Blogi | Heljä Järvinen

Sisäinen motivaatio

Keskiviikko 20.3.2024 - Heljä Järvinen

Olen lueskellut Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisua vuodelta 2014, jossa silloin kansanedustaja, kyseisen valiokunnan puheenjohtaja, Harri Jaskari esipuheen otsikossa toteaa, että innostus luo uuden Suomen. Tästä julkaisusta on siis päivälleen 10 vuotta, ja siinä tuodaan esiin työn tuottavuuteen vaikuttavia seikkoja.

Hän kertoo, kuinka innostui Kaliforniassa Palo Alton kaupungin ja Stanfordin yliopiston myönteisestä ilmapiiristä. Palatessaan kotisuomeen uusia ideoita puhkuen, hän kertoi masentuneensa alle viikossa, koska uusia ideoita ei haluttu kuunnella ja ne vaiennettiin kuoliaaksi. Hän mietti, että asioiden esittäjä oli väärä henkilö tai että hän törmäsi itse vääriin henkilöihin. Uskon, että hän kohtasi vääriä henkilöitä. Vaikea meillä on kuitenkaan välttyä siltä, koska vahingonilo ja ei se kannata- ajattelu on laajemminkin vaikuttava tapa Suomessa.

Sisäinen motivaatio syntyy, kun kohtaamme jotain itsellemme epämieluisaa tai innostavaa. Kyky saada negatiivinen tunne tuottamaan positiivista motivaatiota on synnynnäistä ja osittain kasvatuksesta peräisin. On vanhempia, jotka luottavat ja osaavat myönteisesti kannustaa lapsiaan uuden edessä. Perähämäläinen perimä on kuitenkin lujassa ja nujertamisen kulttuuri kukkii edelleen.

Klassista laulua opiskellessani oivalsin monia asioita itsestäni ja miten tulkintaan vaikuttaa se, että tuntee itseään edes hitusen. Avuksi tarvittiin kuitenkin luotettavat laulupedagogit. Lauluopintojen edetessä ymmärsin, miten paljon leikkimielisyys, joka meillä aikuisuuteen tultaessa usein katoaa, helpottaa oppimista, mutta kuinka paljon täydellisyyden viehätys ohjaa tekemistä. Olen sitä mieltä, että kun tavoittelee mahdollisimman korkealle kaikessa mihin ryhtyy, saavuttaakin jotain. Luonteeseeni ei ole koskaan kuulunut mennä sieltä, missä aita on matalin. Sisäinen motivaatio auttaa onnistumaan ja tuo mielihyvän tunteen. Onnistumisen tunne auttaa edelleen jaksamaan ja yrittämään.

Kaikki lähtee omasta sisäisestä tahdosta tehdä asioita innostuneesti ja antaa tilaa uusille ideoille. Paljon on palstatilaa käytetty kertomalla siitä, kuinka ystävistä on tullut entisiä heidän negatiivisen ajattelutapansa ja toimintansa myötä. Se on mielestäni tervettä itsesuojeluvaistoa.

Tulevaisuusvaliokunnan julkaisussakin todetaan, että muutos lähtee meistä itsestä. On syytä katsoa peiliin ja miettiä mikä on oma osuus hyvää tuottavaan muutokseen. Suomihan on rikas kaikista totuudeksi uskottuihin sanontoihin – joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa ja julkaisussakin esiin tuotuun - otsasi hiessä sinun on leipäsi tienattaman. Muun muassa näillä meitä on kasvatettu ja ohjattu. Kun nyt kymmenenkin vuotta on tulevaisuusvaliokunnan julkaisusta, niin onkohan jo oivallettu paremmin, että sisäistä motivaatiota myönteisesti ruokkimalla saavutamme tavoitteitamme ja kykenemme hyödyntämään niitä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Harri Jaskari, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2014, Innostunut yhteiskunta,

Taas syksy saa

Keskiviikko 26.8.2020 - Heljä Järvinen

Joka vuosi kesä on ohitse aina nopeammin. Juurihan omenapuiden kukat ihastuttivat meitä huumaavalla tuoksulla ja etelästä saapuneet muuttolinnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan. Pari vuosikymmentä sitten vapaaehtoisen maanpuolustustyön parissa ystävystyin nyt jo edesmenneeseen pohdiskelevaan ja analyyttiseen henkilöön. Keskustelimme usein, huumoria unohtamatta siitä, miten me ihmiset elämme elämäämme. Yhdelle on tärkeää perhe ja suku, toinen kokee elävänsä vapaammin saadessaan tehdä työtä, jossa menestyy ja kolmannen kohdalla on tärkeää runsas sosiaalinen verkosto.

Mutta, elämässä, olkoon se millainen tahansa, meille kaikille on olemassa neljä vuodenaikaa, vielä. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Juttukaverini pohti useasti sitä, että vaikka elämä on jatkumo, elämämme ikään kuin katkeaa uuden edessä, esimerkiksi kun vuosi vaihtuu tai kesä loppuu. Vuosi vuodelta ja tällä hetkellä varsinkin itsestäni tuntuu siltä, että kun parhain kesä on jäänyt taka-alalle, kaipaan sitä voimakkaammin kuin aiemmin. Eri vuodenaikojen nivelvaiheet vievät aina enemmän aikaa sopeutua ja myönnän, että lievä pysähtyneisyyden tila on olemassa, kunnes taas kevät koittaa ja tuntee heräävänsä eloon. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut keskustelua siitä, että toinen on onnellinen, kun syksy saapuu tai että talvi on elämän parasta aikaa.

Poikkeuksellisten kuukausien aikana ihmiset ovat löytäneet luonnon ja kotimaan aivan uudella tavalla. Huomataan ja ihastutaan sellaisiin asioihin, joita aina on ollutkin mutta nyt mielemme ja kehomme on avoimempi näkemään niitä. Kotimaan luontomatkailu on lisääntynyt, mummonmökit ovat alkaneet kiinnostamaan nuorempiakin.

Olkoon niin tai näin, niin asioilla on aina myös hyvät puolensa, niin tässä korona-ajassakin. Monesti olen kuitenkin miettinyt, että miten nämä vaikeudet meitä ihmisiä jalostaa? Tällä kokemallamme ajalla on tarkoituksensa ja merkityksensä. Omalla kohdalla mietin sitä niin, että yhteiskunnan tulee varautua hyvin suojellakseen kansalaisiaan, mutta minun ei ehkä tarvitse kantaa huolta koko väestön hyvinvoinnista. Tuulta ja sadetta päin, aurinkoisin mielin! Iloista syksyä Sinulle, lukijani.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, luontomatkailu, omenankukat, neljä vuodenaikaa, syksy, talvi, kevät, kesä, hyvinvointi, yhteiskunta

Kesä

Sunnuntai 5.7.2015 klo 18.14 - Heljä Järvinen

Kesä tuli sittenkin. Suomalainen kesä. Luonto on kauneimmillaan kukka- ja väriloistossaan. Viileä sää on hidastanut kasvua ja kaikki näyttääkin luonnossa niin tuoreelle ja kauniille. Kyllä tämä on hieno vuodenaika. Mutta, miten hyttyset voi pärjätä näin kylmässä? Luulin, että ne ovat hyytyneet kosteikkoihinsa, mutta tuntuu, että ovat innokkaampia pistämään nyt, kuin lämpimällä ilmalla.

Maa sai uuden hallituksen ja kuten taannoin kirjoitin niin epäilijöitä riittää, että tämäkään hallitus tuskin pystyy ihmetekoihin. Hallitus antaa raamit sille, miten yhteiskunnassa tulisi elää ja toimia, että kykenisimme selviytymään vastuistamme ja velvollisuuksistamme. Yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen on talkoissa mukana. Meistä kukaan ei voi jäädä odottelemaan, että leivokset taivaalta tipahtelisivat suuhun, vaan ihan jokaisen itse on kannettava kortensa kekoon.

Eihän se elämä helppoa ole, vaan eipä se ollut sitä sotien aikaan tai sen jälkeenkään. Vaikka yhteiskunta ja me ihmiset olemme muuttuneet paljon, meillä on edelleen vastuu itsestämme ja läheisistämme. Ja kyllä elämässä vaan eteenpäin on pakkokin mennä.

Tuli mieleen lapsuudestani, kun olin isäni kanssa tukkimetsässä Välke-hevosen kanssa ja kuinka minulle, noin viiden vanhalle pikkulikalle oli ilo päästä mukaan. Isälleni ne metsätyöt kovina pakkastalvina olivat varmaan joskus vähemmän mukavia, vaikka itse pidin sitä kovin jännittävänä sekä hauskanakin kun tukkireen jalakset kirskahtelivat pakkasen hyydyttämässä lumessa. Ja joskus itkin, kun isä ei halunnutkaan minua kaverikseen.

Nykyään toisenlaiset hevosvoimat pöhisevät metsissä ja pienessä ajassa suuret kuutiomäärät puita ovat tienvarressa noudettaviksi hienojen ja isojen kuorma-autojen kyytiin. Niin ne ajat ja tavat ovat erilaisia ja on ihan hyvä muistutella itseään tämän yltäkylläisyyden aikana siitä, että aina ei elämä niin auvoista ole ollut.

1 kommentti . Avainsanat: Kesä, hyttyset, hallitus, yhteiskunta,