Toiminta ja kyky

Perjantai 23.9.2016 klo 14.49 - Heljä Järvinen

unnamed_3.jpgToimintakyky tarkoittaa ihmisen selviytymistä itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista siinä ympäristössä, jossa hän elää. Toimintakyky voidaan määrittää voimavaralähtöisesti eli jäljellä olevan toimintakyvyn tasona tai todettuina toiminnan vajeina.  Toimintakyky voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: fyysinen, sosiaalinen, psyykkinen ja älyllinen toimintakyky.

Hoitotyössä toimintakyvyn arviointi antaa mielekkään kuvan potilaan sairauksien vaikeusasteesta. Myös muistisairauksien arviointi on tarpeellista hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksien sekä potilaan selviytymisen arvioimiseksi kerrotaan Suomen Lääkärilehden numerossa 14-15/2015. Näiden toimintojen arvioimiseen on kehitetty suuri määrä mittareita. Potilaan päivittäisessä elämässä suoriutumisen mahdollisuuksia voidaan arvioida ADL (activities of daily living) ja IADL (instrumental activities of daily living)-testeillä. Näissä on toistasataa erilaista päivittäisissä toiminnoissa selviytymistä mittaavaa asteikkoa.

ADL mittaa perustoimintoja, kuten liikkumista, peseytymistä ja pukeutumista. IADL mittaa välineellisissä toiminnoissa suoriutumista. Näitä ovat esimerkiksi kodinhoitotyöt, puhelimen käyttö, kulkuvälineillä liikkuminen sekä lääkityksestä ja raha-asioista huolehtiminen. Käytännössä kaikkien arkitoimintojen onnistumisen edellytyksenä ovat potilaan riittävät kognitiiviset toiminnot ja siksi kognition säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää potilaan kotona selviytymisen mahdollistamiseksi.

Kun potilaan tiedollinen suorituskyky eli kognitio on heikentynyt, sitä on mahdollista yrittää parantaa, mutta keinot ovat rajalliset. Vielä keskivaikeassakin muistisairaudessa näyttää olevan hyötyä virikkeellisestä toiminnasta. Aktiivinen liikunta on näyttänyt parantavan toimintakykyä muistisairauden kaikissa vaiheissa. Riittävä ravitsemus auttaa estämään ikääntyneen potilaan haurastumista. Toimintaterapeuttinen ohjaus kohentaa arkitoiminnoista selviytymistä ja vähentää muistisairaan potilaan käytösoireita. Muistisairauden lievässä vaiheessa on hyötyä sosiaalista aktiivisuutta tukevasta toiminnasta, toteaa muun muassa neurologi, dosentti Jaana Suhonen.

Väestön ikääntyessä muistisairaiden potilaiden määrä on voimakkaassa kasvussa, mikä muodostaa suuren kansanterveydellisen ja kansantaloudellisen haasteen. Toimiva hoitoketju turvaa potilaan tarvitsemat palvelut ja auttaa pysymään kotihoidossa niin pitkään, kuin se on turvallisesti mahdollista.

Koska kognitiivisten kykyjen korjaantuminen hoidolla tai kuntoutuksella on kovin rajallista, on tärkeämpää pyrkiä mahdollisuuksien mukaan estämään muistisairauksien paheneminen välttämällä niitä tunnetusti pahentavia tekijöitä. Tässäkin asiassa terveet elämäntavat ja suurten kansansairauksien ennalta ehkäisy ja hyvä hoito ovat avainasemassa. Saunaa, viinaa, tervaa ja höyheniä, mutta kohtuudella.

Kolumni KS 21.9.2016

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kognitio, muistisairaudet, ADL, IADL, liikunta, kuntoutus, toimintakyky

Joulun valo

Keskiviikko 16.12.2015 klo 6.56 - Heljä Järvinen

 

Olemme taas kirkkovuoden suurimman juhlan kynnyksellä, odottavin mielin ja toiveita täynnä. Kolmas adventtisunnuntai on takana ja neljättä odotamme. Joulu on jo ovella. Jouluinen mieli tuli lenkkeillessäni ystäväpariskunnan kanssa kynttiläreippailussa viime perjantaina. Reitin valottomiin paikkoihin oli laitettu lukuisia roihuja ja lyhtyjä palamaan sekä lisäksi lenkin varrelle muutamiin puihin oli ripustettu paperilappuihin hyvin vitsikkäitä kysymyksiä. Lenkin lopuksi lämpimän glögimukillisen ääressä leikkimielisiin ja hauskoihin kysymyksiin sai vastauksen. Tämä leikkimielisyys keventää ja kynttilänvalo tuo pimeään päivään iloa sekä tunnelmaa. Väkeä oli runsaasti liikkeellä. Kiitos järjestäjille virkistävästä tapahtumasta.

Joulu koetaan toisinaan rasittavaksi kulutusjuhlaksi. Toiset haluavat lähteä etelän lämpöön ja toiset taas pitävät lujasti kiinni perinteistä. Joillekin joulu ei syystä tai toisesta merkitse mitään. Itse olen hyvin perinteitä vaaliva ja pyrinkin viettämään joulua hartaudella ja sitä kunnioittaen. Lapsuuteni joulut olivat aina hyvin jännittäviä ja odotuksen huumassa taisi itkukin useasti tulla kun pelkäsin, että en ole ollut riittävän kiltti saadakseni joulupukilta lahjoja. Kun jouluaatto vihdoin koitti ja ison pirtin suuri kuusi tuikki kynttilöissään sekä hopeanauhoissaan jouluruokien tuoksuessa, oli jännitys jo melkoinen. Joulutunnelma kynttilöin valaistussa maalaispirtissä on jäänyt mieleni sopukoihin ja sitä tunnelmaa olen halunnut vaalia omassa perhepiirissä.

Joulun aika tuo kaivattua lepoa ja rauhaa sitä tarvitseville. Perheen parissa vietetty yhteinen juhla on arjen kiireiden keskelle tervetullut. Toivottu juhla ei usein olekaan sellainen kuin haluaisi. Sille asetetaan liian suuria tavoitteita ja väsytämme itsemme ja toisemme suurilla vaatimuksilla. Ikään kuin kasaamme kaikki tekemättömät työmme juuri tulevaan juhlaan kun meidän pitäisi pystyä tyhjentämään mielemme ja keskittyä joulun sanomaan. Nyt on hyvä aika rauhoittua ja levätä, kerätä voimia tulevaan, uuteen valoisampaan aikaan.

Toivotan Sinulle Joulunrauhaa Heikki Rytkösen sanoin!

”Taas kutsuvat kynttilät kirkkahat ja lämmin ja tuttava liesi, nyt hetkiset huolet jo heitä pois, sä uupunut matkamiesi. Nyt riemulla syömmesi sykähtää, povi tuntevi lämpöä suurta ja vaikka on maassa talvinen yö, niin tähdet ne taivasta uurtaa.

Nyt kulkija köyhäkin koditon hän huomisen huolet heittää ja riemu se hälläkin rinnassa on, mi mustat murheet peittää. Nyt ilo ja rakkaus luoksesi saa jo kotihin vieras ylhä, pyhävirsiä soittaa taivas ja maa, ja korpikin jäinen jylhä.”

 

Kolumni KS 16.12.2015

 

 joulukukkaa.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, valo, joulun sanoma, Heikki Rytkönen, Taas kutsuvat kynttilät kirkkahat

Paljon hyvää

Keskiviikko 16.9.2015 klo 9.05 - Heljä Järvinen

Kyllä meitä ihmisiä viedään kuin pässiä narussa. Muutama viikko sitten, kun laitatin perheemme autoihin uudet kesärenkaat, huomasin, että vieras taksi ajelee koulukyytiä. Kyselin lenkkeilykavereilta, että tietävätkö he mistä on kysymys ja yhtä tietämättömiä hekin olivat. Asia paljastuikin ollessani oman kylän taksiyrittäjän kyydissä. Hän kertoi, että koulukyydit on kilpailutettu ja edullisin palvelu tulee aivan Hartolasta asti. Olen todella hämmästynyt. Näin meitä pieniä ja vähäväkisiä kuntia kohdellaan. Meiltä viedään vähin erin toimintakyky ja mahdollisuudet.
Olin kovin närkästynyt kuullessani tästä ja siinä tuli heti mieleen millaista politiikkaa tässä valtakunnassa harjoitetaan ja minkälaisia lakeja rustataan. Olen todella pahoillani kuntamme taksiyrittäjien puolesta. Voiko olla mahdollista, että tämä palvelu, joka on jouduttu kilpailuttamaan, on niin paljon edullisempi kuin paikallisten yrittäjien, että se on tullut valituksi. Tosin sen hinnan ei kai tarvitse olla kuin viisi euroa edullisempi, niin se riittävä peruste hyväksyä tarjous. Kysymys on kahden vuoden sopimuksesta ja vuoden optio lisäksi. Tällaisilla laeilla ja muilla toimilla pieniltä kunnilla viedään toimintaedellytykset ja mahdollisuudet tulevaisuuteen. Me vain ajaudumme tahtomattamme suurempien kasvukeskusten reunamille ja unohdumme, kuin meitä ei koskaan olisi ollutkaan.
 
Pienessä kunnassamme toisen epäonni koskee meitä kaikkia. Kaikkien yritysten tulisi olla toimintakykyisiä ja tuottavia, että kuntamme pysyisi elinkelpoisena. Yrityksiltä ja kaikilta toimijoilta vaaditaan paljon, niin työtunteja kuin idearikkautta ja uskallusta heittäytyä uuteen, joskus jopa mahdottomaltakin tuntuviin asioihin. Mutta, se ei riitä. Meitä kaikkia kuntalaisia tarvitaan meidän kuntamme menestystarinaan. Nyt tarvitaan sitä yhteisöllisyyttä ja välittämistä ja rohkeaa ideointia.
 
Vuoden pimein aika on tulossa ja nyt olisi hyvä pohtia millaisena meidän kunta esittäytyy ensi vuonna ja tulevaisuudessakin. Vuoden vierasvenesatama-titteli on hienoa alkua menestystarinalle ja näitä menestystarinoita voimme lukea jatkossakin, kun tartumme haasteisiin ja tuemme kuntaamme sisältäpäin. Mieltäni ilahdutti nuorten miesten uskallus rohkeasti tarttua menestyneen yrityksen ruoriin. Olen kovin iloinen siitä ja toivotan parhainta menestystä heille. Muun muassa rohkeus, ennakkoluulottomuus, tieto ja taito ovat tämänkin kunnan menestyksen tekijöitä.
 
Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, olisi hyvä, jos jokapäiväisessä elämässämme jaksaisimme nähdä toistemme tekemisissä enemmän hyvää. Kun saamme hyvää palvelua, saisimme siitä myös sanottua palveluntuottajalle ja muillekin. Erityisen hyvä asia olisi, jos kohdistaisimme voimamme hyvän tekemiseen. Menestyvän yrityksen luovat hyvinvoivat työntekijät esimiestensä johdolla. Menestyvän kunnan tekijät ovat hyvinvoivat kuntalaiset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lait, politiikka, menestyvä kunta

Kesä

Sunnuntai 5.7.2015 klo 18.14 - Heljä Järvinen

Kesä tuli sittenkin. Suomalainen kesä. Luonto on kauneimmillaan kukka- ja väriloistossaan. Viileä sää on hidastanut kasvua ja kaikki näyttääkin luonnossa niin tuoreelle ja kauniille. Kyllä tämä on hieno vuodenaika. Mutta, miten hyttyset voi pärjätä näin kylmässä? Luulin, että ne ovat hyytyneet kosteikkoihinsa, mutta tuntuu, että ovat innokkaampia pistämään nyt, kuin lämpimällä ilmalla.

 

Maa sai uuden hallituksen ja kuten taannoin kirjoitin niin epäilijöitä riittää, että tämäkään hallitus tuskin pystyy ihmetekoihin. Hallitus antaa raamit sille, miten yhteiskunnassa tulisi elää ja toimia, että kykenisimme selviytymään vastuistamme ja velvollisuuksistamme. Yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen on talkoissa mukana. Meistä kukaan ei voi jäädä odottelemaan, että leivokset taivaalta tipahtelisivat suuhun, vaan ihan jokaisen itse on kannettava kortensa kekoon.

 

Eihän se elämä helppoa ole, vaan eipä se ollut sitä sotien aikaan tai sen jälkeenkään.  Vaikka yhteiskunta ja me ihmiset olemme muuttuneet paljon, meillä on edelleen vastuu itsestämme ja läheisistämme. Ja kyllä elämässä vaan eteenpäin on pakkokin mennä.

 

Tuli mieleen lapsuudestani, kun olin isäni kanssa tukkimetsässä Välke-hevosen kanssa ja kuinka minulle, noin viiden vanhalle pikkulikalle oli ilo päästä mukaan. Isälleni ne metsätyöt kovina pakkastalvina olivat varmaan joskus vähemmän mukavia, vaikka itse pidin sitä kovin jännittävänä sekä hauskanakin kun tukkireen jalakset kirskahtelivat pakkasen hyydyttämässä lumessa. Ja joskus itkin, kun isä ei halunnutkaan minua kaverikseen.

 

Nykyään toisenlaiset hevosvoimat pöhisevät metsissä ja pienessä ajassa suuret kuutiomäärät puita ovat tienvarressa noudettaviksi hienojen ja isojen kuorma-autojen kyytiin. Niin ne ajat ja tavat ovat erilaisia ja on ihan hyvä muistutella itseään tämän yltäkylläisyyden aikana siitä, että aina ei elämä niin auvoista ole ollut.
ihanat_kesakuvat__11.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Kesä, hyttyset, hallitus, yhteiskunta,

Valtakunnassako kaikki hyvin?

Maanantai 6.4.2015 klo 15.26 - Heljä Järvinen

psiiskuva.jpg
Sitä meidän kaikkien on hyvä pohtia. Miten itse pystymme vaikuttamaan siihen, että asiat olisivat hyvin? Meillä jokaisella on oma näkemyksemme siitä mikä on hyvin, tai missä asiassa olisi parantamisen varaa. Aivan pian on jokaisella täysi-ikäisellä henkilöllä upea tilaisuus kertoa mielipiteensä äänestämällä eduskuntavaaleissa ja vaikuttaa sillä tavoin hyvinvoivan sivistysvaltiomme tulevaisuuteen. Olemme saaneet hienon oikeuden saada äänestää. Kannattaa muistaa, että äänestysoikeutemme ei ole kovin vanha asia ja edelleenkin maailmassa on paljon ihmisiä, joilla tätä mahdollisuutta ei ole eikä usein muitakaan oikeuksia.
 
Joukkoomme mahtuu monenlaisia ajattelijoita ja niin näidenkin vaalien aikaan nousee esiin ihmisiä jotka aliarvioivat äänestysoikeuden vaikutuksia ja usein myös samaiset henkilöt vähättelevät historiamme merkitystä yhteiskuntamme kehityksessä. Yhteiskunta on me ihmiset ja yhteiskunta on juuri siinä jamassa missä sen väestökin. Ensi sijassa hyvinvointi lähtee meistä itsestä ja oman hyvinvointimme me rakennamme itse omilla valinnoillamme. Olemme tulleet siihen pisteeseen, että tämä yhteiskunta ei voi enää paapoa ja passata kansalaisiaan, vaan kansalaisten pitää ihan itse ryhtyä työhön ja toimeen.
 
Menneeseen on hyvä katsoa, kun rakentaa tulevaisuutta. Menneeseen ei kuitenkaan pidä jumittua, vaan tulevaisuuteen on katsottava virheistä oppineena ja iloita siitä, että jokainen hetki on meille uusi mahdollisuus. Usein tuudittaudumme siihen uskoon, että saavutetut edut ja asiat pysyvät. Unohdamme, että elämä, aika ja me itse muutumme koko ajan eikä mikään hetki tai asia toistu enää koskaan samanlaisena. Sanonta historia toistaa itseään ei pidä paikkaansa, sillä koskaan mikään asia ei ole tässä hetkessä enää samanlainen, kuin se oli ennen.
 
Tapamme ajatella ja puhua asioita määrittelevät sen, miten toimimme. Myönteinen ja avoin ajattelu kantaa pitkälle ja on palkitsevampaa sekä kehittävämpää vuorovaikutuksessa. Ilman hyvää keskustelua ja vuorovaikutusta emme kehity ja kykymme kohdata toinen ihminen jää puutteelliseksi.
Hyvinvointivaltiomme kehittyessä yhteistyökyky, välittäminen, toisesta huolehtiminen, pyyteetön avunanto ja kaikenlainen talkoohenki ovat vähentyneet. Aiemmin vapaa-aikana tehtiin paljonkin talkootöitä, mutta tämän päivän elämänmenossa on aiempaa vaikeampaa saada ihmisiä tekemään asioita, joista ei ole itselle suoranaista hyötyä. Ilmeisesti odotamme, että maksamiemme verojen vastineeksi yhteiskunta, kunta tai valtio hoitaa asiat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit 2015, sivistysvaltio, yhteistyökyky, pyyteetön avunanto

Kauriita

Perjantai 20.3.2015 klo 10.12 - Heljä Järvinen

Kaksi kaurisnaarasta ja yksi pukki on ollut pihamaallamme jo marraskuusta lähtien. Aina silloin tällöin on saanut kivoja kuvia niistä. Kovin ovat pelokkaita. Nättejä, kiiltäväkarvaisia metsän eläimiä.
img_0942.jpg
img_0924.jpg
img_0856.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kauris, kauriin metsästys

Hyvää uutta vuotta 2015!

Sunnuntai 28.12.2014 klo 12.55 - Heljä Järvinen

hyvaa_uutta_vuotta_2015.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Väestön terveyden edistäminen

Maanantai 15.12.2014 klo 17.04 - Heljä Järvinen

Suomalaisista aikuisista noin puolet sairastaa ainakin yhtä pitkäaikaista sairautta, ja pitkäaikaissairaiden osuus kasvaa aikuisväestössä jyrkästi nuorista vanhempiin ikäryhmiin. Pitkäaikainen sairastavuus on jatkuvasti lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä.
Pitkäaikaissairauksien yleisimmät ryhmät ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, verenkiertoelinten taudit, mielenterveyden häiriöt ja diabetes. Varsinkin niin sanottu 2-tyypin diabetes on voimakkaasti lisääntymässä. Myös astma, allergiset hengitystieoireet ja ihottumat ovat yleistyneet huomattavasti.
Tiedon tarjoaminen asukkaalle on tärkeää, jotta he voisivat hoitaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla ja tehdä omaa hyvinvointiaan koskevia oikeaan tietoon perustuvia valintoja. Lisäksi tärkeää on terveyden edistämisprosessin jatkuvuus ja säännöllinen yksilöllinen yhteydenpito kyselyin tai muuten koko joukon kokoava tilaisuus.
Jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö ja hänellä on oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään loppuun saakka. Jokaisella meillä on itsemääräämisoikeus ja jokainen meistä itse tekee päätöksen omasta elämäntavastaan ja -tyylistään.
Tärkeää olisi saada nuorempi väestö ymmärtämään oman terveyden ylläpidon merkitys ja huolehtia vanhenevan väestön kuntouttavasta terveydenhoidosta pysymään ikääntymisestä huolimatta toimintakuntoisena ja antaa täten heille mahdollisuus asua ja toimia kotonaan mahdollisimman pitkään. Terveyden edistäminen kunnassa tulisi olemaan pitkäaikainen prosessi ja edetessään sen toimivuutta ja tuottavuutta tarkasteltaisiin erilaisin menetelmin.
Kuntien ja kuntayhtymien on vastattava pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta asukkailleen. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on osa tätä palvelua.
Perustuslaissa (1999/731, 19 §) todetaan, että julkisen vallan on turvatta jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.
Kuntalaki (1995/365, 1 §) antaa kuntien tehtäväksi pyrkiä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.
Kansanterveyslain (2005/928, 1 §) mukaan kansanterveystyöllä tarkoitetaan yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuvaa terveyden edistämistä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy mukaan lukien sekä yksilön sairaanhoitoa.
Terveyden edistäminen on mukana myös erityislainsäädännössä, esimerkiksi erikoissairaanhoitolaissa, mielenterveyslaissa sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa.
Väestön terveyden edistämisen
Tavoitteena
on tukea lapsia ja nuoria valinnoissaan hyvän terveyden ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Tavoitteena on myös tukea aikuisia ymmärtämään esimerkin merkitys terveyden hoidossa ja pyrkiä vähentämään riskiä sairastua kansansairauksiin, esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin ja 2-tyypin diabetekseen. Opastaa asukkaita terveellisten elintapojen pariin jakamalla tietoa terveyttä edistävistä tavoista, ruokailun ja liikunnan merkityksestä sekä sosiaalisen hyvän tukiverkoston merkityksestä elämän eri vaiheissa. Tavoitteena on myös pyrkiä saamaan eri-ikäiset kuntalaiset yhteisen asian pariin. Tavoitteena on edellä mainituin keinoin vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon kunnalle kohdistuvia kuluja.
Keinoja
- ovat kunnan tarjoamat tietoiskutyyppiset informaatiot ja avointen luentotilaisuuksien järjestäminen     aiheena
-      mitä terveellinen ruokavalio on
-      mitä merkitystä liikunnalla on terveyteen ja hyvinvointiin
-      mitä merkitystä on riittävällä levolla
-      mitä merkitystä on hyvillä ja toimivilla ihmissuhteilla ihmisen hyvinvointiin
-      kuntalaiset kokoava yhteinen liikuntatapahtuma 3-4 kertaa vuodessa, jossa jokainen voi toinen toistaan tukien ja kannustaen saada uskoa ja luottamusta siihen, että itsestään ja toisesta välittäminen kannattaa.
-      pienryhmien kokoontuminen 6-8 kertaa vuodessa
 
Vaikuttavuus
Edellä esitettyjen toimien välitöntä vaikuttavuutta ei ole helppo osoittaa. Kunnan asukkaiden kannustaminen terveempiin elintapoihin ja hyvään yhteisöllisyyteen kantavat hedelmää vasta vuosien, jopa vuosikymmenten kuluttua sairastavuusmittareilla arvioitavissa määrin.
Lyhyemmällä aikavälillä voidaan luoda kunnassa tunne, että hallinto- ja virkakoneistossa oikeasti välitetään asukkaiden hyvinvoinnista. Tähän liittyy vahvasti myös eri syistä johtuvan syrjäytymisen ehkäiseminen tai lievittäminen. Paikkakuntamme jo valitettavan harvalukuiset nuoret ovat niin rajallinen ja arvokas resurssi, että heidän edukseen olisi syytä panostaa jatkossakin mahdollisimman paljon liikunta- ja harrastusmahdollisuuksien turvaamiseksi. Kunnan tuki on näissä tarpeellinen, koska pienen väestöpohjan takia ei pelkällä kaupallisella periaatteella toimien voida saada kovin kattavaa tarjontaa omalle kylälle.
-      väestön sairastuvuus vähenee -> terveyden- ja sairaanhoidon kulut vähenevät
-      väestö pysyy toimintakuntoisena pidempään -> tapaturma- ym. riskit vähenevät -> tapaturmista ym. johtuvat kulut vähenevät
-      lapsesta ja nuoresta asti opimme huolehtimaan terveydestä
Jatkuvuus
Kunnan asukkaiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtiminen on jatkossakin yksi kunnan perustehtävistä. Tämän toiminnan tulee olla jatkuvaa ja kehitettävää. Ohi menevillä projekteilla ei tässä asiassa suuria saavuteta. Mikäli jatkossa joudutaan kuntaliitosten kautta osaksi suurempaa hallinnollista aluetta, on pelättävissä, että silloin ei enää ole helppoa saada alueellisesti palveluja parannettua mahdollisen suurkunnan muita alueita monipuolisemmiksi. Siksikin olisi nyt tärkeää saada monipuolinen terveyttä edistävä toiminta kunnassamme laajalla rintamalla käyntiin, kun olemme vielä itsenäisiä ja kunnan taloudellinen tilannekin on sen verran kohtuullinen, että kohtuullisiin panostuksiin voidaan osoittaa varoja
Vaikkakin väestön terveyden edistäminen on kuntien vastuulla, on yksilö keskeisessä asemassa hyvinvointinsa ylläpitäjänä. Tavoitteena olisikin kartoittaa väestön mielenkiinto asiaan ja rakentaa oman kuntalaistemme tarpeisiin soveltuvaa tiedon tarjoamista ja kannusteita yksilön hyvinvoinnin tukemiseksi ja terveyden edistämiseksi.
 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perustuslaki (1999/731, 19 §) Kuntalaki (1995/365, 1 §) Kansanterveyslaki (2005/928, 1 §)

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Keskiviikko 19.11.2014 - Heljä Järvinen

Yhteiskuntamme talous on pahassa jamassa ja syyllisiä siihen haetaan jopa tavallisista kansalaisista. Maamme hallitukset ovat aina eri aikoina tehneet virheitä ja koskaan emme tunnu saavan sellaisia päättäjiä, jotka osaisivat hoitaa mitään yhteisiä asioita kunnolla. Näin kuulee alati puhuttavan.

Epäkiitollisina aikoina yksilön vastuu korostuu ja sitä vastuuta ei tulisi unohtaa koskaan. Me olemme vastuussa ensi sijassa itsestämme, mutta myös toisistamme ja juuri nyt meidän tulisi kiinnittää huomiota lähellämme oleviin hyviin asioihin, pyrkiä ylläpitämään niitä ja kehittää sitä mikä parannusta vaatii. Turhaan ei ole lausuttu ”kaveria ei jätetä”.

Kaveria ei saisi jättää nyt, kun kaikki tarvitsemme toisiamme pitääksemme tämän yhteiskunnan toimivana ja tolpillaan. Menneet viime vuodet ovat vain lisänneet ahdinkoa ja epävarmuutta ja ennusteiden mukaan tämä jatkunee vielä.

Myös meidän pikkuisessa kunnassamme tarvitsemme sitä yhteishenkeä kipeästi. Kaveria ei saisi jättää täälläkään. Meidän tulisi luontevasti osata välittää toisistamme ja antaa tukeamme sitä tarvitsevalle, pyyteettömästi. Me tarvitsemme myönteistä ajattelua ja tekemistä kehittyäksemme edelleen. Ajatuksemme ohjaa tekojamme ja sillä on luonnollisesti merkityksensä millainen sävy mietteissämme on. Myönteinen ajatus kantaa pidemmälle ja tuo voimavaroja ja se kehittää meitä myös ihmisinä. Positiivinen virta auttaa vaikeimmankin ajan yli.

Eräs yrittäjä-ystäväni oli juuri matkalla Afrikassa ja kertoi, että oli suuri kokemus nähdä se vaatimattomuus ja ne karut slummialueet ja ihmiset siellä, jotka iloitsivat elämästään kaiken kurjuuden keskellä. Heidän myönteinen asenteensa teki lähtemättömän vaikutuksen ystävääni, joka itse on hyvin iloinen ja myönteinen ja todella yritteliäs ja aikaansaava. Ystäväni sanoi, että jokaisen suomalaisen tulisi kokea maailman köyhimpien olosuhteet, jolloin ymmärtäisimme asettaa asiamme ja vaatimuksemme oikeisiin mittasuhteisiin. Pitääkö meidän kokea jotain hyvin poikkeuksellista ymmärtääksemme sen hyvän, joka meillä on?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaveria ei jätetä, Afrikka, slummi, positiivinen

Iäkkäiden kotona selviytyminen arjessa - apuvälineet apuna

Torstai 23.10.2014 - Heljä Järvinen

Geronteknologia on teknisiä apuvälineitä ja menetelmiä joiden avulla voidaan edistää ja ylläpitää heikkokuntoisempienkin vanhusten kotihoidossa selviämistä ja siirtää laitoshoitoon joutumisen ajankohtaa.

Geronteknologisten laitteiden hankinta ei yksin ratkaise kotona asumisen vaikeuksia. Lisäksi tarvitaan aina hoitajan inhimillistä huolenpitoa.

Tällä hetkellä ja jo muutaman vuosikymmenen ajankin on ollut melko laajassa käytössä n. turvaranneke tai turvapuhelinjärjestelmä joiden avulla on voitu saada palvelun asiakkaana olevalle vanhukselle apua kotiin erilaisissa hätätilanteissa.

Nykyaikana teknologia mahdollistaa hankittavaksi kohtuullisella hinnalla hienostuneempiakin apuvälineitä vanhusten turvaamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi kulunvalvontaan ja vanhuksen elintoimintojen havaitsemiseen käyttökelpoiset liikkeentunnistimet, turvamatot, ovihälyttimet, kaatumishälyttimet ja karkailevien ja eksyvien vanhusten turvaksi myös erilaiset paikannusjärjestelmät.

Asumisen turvallisuutta voidaan parantaa savu- ja palovaroittimilla, turvaliesillä ja muilla ajastettavilla kodinkoneilla. Lisäksi öistä turvallisuutta voidaan parantaa liikkeentunnistimella toimivilla valaisimilla, jolloin asiakkaat eivät joudu kompuroimaan pimeässä.

Vanhusten omatoimisuutta voidaan tukea mitä erilaisimmilla kalenteri- ja muistutusjärjestelmillä, joiden toteutukseen jo nykyaikaiset tietotekniikan mahdollisuudet ovat lähes lukemattomat. Jo nyt vanhusikään tulevat ikäluokat ovat käyttäneet työssään tietojärjestelmiä ja kykenevät varmaan myös korkeassa iässä käyttämään yksinkertaisia ja automatisoituja järjestelmiä. On myös käytettävissä sovelluksia lääkkeiden annosteluun ja jopa aterioiden jakeluun.

- liikkeentunnistusmatot (vuoteesta nousu, huoneistosta poistuminen tai siellä liikkuminen tai liikkumattomuus)

- älypatjat (voidaan seurata asukkaan elintoimintoja, lähinnä hengitysliikkeitä ja unissaan kääntyilyä

- kameravalvonta (kaksisuuntainen kuva- ja puheyhteys)

Kaikki edellä mainitut tekniset valvontalaitteet puuttuvat asukkaan yksityisyyden suojaan ja siksi niitä voidaan ottaa käyttöön ainoastaan hänen suostumuksellaan.

Laitteistojen kustantaminen jäänee kotikunnan sosiaali- ja terveystoimen tai vaihtoehtoisesti asiakkaan (omaisen) vastuulle. Joka tapauksessa geronteknologian käyttö säästää sekä asiakkaan, että yhteiskunnan kustannuksia mahdollistaessaan hoidon ja asumisen kotona pidempään.

pelargonia.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Geronteknologia, turvaranneke, liiketunnistinvalaisimet, ovihälyttimet,

Ennaltaehkäisy unohdettu kokonaan terveydenhoidossa

Perjantai 31.1.2014 klo 14.56 - Heljä Järvinen

Suomessa on painiskeltu terveydenhuollon tehokkaan järjestämistavan puolesta. Milloin on syytä haettu aikansa eläneestä tavasta työskennellä vanhentuneissa ja riittämättömissä tiloissa. Toisaalta taas on käytetty aikaa erilaisten ja yhteen sopimattomien ja toimimattomien potilastietojärjestelmien kanssa. Milloin mistäkin on ratkaisevaa syytä haettu pahentuneeseen ongelmaan, mutta onnistuneesti on kyetty välttelemään sitä tosiasiaa, että ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on unohdettu kokonaan. On ryhdytty hoitamaan vain sairauksia. Potilasta hyppyytetään erikoissairaanhoidossa niin kauan kunnes oikea osaamisala löytyy ja sairautta voidaan alkaa hoitaa. Pirstaloitunut ja levällään oleva terveyden- ja sairaanhuolto tuhlaa niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin voimavaroja.

Lääketieteen erikoisosaamisalat ovat olleet muotiasia: mitä trendikkäämpi ja hienompi nimike on, sen parempi. Tästä muodikkuudesta ja hienoudesta on tullut nykyisen terveydenhuollon kompastuskivi. Aikoinaan, kun muun muassa terveydenhoitajat hoitivat koko perhekuntaa, oltiin selvillä perheiden hyvinvoinnista tai huonovointisuudesta. Samoin kunnanlääkärit olivat koko perheen omalääkäreitä ja perheenjäsenten asiat tulivat yksilöllisesti hoidettua. Lääkärit tiesivät silloin laaja-alaisesti lääketieteestä. Tänä päivänäkin toki löytyy huippuosaajia perusterveydenhuollossa ja niitä tarvitaan, että potilaat osattaisiin tarvittaessa ohjata oikean erikoissairaanhoidon piiriin.

Terveydenhuollon ammattilaiset väsytetään tähän uuden sosiaali- ja terveystoimen järjestämistavan suunnitelman sekavaan ja päämäärättömään äpästelyyn. Olemassa olevat resurssit tuhlataan suuriin teoreettisiin suunnitelmiin, jotka eivät kohtaa käytännön työn parissa työskenteleviä terveyden- ja sairaanhuollon henkilöitä ja hoidon kohteena olevia potilaita. Paperilla kaikki näyttää useasti hienolle ja käytännölliselle, mutta kun niitä yritetään soveltaa käytäntöön, hienous ja toimivuus ovat kaukana arjesta.

Ennaltaehkäisevällä terveydenhuollolla kykenisimme hidastamaan ja jopa vähentämään sairaanhoidon kustannuksia. Peräänkuulutan yksilön vastuuta omasta itsestään. Me itse omilla toimillamme useasti edesautamme sairauksien syntymistä. Tästä oivana esimerkkinä on tyypin 2 diabetes. On diagnosoitu liki 300 000 ihmisen sairastavan tätä ja lähes saman verran on ihmisiä, jotka tietämättään sairastavat kyseistä tautia. Tyypin 2 diabetes, kuten aika monet muutkin sairaudet kyettäisiin pitämään kurissa liikunnalla, terveellisellä ruokavaliolla, päihteettömyydellä ja riittävällä levolla.

Ihmisellä itsellään on suuri vastuu huolehtia terveydestään ja annetuista hoito-ohjeista kulloisenkin sairauden kohdalla. Nythän sairaanhoidossa vastuu näyttäisi olevan pelkästään terveyden- ja sairaanhoidosta vastaavilla henkilöillä.

Lääkärin vastaanotollekin varmaan pääsisi helpommin, mikäli vihdoin pyrittäisiin pysäyttämään tai edes hidastamaan tätä syöksykierrettä ja panostettaisiin ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon lisäämällä sinne resursseja, rahaa ja henkilökuntaa.

Milloin ymmärrämme, että ennaltaehkäisy ja varautuminen ovat ne tärkeimmät toiminnot meidän ihmisten ja yhteiskuntamme toimintojen turvaamiseksi? Millaisia katastrofeja me vielä tarvitsemme ymmärtääksemme vastuumme ja velvoitteemme?

 

Heljä Järvinen
(Ksml 29.1.2014, mielipide)
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-uudistus, ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, terveydenhoitaja, lääkäri, tyypin 2 diabetes, diagnoosi

Joulunrauhaa

Keskiviikko 18.12.2013 klo 12.11 - Heljä Järvinen

Joulurauhaa ja iloa toivotan Sinulle!
Rauhaa, vain rauhaa kellot ne soi, lapselle rauhaa, ne rauhaa soi.
Enkelin laulu rauhaa, rauhaa toistaa. Seimen yllä jouluntähti valkeuttaan
kirkkaana silmiin lapsosen nyt loistaa. Maariainen tuutii seimen pienoistaan.
- Une Haarnoja -
blogin_sydan.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, Jouluevankeliumi, Suomalainen Joulu, Adventti, Kauneimmat Joululaulut

Mukavassa seurassa aika rientää

Sunnuntai 21.7.2013 klo 17.20 - Heljä Järvinen

Kylläpä aika rientää! Hyvässä seurassa aika rientää nopeammin ja lisäksi se hyvä seura auttaa pitämään yllä myönteistä asennetta. Ajaessani autolla keskustelin ystäväni kanssa puhelimessa ja totesinkin hänelle, että puhuminen auttaa aina ja nauraminen lisäksi keventää mukavasti oloa. Handsfree oli oiva apuväline senkin keskusteluna aikana, mutta sen turvallisuudesta ja käyttömukavuudesta en ole aivan varma. Antaahan se toki molemmille käsille vapauden pitää huolta kaikista nappuloista ja kepeistä, mitä varsinkin huonoilla talvikeleillä tarvitsee ehkä useammin, kuin kuivalla kesäkelillä. Monenlaisissa keleissä on tullut ajeltuakin. En ole edes viitsinyt laskea, kuinka paljon aikaa on mennyt autossa istumiseen. Ehkä käytän siitä liikenevän ajan sen asian pohtimiseen miten välttyisin ”turhilta ajokilometreiltä” tai miten vastavuoroisesti yritän eliminoida kenties liiasta istumisesta aiheutuvat jalkojen turvotukset tai suonikohjut. Molemmat vaivat saattavat tosin olla myös geeniperimästä johtuvia. Toki juuri vähäinen liikkumattomuus ja istuminen ylipäätään lisää riskiä saada muitakin vähemmän kiitollisia seuralaisia.

Loppuiäksi tarkoitettu kunnonkohotusprosessi on taas monenlaisten vaiheiden jälkeen edennyt hienosti, rasitusvammoja lukuun ottamatta. Kylmäpakkaukset ja kipulääkegeelit on kaivettu naftaliinista ja tehokas, lihaskalvoja avaava hieronta on ollut erinomaisena tukena. Itselleni, oman edistymiseni kannalta tärkeimmät asiat ovat olleet luotettavat valmentajat ja fysioterapeutit. Suurin osa harjoituksista on yksinäistä puurtamista ja joskus tuntuu, että aika ei tahdo kulua ja jalka ei nouse toivotulla tavalla. Menneen syksyn ja talven sekä nyt kesänkin aikana on ollut ihana mahdollisuus porukalla treenata lenkkikerhossa monia juoksuun liittyviä asioita, muun muassa juoksutekniikkaa ja lihashuoltoa. Ryhmässä on voimaa ja se juuri antaa sitä kaivattua potkua niihin yksinäisiin, joskin useasti mukaviinkin juoksu- ja pyörälenkkeihin ja muihin lihaskuntoharjoituksiin.

Luin viikonlopun roskalehden lööpistä, kuinka joku julkkishenkilö kertoi selättävänsä pelkotiloja juostessaan. Monenlaisia ”tiloja” sitä tuleekin vastaan, kun taistelee aikaa vastaan. Ikääntyessä keho ei enää tottele yhtä aktiivisesti kuin nuorempana ja monet asiat vaativat paljon enemmän aikaa ja levätäkin pitää. Monia kynnyksiä minäkin olen jo ylittänyt hyvien valmentajien ansiosta. Muutama vuosi sitten minulle tuli lannerangan välilevytyrä kovine kipuineen ja se on hyvä esimerkki siitä miten keho muistaa kivun ja kuinka se muisti ohjaili aivan näihin päiviin asti kaikenlaisia toimia. Sen pelon sain nujerrettua hyvässä ohjauksessa ja se tunne oli huikean hieno, kun huomasi, että ei satukaan, vaikka harjoittaa tiettyjä lihasryhmiä! Kipumuisti ohjailee meitä ja nujertaessamme sen, kehitys alkaa.

Pysyäkseen terveenä ja hyväkuntoisena ihminen tarvitsee fyysistä kuormitusta päivittäin. Tarvitsemme monipuolista ja säännöllistä hikoilua ja hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa joka edistää työ- ja toimintakykyä, sekä antaa myös psyykkistä, fyysistä ja sosiaalistakin hyvinvointia. Myös terveellinen ja monipuolinen ruokavalio antaa voimavaroja. Ihmisen ei tulisi unohtaa riittävän levon merkitystä hyvinvoinnillensa, vaan pyrkiä säännöllisyyteen nukkumaanmenoajassa ja yöunien riittävyyteen. Oman kuntonsa ylläpitäminen on tärkeimpiä asioita elämässämme.

ihanat_kesakuvat__26.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Fysioterapeutti, valmentaja, lööppi, terveys, hyväkuntoisuus

Työikäisen henkinen turvallisuus

Torstai 23.5.2013 klo 11.23 - Heljä Järvinen

Työikäisen jaksamisen edellytyksenä on henkinen ja ruumiillinen hyvinvointi. Molemmat ovat sidoksissa toisiinsa.

Henkinen hyvinvointi koostuu muun muassa mielen tasapainosta, hyvistä ihmissuhteista niin kotona kuin lähipiirissä ja työpaikallakin. Turvaa tuo myös oman ammattinsa osaaminen ja oman itsensä arvostaminen sekä oman työyhteisön arvostaminen ja kunnioittaminen. Kun työikäistä kohtaa työttömyys, on henkinen hyvinvointi merkittävässä roolissa arkipäivän jaksamisessa. Aina kaikki osa-alueet eivät ole hyvässä jamassa ja siksi jokainen henkilökohtaisesti on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, että  jaksaa arjessa.

Henkisen hyvinvoinnin perustana on terveys. Pysyäkseen terveenä ja hyväkuntoisena ihminen tarvitsee fyysistä kuormitusta päivittäin. Työkykyisyyden ylläpitämiseksi tarvitsemme vapaa-aikanamme monipuolista ja säännöllistä liikuntaa joka edistää työ- ja toimintakykyä, sekä antaa myös psyykkistä, fyysistä ja sosiaalistakin hyvinvointia. Myös terveellinen ja monipuolinen ruokavalio antaa voimavaroja. Ihmisen ei tulisi unohtaa riittävän levon merkitystä hyvinvoinnillensa, vaan pyrkiä säännöllisyyteen nukkumaanmenoajassa ja yöunien riittävyyteen.

Hyvä henkinen turvallisuus syntyy turvallisuudesta ja elämänhallinnan tunteesta.

-       ei tarvitse pelätä mitään eikä ketään

-       osaa ja hallitsee työnsä

-       voi luottaa läheisiinsä ja työtovereihin

Yhden osatekijän pettäessä voidaan kompensoida jos suuri osa muista asioista on kunnossa. Jos tulee taloudellisia huolia, mutta on työpaikka ja perhe, niin silloin huoli on helpompi kestää. Mikäli tulee taas useampia isoja ongelmia niin henkisesti ja ruumiillisesti terve ja hyväkuntoinen ihminen kestää suuretkin vastoinkäymiset paremmin.

kesakuun_kuutamo2.jpg

Työelämässä työnantaja on suuressa vastuussa. Työyhteisön tulee olla toimiva ja turvallinen. Työnantaja on esimiesten välityksellä velvollinen valvomaan ja ohjaamaan työyhteisön toimintaa niin, että kenenkään työntekijän turvallisuus ei vaarannu. Tämä koskee myös henkistä turvallisuutta. Työnantajan vastuulla on esimiesten kautta valvoa ja ohjata työntekijää niin, että työ ei aiheuta terveydelle vaarallista kuormitusta ja myös työsyrjinnän ja työpaikkakiusaamisen estäminen on viime kädessä työnantajan vastuulla. Työhyvinvoinnin perusedellytyksenä on työsuojelulainsäädännön noudattaminen.

Toimivat ja lämpimät suhteet perheeseen ja lähiyhteisöön lisäävät henkistä hyvinvointia ja tuovat turvallisuudentunnetta. Esimiesten hyvä johtamistaito avoimessa työyhteisössä ja selkeässä organisaatiossa vaikuttaa myönteisesti työn sisältöön ja sen tuottavuuteen ja antaa työntekijälle valmiuksia omaksua työn tuottamat vaatimukset. Myös omat ja työyhteisön arvot ja asenteet sekä motivaatio tukee henkistä hyvinvointia ja turvallisuutta. Ammatillinen osaaminen on vahva tuki hyvinvoinnille. Hyvinvoivilla työntekijöillä on hyvä toiminta- ja työkyky.

Henkisen hyvinvoinnin ja turvallisuudentunteen perustana ovat hyvä psyykkinen ja fyysinen kunto. Näiden säilymistä edistävät hyvä ruumiillinen terveydentila ja riittävä suorituskyky elämän eri tilanteissa. Omaa suorituskykyään voi ylläpitää ja parantaakin säännöllisillä ja terveellisillä elintavoilla ja kuntoliikunnalla. Lisäksi liian raskaalta kuormitukselta välttyminen työssä ja yksityiselämässä edistää sekä ruumiillista että henkistä hyvinvointia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkiseen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä, työnantajan vastuu, ruumiillinen hyvinvointi, henkinen tuvallisuus, elämänhallinta

Kansallinen veteraanipäivä

Lauantai 27.4.2013 klo 8.41 - Heljä Järvinen

juhannus.jpg
Kunnioitetut sotiemme veteraanit
Suomessa on vietetty veteraanipäivää 27. huhtikuuta jo vuodesta 1986 lähtien. Kesti yli 40 vuotta sodan päättymisestä ennen kuin sotiemme veteraanit alkoivat saada laajempaa julkista tunnustusta.
 
Näiden, liki 30 vuoden aikana veteraanien arvostuksen lisääntyessä ovat myös vapaaehtoiset maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöt saaneet uutta virkeyttä toimintaansa. Nuoremmatkin polvet ymmärtävät, että varautuminen tuo parhaat mahdollisuudet turvallisuudelle. Myös aikanaan lakkautettujen suojeluskunta- ja lottajärjestöjen kunnia on palautettu.
 
Sotatoimissa veteraanien sukupolvi onnistui pelastamaan maamme itsenäisyyden ja sodan jälkeisestä jälleenrakennuskaudesta saatiin pohja nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnallemme. Veteraanit ovat omissa järjestöissään koko sodanjälkisen ajan vaalineet perinteitään ja tukeneet heikommassa asemassa olevia veljiään ja sisariaan. Veteraaneista nuorimpienkin jo saavutettua 87 vuoden iän on nuorempien sukupolvien aika tarjota apuaan toiminnan jatkamiseksi ja perinteiden siirtämiseksi vielä uusillekin sukupolville. Näin on jo monessa paikassa toimittukin.
 
Yhteiskuntamme muututtua teknisemmäksi ja monella tavalla monimutkaisemmaksi on maanpuolustusjärjestöjenkin toiminta muuttunut. Sotilaallisen toiminnan harjoittelusta painopiste on siirtynyt siviilikriisinhallinnan suuntaan, jolla varaudutaan erilaisiin poikkeus- ja häiriötilanteisiin. Näihin toimiin ovat voineet osallistua myös nuoret ja naiset ilman suoritettua varusmiespalvelustakin. Tämä on tuonut laajempaa pohjaa toiminnalle. Myös järjestöihin kuulumattomillekin on tarjottu mahdollisuutta osallistua arkipäivän turvallisuutta ja kodin varautumista käsitteleville kursseille.
 
Esitän nöyrimmät kiitokseni veteraaneille siitä, että voimme viettää tätä kansallista veteraanipäivää. Toivon, että veteraanisukupolven perinteet ja esimerkki vastuun tinkimättömästä kantamisesta säilyvät jälkipolville ja että nuoremmatkin sukupolvet ymmärtävät yhteiskuntavastuun merkityksen itsenäiselle isänmaallemme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansallinen veteraanipäivä, Jyväskylän Paviljonki, 2013

Kevät

Tiistai 9.4.2013 klo 11.19 - Heljä Järvinen

On ollut pitkä talvi ja nyt tuntuu sille, että pitkä kylmä kevät seuraa ikuisuuden kestänyttä talvea. Ihanaa kesää odotellessa on hyvä kuntoilla ja kehittää itseänsä. Hyvä lihaskunto takaa terveemmät ja elinvoimaisemmat hetket.

Hyvä fyysinen kunto antaa valmiudet kohdata vähemmän innostavat ja mieluisat asiat. Minusta yhteiskunnan pitäisi tukea niitä henkilöitä, jotka aktiivisesti huolehtivat itsestään ja koettavat kaikin tavoin pitää itsensä terveenä, säännöllisellä liikunnalla, monipuolisella ja terveellisellä ruokavaliolla ja riittävällä levolla. Sairauksien tukeminen yhteiskunnan, siis veronmaksajien varoin on ihan sairasta hommaa.

maisema10.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kylmä kevät, pitkä kevät

Terveyden- vai sairaanhuoltoa?

Lauantai 24.11.2012 klo 8.33 - Heljä Järvinen

Terveydenhuoltojärjestelmän muutosprosessi on suuri absessi – eli märkäpesäke. Sitä järjestelmää voisi mielestäni oikein hyvin nimittää sairaanhuoltojärjestelmäksi, sillä sitähän se pääasiassa nykypäivänä on.

Entistä sairaampia ihmisiä hoidetaan entistä nuorempina. Toki lääketiedekin on kehittynyt valtavasti vuosikymmenien aikana, jolloin diagnosointi on tullut helpommaksi ja se on myös nopeutunut uusien hienojen tutkimusvälineiden myötä.

Yksi monista terveydenhuoltojärjestelmän ongelmista lienee siinä, että kunnat ovat hyvin varhaisessa vaiheessa unohtaneet valtion antaman velvoitteen huolehtia ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta kunnissa. Mielenterveystyön puolella näiden velvoitteiden unohtamisen vaikutukset ovat olleet meillä jo pitkään nähtävinä.

 

blogikuva.jpg

Kouluterveydenhuollon minimointi on osaltaan lisännyt monenlaisten ongelmien syntyä. Lisäksi koulu- ja muun arkiliikunnan vähäisyydestä johtuvien sairauksien lisääntyminen on tuonut kasvavaa painetta sairaanhoitoon, samoin se, että yhä useampi potilas sairastaa monenlaisia lääkitystä vaativia sairauksia. Potilaita on resursseihin nähden liian paljon ja terveydenhuoltojärjestelmä on huonosti organisoitu ja pirstaleinen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tuottava yhtiö Pihlajalinna Oy on tehnyt sopimuksen nyt Mänttä-Vilppulan kanssa terveyden- ja sairaanhoidon järjestelyistä paikkakunnalla.

Ministeri Henna Virkkunen povaa (Ksml 21.11.) tälle uudistukselle lyhyttä elinkaarta. Ymmärrän ministerin huolen, sillä valtionhan on vaikea tunnustaa kykenemättömyytensä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelyssä ja se haluaa silti kaikin tavoin pitää hyppysissä päätösvaltansa. Osoituksena tästä on rahoituspohjan laajentaminen eli kuntien pakkoliittäminen, mikä ei kuitenkaan korjaa terveydenhuollossa jo olevia ongelmia.

Virkkunenkin varmaan sisimmässään tietää, että päättäjien tekemä diagnoosi sosiaali- ja terveystoimen järjestämistavasta on väärä. Väkisin kuntiin ajettava sosiaali- ja terveystoimen yhteistyömalli ei tuo kaivattuja säästöjä.

Säästöt syntyvät ennaltaehkäisevistä toimista, joihin kuuluvat ennen kaikkea valistustyö ja vaikutusten seuranta sekä ammattihenkilöiden oikea sijoittaminen työyhteisössä ja resurssien hyödyntäminen. Työntekijät tarvitsevat myös ammattitaitoisen johdon ja alaistenkin pitää osata olla johdettavina.

Näyttää siltä, että Virkkusen huoli Pihlajalinna Oy:n toiminnasta on aiheellinen, sillä hänkin on huomannut, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiat osataan organisoida ja hoitaa paremmin yksityissektorilla.

Heljä Järvinen (Mielipide,  Ksml 24.11.12 ja JS 23.11.12 otsikolla Hölmöläisen hommaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pihlajalinna Oy, Ministeri Henna Virkkunen, terveyden- ja sairaanhoito

Multian kunta vaatii paikallislehdeltä anteeksipyyntöä

Lauantai 17.11.2012 klo 15.37 - Heljä Järvinen

Herjaavaa kirjoittelua netissä, nimettömänä ja rekisteröimättömänä. Ei ole uusi asia! Suur-Keuruu-lehti tekee hallaa itselleen ja koko alueelle antaessaan tällaisen mahdollisuuden nettikirjoittelijoille. Kaikkea sontaa kirjoitetaan nimettömänä, herjataan ja jopa kunnianloukkauksia saa lukea nettipalstoilta.

Olen muutaman kerran esittänyt pyynnön Jämsän Seudun toimitukseen, että sulkevat karkeaa tekstiä sisältävät nettipalstat. Jämsän Seudun verkkokirjoittelijat ovat usein syyllistyneet juuri tähän ikävään loan heittoon ja kunnianloukkauksen kriteerit täyttävään kirjoitteluun. Valittaen totean, että harvoin käyn Jämsän Seutu-lehden verkkosivuja lukemassa, sillä joka kerta lukiessani olen tullut oikeasti pahoinvoivaksi siitä halpamaisesta kielenkäytöstä mitä verkkolehti tulvii. Osa siitä kuvottavuudesta päätyy painettuun lehteenkin.

Ihmettelen suuresti miten lehden imago kestää tällaista. Mihin on jäänyt hyvä ja kunnianhimoinen journalistinen lähestymistapa? Paikallislehdistä on tullut keltainen lehdistö! Sitäkö me oikeasti toivomme? Nimeltä mainitsemattoman julkisuudenhenkilön rattijuopumus isoin otsikoin henkilön nimellä varustettuna ei ole sitä hyvää journalistista tapaa. Minusta rangaistuksen anto kuuluu edelleen Suomen oikeuslaitokselle ko. rattijuopumustapauksessa, ei lehdistölle ja kansalle.

Olisin kovin otettu, mikäli saisin sellaisen lehden käsiini, jossa ammattitaitoisesti kirjoitettaisiin asioista ja lähestyttäisiin asioita kriittisesti. En ihan tarkkaan tiedä kuuluuko journalismiin huumori, painettuna? Hyvää huumoria toki aina tarvitaan. Kuka senkin määrittelee mitä se on. Luullakseni se ei kuitenkaan kohdistu ihmiseen, ulkonäköön tai vakaumuksellisiin asioihin. 

Mielestäni media tekee kovasti hallaa itselleen sekä yhteiskunnallemme. Medialla on suuri valta ja kääntäessään kirjoittelun myönteisempään suuntaan uskon, että sillä on merkittävät vaikutukset tulevaisuuteemme, positiivisella tavalla.

 

Olisiko Jämsän Seutu-lehti edelläkävijänä tässä?

Heljä Järvinen (Mielipide, Vekkari 14.11.2012)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suur-Keuruu, Jämsän Seutu, verkkokirjoittelija

Ajanlasku

Maanantai 16.7.2012 klo 8.22 - Heljä Järvinen

pioni.jpg

 

Aika kulkee nopeaan. Olenko sittenkin itse syypää siihen, että aika ei tunnu riittävän? Poissa ovat ne ajat, kun elämä oli verkkaista ja odotti jonkun tietyn pyhän, tapahtuman tai uuden kesän tuloa. Jokainen hetki tuntuu vilahtavan ohitse, kuin huomaamatta. Jokainen uusi kesä on kallistunut äkkiarvaamatta syksyn puolelle, niitä kauniita ilmoja odotellessa.

Nyt ei ole sopivaa valittaa. Kaksi edellistä kesää ovat olleet mitä parhaimmat, eikä tämäkään kesä huono ole ollut. Mainiot työilmat, niin sisällä kuin ulkonakin. Työtä riittää ja jos lepohetkiä innostuu pitämään, työt lisääntyvät. On ollut otolliset kelit luonnon kasvien runsastumiselle. Rikkaruohot ja muut vähemmän toivotut kasvit valtaavat nopeasti niille kuulumattomat alueet. Taimikot lehahtavat kuin itsestään uuteen, entistä ehompaan kukoistukseen.

Luonnon uudistuminen on aina yhtä ilahduttavaa ja samalla myös hämmentävää. Karun syksyn ja talven jälkeen luonto alkaa herätä. Keväisin lintujen laulun kuuleminen tuo ihmeellisen riemun tunteen. Luonnon monimuotoinen vihreys voimistuu ja vanha, kuollut kasvusto jää uuden tulokkaan jalkoihin kuollakseen jälleen uuden talven kylmyyteen.

Kun vanhenee, niin viisastuu – sanotaan. Luulen, että se pitää paikkansa useimpienkin ihmisten kohdalla. Toiset eivät viisastu koskaan, tai ainakin jotkut suulaat ovat sellaista saattaneet joskus tuoda julki. Toki sitä huomaa itsessäänkin joskus piirteitä siitä, että oppi hakee mieluusti toisen, minusta poispäin kulkevan reitin ja useasti selittelee asioita itselleen parhain päin. Lisäksi sitä yrittää uskotella muillekin, että enhän minä, mutta nuo muut.

On hienoa, jos ikävätkin asiat osaa kääntää onnellisesti voitokseen. Jokainen meistä tietää, että ikävilläkin asioilla on se parempi, myönteisempi puoli. Tappion hetkellä emme sitä yleensä ensimmäisenä ajattele tai emme halua edes huomata. Ja jotkut ihmiset vaan ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät he koskaan näe missään asiassa tai ihmisissäkään mitään myönteistä, ilon aihetta, sitä joka meitä lopulta kantaa tässä elämässä.

Elämäni vuosikymmenet ovat olleet erilaisia asioita ja tapahtumia täynnä ja jälkiviisaana on helppo todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta toisin olisin moniakin asioita mielelläni tehnyt. Nuorena ja kokemattomana sitä on kovin ehdoton ja luonteeseeni kyllä hyvin selkeänä piirteenä liittyy edelleenkin määrätietoisuus ja voimakastahtoisuus. Uskon, että särmät hioutuvat tylsemmiksi toivoen, että minä en tylsisty elämästä.

On mielenkiintoista huomata miten meitä ihmisiä ohjataan joka asiassa. Hyvän elämän edellytyksiin ja sivistykseen kuuluvat lait ja asetukset ovat elämämme peruspilarit. Mielenkiintoista on monien hassujen lakien lisäksi se, että miten meille jo lapsuudesta asti uskotellaan millaisia meidän tulisi olla tai miten meidän tulisi käyttäytyä. Toki hyvät käytöstavat kuuluvat ehdottomasti sivistykseen. Toisen ihmisen kunnioittaminen, huomioiminen ja hyväksyminen omana itsenään, ei tänä menestyksen aikana kuitenkaan ole itsestään selvyys meillä suomessakaan. Näyttääkin siltä, että mitä enemmän menestystä tulee, sen varmemmin sivistyksen taso laskee. Historia ja ihmiskunta toistavat itseään.

Muutos alkaa meistä itsestä.

blogiin3.jpg

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pioni, kesä, ajanlasku, elämä

Aamurusko

Tiistai 10.1.2012 klo 19.01 - Heljä Järvinen

Perimätiedon mukaan aamurusko tuo huonon sään tullessaan. Tänään kuitenkin oli hyvä talvinen ilma. Hyvin vanhanaikainen, perinteinen tammikuinen talvipäivä.

Vuoden alku on ollut vauhdikas ja sama vauhti jatkuu. Huomaamatta olemme keväässä ja saamme herätä jälleen valoisiin aamuihin. Päivän pidentyminen antaa mahdollisuuden monenlaisiin askareihin, mitä sydäntalvella ei pysty tekemään valon vähaisyyden vuoksi.

Valon lisääntyminen antaa meille myös jälleen toivoa uudesta ja paremmasta ajasta. Niin käy joka kevät. Saamme ihastella auringon lämpöä, lumien sulamista, ojien virtaamista ja yksi toisensa jälkeen kauniimman lauluäänen omaavan muuttolinnun paluuta. Ensimmäinen leskenlehti on aina ihastuksen kohteena, kuten myös sinivuokot.

Ihmeellinen on luonnon monimuotoinen kauneus. Luonnossa on myös hyvin karua rumuutta. Kauneus ja rumuus kulkevat rinta rinnan sulautuen toisiinsa kevään edetessä. Tammikuisen aamuruskon karuus on yksinkertaisuudessaan hyvin kaunista. Niin nopeasti ohikiitävää kauneutta. Tulee uusia aamuruskoja ja kaikki erilaisia, kuin kaikki tulevat keväät, kesät ja syksyt ja talvetkin.

aamurusko_blogiin_10.1.2012_002.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aamurusko, Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, tammikuu, 2012

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »