Suutelo

Share |

Torstai 12.11.2009 klo 9.44 - Heljä Järvinen


kylmien_tulten.jpg

 

Kesän kukoistivat valkoliljat, kaihon, kaipuun haavemielikukat.

Saapui syksy, vilu kuolinvaippaan kietoi luonnon.

Mutta liljat seisoi yhä vielä lumivalkeissansa.

Palas yöhyt, liljain rakastettu, joka kesän kaiken poissa viipyi liljain valotulvaan nääntyessä.

Suuta anna, suuta, suuta, suuta anna, kuiski kukat sille.

 

Hyiset huulet valkoteriin painui, syttyi tähdet syksytaivahalle,

helkkyi hallan hopeaiset helmet, helkkyi helmet, kulisivat kullat,

kalskahteli kylmän teräskannel, värjyi yö ja värjyi valkoliljat.

 

Mutta sarastaissa maa ol`valkee, hanget hopeisina kimmelsivät.

Kaikki nukkui talven sikiunta.

 

Oli sielusi valkea liljankukka, minä olin yö.

Suutelin kylmäksi uniesi umpun, kimmelsi tähtien vyö.

Talvisten tähtien, kylmien tulten haudalla haaveiden.

Mut ällös sielusi talvea pelkää, se uuden tuo keväimen.

 

Oli sielusi valkea liljankukka, minä olin yö.

 

 

          säv. Toivo Kuula

          san. Aarni Kouta

Avainsanat: Toivo Kuula, Ritva Auvinen, Kalevi Olli, Urlich Koneffke


Kommentit

29.12.2012 18.51  Matti Sallama

Kuula onnistui erinomaisesti säveltämään tämän loppujen lopuksi melko keskinkertaisen, mutta silti vaikuttavan runon. Musiikki nostaa sen ikään kuin korkeammalle tasolle.

29.12.2012 20.25  Heljä Järvinen

Hei, kiitos kommentista.

Aarni Koudan teksti on mielestäni hyvin synkkä ja Toivo Kuula sai todellakin siitä vielä enemmän irti upealla sävellyksellään. Joskus on niin, että jokin "vaatimaton" teksti avautuu vasta sitten, kun siihen saa sopivan sävelen ja muun tulkin. Suutelo ei tekstinä ole kuitenkaan mikään vaatimaton. Avautuakseen se vaatii vaan useamman kerran lukemista, rauhassa ajatellen. Kerrassaan hieno teos. Kuulan teokset ovat tulkinnallisesti haastavia, mutta niin täyteläisiä. Toisaalta karuja ja pelottaviakin synkkyydessään.

31.12.2012 18.33  Matti Sallama

Mielestäni Suutelo tekstinä on avautunut minulle 1900-luvun alun symbolismissaan. Sen takana on varmasti erittäin voimakas tunnekokemus. Pelkkänä tekstinä hahmottaisin sen lähinnä aikansa tuotteeksi, mutta kuten sanottu Kuulan sävellys nostaa sen mielestäni ajattoman taiteen tasolle. Olette kai kuullut Väinö Solan levytyksen muistaakseni vuodelta 1912?

3.1.2013 16.42  Heljä Järvinen

En valitettavasti ole kuullut Väinö Solan tulkintaa ko. laulusta. Youtubessa, vaikkakin siellä paljon on kaikkea tarjolla, ei löytynyt.

Toivo Kuulan musiikki on vahvaa ja kuuntelija tarvitsee kaikenlaista kapasiteettia ymmärtääkseen sitä tai ylipäätään jaksaakseen kuunnella sitä. Hänenkään, kuin ei myöskään R. Wagnerin musiikkia voi kuunnella taustamusiikkina. Jokainen kuulija toki ymmärtää kuulemansa omalla tavallaan ja ei varmaankaan ole kahta samanlaista tuntemusta.

19.1.2013 19.33  Matti Sallama

Väinö Solan tulkinta löytyy CD:ltä, jolla on oikeastaan kaikki hänen levytyksensä. Olen kuunnellut Suutelon varmaan 15 kertaa, se on vokaalisesti täydellinen suoritus. CD:llä on myös Väinö Solan viimeinen äänite vuodelta 1944, jolloin hän oli 61-vuotias. Se on Eskon monolgi Emil Kaupin oopperasta Nummisuuutarit. Hän oli tuossa iässä jokseenkin täydessä laulukunnossa. Koulutus oli ollut pätevää ja tekniikka luotu oikealla tavalla.

Wagnerista voisin kirjoittaa paljonkin, olenhan entinen wagneriaani. Silloin olin lähellä wagnermaniaa, nykyään olen maltillinen wagnerofiili.

19.1.2013 19.48  Matti Sallama

P.S. YouTubesta löytyy Väinö Solan jäähyväisesitys Leoncavallon Pajatsosta, Hieno näyttö 66-vuotiaalta laulajalta!

9.4.2013 11.10  Heljä Järvinen

Kiitos kommenteista!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini