14 - Heljä Järvinen

Kesä tuli sittenkin. Suomalainen kesä. Luonto on kauneimmillaan kukka- ja väriloistossaan. Viileä sää on hidastanut kasvua ja kaikki näyttääkin luonnossa niin tuoreelle ja kauniille. Kyllä tämä on hieno vuodenaika. Mutta, miten hyttyset voi pärjätä näin kylmässä? Luulin, että ne ovat hyytyneet kosteikkoihinsa, mutta tuntuu, että ovat innokkaampia pistämään nyt, kuin lämpimällä ilmalla.

 

Maa sai uuden hallituksen ja kuten taannoin kirjoitin niin epäilijöitä riittää, että tämäkään hallitus tuskin pystyy ihmetekoihin. Hallitus antaa raamit sille, miten yhteiskunnassa tulisi elää ja toimia, että kykenisimme selviytymään vastuistamme ja velvollisuuksistamme. Yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen on talkoissa mukana. Meistä kukaan ei voi jäädä odottelemaan, että leivokset taivaalta tipahtelisivat suuhun, vaan ihan jokaisen itse on kannettava kortensa kekoon.

 

Eihän se elämä helppoa ole, vaan eipä se ollut sitä sotien aikaan tai sen jälkeenkään.  Vaikka yhteiskunta ja me ihmiset olemme muuttuneet paljon, meillä on edelleen vastuu itsestämme ja läheisistämme. Ja kyllä elämässä vaan eteenpäin on pakkokin mennä.

 

Tuli mieleen lapsuudestani, kun olin isäni kanssa tukkimetsässä Välke-hevosen kanssa ja kuinka minulle, noin viiden vanhalle pikkulikalle oli ilo päästä mukaan. Isälleni ne metsätyöt kovina pakkastalvina olivat varmaan joskus vähemmän mukavia, vaikka itse pidin sitä kovin jännittävänä sekä hauskanakin kun tukkireen jalakset kirskahtelivat pakkasen hyydyttämässä lumessa. Ja joskus itkin, kun isä ei halunnutkaan minua kaverikseen.

 

Nykyään toisenlaiset hevosvoimat pöhisevät metsissä ja pienessä ajassa suuret kuutiomäärät puita ovat tienvarressa noudettaviksi hienojen ja isojen kuorma-autojen kyytiin. Niin ne ajat ja tavat ovat erilaisia ja on ihan hyvä muistutella itseään tämän yltäkylläisyyden aikana siitä, että aina ei elämä niin auvoista ole ollut.
ihanat_kesakuvat__11.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Kesä, hyttyset, hallitus, yhteiskunta,

Valtakunnassako kaikki hyvin?

Maanantai 6.4.2015 klo 15:26 - Heljä Järvinen

psiiskuva.jpg
Sitä meidän kaikkien on hyvä pohtia. Miten itse pystymme vaikuttamaan siihen, että asiat olisivat hyvin? Meillä jokaisella on oma näkemyksemme siitä mikä on hyvin, tai missä asiassa olisi parantamisen varaa. Aivan pian on jokaisella täysi-ikäisellä henkilöllä upea tilaisuus kertoa mielipiteensä äänestämällä eduskuntavaaleissa ja vaikuttaa sillä tavoin hyvinvoivan sivistysvaltiomme tulevaisuuteen. Olemme saaneet hienon oikeuden saada äänestää. Kannattaa muistaa, että äänestysoikeutemme ei ole kovin vanha asia ja edelleenkin maailmassa on paljon ihmisiä, joilla tätä mahdollisuutta ei ole eikä usein muitakaan oikeuksia.
 
Joukkoomme mahtuu monenlaisia ajattelijoita ja niin näidenkin vaalien aikaan nousee esiin ihmisiä jotka aliarvioivat äänestysoikeuden vaikutuksia ja usein myös samaiset henkilöt vähättelevät historiamme merkitystä yhteiskuntamme kehityksessä. Yhteiskunta on me ihmiset ja yhteiskunta on juuri siinä jamassa missä sen väestökin. Ensi sijassa hyvinvointi lähtee meistä itsestä ja oman hyvinvointimme me rakennamme itse omilla valinnoillamme. Olemme tulleet siihen pisteeseen, että tämä yhteiskunta ei voi enää paapoa ja passata kansalaisiaan, vaan kansalaisten pitää ihan itse ryhtyä työhön ja toimeen.
 
Menneeseen on hyvä katsoa, kun rakentaa tulevaisuutta. Menneeseen ei kuitenkaan pidä jumittua, vaan tulevaisuuteen on katsottava virheistä oppineena ja iloita siitä, että jokainen hetki on meille uusi mahdollisuus. Usein tuudittaudumme siihen uskoon, että saavutetut edut ja asiat pysyvät. Unohdamme, että elämä, aika ja me itse muutumme koko ajan eikä mikään hetki tai asia toistu enää koskaan samanlaisena. Sanonta historia toistaa itseään ei pidä paikkaansa, sillä koskaan mikään asia ei ole tässä hetkessä enää samanlainen, kuin se oli ennen.
 
Tapamme ajatella ja puhua asioita määrittelevät sen, miten toimimme. Myönteinen ja avoin ajattelu kantaa pitkälle ja on palkitsevampaa sekä kehittävämpää vuorovaikutuksessa. Ilman hyvää keskustelua ja vuorovaikutusta emme kehity ja kykymme kohdata toinen ihminen jää puutteelliseksi.
Hyvinvointivaltiomme kehittyessä yhteistyökyky, välittäminen, toisesta huolehtiminen, pyyteetön avunanto ja kaikenlainen talkoohenki ovat vähentyneet. Aiemmin vapaa-aikana tehtiin paljonkin talkootöitä, mutta tämän päivän elämänmenossa on aiempaa vaikeampaa saada ihmisiä tekemään asioita, joista ei ole itselle suoranaista hyötyä. Ilmeisesti odotamme, että maksamiemme verojen vastineeksi yhteiskunta, kunta tai valtio hoitaa asiat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit 2015, sivistysvaltio, yhteistyökyky, pyyteetön avunanto

Kauriita

Perjantai 20.3.2015 klo 10:12 - Heljä Järvinen

Kaksi kaurisnaarasta ja yksi pukki on ollut pihamaallamme jo marraskuusta lähtien. Aina silloin tällöin on saanut kivoja kuvia niistä. Kovin ovat pelokkaita. Nättejä, kiiltäväkarvaisia metsän eläimiä.
img_0942.jpg
img_0924.jpg
img_0856.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kauris, kauriin metsästys

Vanhemmat kirjoitukset »