Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

OmenankukatPirjo  1.8.2021 19:30

Satunnainen kuva

kaatosade
ihanat_kesakuvat__45
ihanat_kesakuvat__33
uintia syyskuulla
venajan savut
uusi vuosi
ihanat_kesakuvat__10
venajan savuja

Ennalta ehkäisy

Keskiviikko 14.3.2018

Viime viikolla uutisoitiin keskustan kolmannen kauden kansanedustajaa Kalmaria kohdanneesta ikävästä vääryydestä terveydenhuollossa. Hän kertoi liukastuneensa työpaikan pihamaalla ja murtaneensa jalkansa. Helsingissä ei hänen tietojen mukaan ole muuta tapaturman hoitopaikkaa, kuin Töölön tapaturma-asema ja siellä hänelle annettiinkin morfiinipiikki huuleen ja miesten kalsarit sekä elefanttipaita. Eikä tässä vielä kaikki. Hänen jalkaansa ei operoitu kyseisellä asemalla, vaan hän joutuikin paaritaksilla matkustamaan ihan Jyväskylän keskussairaalaan asti hoitoa saamaan. Vähättelemättä Kalmarin vastoinkäymistä, niin terveydenhuollossa on kyllä isompiakin asioita pohdittavaksi kuin Kalmarin jalan murtuma. Kaikki potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä ja Kalmarin jalan murtuma ei ollut ensimmäisenä prioriteettina Töölön tapaturma-asemalla. Mikäli hänellä olisi ollut henkeä uhkaava tilanne, hänet olisi varmasti hoidettu Helsingissä, vaikka koti onkin Kivijärvellä. Suomalaisilla on runsaasti kalliita hoitoja vaativia sairauksia. Tapaturmat eivät ole niitä vähäisimpiä. Tapaturmat ovat lisäksi neljänneksi yleisin kuolinsyy (THL).

Yksi kalleimmista hoitoa vaativista kansansairauksistamme on tyypin 2 diabetes ja onkin arvioitu, että kaiken kaikkiaan 500 000 suomalaista sairastaa tätä ennen sokeritautinimellä tunnettua sairautta. Aikoinaan sitä pidettiin helppohoitoisena sairautena mutta nyt tiedetään, että se on hoitamattomana vakava, henkeä uhkaava sairaus. Ja kallis hoitaa.

Tyypin 2 diabetes on sairaus, johon liittyy monia lisäsairauksia, kuten esimerkiksi neuropatia. Verenkierron heikkous jalkojen laskimoissa ja valtimoissa johtaa tuntopuutoksiin ja vammojen syntyyn, josta seuraa potilaalle usein rasittavat ja pitkälliset hoidot. On arvioitu, että diabetespotilaan haavahoidot kustantavat yhteiskunnalle noin 320-540 miljoona euroa vuodessa. Vain pieni osa tästä summasta käytetään ennalta ehkäisevään hoitotyöhön. Kuntien budjettia nämä hoidot rasittavat 1,5-2,4 prosentin verran (Potilaan lääkärilehti, 2015). Merkittävin haitta tästä sairaudesta on potilaalle itselleen.

Tyypin 2 diabetes syntyy elintapojen ja perimän yhteisvaikutuksesta, mutta on ennalta ehkäistävissä terveellisillä elintavoilla. Turhaan ei puhuta monipuolisesta, terveellisestä suositusten mukaisesta ravinnosta, riittävästä ja laadukkaasta levosta ja reippaasta hikeä tuottavasta liikunnasta ja niiden merkityksestä kehon ja mielen hyvinvointiin. Suurin osa kansansairauksistamme olisi ehkäistävissä. Nykyisessä yhteiskunnassa tietoa ja ohjausta sekä tukea saa, mikäli haluaa. Yhteiskuntamme rakenne muuttuu vanhusvoittoiseksi ja ikääntyessä myös sairastavuus lisääntyy. Kuka tulevaisuudessa maksaa sairauksien hoidon?

Löysin netistä kuntamme terveysliikunnan toimenpideohjelman vuosille 2010-2020, jossa keskeisinä tavoitteina on: ”Aktivoida kuntalaisia kiinnittämään huomiota omaan ja läheistensä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Tämä pitää sisällään liikkumisen lisäksi terveyttä edistävien elintapojen omaksumisen. Toimenpideohjelma kohdennetaan seuraaviin ryhmiin: lapset ja nuoret, työikäiset sekä ikääntyneet.” Ohjelma vaikuttaa hyvälle. Minkä verran tämän ohjelmakauden aikana on käytetty terveydenhuoltoalan ammattilaisten osaamista ja onko kunta päässyt asettamaansa tavoitteeseen ja millaisilla mittareilla sitä on tutkittu? Ohjelmakausi on päättymäisillään, joten nyt on varmaan suunnitelmat uudelle 2020-2030-kaudelle jo hyvässä vauhdissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Anne Kalmari, keskusta, tapaturmat, THL, tyypin 2 diabetes, jalan murtuma,