Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

OmenankukatPirjo  1.8.2021 19:30

Satunnainen kuva

nyt naurattaa
venajan savuja
ihanat_kesakuvat__17
uusi vuosi
ihanat_kesakuvat__38
paasiaisen aikaan
ihanat_kesakuvat__3
ihanat_kesakuvat__8

Taas syksy saa

Keskiviikko 26.8.2020 - Heljä Järvinen

Joka vuosi kesä on ohitse aina nopeammin. Juurihan omenapuiden kukat ihastuttivat meitä huumaavalla tuoksulla ja etelästä saapuneet muuttolinnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan. Pari vuosikymmentä sitten vapaaehtoisen maanpuolustustyön parissa ystävystyin nyt jo edesmenneeseen pohdiskelevaan ja analyyttiseen henkilöön. Keskustelimme usein, huumoria unohtamatta siitä, miten me ihmiset elämme elämäämme. Yhdelle on tärkeää perhe ja suku, toinen kokee elävänsä vapaammin saadessaan tehdä työtä, jossa menestyy ja kolmannen kohdalla on tärkeää runsas sosiaalinen verkosto.

Mutta, elämässä, olkoon se millainen tahansa, meille kaikille on olemassa neljä vuodenaikaa, vielä. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Juttukaverini pohti useasti sitä, että vaikka elämä on jatkumo, elämämme ikään kuin katkeaa uuden edessä, esimerkiksi kun vuosi vaihtuu tai kesä loppuu. Vuosi vuodelta ja tällä hetkellä varsinkin itsestäni tuntuu siltä, että kun parhain kesä on jäänyt taka-alalle, kaipaan sitä voimakkaammin kuin aiemmin. Eri vuodenaikojen nivelvaiheet vievät aina enemmän aikaa sopeutua ja myönnän, että lievä pysähtyneisyyden tila on olemassa, kunnes taas kevät koittaa ja tuntee heräävänsä eloon. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut keskustelua siitä, että toinen on onnellinen, kun syksy saapuu tai että talvi on elämän parasta aikaa.

Poikkeuksellisten kuukausien aikana ihmiset ovat löytäneet luonnon ja kotimaan aivan uudella tavalla. Huomataan ja ihastutaan sellaisiin asioihin, joita aina on ollutkin mutta nyt mielemme ja kehomme on avoimempi näkemään niitä. Kotimaan luontomatkailu on lisääntynyt, mummonmökit ovat alkaneet kiinnostamaan nuorempiakin.

Olkoon niin tai näin, niin asioilla on aina myös hyvät puolensa, niin tässä korona-ajassakin. Monesti olen kuitenkin miettinyt, että miten nämä vaikeudet meitä ihmisiä jalostaa? Tällä kokemallamme ajalla on tarkoituksensa ja merkityksensä. Omalla kohdalla mietin sitä niin, että yhteiskunnan tulee varautua hyvin suojellakseen kansalaisiaan, mutta minun ei ehkä tarvitse kantaa huolta koko väestön hyvinvoinnista. Tuulta ja sadetta päin, aurinkoisin mielin! Iloista syksyä Sinulle, lukijani.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, luontomatkailu, omenankukat, neljä vuodenaikaa, syksy, talvi, kevät, kesä, hyvinvointi, yhteiskunta

Kesä

Sunnuntai 5.7.2015 klo 18:14 - Heljä Järvinen

Kesä tuli sittenkin. Suomalainen kesä. Luonto on kauneimmillaan kukka- ja väriloistossaan. Viileä sää on hidastanut kasvua ja kaikki näyttääkin luonnossa niin tuoreelle ja kauniille. Kyllä tämä on hieno vuodenaika. Mutta, miten hyttyset voi pärjätä näin kylmässä? Luulin, että ne ovat hyytyneet kosteikkoihinsa, mutta tuntuu, että ovat innokkaampia pistämään nyt, kuin lämpimällä ilmalla.

 

Maa sai uuden hallituksen ja kuten taannoin kirjoitin niin epäilijöitä riittää, että tämäkään hallitus tuskin pystyy ihmetekoihin. Hallitus antaa raamit sille, miten yhteiskunnassa tulisi elää ja toimia, että kykenisimme selviytymään vastuistamme ja velvollisuuksistamme. Yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen on talkoissa mukana. Meistä kukaan ei voi jäädä odottelemaan, että leivokset taivaalta tipahtelisivat suuhun, vaan ihan jokaisen itse on kannettava kortensa kekoon.

 

Eihän se elämä helppoa ole, vaan eipä se ollut sitä sotien aikaan tai sen jälkeenkään.  Vaikka yhteiskunta ja me ihmiset olemme muuttuneet paljon, meillä on edelleen vastuu itsestämme ja läheisistämme. Ja kyllä elämässä vaan eteenpäin on pakkokin mennä.

 

Tuli mieleen lapsuudestani, kun olin isäni kanssa tukkimetsässä Välke-hevosen kanssa ja kuinka minulle, noin viiden vanhalle pikkulikalle oli ilo päästä mukaan. Isälleni ne metsätyöt kovina pakkastalvina olivat varmaan joskus vähemmän mukavia, vaikka itse pidin sitä kovin jännittävänä sekä hauskanakin kun tukkireen jalakset kirskahtelivat pakkasen hyydyttämässä lumessa. Ja joskus itkin, kun isä ei halunnutkaan minua kaverikseen.

 

Nykyään toisenlaiset hevosvoimat pöhisevät metsissä ja pienessä ajassa suuret kuutiomäärät puita ovat tienvarressa noudettaviksi hienojen ja isojen kuorma-autojen kyytiin. Niin ne ajat ja tavat ovat erilaisia ja on ihan hyvä muistutella itseään tämän yltäkylläisyyden aikana siitä, että aina ei elämä niin auvoista ole ollut.
ihanat_kesakuvat__11.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Kesä, hyttyset, hallitus, yhteiskunta,