Syksyn satoaMaanantai 26.10.2009 klo 21.21 - Heljä Järvinen Syyskausi on ollut vilkas. Richard Wagnerin ooppera Lohengrin alkaa käydä tutuksi samoin pentatoninen duuriasteikko. Pitkä taival on vielä edessä, mikäli halajaa säveltäjäksi. Tiedän sen, että minusta ei tule säveltäjää ja laulupedagogiikkakin vaatii omat ponnistelunsa. Monenlaisten asioiden yhteensovittaminen juohevasti vaatii kykyä soveltaa erilaisia asioita myös toisten ihmisten näkökulmasta katsoen. Vuosien aikana olen myös kehittynyt taitavasti priorisoimaan asioita. Tämä päivä valkeni harmaana ja tihkusateisena. En osannut arvatakaan miten mukavaksi päivä lopulta kehittyi. Tein eilen illalla sellaisen pikapäätöksen, että lähden hirvijahtiin. Aamu varhaisella tavattuani tuttuja hirvimiehiä tunnelma tuntui mukavalle ja muistinkin muutaman vuoden takaisia hyviä hetkiä metsällä ja nuotion ääressä sekä niitä hauskoja tarinoita jotka joka kerta osataan kertoa niin kuin ne olisivat uusia. Taito sekin.
Aikaisempina vuosina olen toimittanut ajomiehen tehtäviä ja myöhemmässä vaiheessa olen saanut olla passissakin. Molemmat ovat oikein hyviä tehtäviä. Ajomiehenä ei varmastikaan tarvitse palella ja passissa on aina tunnelma muuten korkealla. Ainakin minulla on ollut, sillä jahtivouti on aina antanut minulle todella hyviä paikkoja joissa varmasti on ollut liikettä. Vain kerran on tullut sellainen hirvi jonka sai ampua ja ammuinkin sen. Nooh, tuli kerran yksi otus melkein syliinkin, mutta…ja sitä tarinaa puitiin pitkään, kun joku rohkeni avata keskustelun aiheesta.
Tänään olin ilman asetta, mutta paikallani. Se oli uusi kokemus. Varsinkin siinä kohtaa kun kuulin, että risut paukkuvat edessä ja äänet lähenevät. Hetken hapuilin pyssyä ja taisin jo ottaa pari askelta taaksepäinkin, kun jahtivouti huusi, että nyt Heljä saa huutaa! Kuullessani hirvien lähestyvän tunsin kuinka verenpaineeni nousi ja pulssi löi kiivaammin. Desibelit kehiin ja hirvet kääntyivätkin onnekseni aivan oikeaan suuntaan ja päivän aluksi saimme vasan saaliiksi. On se hirvi sellainen otus.
Kaksi vasaa saimme onnistuneesti jahtiviikon aluksi. Nuotiotulilla paistettu makkara maistui monen vuoden jälkeen todella herkulliselle. Päivän kruunasi valmentajan kanssa tehty yhteinen pitkä reipas kävelylenkki. Syysloman jälkeinen viikko alkoi oikein hyvissä ”luonnollisissa” merkeissä. Tästä onkin mukava jatkaa nuottien kirjoittamista.
|
2 kommenttia . Avainsanat: Hirvenmetsästys, Richard Wagner |
SyyslystejäLauantai 29.8.2009 klo 21.22 - Heljä Järvinen Tänään oli taas se päivä vuodesta, kun lapsilla oli koulussa syyslystipäivä. Mielestäni on oikein hienoa, että koulupäivä voidaan viettää urheillen ja muuten lystikkäästi leikkien. Keli oli mitä parhain. Aamuinen sade ei häirinnyt lämmintä alkusyksyn päivää ja sää vain parani iltapäivää kohden. Oli oikein mukavaa palata urheilukentältä kotiin, sillä kuulantyöntömestaruus pysyy vuodesta toiseen perheessä. Mutta ne herkut, mitä oli tarjolla! Lapset olivat leiponeet kotipullaa ja paistaneet lettuja joita sitten saimme ostaa kartuttaaksemme heidän leirikoulukassaansa. Mielellään niistä herkuista maksoikin! Monenlaista lystiä tässä syksyssä on, vaikka ei kauheasti sitä itse järjestäisi. Pihaa on ryhdyttävä laittamaan talvikuntoon. Metsänhoidollisia asioita voi onneksi tehdä myöhemminkin syksyllä. Marjoja on kerätty, sienisaalista odotellen. Hirvenlihan metsästys alkaa tuonnempana. Kuntoilla pitää muullakin tavoin. Sitä hommaa ei voi telakalle jättää. Ja, Joulu on tulossa. :) Eilen illalla lähdin hiukan myöhemmin pyörälenkille. Mielelläni tarkkailen samalla luontoa ja niinpä vielä ennen hämärän tuloa reitilleni osui suurikokoisen hirven saviset sorkanjäljet...tuosta se oli tullut ja tuonne se meni...vasan kanssa liikkeellä. Niitä on siis vielä. Urheilu-urani aikana olen saanut kärsiä kaikenlaisista kiputiloista, milloin seljässä, nilkassa tai polvessa ja tuntuu, että sitä kierrettä ei tahdo millään saada poikki. Tälläkin viikolla olin muutaman päivän tekemättä mitään, kun polvi piti saada rauhalliseksi. Se ei siis kestä juoksemista, asfaltilla...siirryin siis pyörän selkään ja olen hyvin iloinen, kun äskettäin palasin hyvin onnistuneelta 25 km pyörälenkiltä. Välillä tuntuu olevan niitä epätoivon tuntemuksia, kun mikään ei tahdo onnistua. Onneksi minun tarvitsee kilpailla vain itseni kanssa, mutta on siinäkin urakkaa! :) Lystiä piisaa, jos sillä tavalla asioita ajattelee. Toisaalta on hyvä ajatellakin lystikkäästi, sillä aika kuluu mukavammin. On helpompi olla ja hengittää. Lystiä tulee olemaan, kun jatkan laulunopiskelua nyt syksyllä! Tosin se tietää paljon ajokilometrejä autolla. Hyvän asian eteen kannattaa aina nähdä hiukan enemmän vaivaa. Ja lupaan ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syyslysti, hirvenmetsästys, urheilu-ura, laulunopiskelu |