Jouluvalmisteluja

Maanantai 21.12.2009 klo 21.03 - Heljä Järvinen

Päijänne valmistautuu talveen ja tulevaan jouluun! Niin minäkin. Odotan lumentuloa. Helsingin seudulla sitä on runsaasti ja olisi kiva, että sitä tulisi meillekin vielä ennen joulua. Tosin ajokeli on todella huono ja toivoisinkin malttia autoilijoille teillä liikkuessaan.

Joulun valmistelut ovat hyvällä mallilla. Vielä vähän on keskeneräisiä töitä mutta uskon, että joulu saapuu silti ajallaan :) Jouluaattona on mukava herätä kinkun tuoksuun ja pitää vain toivoa, että kinkun rasvat ovat pysyneet uunipellillä. :)

Joulunodottajat lempipuuhassaan...

...lepäämässä!

Lumen pehmeä valkoinen vaippa

Torstai 17.12.2009 klo 10.57 - Heljä Järvinen

Lumen pehmeä valkoinen vaippa on nyt peittänyt metsän ja maan. On niin hiljaista ulkona kaikki ja nuo tähtöset tuikkivat vaan. Minä istun nyt ikkunan luona, minä katson ja kuuntelen,ja tuo kuusi on juhlaksi valmis, vaan hetkeksi unhoitan sen.

Tilitystä

Torstai 17.12.2009 klo 8.04 - Heljä Järvinen

Mennyt vuosi on ollut vaiherikas ja erittäin innostava sekä mieleenpainuva. Paljon on tapahtunut ja kaikkien asioiden eteen on tehty lukemattomia tunteja töitä. Kuten aina, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Olen sitä mieltä, että pohjatyö kaikille asioille tulee tehdä mahdollisimman hyvin ja lisäksi varasuunnitelmat suunnitelmille – Kaiken varalta!

Suurimpana yhteisenä voimainponnistuksena järjestimme täällä Keski-Suomessa Naisten Valmiusliiton valtakunnallisen TIKKA 2009 -harjoituksen. Tarkalleen 360 päivää suunnittelimme ja valmistelimme harjoitusta jossa Ilmasotakoulu ja Keski-Suomen maanpuolustuspiiri olivat merkittävimmät tukijat. Myös Jyväskylän kaupungin ja Keski-Suomen Liiton sekä lukuisten yksityisten yritysten tuki oli harjoituksemme toteutukselle suuriarvoinen. Täten esitän nöyrän kiitokseni kaikille mukana olleille!

TIKKA 2009 -harjoituksen johtajana voin iloita kaikesta siitä, mitä vuoden aikana tapahtui. Nyt joku saattaa nostaa kulmakarvojaan ja ajatella, että mennyt on ollut vain ruusuilla tanssimista… Ei suinkaan! Kyllä matkan varrella on ollut myös piikkilankaa, mutta se ei päässyt ohjaajan rooliin. Olen oppinut iloitsemaan myös vastoinkäymisistä, sillä ne opettavat ja kannustavat ajattelemaan asioita aivan eri tavalla kuin jatkuva menestys. Myönteinen suhtautuminen antaa voimavaroja hankalienkin asioiden kohtaamiseen ja menestys tuntuu paremmalta, kun on kokemusta myös vastoinkäymisistä. Toki niitä vastoinkäymisiä ei kenenkään kohdalle soisi, mutta ne vain taitavat kuulua normaaliin elämään. Ne avaavat myös uusia mahdollisuuksia tulevaisuuteen.

Harjoituksemme onnistumista edesauttoi harjoitusorganisaation henkilövalintojen osuminen oikeaan. Vastuuta asioiden sujumisesta kantoivat tehtäväänsä sitoutuneet ja tarmokkaat naiset jotka loivat hyvän perustan siihen mitä tällainen suurharjoitus tarvitsee palvellakseen koulutukseen osallistujia riittävän hyvin. Tärkein tehtävämme oli antaa loistavissa olosuhteissa ajantasainen tieto arjen turvallisuustaidoista mutta suuri merkitys oli myös sillä, että saimme kokea onnistumisen ja oppimisen iloa hyvässä yhteishengessä 165 naisen voimin aurinkoisena syyskuun viikonloppuna. Olen kiitollinen jokaiselle kurssinjohtajalle ja kouluttajalle erikseen.

Arjen turvallisuustietojen ja -taitojen ylläpitäminen on meidän jokaisen velvollisuus. Meillähän on vastuu paitsi itsestämme myös lähimmäisistämme. Pidän naisille suunnattua vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuuskoulutusta jatkossakin tärkeänä yhteiskuntamme toimintakyvyn varmistamiseksi. Mitä erilaisimpia kriisejä, uhkia ja häiriötilanteita voi koska tahansa syntyä horjuttamaan totuttua arkeamme. Silloin tarvitaan valmiiksi hankittuja ja koulutettuja kykyjä poikkeuksellisissa tilanteissa toimimiseen.

Tätä naisten maanpuolustustoimintaa on sitoutuneesti tehty lähes koko itsenäisyytemme ajan eri järjestöissä ja on ollut ilo nähdä, kuinka toiminta on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Nykyajan nuoret naiset ovat mukana yhtä vastuullisesti ja antaumuksellisesti kuin sodan nähnyt sukupolvi aikanaan. Uskon, että tulevaisuudessakin naiset tunnistavat ja täyttävät nämä velvollisuudet.

Nykyajan vaatimukset toiminnan ja koulutuksen laadulle ovat ehkä korkeammat kuin koskaan aiemmin. Oman toimintamme kanssa kilpailee niin paljon ja mitä erilaisimpia vapaa-ajan toiminnan mahdollisuuksia, että osallistujia ei saada muuhun kuin laadukkaaseen toimintaan, oli aate kuinka hyvä tahansa. Toiminnan on oltava mielekästä ja koulutuksen hyödyllistä. Mielestäni olemme tässä onnistuneetkin. Kuitenkin on tarpeen edelleen huolehtia tason säilymisestä ja pyrkiä parantamaan toimintaa jatkossakin, että sen kilpailukyky ja kiinnostavuus myös tulevaisuudessa säilyisivät.

Elämysviikko

Keskiviikko 9.12.2009 klo 20.36 - Heljä Järvinen

Viikko on vierähtänyt aivan liian nopeasti. Nyt pakkailen laukkuja, sillä huomenaamulla on yksi hoito enää ja sitten vain arjen normiaskareisiin kiinni. Auton rattiin ja kotia kohti. Viikonlopulla on pari laulukeikkaa ja MPK:n vuosijuhla.

Tämä elämysmatka on antanut virtaa aivan uskomattomalla tavalla. Tänäänkin kävin savusaunassa ja avannossa. Ehdin jopa kaksitoista vetoa vetämään ennen kuin aloin kangistua. Oli todellinen shokkihoito. Aivan uskomattoman hyvä fiilis jää tuollaisesta itsensä "kiduttamisesta"!

Olen hyvin iloinen, että olen saanut kokea tämän kaiken! Tästä saan kiittää ystäväpariskuntaa joka tämän mahdollisuuden antoi!

Nyt on mukava aloittaa joulualmistelut. Vuosi vuodelta vain huomaa, että vähempikin tohottaminen riittää ja osaa nauttia joulusta vähäeleisemmin, sen tunnelmasta ja myös joulun sanomakin alkaa avautumaan paremmin.

Iloista adventinaikaa ja sunnuntaina laulamaan kirkkoihin perinteiset kauneimmat joululaulut!

Erittäin hyvää palvelua!

Tiistai 8.12.2009 klo 19.39 - Heljä Järvinen

Erityyppiset liikuntasuoritukset ja monet erilaiset kylvyt ja hieronnat alkavat tuntumaan jo kehossa. Aamun tehohieronnan jälkeen lähdin hiihtämään ja tänään se onnistui loistavasti. Oikein mukava nuori mies, ampumahiihtäjä Mikko Prusi sai sukseni loistokuntoon ja hänen opastuksellaan löysin turvallisen mutta haastavan reitin lauantain vaikean kilpareitin tilalle. Valitettavasti nestevajaus ajoi minut pois ladulta käytännöllisesti katsoen aivan liian varhain. Olen toki iloinen siitä, että kilometrejä kertyi silti lähes kymmenen.

Iltapäivällä kävin merileväkylvyssä. Se oli myös kokemuksena uskomattoman upea ja siinä sain rentouduttua päivän suorituksista. Tällä hetkellä nautin hyvää kahvia ja kirjoittelen tätä tekstiä. Huomenna koetan olla taas virkeässä kunnossa, että pääsen juoksulenkille.

Hoitohenkilökunta on ollut todella palveluhenkistä ja ammattitaitoista. On ilahduttavaa huomata, että hyvää palvelua ihan oikeasti saa vielä jostain. Olen sen toki henkilökunnallekin sanonut! Ylipäätään tällä seudulla osataan palvella asiakasta. Tällaiselle retkelle lähden mielelläni uudestaan.

Uusia kokemuksia ilman ruhjeita

Maanantai 7.12.2009 klo 20.56 - Heljä Järvinen

Heräsin virkeänä mutta poikkeuksellisen myöhään tänä aamuna. Jouduin juoksujalkaa kiirehtimään varattuun hierontaan. Hierojalla oli niin voimakkaat kädet, että pyysin hiukan kevyempää otetta. Yllättävästi siihen kovaankin hierontaan tottuu. Käsittely oli niin tehokas, että iltapäivän lenkki oli enemmänkin maiseman katselureissu. Hyvä reissu silti! :)

En ole koskaan ollut kovin innokas kylpylöissä kävijä tai ylipäätään harrastanut uimahalleissakaan käyntiä. Olen niin bakteerikammoinen. Tänään sain suggeroitua itseni ja päätin, että sinne sekaan vain. Nyt olen iloinen, että sain itseni ylipuhuttua siihen. Olen uinut, käynyt erilaisissa saunoissa ja altaissa ja sammakkoakin ehdin uida parisataa metriä. Ihastuttavin kokemukseni tulikin savusaunan lämmöstä ja avantouinnista. Huikea kokemus! :) Tuntui niin hyvälle, että vielä ennen kuin täältä kotiin lähden käyn uudemman kerran siellä. Jospa pääsisi niin hyvään tunnelmaan, että kotirantaankin saisi avannon tälle talvikaudelle tehtyä ja siellä myös tulisi käytyä.

Tämäkin päivä on ollut mieluisia elämyksiä täynnä ja odotan innolla huomista. Silloin menen hiihtämään varmistettuani ensin reitin "turvallisuuden", niin vanhat ruhjeet saavat rauhassa parantua. Paranemisprosessi on jo hyvässä vaiheessa, sillä olen saanut oikein hyvää hoitoa parina päivänä.

Tutkailtuani kuntokalenteriani viimetalven hiihtojen osalta huomasin, että olen hiihtäjänäkin kehittynyt. Kuntokalenterin päivittäminen on hyvin tärkeää, sillä siitä pystyy seuraamaan oman kunnon kehitystä. Nyt nukkutuutimaan, että huomenna jaksaa kaiken sovitun tehdä! :)

Hyvää Itsenäisyyspäivää 2009

Sunnuntai 6.12.2009 klo 19.28 - Heljä Järvinen

Itsenäisyyspäivän aamu valkeni kauniina mutta pilvisenä. Yön aikana oli satanut vähän untuvan pehmeää lunta. Lähdin Sotkamon kirkkoon Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelukseen. Tunnelma oli harras ja jäi muistojeni arkistoon.

 

 

Kirkonmenojen jälkeen laskettiin seppeleet sankarihaudalle.

 

 

Juhlapäivän lounaan jälkeen lähdin reippaalle hölkkälenkille ja sieltä palattuani sain sytyttää kaksi sinivalkoista kynttilää palamaan. Saan olla kiitollinen siitä, että voin elää ja olla vapaassa itsenäisessä Suomessa.

Vaaratilanteet vaarassa

Lauantai 5.12.2009 klo 21.50 - Heljä Järvinen

Tänään aloitin hiihtokauden. Hiihdin hiihtotunnelissa ja luonnossa. Jos olisin aavistanut tulevat vaaratilanteet, olisin tyytynyt vain hiihtoputken melko haastavalle ladulle. Tämän päiväinen oli vastoinkäymisissään myös positiivinen elämys, sillä en olisi koskaan uskonut jaksavani hiihtää niin kevyesti niin jyrkkiä mäkiä kuin tänään hiihdin ja toisaalta vaikka kaaduinkin kahdesti, en olisi koskaan voinut kuvitella laskevani niin pitkiä ja jyrkkiä mäkiä alas...huhhhuh!! Luulen, että sain voimaa niistä kilpahiihtäjistä (huippu-urheilijoista) jotka "lensivät" ylämäissäkin ohitseni.

Ensimmäisellä kerralla kaatuessani venäytin vasemman pakaran ja ajattelin hetken venyteltyäni, että kyllä rivakka hiihto palauttaa sen "kuosiin" ja niin kävikin. Juuri kun olin palautumassa koko epäonnisesta kaatumisesta muutaman hiihtokilometrin jälkeen, laskin loivasti kaartuvaan melko jyrkkään alamäkeen jossa suksi ikään kuin tarrautui jäisen ladun reunaan ja yrittäessäni "hienosti" oikaista jo "ketuille menevää" laskua alkoi uskomattoman komea ilmalento joka päätyi rapsakkaan alastuloon oikealle kyljelle. Ilmalentosuorituksen aikana sain oivallisen ajatuksen, että jos nyt en ojenna joutsenkaulaani ihan kokonaan suoraksi saan kivikosta "alfatti-ihottumaa" juuri hoidettuun hipiääni. Tunsin pohjattoman kouraisun lompakossani ja sain kuin sainkin päävärkkini (yläpää) pidettyä "riman yläpuolella" ja saaliiksi sain vain ruhjeet oikeaan olkapäähän, lonkkaan ja ranteeseen. Ranteen ruhje tuli siinä kun gps-laite painoi ranteeseen sen osuessa jäiseen maahan.

Erään merkittävän huomion tein kaatuessani. Kukaan ei tullut kysymään minulta vointiani. No, ehkä jos olisin jäänyt liikkumattomaksi joku olisi saattanut huomioida tilanteen. Hiihtäjiä kun oli satoja ja taas satoja liikkeellä.

Kymmenen kilometriä hiihdettyäni koin, että olen ansainnut kunnon kokohieronnan. Kyllä löytyi kipeitä ja kireitä lihaksia, mutta nyt on tosi upea fiilis ja huomenna taas uusin kujein liikenteeseen.

Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen olen ajatellut mennä ja sen jälkeen juoksulenkille. Juhlalounaan nautin ennen kuin Tuntematon Sotilas-elokuva alkaa ja sen jälkeen vielä ehtii pikapyrähdyksen ulkona tekemään ennen kuin alkaa linnan pukukatselmus.

Purjein kuutamolla

Torstai 12.11.2009 klo 12.36 - Heljä Järvinen

 

Suutelo

Torstai 12.11.2009 klo 9.44 - Heljä Järvinen

 

Kesän kukoistivat valkoliljat, kaihon, kaipuun haavemielikukat.

Saapui syksy, vilu kuolinvaippaan kietoi luonnon.

Mutta liljat seisoi yhä vielä lumivalkeissansa.

Palas yöhyt, liljain rakastettu, joka kesän kaiken poissa viipyi liljain valotulvaan nääntyessä.

Suuta anna, suuta, suuta, suuta anna, kuiski kukat sille.

 

Hyiset huulet valkoteriin painui, syttyi tähdet syksytaivahalle,

helkkyi hallan hopeaiset helmet, helkkyi helmet, kulisivat kullat,

kalskahteli kylmän teräskannel, värjyi yö ja värjyi valkoliljat.

 

Mutta sarastaissa maa ol`valkee, hanget hopeisina kimmelsivät.

Kaikki nukkui talven sikiunta.

 

Oli sielusi valkea liljankukka, minä olin yö.

Suutelin kylmäksi uniesi umpun, kimmelsi tähtien vyö.

Talvisten tähtien, kylmien tulten haudalla haaveiden.

Mut ällös sielusi talvea pelkää, se uuden tuo keväimen.

 

Oli sielusi valkea liljankukka, minä olin yö.

 

 

          säv. Toivo Kuula

          san. Aarni Kouta

Syksyn satoa

Maanantai 26.10.2009 klo 21.21 - Heljä Järvinen

Syyskausi on ollut vilkas. Richard Wagnerin ooppera Lohengrin alkaa käydä tutuksi samoin pentatoninen duuriasteikko. Pitkä taival on vielä edessä, mikäli halajaa säveltäjäksi. Tiedän sen, että minusta ei tule säveltäjää ja laulupedagogiikkakin vaatii omat ponnistelunsa. Monenlaisten asioiden yhteensovittaminen juohevasti vaatii kykyä soveltaa erilaisia asioita myös toisten ihmisten näkökulmasta katsoen. Vuosien aikana olen myös kehittynyt taitavasti priorisoimaan asioita.

Tämä päivä valkeni harmaana ja tihkusateisena. En osannut arvatakaan miten mukavaksi päivä lopulta kehittyi. Tein eilen illalla sellaisen pikapäätöksen, että lähden hirvijahtiin. Aamu varhaisella tavattuani tuttuja hirvimiehiä tunnelma tuntui mukavalle ja muistinkin muutaman vuoden takaisia hyviä hetkiä metsällä ja nuotion ääressä sekä niitä hauskoja tarinoita jotka joka kerta osataan kertoa niin kuin ne olisivat uusia. Taito sekin.

 

Aikaisempina vuosina olen toimittanut ajomiehen tehtäviä ja myöhemmässä vaiheessa olen saanut olla passissakin. Molemmat ovat oikein hyviä tehtäviä. Ajomiehenä ei varmastikaan tarvitse palella ja passissa on aina tunnelma muuten korkealla. Ainakin minulla on ollut, sillä jahtivouti on aina antanut minulle todella hyviä paikkoja joissa varmasti on ollut liikettä. Vain kerran on tullut sellainen hirvi jonka sai ampua ja ammuinkin sen. Nooh, tuli kerran yksi otus melkein syliinkin, mutta…ja sitä tarinaa puitiin pitkään, kun joku rohkeni avata keskustelun aiheesta.

 

 

Tänään olin ilman asetta, mutta paikallani. Se oli uusi kokemus. Varsinkin siinä kohtaa kun kuulin, että risut paukkuvat edessä ja äänet lähenevät. Hetken hapuilin pyssyä ja taisin jo ottaa pari askelta taaksepäinkin, kun jahtivouti huusi, että nyt Heljä saa huutaa! Kuullessani hirvien lähestyvän tunsin kuinka verenpaineeni nousi ja pulssi löi kiivaammin. Desibelit kehiin ja hirvet kääntyivätkin onnekseni aivan oikeaan suuntaan ja päivän aluksi saimme vasan saaliiksi. On se hirvi sellainen otus.

 

Kaksi vasaa saimme onnistuneesti jahtiviikon aluksi. Nuotiotulilla paistettu makkara maistui monen vuoden jälkeen todella herkulliselle. Päivän kruunasi valmentajan kanssa tehty yhteinen pitkä reipas kävelylenkki.

Syysloman jälkeinen viikko alkoi oikein hyvissä ”luonnollisissa” merkeissä. Tästä onkin mukava jatkaa nuottien kirjoittamista.

 

 

Ohi On 360!

Keskiviikko 30.9.2009 klo 9.00 - Heljä Järvinen

 

Tasan vuosi sitten ammuimme lähtölaukauksen Naisten Valmiusliiton Keski-Suomen alueneuvottelukunnan järjestämään TIKKA 2009 -harjoituksen suunnitteluun. Aika tuntui eteenpäin ajateltuna pitkältä, mutta nyt tuntuu siltä kuten aina, että aika onkin ollut kovin lyhyt. Harjoituksen johtoryhmä suunnitteli ja valmisteli tätä harjoitusta suurella huolella kurssinjohtajien ja kouluttajien kanssa erilaisia vaihtoehtoja pohtien yhdessä Ilmasotakoulun ja Keski-Suomen maanpuolustuspiirin kanssa. Yhteistyö onkin ollut kaikin puolin antoisaa ja hedelmällistä, todellista rakentavaa vuorovaikutusta. Onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi pyrimme kaikissa toimissamme huomioimaan kurssilaisten tarpeet.

Harjoituksemme sujuikin samassa hyvässä hengessä kuin valmistelu ja saavutimme sille asettamamme tavoitteet. Harjoitusviikonloppuna tunnit ja päivät riensivät uutta oppien ja vanhaa kerraten positiivisessa ja hyvässä hengessä. Huomasin, että kaikilla oli vastaanottavainen iloinen vire. Päivät olivat kiireisiä ja pitkiä, mutta ne osoittivat sen, että me naiset kykenemme joustamaan ja tekemään nopeasti ratkaisuja tilanteen niin vaatiessa. Näitä valmiuksia - joustamista, ongelmaratkaisukykyä ja luovuutta iloista mieltäkään unohtamatta - tarvitsemme arkielämän tuomissa moninaisissa haasteissa. Lisäksi jokainen meistä tarvitsee ajantasaista tietoa arjen turvallisuustaidoista sekä toiminnasta häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa.

Minulla on hyvä tunne siitä, että maskottimme tikka-lintu lensi, tosin muutaman silmukan tehtyään, napakymppiin! Normaalissakin arjessa niitä silmukoita tulee tehtyä mutta tärkeintä on se, että meillä on kyky ja taito saada lento myös oikaistua. Saavutimme siis tärkeimmän - onnistuneen, hyvän harjoituksen. Tästä saan kiittää kaikkia TIKKA 2009 -harjoitukseen osallistujia, sillä ilman työhönsä sitoutuneita kurssinjohtajia, kouluttajia ja harjoituksen johtoa, emme olisi tavoitettamme saavuttaneet.

 

Ilmasotakoululta saimme käyttöömme hienot valtaosin hiljattain saneeratut majoitus – ja koulutustilat sekä kaiken muunkin pyytämämme henkilö- ja materiaalituen. Minulle tuli tunne, että meistä haluttiin pitää huolta! Piditte meitä, kuin kukkaa kämmenellä!

 

 

Harjoituksen johtajana saan iloita siitä, että olen saanut jakaa tämän kaiken teidän kanssanne!

 

TIKKA 2009- harjoituksen päätöstilaisuuteen valmistautuminen

Draken

Wagner

Sunnuntai 20.9.2009 klo 11.13 - Heljä Järvinen

Nyt ei todellakaan ole kysymys ajoittain jopa naurettavasta sarjakuvahahmosta. Blogini keskeinen henkilö on mestarisäveltäjä Richard Wagner. Olen aina rakastanut intohimoisesti ja palavasti hänen musiikkiaan jossa solistit, kuoro ja orkesteri eivät pääse helpolla. Wagnerin musiikki vaatii kuulijaltaankin herkkää korvaa, sekä hengen ja ruumiin kuntoa.

Tampereen Oopperassa esitetään ensi keväänä Wagnerin Lohengrin ja minulla on ilo saada olla tässä produktiossa mukana kuorolaisena. Solistit, kuoro ja orkesteri kasvavat harjoitusten myötä tähän oopperaan sisälle ja on ammattitaitoa saada tämä intohimo ja palo välittymään kuulijalle ja katsojalle.

Ensikertalaiselle Wagnerin oopperat ovat varmasti huikea kokemus. Olen saanut nuorisojoukon kiinnostumaan tästä oopperasta ja rohkaisen heitä kaikin tavoin säilyttämään tämän orastavan kiinnostuksensa. Taiteentekijänä olen aina ajatellut niin, että on voitto jos yksikin kuulija ja katsoja saa elämyksen. Koko maailmaa ei taiteenteossa voi kerralla valloittaa, jos koskaan.

Tämä on toinen Wagnerin ooppera jossa olen mukana. Ensimmäinen, Lentävä Hollantilainen esitettiin lyhennettynä versiona jossa roolihahmoni oli Mary, Sentan imettäjä. Tällä hetkellä jatkan keskeytyneitä klassisen laulun opintojani oopperaan valmistautumisen ohella.

Lohengrinin kolmannen näytöksen alkusoiton siivin lennän TIKKA 2009-harjoitukseen Tikkakoskelle missä viikon kuluttua Naisten Valmiusliiton valtakunnallinen harjoitus on jo loppusuoralla. Valmisteluissa on kaikki mahdollinen tehty ja voimme saada hyvän harjoituskokonaisuuden.

Asennevamma

Sunnuntai 13.9.2009 klo 20.50 - Heljä Järvinen

Nyt on taas aihetta juhlaan! Juhlaahan tämä elämä itse asiassa on koko ajan. On mukavaa, kun on sellainen asennevamma, että nauttii elämästä.

Tänään tuli kaksi vuotta täyteen siitä kun henkilökohtaisen valmentajani Tuijan kannustuksella ja opastuksella aloitin uuden liikunnallisen elämän. Voitte uskoa, että tuohon aikaan on mahtunut hyvin monenlaisia tuntemuksia, niin hengen kuin ruumiinkin osalta. "Asennevammani" avulla olen selvinnyt näihin päiviin asti ja olen siitä hyvin iloinen. Olen ollut intoa täynnä lähes joka kerta, kun lenkkivaatteet olen päälleni vetänyt. Intoa on himmentänyt ajoittain se, että en voi käsittää miten jatkuvasti voi olla kipeä kropastaan. Milloin jalkapöydän luut tuntuvat siltä, kuin niissä olisi murtumia, tai akillesjänne on katkeamaisillaan. Alun taistelutahtoa ei edes vienyt se, että sain välilevytyrän lannerankaan. Nyt, kun aikaa on kulunut näinkin paljon, olen toipumassa siitä vammasta. Selkä ei ole enää kipeä ja aamujäykkyyttäkään ei enää esiinny. Nyt ei ole muuta jäykkää kuin käytös! :)

Tein jo heti alkuun itselleni selväksi, että tämä kuntoilu on yksi projekti. Mutta se jatkuu koko elämän. Tavoitteena minulla oli saavuttaa erinomainen kunto kolmen vuoden sisällä liikunnan aloituksesta, sillä olinhan täysin rapakuntoinen. Saavutinkin tavoitteeni jo tänä keväänä. Jaa, että mitä nyt sitten tapahtuu? Hyvin paljon tapahtuu, sillä joka päivä tämä vaatii hiukan enemmän. Erinomainen kunto ei pysy, jos sitä ei aktiivisesti huolla kaiken aikaa. Olen hyvin iloinen siitä, että olen saanut olla siten terveenä, että olen pystynyt aktiivisesti harrastamaan monipuolista liikuntaa. Tavoitteenani on myös saada "sikspäkki". Eräs tuttavani, mies, sanoi, että onhan se jo Sinulla, esirippu pitää vain vetää pois edestä! Ihastuttava huomio!:) Olen siis aloittanut treenit senkin osalta jo aikoja sitten. Kyllä se sieltä tuloo näkyviin..

Monesti lenkillä ollessani kuuntelen luonnon ääniä. Joskus vain on niin, että pitää ottaa potkua musiikin rytmistä. Tällä hetkellä tehokkaimman poljennon saan aikaiseksi kuuntelemalla tangoja ja tietenkin Taipaleen Reiskaa. Siitä saa uskomatonta voimaa, kun sydän karrella saa kuunnella raastavasta rakkaudesta kertovaa tarinaa mielettömällä tunnelatauksella esitettynä ja se kiihkeä tempo takaa varman iskuvoiman askellukseen. Verta, hikeä ja kyyneleitä. Sitä tämä elämä kaikessa ihanuudessaan on!

Olen todella kiitollinen Tuijalle, että hän otti tämän haasteen vastaan! Hänen ammattitaidollaan ja hiljaisella kuuntelevalla kannustuksella olen nyt uusi ihminen, iloinen ja hyvinvoiva nainen!

Etsin kunnes löydän sen

Lauantai 5.9.2009 klo 11.30 - Heljä Järvinen

Eilisen kuuroittaisten rankkasateitten jälkeen ilta pimeni ja tähtikirkas taivas säkenöi. Täysikuu valaisi hopeisen sillan tyynelle järvelle.   Useasti en saa nukuttua täydenkuun aikoihin. Minun pitää ilmeisesti vahtia, että se täysikuu varmasti tulee. ;)

Tämä aamu valkeni upeassa auringonpaisteessa. Yön melko hyvin nukkuneena ja auringosta virkistyneenä puin lenkkivaatteet päälleni ja lähdin perinteiselle lenkille. Vastaani ajoi yksi jos toinenkin metsämies suuntanaan ampumarata. Siellä taisi olla seurojen väliset kilpailut. Haikeana pohdin kuinka muutama viime syksy on kohdallani mennyt niin, että en ole aikataulun niukkuuden tähden päässyt hirvimetsälle. Karu totuus on tälläkin hetkellä se, että minun tulisi suorittaa ampumakoe. Siihen taas tarvitaan myös metsästyskorttia avuksi. Kyllä, tutkinto on suoritettu mallikkaasti jo vuosia, vuosia sitten. Ja metsästyskorttikin on tullut Metsästäjälehden ohessa, mutta olen laittanut sen todella hyvään talteen, turvaan itseltänikin. Mutta, etsin kunnes löydän sen! :)

Tikkaa suurempi otus ei taida tänä syksynä mahtua kiikariini ja harvoin käytän avotähtäintäkään. Tämä syksy voi mennä niin, että jos hirvimetsälle joudan, olen "ajonaisena". Mielelläni sen teenkin, sillä metsässä on ilo liikkua. Passissa voi olla yksinäistä. Pitää olla hiljaa ja ei saa tuoksua hajuvedelle ja.. Tosin minulla ei ole kokemusta sellaisesta...siis yksinäisyydestä tai hiljaisuudesta tai muusta sellaisesta. Jahtipäällikkö on aina ollut hyvin antelias ja on osoittanut sellaisen passipaikan jossa on ollut vilkasta liikehdintää, mutta "väärää merkkiä". :) Kerran on passipaikalle osunut oikea otus ja sen kyllä muistan aina! Sen koostakin taidettiin oikein lyödä vetoa! Minä voitin! :) Ajomiehen- ja naisen osuus metsästyksen onnistumisessa on merkittävä, mutta seurakseni niille retkille ottaisin mielelläni jotain muuta, kuin hirvikärpäsiä. 

Syyslystejä

Lauantai 29.8.2009 klo 21.22 - Heljä Järvinen

Tänään oli taas se päivä vuodesta, kun lapsilla oli koulussa syyslystipäivä. Mielestäni on oikein hienoa, että koulupäivä voidaan viettää urheillen ja muuten lystikkäästi leikkien. Keli oli mitä parhain. Aamuinen sade ei häirinnyt lämmintä alkusyksyn päivää ja sää vain parani iltapäivää kohden. Oli oikein mukavaa palata urheilukentältä kotiin, sillä kuulantyöntömestaruus pysyy vuodesta toiseen perheessä. Mutta ne herkut, mitä oli tarjolla! Lapset olivat leiponeet kotipullaa ja paistaneet lettuja joita sitten saimme ostaa kartuttaaksemme heidän leirikoulukassaansa. Mielellään niistä herkuista maksoikin!

Monenlaista lystiä tässä syksyssä on, vaikka ei kauheasti sitä itse järjestäisi. Pihaa on ryhdyttävä laittamaan talvikuntoon. Metsänhoidollisia asioita voi onneksi tehdä myöhemminkin syksyllä. Marjoja on kerätty, sienisaalista odotellen. Hirvenlihan metsästys alkaa tuonnempana. Kuntoilla pitää muullakin tavoin. Sitä hommaa ei voi telakalle jättää. Ja, Joulu on tulossa. :)

Eilen illalla lähdin hiukan myöhemmin pyörälenkille. Mielelläni tarkkailen samalla luontoa ja niinpä vielä ennen hämärän tuloa reitilleni osui suurikokoisen hirven saviset sorkanjäljet...tuosta se oli tullut ja tuonne se meni...vasan kanssa liikkeellä. Niitä on siis vielä.

Urheilu-urani aikana olen saanut kärsiä kaikenlaisista kiputiloista, milloin seljässä, nilkassa tai polvessa ja tuntuu, että sitä kierrettä ei tahdo millään saada poikki. Tälläkin viikolla olin muutaman päivän tekemättä mitään, kun polvi piti saada rauhalliseksi. Se ei siis kestä juoksemista, asfaltilla...siirryin siis pyörän selkään ja olen hyvin iloinen, kun äskettäin palasin hyvin onnistuneelta 25 km pyörälenkiltä. Välillä tuntuu olevan niitä epätoivon tuntemuksia, kun mikään ei tahdo onnistua. Onneksi minun tarvitsee kilpailla vain itseni kanssa, mutta on siinäkin urakkaa! :) Lystiä piisaa, jos sillä tavalla asioita ajattelee. Toisaalta on hyvä ajatellakin lystikkäästi, sillä aika kuluu mukavammin. On helpompi olla ja hengittää.

Lystiä tulee olemaan, kun jatkan laulunopiskelua nyt syksyllä! Tosin se tietää paljon ajokilometrejä autolla. Hyvän asian eteen kannattaa aina nähdä hiukan enemmän vaivaa. Ja lupaan ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti!

TIKKA 2009 lentää Tikkakoskelle

Sunnuntai 23.8.2009 klo 22.46 - Heljä Järvinen

Naisten Valmiusliiton valtakunnallinen NASTA-harjoitus, TIKKA 2009 lähenee. Harjoituksen johto-organisaatio on lyhyen kesätauon jälkeen jälleen terävässä kunnossa. Olen ilahtunut vastuuhenkilöiden tarmokkaasta sitoutumisesta tehtävään. Meillä kaikilla on halu tarjota onnistunut harjoitus. Laadukkaan koulutuksen mahdollistavassa ympäristössä ammattitaitoiset kouluttajat kurssinjohtajineen huolehtivat siitä, että viimeisin tieto saadaan tarjota harjoitukseen osallistuville. Hyvän koulutuksen lisäksi olemme onnekkaita, kun saamme kokea yhdessä oloa ja elämyksiä aikataulullisesti sekä koulutusaiheiltaan hyvin tiiviin kolmen päivän aikana. Näissä harjoituksissa emme kuitenkaan unohda ilon ja naurun hyväksi koettua vaikutusta henkiseen hyvinvointiin.

Meille naisille ei ole kovinkaan yksinkertaista ”ottaa ja lähteä” kouluttautumaan. Se vaatii yllättävän monenlaisten asioiden yhteen sovittamista ennakkoon ja myös kotiin paluu on oma prosessinsa. Kotona odottavat ikävöivät perheenjäsenet kaipaavat huomiota ja alkavan viikon työt vaativat oman järjestelyaikansa. Muutaman päivän tiukan koulutussession ja yhdessä koetun hauskanpidon jälkeen löytyy paljon positiivisia voimavaroja. Näillä voimavaroilla ja tuoreella tiedoilla varustetut naiset ovat arvokkaita henkilöitä työyhteisössäkin. Heillä on päivitetyt tiedot arjen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja käytännön harjoitukset koulutuksen aikana ovat antaneet konkreettisen kuvan teoriasta.

Vanha rakkaus ei ruostu

Keskiviikko 12.8.2009 klo 9.32 - Heljä Järvinen

Se on tullut nyt todistetuksi. Ja se rakkaus voi yllättäen kestää jopa vuosikymmeniä.

Olen pienen ikäni ihaillut Reijo Taipaletta ja hänen musiikkiaan, jota hän tulkitsee aina yhtä tunteikkaasti lämpimällä ja pehmeällä äänellään. Kunnioitettavan taipaleen tämä Taipale on tehnyt!

Taas huomaa, että Hämeessä todellakin ollaan, sillä ensimmäisen kerran kävin hänen keikallaan Kyröskosken Suurlavalla 80-luvun alussa ja toisen kerran viime kesänä Orivedellä Rönnin lavalla. Kovin useasti en siis ole idoliani käynyt tapailemassa. Olen ollut vallan tyytyväinen tähänkin asetelmaan. Tosin viime kesän keikasta jäi valtavan haikea mieli ja kun se sattui olemaan vielä hänen kesän viimeinen keikka, niin tunsin hiukan ahdistusta rinnassani! Tavatessamme Reiskan kanssa keikan jälkeen, hän sanoi minulle, että ”seuraavaan kertaan”! Ajattelin siinä kohtaa kuumeisesti, että miten ylipäätään selviän tästä seuraavaan kertaan!

Tutkailin ahkerasti tanssipalvelimelta milloin Taipale keväällä taas aloittaa keikkailun ja bongasinkin mukavia tanssipaikkoja. Laitoin oikein kalenteriini ylös, että niille päiville ei tule mitään muita asioita sovittua. Sitten, kun ensimmäinen kalenterimerkintä Reiskan keikasta tuli kohdalle huomasin, että minulla ei olekaan nyt mitään mahdollisuutta lähteä häntä kuuntelemaan. Niin kävi aika monelle muullekin merkitylle päivälle. Mutta, kun oikein kovasti jotain haluaa niin eikö käy niin, että sen myös saa. Kangasalan Kisarantaan päätin raivata tieni ja se onnistui. Pääsin perille ja sain tavata Reijon! Miten komea mies hän onkaan! Hän kertoi olleensa muutaman viikon lomalla ja tehneensä puusavottaa. Hänen olemuksensa oli hyvin ryhdikäs ja hänestä huokui sellainen rauhallisuus. Loma oli siis tehnyt tehtävänsä. Sain häneltä sen nimmarinkin jota viime kesänä en kynien ja kumien puuttuessa saanut.

Tällainen rakkaus on kyllä ihanaa. Ei vaadi paljon, mutta saa kaiken! Mitä muuta tässä enää voisi toivoa? Eipä muuta, kuin seuraavaan kertaan! Ja sitä odotellessa kuuntelen hänen kaunista ääntään levyiltä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minäkään en

Maanantai 20.7.2009 klo 18.26 - Heljä Järvinen

Kesälläkin on joskus aikaa paneutua päivän lehtien kirjoituksiin. Löysinkin erinomaisen aiheen (Al liite su 19.7. Kansakunta kännissä, minä en) kirjoitukselleni Aamulehden toimittaja Elina Katajamäen innoittamana.

Olen monesti ystävieni kanssa keskustellessa todennut, että "olen tullut siihen ikään, että"... Niin, on paljon asioita joita "tämän ikäisenä" osaa katsoa eri näkövinkkelistä asian aiheuttamatta sen suurempaa tunnekuohuntaa ja monet sellaiset asiat, jotka eivät aikaisemmin tuntuneet koskettavan lainkaan, ovat mukavasti nivoutuneet arkipäivän askareisiin.

Iloinen perusluonteeni on ollut melko lyhyen elämäni aikana joitakin kertoja kohtalaisella koetuksella. Moni sanoo heti tässä kohtaa, että sehän on normaalia! Niin varmaan keskimääräisen vertailun mukaan on normaalia, että elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä. Olenhan sen minäkin todennut. Miksi elämä ei voisi olla kuitenkin pelkkää nousukiitoa ja sitten, kun kaikki maallinen on saavutettu, kuuluu "poks" ja sen jälkeen saavuttaa kaiken taivaallisen. Siinäpä kysymys!

Toimittaja Katajamäki kirjoitti siitä, että kun hän lopetti alkoholin käytön, hän joutuu toistuvasti selittelemään miksi on joutunut päätymään tällaiseen ratkaisuun. Samanlaisten kysymysten uhriksi minäkin olen joutunut lopetettuani alkoholin käytön lähes kaksi vuotta sitten. He jotka eivät ole uskaltaneet esittää kysymyksiä suoraan minulle, ovat tehneet julkisesti omia johtopäätöksiä, että "sillä oli tosi vaikee alkoholiongelma" tai "se kärähti ratistakin sen tähden" jne. Ensimmäisen kommentin rohkenen ohittaa hymyillen, mutta toisessa kommentissa piilee jo riski saada tuomio yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä tai kunnianloukkauksesta. Miksi? Siksi, että se on valheellinen tieto, sillä en ole kärähtänyt ratista ja että tällä kommentilla on yritetty aiheuttaa vahinkoa minulle henkilökohtaisesti. "Kunnianloukkaus on luonnollista henkilöä kohtaan kohdistuva asianomistajarikos, josta rangaistaan rikoslain mukaan", kirjoittaa Suomen Rikoslaki. Kannattaa tutustua rikoslain 24. luku: Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta 8§ yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja 9§ kunnianloukkaus.

Olen siis tullut ”siihen ikään”, että minun ei tarvitse lähteä kaikenlaisiin kotkotuksiin mukaan. Voin jo aika hyvin valita ja tehdä asioita, jotka positiivisella tavalla edesauttavat hyvinvointiani ja tukevat ajatuksiani elämästä yleensä. Olen ryhtynyt sellaiseksi elämän tarkkailijaksi. Huomioni onkin kiinnittynyt siihen, että aika moni ihminen pyrkii sitä aikaisemmin mainitsemaani nousukiitoa saamaan aikaiseksi päihteiden avulla ja useammat henkilöt lähes vuoden jokaisena päivänä. Meno on kuin linnunpoikasella joka pyrkii pyrstö tutisten pesästään maailmalle. Alku lähtee lupaavasti, mutta sitten nokka tai pyrstö kopsahtaa kanervikkoon. Alkoholin käyttäjällä ei vaan ole niin lupaavaa tulevaisuutta kuin tuolla linnunpoikasella, sillä linnunpoikanen oppii lentämään! Tipahtaessaan nousukiidosta alkoholin suurkuluttaja rypee entistä pahemmin jorpakossa ja joutuessaan suonsilmään ei herkästi nouse ylös edes auttamalla.

Ihmettelen tämän nyky-yhteiskunnan kaiken sallivaa kulttuuria. Alkoholin käyttäjiäkin oikein tuetaan yhteiskuntamme verorahoilla. Ensin lasketaan viinaveroa, että myynti kasvaisi. Sitten kun myynti kasvaa, lasketaan alle ja pillit soiden roudataan näitä ”kohtuu käyttäjiä” tai heidän läheisiään paikattavaksi lasarettiin ja loput viedään putkaan selviämään. Sieltä sitä sitten noloina kömmitään seuraavaan päivään ja ehkä pohditaan, mitä sitä tuli tehtyä. Valitettavan usein käy niin, että kerrasta ei tässäkään asiassa asianomainen opi. Samat henkilöt kännispäissään tekevät aina saman kaavan mukaan ja aina vain raaemmalla tavalla.

Tuskin on opittu senkään jälkeen, kun joku on päässyt hengestään kännitörttöilyjen tähden ja useimmiten täysin ulkopuolinen asiaan kuulumaton henkilö saa kärsiä. Miksi muiden pitää maksaa alkoholin väärinkäytöstä johtuvat sairaudet, vahingonteot tai muut kulutuksen aiheuttamat erilaiset vakavat lieveilmiöt? Kun nyt tässä tälle tielle on lähdetty, että kaikenlaisia tukia jaetaan niin minäkin ottaisin vastaan yhteiskunnan tukea ja mielellään rahana, sillä yritän pitää itseni loistokunnossa, tosin ilman alkoholia. Liikuntavarusteille tulee hintaa ja terveellinen ravintokin maksaa.

Se, miksi en tarvitse alkoholia ilonpitoon on oma henkilökohtainen näkemykseni. Minun ei tarvitse myöskään selitellä kenellekään käyttämättömyyttäni. Kuten ei sitäkään, miten ”vällyjen alla pölisee”. Katson oikeudekseni olla myös kärsimättä muiden ylenpalttisesta juopottelusta! 

Mäkihyppylegenda Matti Nykästä lainatakseni; ”ehkä otan, ehkä en” tai ”ehkä sain, ehk´ en”.

 

Kesän ihanuus

Sunnuntai 12.7.2009 klo 21.33 - Heljä Järvinen

Kesä on parhaimmillaan. On lämmintä ja kasvien kaipaamaa vettäkin on tullut.

 Lapsuudenkotini pirtin ikkunasta näkyy oheinen kaunis kesäillan maisema.

 

Verneri-kissa suunnittelee saalistusreissujaan ;)

Kesän kukkaloistoa