Millaista hoivaa ja huolenpitoa

Keskiviikko 6.3.2019 - Heljä Järvinen

Joitakin viikkoja sitten kulovalkean tavoin mediassa ryöpsähtänyt uutisointi Attendon ja Esperin hoivakotien toiminnan puutteista on keskittynyt yksityisen sektorin mollaamiseen. Keskustelun ytimessä on ollut kaiken aikaa hoitajamitoitus, joka on suositus eikä lailla säädetty, joten palvelujen tuottajilla on ollut mahdollisuus säätää toimintaansa. Hoitajamitoituksen korjaaminen 0.5:stä 0.7:ään ei poista näitä julkisuudessa esiin tuotuja ongelmia yksityisellä eikä julkisella sektorilla. Syyt hoivabisneksen ongelmiin ovat moninaiset. Johtamisessa voi olla puutteita ja pienellä rahalla tuotetun palvelun tekijöiksi värvätyn henkilöstön puutteellinen koulutustaso sekä vähäinen tai kokonaan puuttuva perehdyttäminen ovat johtaneet huonoon laatuun.  Aiemmin on Euro ollut konsulttina. Nyt on Valvira, eikä kummassakaan tapauksessa tekijöiden osa näytä olevan kadehdittava. Peiliin katsomisen paikka on ihan jokaisella, niin työntekijällä, työn teettäjällä kuin maksajallakin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että iso osa asioista hoiva-alalla tehdään hyvin.

Kunnat itse ovat osaltaan syypäitä näihin tilanteisiin. Aiemmin kunnan omana toimintana hoidettua vanhustenhuoltoa ulkoistettaessa on siitä syntyvä säästö joillakin paikkakunnilla ollut päällimmäisenä mielessä. Voi olla, että eri paikkakunnilla nähdään vielä sopimusten purkautumisiakin. Niistä ei tule kuitenkaan palvelujen järjestämisvastuussa oleville kunnille pelkkää helpotusta. Uusista sopimuksista tulee varmasti nykyisiä kalliimpia, jos ne tehdään asiallisilla laatuvaatimuksilla. Toiminnan aloittaminen uudelleen kunnallisena ei ole halpaa sekään ja monesta kunnasta puuttuvat tilatkin hoivakodeille, kun kunta on myynyt pois entiset tilansa, tai nykyinen toiminta tapahtuu palveluntuottajien hankkimissa tiloissa.

Asia ei ole niin mustavalkea ja yksiselitteinen kuin on annettu ymmärtää. Myös julkisella sektorilla tapahtuu vastaavanlaisia asioita, kuin näissä ulkoistetun palvelun hoivakodeissa on kirjattu tapahtuneen. On ehkä osa kansallista kateustaipumustamme, että asiassa erityisesti on ärsyttänyt se, kun on näyttänyt siltä, että joku on päässyt tienaamaan touhulla suuriakin summia. Nuo muutamat esille joutuneet ovat olleet hoivapalveluyrittäjiä, joiden yrityksen ja jopa elämäntyön suuret yritykset ovat ostaneet joskus isollakin rahalla. Nyt on käynyt niin, että yritys ja sen sekä entisen yrittäjän maine on pilaantunut. Siinä ei varmaan pelkästään raha aina lohduta, kun nettikeskusteluissa ja kiihkeimmissä kirjoituksissa vaaditaan omaisuuden takavarikointiakin.

Keskusteluissa tuli esiin myös se, kuinka jo vuosien 2025-2030 aikana meillä on vielä runsaammin monisairaita ja iäkkäitä hoidettavana kuin nyt. Kun tilanne hoivakodeissa on nyt näinkin huono, kuten valvonta osoittaa, niin miten tulevaisuuden monisairaat kyetään hoitamaan? Minua ihmetyttää kovasti keskusteluissa esiin tuleva voivotteleva sävy, kun meitä sairaita ja vanhoja on entistä enemmän. En ole vielä kuullut yhdenkään asiantuntijan tuoneen esiin huoltansa siitä, miten tämä kansa saataisiin ymmärtämään, että jokainen on itse lähtökohtaisesti vastuussa sairauksiensa ennalta ehkäisyssä. Nyt olisi viimeistään tilaisuus kohdentaa resursseja terveyden edistämiseen ja sairauksien ennalta ehkäisyyn. Suosittelen lukemaan tutkittua tietoa kansansairauksiemme synnystä ja niiden hoitokustannuksista, sekä miten niitä sairauksia ennalta ehkäistään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoitajamitoitus, yksityinen sektori, julkinen sektori, vanhustenhuolto, terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy, kansansairaudet, hoitokustannus