Syksyn ruska

Keskiviikko 19.9.2018 - Heljä Järvinen

Kuuma ja kaunis, useamman kuukauden kestänyt, kesä on takanapäin. Katselen ikkunasta alkavan syksyn tuulta, sadetta ja keltaisten lehtien iloista tanssia. Mieleeni tulee lapsuudessani kuulemani, hyvin useasti Radion Lauantain toivotuissa levyissä toivottu ja soitettu Georg Otsin laulama laulu Syysunelmia. Hän tulkitsee tämän laulun hyvin vahvasti ja tunnelmallisesti. Kaunein kesäkin kuihtuu pois ja edessämme on pimenevä vuodenaika, joka päättyy valon juhlaan, jouluun.

Jokainen vuodenaika on sopiva aika huolehtia omasta terveydestään. Syksyllä ja talvella täytyy laittaa vain hiukan enemmän vaatetta päälle, että tarkenee. Voisiko sanoa niin, että oman terveyden vaaliminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän käyttää aikaa omasta kunnosta huolehtimiseen, sen paremmin jaksaa arjessa. Hyvä olo kertaantuu. Riittävä sekä monipuolinen ja suositusten mukainen ravitsemus, hikeä nostattava liikunta useamman kerran viikossa, laadukas uni ja lepo ovat edelleen avainasemassa hyvinvointiin ja kansansairauksiemme ennaltaehkäisyyn. Merkittävinä terveyden edistäjinä ovat myös hyvät ja toimivat perhe- ja ystävyyssuhteet.

Läpi elämänsä terveenä ollut saattaa kuitenkin yllättäen sairastua akuutisti vaikeaan sairauteen. Lääkäri tekee diagnoosit ja päättää sopivimmista hoidoista. Usein tarvitaan hoitajan apua tutkimusten ja hoitojen sekä jatkoseurannan järjestämiseksi. Hoitajan ja potilaan välinen hyvä vuorovaikutussuhde lisää ihmisen ymmärrystä sairaudestaan ja motivoi sairauden hallintaan. Ohjausosaaminen on hoitajien ydinosaamisaluetta. Potilas kohdataan kokonaisvaltaisesti ja ohjaaminen on aktiivista ja vuorovaikutuksellista. Ohjaustarve on aina yksilöllistä ja lähtee potilaan tarpeista. Ennen ohjaamisen aloittamista on aina ensin hyvä pohtia mikä on potilaan lähtökohta, hänen tarpeensa ja kykynsä omaksua sairauden tuomia haasteita. Nykyään ongelmana ei liene niinkään tiedon puute, vaan enemmänkin ongelmaksi muodostunee se, että mikä on oikeaa tietoa. Netti on pullollaan ”oikeaa tietoa” ja sairastunut ihminen käyttää aikaansa hyvin paljon saadakseen tukea omille ajatuksilleen ja hälventääkseen pelkojaan. Usein me ihmiset olemme ymmällämme ja tiedottomia uuden asian edessä ja silloin, kun emme itse pysty hallitsemaan tilannetta.

Hoitaja on avainasemassa juuri sairastuneen ihmisen elämässä. Silloin korostuu tutkitun tiedon merkitys ohjaamisen onnistumiseksi. Sairauden omaksuminen, siihen sopeutuminen ja sen hoitaminen onnistuu potilaalta paremmin, kun hän saa yhteneväisen ohjauksen, vaikka hoitaja välillä vaihtuisikin. Myös hoitaja on ihminen ja persoona. Jokainen tekee työtänsä omalla persoonalla ja tapoja on monia, useita oikeitakin. Näistä valitaan kullekin potilaalle sopivin menettely. Pelkän ulkoa annetun ohjauksen voimalla ei kuitenkaan terveys edisty, vaan potilaan omalle vastuulle jää saamiensa ohjeiden noudattaminen ja myös ohjeiden tarkennuksen pyytäminen, jos jotain jää epäselväksi. Me olemme potilaita varten ja tehtävämme on auttaa jokaista potilasta yksilöllisesti.

Kesä!

Perjantai 17.6.2011 klo 22.32 - Heljä Järvinen

 

 

Meille on saapunut kesä, ihana kesä. Nyt on syytä yrittää ottaa rauhallisesti ja nauttia joka hetkestä. Mitä se haittaa jos välillä sataa vettä, tai on muuten kylmää? Koko kesä ei kuitenkaan kauhean huono voi olla ja vanha sanontakin kertoo, että "sateen ropistessa kattoon on mukava kääriytyä vanhaan mattoon". Tämä sanonta juontaa varmaan niiltä vanhoilta hyviltä ajoilta, kun oli vielä mahdollisuus nukkua aitassa kesäisin ja pitkälle syksyyn, jopa talven tuloon asti.

Minullakin on siitä kokemusta ja paljon ihania muistoja. Kevätjuhlan jälkeen suunnistettiin aina metsään hakemaan lehtipuiden- ja katajanoksia joilla rapsittiin talven pölyt aitan seiniltä ja lattioista ja lopuksi mäntysuovalla ja harjalla kuuraten putsattiin valtaisat lattialankut. Kuivahtaneeseen aittaan haettiin isoihin maljakoihin kukkivia tuomenoksia tuomaan tunnelmaa ja puhtaat räsymatot laitettiin lattialle.

Monet, monet kesäillat ja -yöt menivät kynttilänvalossa lueskellen ja kesän "ääniä" kuunnellen. Loppukesällä lepakotkin pitivät kiitorataansa aitan katonrajassa. Muutamia ampiaispesiäkin on tullut siirreltyä pois paremmille "laitumille". Kyllä se aika on ollut hienoa ja hyvät muistot tulevat useasti mieleeni. Ihminen tarvitsee hyviä muistoja ja onneksi niitä ei kukaan voi ottaa pois.

Näin jälkeenpäin tulee hymähdeltyä ja jopa naurettuakin kaikille sattumuksille ja erilaisille tapahtumille. Muistan erään juhannuksen alusviikon, kun pesimme pirtin mattoja. Se matonpesureissu oli kokemus! Mattoja toki pestiin aina kesän alussa, kilometrimäärin, sillä niitä oli paljon suuressa maalaistalossa. Päivä oli mitä kirkkain ja kaunein, mutta lämpötila oli ehkä vain 10 astetta ja viiltävän kylmä pohjoistuuli korvensi ihoa. Jo silloin oli pakko saada kaikki auringonsäteet talteen ja rannassa mattoja pestiin kesäistä ilmaa uhmaten, bikinit päällä, joten kylmältähän se todella tuntui.

Matot kuitenkin saivat puhtaan ja raikkaan ilmeen ja mikä parhainta, ne oli ilo laittaa juhannuspirtin lattialle. Juhlatunnelmaa toivat myös valkoiset pöytäliinat kaappien ja pöytien päällä joita koristivat kynttilät sekä suomen suven kesäiset niittykukat. "Porstuan pielissä" oli tietenkin juhannuskoivut arvokkaina.

Aivan pian saamme taas juhlia kesämme kohokohtaa, Juhannusta. Mikä iloinen asia. Luulen, että vietän sitä uiden ja saunoen, tai lukien ja nukkuen. Ihan miten vaan, mikä nyt parhaimmalle tuntuu.