Aika rientää

Keskiviikko 10.2.2010 klo 11.16 - Heljä Järvinen

Kylläpä aika rientää! Hyvässä seurassa aika rientää nopeammin ja lisäksi se hyvä seura auttaa pitämään yllä myönteistä asennetta. Eilen keskustelin erään tuttavani kanssa puhelimessa oopperaharjoitukseen ajaessani ja totesinkin hänelle, että ”puhuminen auttaa aina” ja rento nauraminen lisäksi keventää mukavasti oloa. Handsfree oli oiva apuväline senkin puhelinkeskustelun aikana, mutta sen turvallisuudesta ja käyttömukavuudesta en ole aivan varma. Antaahan se toki molemmille käsille vapauden pitää huolta kaikista nappuloista ja kepeistä, mitä varsinkin näillä melko huonoilla talvikeleillä tarvitsee ehkä useammin, kuin kuivalla kesäkelillä.

Monenlaisissa keleissä on tullut ajeltuakin, sillä viimeisen vuoden aikana autoni mittariin on kertynyt 55 tuhatta ajokilometriä. En ole edes viitsinyt laskea, kuinka paljon aikaa on mennyt autossa istumiseen. Ehkä käytän siitä liikenevän ajan sen asian pohtimiseen, miten välttyisin ”turhilta ajokilometreiltä” tai miten vastavuoroisesti yritän eliminoida kenties liiasta istumisesta aiheutuvat jalkojen turvotukset tai suonikohjut. Molemmat vaivat saattavat tosin olla myös geeniperimästä johtuvia. Toki juuri vähäinen liikkumattomuus ja istuminen lisää riskiä saada muitakin vähemmän kiitollisia seuralaisia.

Oopperan eilinen näyttämöharjoitus sujui mainiosti. Kävimme läpi ensimmäistä näytöstä ja Lohengrinin haasteellisuuden huomioon ottaen aika rientää tänä keväänä taas nopeammin, kuin aikaisemmin. Kun viimeinen näytös on 20. maaliskuuta voi olla, että leskenlehdet nostavat jo komeasti päätään!

Aurinko paistaa nyt  kirkkaasti helmikuun kuulaassa pakkasaamussa. Järjestäessäni pihalla tilaa Jarin tuomalle puukuormalle huomasin, että Erkki oli palauttanut sukseni, jotka eilen jätin hänelle huoltoon. Todella ihanaa palvelua! Huomenna ehdin ladulle ja uskon, että voitelu on taas kohdallansa, kuten edelliselläkin kerralla.

Norovirus hereillä

Maanantai 1.2.2010 klo 21.08 - Heljä Järvinen

 

Kuva norolog.com

Tammikuu on taittunut helmikuulle ja valoisa vuorokaudenaika pidentynyt. Meillä on ollut pitkä ja melko korkeissakin lukemissa oleva pakkasjakso, mutta se ei silti ole pystynyt tainnuttamaan kaikkia kulkutauteja. Norovirus on jälleen virkeänä liikkeellä.

Yleensä kaikki tarttuvat taudit, hengityselinsairaudet ja vatsataudit voidaan minimoida hyvällä käsihygienialla. Niin noroviruskin. Sen taudin oleellisena ennaltaehkäisijänä toimii hyvä käsihygienia. Käsienpesussa pitää käyttää runsaasti juoksevaa lämmintä vettä ja pestä kädet aina nestesaippuaa käyttäen ja sen jälkeen pyyhkiä kertakäyttöpyyhkeeseen. Sanotaan, että käsien pesuun tulisi käyttää aikaa 10- 15 sekuntia. Palasaippuat eivät ole hygieenisiä kuten eivät myöskään julkisten tilojen kangaspyyhkeet, vaikka ne hyvin koneessa pyörivätkin tuoden aina puhtaamman osan esiin. Pitäisi myös välttää koskemasta julkisten tilojen ovenkahvoja ja kaiteita. Hanskat käteen vaan. Niin ne kädet säilyvät kauniimpina ja terveempinä kokonaisuudessaankin.

Kotiolot ovat taas hiukan erilainen ympäristö. Silti kotonakin on syytä kohottaa valmiutta silloin, kun liikkeellä on erilaisia tarttuvia tauteja. Kannattaa käyttää aikaa sellaisten pintojen erityiseen puhdistamiseen mihin käsi yleensä koskettaa kuten valokatkaisijat, ovenkahvat ja niiden ympäristö, hanat, wc-pöntön painikenappi ja ylipäätään koko pöntön puhtaanapitoon kannattaa käyttää aikaa. Sanotaan, että klooripitoinen puhdistusaine, jota itsekin kyllä käytän silloin tällöin, on kaikkein tehokkain puhdistaja. Myös käsipyyhkeitä tulee vaihtaa aktiivisesti.                                                      

                                                                                              Kuva flickr.com

 

 

 

 

Tauteja tulee ja menee. Huomattavaa kuitenkin on ollut se, että H1N1-viruksen pelossa ihmiset ryhtyivät käyttämään alkoholipitoisia käsienpuhdistusaineita. Vaikka tutkimustuloksia ei olekaan käytössä, niin kuulemani mukaan on selkeästi havaittu käsien puhdistukseen liittyvän aktiivisuuden vähentäneen tarttuvien tautien määrää. Mielestäni tämä on erittäin hyvä merkki siitä, että näin tulisi jatkossakin toimia, vaikka mitään suurempaa riskiä ei olisikaan tiedossa.

 

Kuva infiniteunknown.net

Lue lisää »

Poutakesä tiedossa

Maanantai 25.1.2010 klo 10.38 - Heljä Järvinen

Auringonvalo on ihmeellinen. Se saa mielen virkeäksi. Ja jos Paavalin auringonpaisteeseen on uskomista tai ylipäätään vanhoihin uskomuksiin, meille on tulossa loistava kesä ja koko vuosi!

Onhan näitä pakkastalvia ollut aiemminkin ja mieleeni muistuikin vuoden -77-78 vuodenvaihde. Silloin pakkanen todella paukkui nurkissa pitkän ajan ja ison talon pirtin uuni nielaisi melkoisen määrän koivuhalkoja. 1985 alkuvuosi oli myös kylmää, silloin pakkaset olivat lähellä -40 astetta.

Jos joskus on kärvistelty tulipalopakkasissa, niin sitä vastoin on heinää laitettu seipäälle märkäpuku päällä. En ihan tarkkaan muista milloin se niin sateinen kesä oli. Muistikuvani mukaan se taisi olla juuri 1977. Kaiket päivät satoi ja jos ei aamulla heti satanut, niin kyllä se puolen päivän aikaan alkoi.

Päivää Paavalista

Sunnuntai 24.1.2010 klo 17.52 - Heljä Järvinen

Talvi on edennyt jo melko pitkälle. Hyvässä tapauksessa luminen kausi saattaa kuitenkin kestää vielä huhtikuun puoliväliin asti.  Vanha kansa kertoo (Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto s. 38 ja s. 40), että ”Päivää Paavalista, kevättä kynttilästä”. Paavalin päivän tuntumassa on vielä aivan täysi talvi ja jos sattuu paistamaan aurinko, saamme kaikin tavoin viettää hyvää vuotta ja nauttia poutakesästäkin.

Olemme nyt jo pimeimmän vuoden ajan ylitse päässeet mukavasti ja valon määrä lisääntyy koko ajan. On hämmästyttävää, miten tämä talvinen sää on ilahduttanut suurta joukkoa ihmisiä vaikkakin paikoin on ollut hyvin kovia pakkasia. Tänä aamuna keskustelin ystäväni kanssa puhelimessa ja hän kertoi, että muun muassa Helsingin seudulla mittari näytti puolenpäivän aikaan -22,4 astetta. Samaan aikaan meillä oli vain -16 astetta. Taitaa se ”lämpöaalto” tulla nopeammin tuolta pohjoisesta etelään kuin sääennustukset lupailivat.

Ei ole tänä talvena tarvinnut autoa pesettää. Onnistuin ajoittamaan viimeisen pesun niin hyvin, että kurakeleillä ei ole tarvinnut ajaa ja auto on pysynyt puhtaana. Huomaan, että sen mitä pesumaksuissa olen säästänyt, on kulunut polttoaineeseen. Sitä on kulunut yllättävän paljon enemmän, kuin ”normaalikelillä”. Monesti käykin niin, että luulemme säästävämme tekemällä jotain toisin, mutta tarkasteltuamme asiaa huomaamme, että olemme menettäneet jotain säästäessämme. Monet asiat vaativat sellaista pohtimista ja tasapainoilua. Kaikkeen tasapainottamiseen ei toki aina aika riitä ja pitää suostua kompromisseihin.

Nyt kun meille on suotu näin hyvä talvi, niin siitä kannattaa nauttia täysin rinnoin sillä voihan olla, että tällainen talvi on tullut meille niin sanotusti vahingossa ja ensitalvena ei lunta ole kenties laisinkaan.

Lumi ja pakkanen on kuorruttanut kauniisti metsän puut. Lumihiutaleet leijailevat kuvassa tähtien lailla. Pakkasta kuvanottohetkellä lauantaina 23. tammikuuta kello 22.40 oli liki 22 astetta.

Hiihdon hurmaa ja vähän muunkin

Perjantai 15.1.2010 klo 19.42 - Heljä Järvinen

Ajan puutteen vuoksi hiihdin eilen viitisentoista kilometriä. Melko vaikean nousujohteisen alun jälkeen ladulla tulee hiukan palautumismahdollisuutta ja vasta noin viiden kilometrin jälkeen helpottaa. Lenkin pituus on noin 7,5 kilometriä. Toisen kierroksen jälkeen harmitti kun ei voinut jatkaa ja siinä se päätös kolmanteen kierrokseen kypsyikin, kun hiihdosta jäi oikein hyvä tunne. Ajattelin, että seuraavalla kerralla kierrosluvuksi tulee kolme.

Oopperan harjoitukset sujuivat eilen oikein mainiosti ja kotimatkalla ajatukseni pakenivat kaiken aikaa hiihtoladulle ja varsinkin siihen alun ”ikävään” nousuun. Jostain syystä sen pitkän nousun tietty kohta on minulle ”kynnyskysymys”. Mutta, kun olen sen ohittanut, tuntuu kuin olisi voittanut jotain. Minun pitää varmasti pyrkiä ajattelemaan myönteisemmin siinä heikossa kohdassa.

Tänään sitten hiihdin kolme kierrosta ja joka kerta se alun vaikea kohta oli ikävän tuntuinen, mutta niin vaan hienosti sujui koko reissu. Viimeinen pari kilometriä tuntui jo puuduttavan lihaksia. Olin toki varautunut riittävällä nesteytyksellä, koska kokemusta on nestehukastakin ja sen tuomasta huonosta olosta. Viime talvena hiihdin pitkähköjä matkoja ja nyt kun vertaan siihen, niin kyllä tällä kertaa tuntui huomattavasti mukavammalle ja ehkä helpommallekin.

Useasti lenkillä ollessani kuuntelen musiikkia ja niin teen seuraavallakin kerralla. Nyt kuunneltava musiikki on yllättäen oopperaa ja luulenkin, että selviän kuin huomaamatta haastavasta latuprofiilista. 

Kimmeltävät hanget

Keskiviikko 13.1.2010 klo 20.22 - Heljä Järvinen

Päivät kuluvat todella nopeaan. Elämme jo tammikuun puolivälissä ja vaikka hiukan huumorilla heitin aikaisemmassa kirjoituksessani, että pääsiäinen on tuota pikaa, niin oikeasti se onkin.

Aamuherätys on aina niin kuin armeijassa, kuudelta ja siitä lähtee päivä käyntiin. Joskus aamut alkavat hyvin ja taas toisinaan vielä paremmin. Tänä aamuna ei ollut hurraamista, sillä viime yö meni ”harakoille”. Valvoin lähes koko yön. Aamulla kuitenkin vedin hiihtokamppeet päälleni ja lähdin ladulle.

Jaksoin väsymyksestä huolimatta ihailla myös satumaisen kaunista maisemaa. Puut ovat ikään kuin tehneet holvikaaren ladun päälle ja se kaari kimmelsi miljoonin timantein. Sen taideteoksen näkee vain tullessaan takaisin samaa reittiä. Alun lähes kolmen kilometrin mittainen nousu on niin keskittymiskykyä vaativa, että siinä ei taiteellisella silmällä ehdi tutkailemaan maisemia ja taas takaisin tullessa suuremman osan matkasta joutuu laskemaan kieli keskellä suuta toivoen, että pysyy ladulla ja pystyssä. Hyvin tänään silti meni vaikka raskaalle meno tuntuikin. Viisitoista kilometriä on ihan mukava matka hiihtääkin. Kuten hiihtokaverini Sirkka sanoi, olo on kuin voittajalla, kun sen matkan saa päätökseen. Erkki voiteli loistavaan kuntoon sukseni. Oli huikeaa laskea ihan vapaasti mäkiä alas.

Hiihtoreissusta jäi adrenaliinia sopivasti vereen Lohengrinin alttostemman harjoittelua varten. Hiihtäessäkin se teos kypsyy ajatuksissa valmiimmaksi. Olen aikaisemminkin todennut kuinka tämä Wagnerin ooppera on todellinen suurteos josta joka harjoituskerralla tuntuu löytyvän jotain uutta. Siihen valmistautuminen näyttää tuottavan runsaasti työtä, mutta uskon lopputuloksen palkitsevan kaikki vaivamme. Tänäänkin harjoitellessa tuli monta uusintaottoa, kun ei oikein rytmi ja nuotit pysyneet kohdillansa. Niitä ottoja tulee takuuvarmasti ennen ensi-iltaa kuten harmaita hiuksiakin. Silti saan myös iloita siitä, että voin olla mukana tekemässä tätä oopperaa.

 

Oopperan aatelia

Sunnuntai 10.1.2010 klo 11.38 - Heljä Järvinen

Richard Wagnerin Lohengrin on upea ooppera. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani (blogi 9/09) totesin, siihen teokseen kasvaa sisään harjoitusten myötä ja toki se vaatii myös itseopiskelua runsaasti, että olisi aina valmiimpi seuraavissa harjoituksissa.

Eilisessä harjoituksessa oli mukana myös henkilö, joka koulutti meitä lausumaan saksankieltä. Olen aina pitänyt saksankieltä kauniina ja sainkin siihen eilen vahvistuksen. Tämä ihastuttava kielenopettaja luki tekstin ensin meille hyvin tarkasti ja hitaasti. Siinä huomasin miten hienostunut kieli saksankieli ylipäätään on, aivan kuten meidän oma äidinkielemme. Omaan kieleemme vain on aikojen saatossa ”pesiytynyt” monenlaisia uusia sanoja ja vivahteita jotka eivät varmastikaan ole eduksi sille kielenkauneudelle miksi se alun perin on tarkoitettu. Toki pitää ottaa huomioon murteet jotka sinällään ovat mittaamaton aarre meidän omalle identiteetille.

Itse Lohengrin on moni-ilmeinen ooppera ja siinäkin hyvin paljon erilaisia nyansseja. Mielestäni kuoromme johtaja, Heikki Liimola sanoi eilen oikein erinomaisesti, että ei ole helppoa musiikkia tai helppoja nuotteja. Jokainen nuotti tulee laulaa kunnon intensiteetillä. Jos pahviin on kirjoitettu nuotti, niin se tarkoittaa sitä, että se lauletaan tai soitetaan säveltäjän tarkoittamalla tavalla, ei siis vähän niin kuin sinne päin. Tämäkin ooppera on juuri sitä, että on laulettava tai soitettava sitä mitä on kirjoitettu ja huomioitava tarkasti koko kokonaisuus.

Wagnerin ihailijoille on perustettu Suomessa seurakin. Heidän kotisivulla kerrotaan, että se on perustettu vuonna 1991 Tampereen Parsifal-esityksen innoittamana. He ovatkin hyvin aktiivisia ja matkustavat pitkiäkin matkoja nähdäkseen ja kuullakseen kiinnostavan esityksen. Toivottavasti he palaavat tyytyväisinä kotiin Tampereen esityksen jälkeen.

Harjoitusaikataulu tiivistyy ja tunnelma alkaa olla innostunut ja odottava. Seuraava ”jännityksen” paikka on, kun ensimmäisen kerran harjoittelemme kapellimestarin kanssa. On se toisaalta vähän hermostuttavaakin, kun koko ajan tulee lisää ”kalustoa” mukaan. Kun sitä kokonaisuutta hiotaan tiiviisti yhdessä ajallisesti pitkiäkin aikoja, niin joskus voi stressinsietokyky olla koetuksella. Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä, hyvin tehty esityö ja onnistunut, erinomainen lopputulos.

Härkäviikot

Torstai 7.1.2010 klo 20.29 - Heljä Järvinen

Nyt loppuu joulun vietto ja alkaa härkäviikot. Pääsiäiseen asti ne kestävät. Oikein leppoisasti meni juhlapyhien aika ja siksipä on ihan hyvä mieli aloittaa kurinpalautus. Nythän on mitä mainioimmat hiihtokelitkin. Tämä on aika uskomatonta, että etelästä pohjoiseen saamme kaikki nauttia kunnon talvesta ja vieläpä oikeaan vuodenaikaan. Kunhan vain pakkaskelit pysyisivät kurissa. Puuliiterin takaseinä alkaa näkyä…tarkoittanee sitä, että puilla on tullut lämmitettyä tänä talvena. Vattenfall on kalliin puoleinen kumppani, että mielelläni maksan Jarille kuivista ja hyvistä polttopuista. Ja onhan se puiden haku mukavaa hyötyliikuntaakin, kun saa juosta rappuja mennen tullen ja ylämäkeen vielä kuorman kanssa.

Olin tänään Sirkan kanssa hiihtämässä. Hän on muuten todella kovakuntoinen nainen ikäisekseen! Tosin hänen suksensa luistivat paremmin, kuin minun. Huonon luiston innoittamana käännyin toisen kovakuntoisen hiihtäjän, Erkin puoleen ja pyysin häneltä voiteluapua suksiini. Saimme aikataulut sopimaan ja ehkä jo ensi tiistaina pääsen uudella voitelulla kokeilemaan kuinka ladulla suihkaa! Oopperakuoron harjoitukset hiukan sekoittavat hiihtorytmiäni. On silti hyvä välillä lepäilläkin, ettei tule ylikuntoa. Tosin kunto varmaan nousee vaikka suksi ei luistaisikaan, sillä joutuuhan sitä hartiavoimin tekemään töitä, että eteenpäin pääsee.

Oopperaharjoitusaikataulu alkaa tiivistyä. Kevät onkin jo pitkällä, kun viimeinen näytös maaliskuun lopulla on Tampere-talossa. Sitten olemmekin jo aivan pääsiäisen tuntumassa. Kalenteria kun katsoo huomaa, että viikot ja kuukaudet sujahtavat noin vain. Mutta totuus on se, että niin ne oikeastikin vain vilahtavat ohi. Pidän itselleni tärkeänä sitä, että jälkeenpäin voin katsoa mennyttä aikaa hyvillä mielin.

On mukava aloittaa taas arkea. Autolla ajo ei taida vähentyä juurikaan. Toivottavasti en samaan lukemaan kuitenkaan päädy kuin menneenä vuonna...liian paljon ja kaikki turhaa ajoa! Koen autossa istumisen jotenkin "vähemmän innostavaksi" ajankuluksi ja varsinkin, kun itse on ratissa aina. Taittuuhan se matka toki rivakammin, kuin yleisillä kulkuneuvoilla ja eipä täällä haja-asutusalueella ruuhkaksi asti busseja kulje. Taksit kyllä. Liian arvokasta. Siihen taitaa saada yhteiskunnan tukea. Mutta vasta sitten, kun on akuutti tarve. Oopperaan valmistautumista ei ehkä akuutiksi tarpeeksi lueta...mikäli ei saa sellaista roolia joka pirssillä ajelisi, vaikka kuljettajan ominaisuudessa. Taisi Valkyriakin aikoinaan karauttaa matkansa hevospelillä. Nyt on kuitenkin toinen ooppera kysymyksessä, Wagneria sekin.

Kilometrejä siis kertyy tänäkin vuonna, niin auton mittariin kuin hiihtoladulla. Yritän parantaa viimetalven hiihtokilometrilukemaa. Talven loputtua sen näkee mihin sitä on lopulta kyennyt. Parhaani yritän ja kaikkeni teen myös siinä, että pysyn hyvässä kunnossa!

Lue lisää »

Lokoisaa loppiaista

Keskiviikko 6.1.2010 klo 12.58 - Heljä Järvinen

Olin eilen laulamassa joululauluja lapsuudenkodissani. Loppiaisen joululaulutilaisuuskin on jo muotoutunut perinteeksi. Ystävät ja kylänväki kokoontuvat yhteen ja halutessaan jokainen voi toivoa itselle mieluista laulua ja sitten laulamme yhdessä. Myös uusia joululauluja opiskellaan ja sainkin kunnian opettaa kolme uutta laulua.

Suomalaisia vanhoja, iki-ihania joululauluja löytyy runsaasti ja olikin hiukan vaikeaa valita muutamaa siitä lukuisasta joukosta. Joitakin vuosia sitten kuulin ensimmäistä kertaa Esko Solasaaren säveltämän Paimenen joulurukouksen. Ajatukseni oli, että onpa kaunis, virrenomainen sävellys. Sitten sain laulun sanat luettavakseni ja kuunnellessani sitä, ihastuin juuri sävelen ja tekstin harmoniaan.

Toinen joululaulu on Juhani Pohjanmiehen säveltämä Joulu-ihme. Siinä on hyvin harras sävel joka tukee myös harrasta, taianomaista tekstiä. Tuon laulun tunnelma sopi ihastuttavasti juuri eilen lapsuudenkodissani laulettavaksi, sillä kynttilöin valaistu talo keskellä satumaista maisemaa on kuin laulusta. Melkein pystyi näkemään sen enkelinkin joka kuutamalla hiihti hiljaa.

Kolmas ja hyvin veikeä laulu on Oskar Merikannon Lasten joulu. Siihen tekstin on kirjoittanut Kyösti Larson. Merikannon sävellys on oikein eloisa ja tukee iloisuudellaan tekstiä. Onhan se iloinen asia, kun koulukin on loppunut ja aapiset jo loukkoon jää. Laulussa kerrotaan myös, kuinka ”pöppö” on jo muilla mailla. Tuo ”pöppö” aiheutti keskustelua, että mikähän se mahtaa olla. Tutkailin sitä netistä ja sielläkin oli samansuuntaisia kysymyksiä, mutta vastausta ei siihen heti löytynyt.

Minusta tämä uusien laulujen opiskelu on oikein mainio tapa tutustua niihin lukemattomiin suomalaisiin joululauluaarteisiin. On myös mielenkiintoista, että mikä asia joululaulussa saa sen elämään vuosikymmenestä toiseen ja, että se on joka vuosi kuin uusi laulu. Itse olen kokenut asian niin, että pitää olla aikaa keskittyä kuuntelemaan joululaulun tekstiä ja säveltä, jolloin voi sisäistää laulun paremmin. Onhan toki myös laulun tulkitsijalla merkittävä rooli siinä, minkälaisen aseman laulu saa esitettävien joululaulujen joukossa.

Enpä muista milloin edellisen kerran on näin kaunista ja lumista sekä aurinkoista maisemaa saanut ihastella joulunaikana. Muutamia vuosia sitten taisi aivan kahtena vuonna peräkkäin olla vihreä nurmikko näkyvissä, tosin aurinko paistoi silloinkin! Talvi on vihdoinkin ihan omalla paikallansa!

 

Laatuprojekti

Maanantai 4.1.2010 klo 17.17 - Heljä Järvinen

Kuten uskollisemmat lukijani ovat huomanneet, olen tehnyt muutoksia kotisivuni toimintaan ja ulkonäköön. Tarkoituksena toki on ollut parantaa luettavuutta ja viihdyttävyyttäkin. Toivoisin teidän, hyvät ystävät, kertovan olenko tässä onnistunut. Vastatkaa vasemmassa reunassa olevaan pikakyselyyn, miellyttääkö nykyinen asu teitä vai suositteletteko lisäparannuksia. Vapaamuotoisia kommentteja mahdollisista parannusehdotuksista toivon kirjoitettavan kommentteina näihin blogiteksteihin.

Suksi, suksi ei luista mihinkään

Lauantai 2.1.2010 klo 12.47 - Heljä Järvinen

Ei ole sukuvika jos suksi ei luista! :)

Nyt taitaa olla minun suksille liian kirpakka keli. Sain tehdä hartiavoimin töitä, kuten edelliselläkin kerralla. Odottelen nyt pakkaskelien hiukan lauhtuvan. Näin ollen vuosi alkaa rauhallisesti kiihdyttäen. Ensi viikolla on jo lauhempaa tiedossa, ainakin parille päivälle. Toisaalta olisi kiva, kun olisi henkilökohtainen rasvari ja mielellään niin, että hän olisi aina paikalla kun hiihtofiilis iskee. Silloin ei tarvitsisi pakkaskeleistä piitata.

 Tammikuun aurinkoinen metsä on täynnä kultaa ja timantteja.

  Vuodenajat vaihtuvat, maisema pysyy aina yhtä kauniina.

Aika on lahja

Perjantai 1.1.2010 klo 11.01 - Heljä Järvinen

On vuosituhannen uuden vuosikymmenen ensimmäinen päivä. Meillä Suomessa olemme tätä vuoden ensimmäistä päivää saaneet jo vuosikymmeniä viettää rauhassa. Muistaisimmepa aina sen mittaamattoman arvon. Vuoden ensimmäinen päivä vietetään meillä myös joka kerta talvisissa olosuhteissa. Niin nytkin. Koko valtakunta on lumen peitossa ja pakkastakin taitaa olla joka kolkassa.

Kuten otsikko kertoo, aika on lahja. Olemme saaneet suuren lahjan. Meidän tulisi osata käyttää se mahdollisimman hyvin. Annettua lahjaa tulee kunnioittaa. Joudumme useasti punnitsemaan mihin aikaamme käytämme. Monesti ajattelemme, että olemme heittäneet arvokasta aikaa hukkaan tekemällä jotain sellaista mikä ei heti näytä tuottavan tulosta tai, kun joku asia ei mennytkään niin kuin toivoimme. Huomaamme kuitenkin myöhemmin, että kaikella on ollut tarkoituksensa. Kaikkien asioiden tarkoitusta emme silti saa koskaan selville, eikä ole tarpeenkaan. Tikittävä kello kertoo meille konkreettisesti miten nopeasti aika kuluu. Kelloon ei silti pidä suhtautua paniikinomaisella tavalla, mikäli itse ei ole sekoittanut koneistoa.

Meillä kaikilla siinä tikittävässä kellossa on kaksikymmentäneljä tuntia vuorokauden aikana. Miten sen parhaiten käyttäisimme? Jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija ja siten löytää myös ratkaisun miten annettua lahjaa tulisi käyttää. Monesti sitä lahjaa vain tulee käytettyä huolimattomasti ja vääriin tarkoitusperiin. Ihminen on erehtyväinen, mutta halutessaan myös oppii tekemistään virheistä.

Toivoisin, että osaisin minulle osoitetun lahjan käyttää vielä paremmin kuin koskaan aiemmin.

 

Hyvää uutta vuotta 2010!

Torstai 31.12.2009 klo 12.04 - Heljä Järvinen

Talvisen kirkas, oranssin värinen aurinko paistaa kimaltelevien puidenoksien lomasta suoraan huoneeseen. Vuosi on vaihtumassa jälleen. Eilinen on mennyt ja tulevasta emme tiedä. Siispä, pitää elää tässä hetkessä. Kunpa osaisikin tarttua vain tähän hetkeen, eikä tulisi haahuiltua menneissä tai pohdittua liikaa tulevaisuutta. Toki menneet asiat ovat opettaneet, kuten myös rikastuttaneetkin elämää. Varautuminen taas kuuluu luonteeseeni. Jo autokoulussakin opetetaan, että ennakoi tuleva tilanne. Sitä voi vallan hyvin soveltaa tavallisessa arjessa.

Vuoden vaihtuminen on ollut minulle aina sellainen päätepiste. Silloin kertaan menneen ja toivon oppineeni jotain ja katson luottavaisesti ja päättäväisesti tulevaan. Viimeiset kaksi vuotta on ollut sellaista tasaista luopumisen aikaa. Ensin luovuin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Keski-Suomen maanpuolustuspiirin paikallispäällikön tehtävästä. Sitten aivan ”normiaikataulussa” luovutin Naisten Valmiusliiton Keski-Suomen alueneuvottelukunnan puheenjohtajuuden seuraajalleni. TIKKA 2009 -harjoituksen johtajan tehtävä olikin vuoden kestävä, haastava projekti. Viimeisin mutta ei vähäisin, oli Luonetjärven Sotilaskotiyhdistyksen johtokunnan jäsenyys josta jään pois nyt vuoden vaihtuessa. Kaikki edellä mainitut olivat vaativia sekä opettavaisia tehtäviä. Kymmenen Keski-Suomessa eletyn vuoden aikana on tapahtunut paljon. Voimakkaimmin mieleen jäänyt asia on muutos. Koko ajan on joku asia ollut prosessissa. Nyt olisi ehkä syytä hiljentää tahtia ja pitää kiinni niistä hyvistä asioista joita on ja kehittää sitä mikä oikeasti tarvitsee kehittämistä. En usko lainkaan, että jatkuva muutosprosessi tuo meille kenellekään parempaa tulevaisuutta.

Oma haikeus on myös luopumisessa. Edellä mainitsemani tehtävät antoivat paljon, myös silloin kun ne ottivat paljon. Se on ihmeellistä, mutta totta! Olen puhunut myönteisen ajattelun merkityksestä asioiden onnistumisessa. Tosin en itsekään aina ole kyennyt henkistä tai fyysistä kapasiteettia vaativien tehtävien hoitoon sillä pieteetillä mitä olisi toivonut. Ehkä kuitenkin on niin, että lopulta itse itsellemme riman asetamme. Tavoitteiden asettaminen liian korkealle voi tuoda turhaa stressiä niin itselle kuin läheisille. Silti ajattelen aina, että kun asetan tavoitteeni korkeammalle, voin saavuttaakin himpun verran enemmän. Tosin sitä rimaa joutuu nostamaan kaiken aikaa lisää. Mutta huomionarvoinen seikka on se, että me opimme kaiken aikaa lisää.

Luopuminen on tuonut myös paljon hyviä asioita elämääni. Käytännöllisesti katsoen olen elänyt luopuessanikin hyvin rikasta elämää. Osaan katsoa asioita nyt eri näkövinkkelistä, kun olen saanut niihin etäisyyttä. Eletty elämäkin antaa jo hyvän lisän siihen millä tavalla suhtautuu asioihin. Ja, uudet tehtävät ja asiat ovat täyttäneet arkeani. Tosin nyt osaan pitää varani ja teen sitä minkä koen itselleni tärkeäksi läheisten siitä kärsimättä. Vanha on siis jäänyt ja uusia asioita tullut tilalle.

Tuleva vuosi alkaa kurinpalautuksella. Kortisonipiikki antoi minulle muutaman viikon lepotauon kuntoilussa. Nyt se on loppu! Olen iloinen, kun meilläkin vihdoin on selkeästi perinteinen talvikeli ja saa hiihtää. Nyt taas hiihdän niin paljon kuin se on mahdollista. Erittäin hienoa on myös se, että netistä voin seurata latutilannetta, niiden kuntoa ja kuinka paljon kilometrejä on milloinkin käytettävissä. Kaikkeen tähän on mahdollisuus, kun saan olla terveenä!

Terveyttä ja hyvää mieltä toivon Sinullekin!

 

Lumitöissä

Maanantai 28.12.2009 klo 15.23 - Heljä Järvinen

 

Liikuntaharrastukseni on ollut "jäissä" parisen viikkoa, sillä akillesjännevaivan vuoksi nilkkaani laitettiin jo toisen kerran kortisonipiikki. Ensimmäisen pistoksen jälkeen olin ilmeisesti hiukan omapäinen ja seuraukset eivät olleetkaan parhaat mahdolliset. Nilkkani kipeytyi hiihtämisistä ja muista liikuntasuorituksista siihen malliin, että uusintapistos oli paikallaan. Nyt uskoin lääkäriä ja en ole liikkunut lainkaan. Nilkka tuntuu olevan mainiossa kunnossa ja tänään aloitin kevyellä harjoittelulla ja ryhdyin lumitöihin. Innostuin sitten hiukan leikkimäänkin.  

Siitä asiasta innostuneena päätin, että lasken koiran tarhasta jaloittelemaan.

 

 

 

 

 

 

Mutta se olikin virhe, sillä koira karkasi! Ei auttanut viheltely sen paremmin kuin herkkujen lupaaminen sen saamiseksi takaisin, vaan piti lähteä autolla perään. Monesta suunnasta sitä olisi voinut hakeakin ja arpapelillä löysin oikean reitin ja nolon koiran kyytiini. Nyt sen tiedän, että meidän koiraa ei kannata laskea vapaaksi tarhasta silloin kun sillä on massu täynnä herkkuruokaa. Nälkäisenä sen saa tottelemaan mainiosti! :)

Koira on tarhassa ja lumityöt tehty. Nyt kun alkaa hämärtämään on hyvä sytytellä kynttilöitä ja nauttia joulusta.

Joulun valo

Sunnuntai 27.12.2009 klo 1.17 - Heljä Järvinen

Joulunaika on sujunut oikein mukavasti ja rauhallisessa tunnelmassa, leväten. Herkkuja nauttien ja Hovimäkeä katsellen. Aloitin viime jouluna tuon ihastuttavan sarjan katsomisen ja nyt sain viimeiset osat siihen. Harmillista, kun se loppuu. Mitä ensi jouluna katson? Ehkä jatkan sitten romanttisella linjalla.

Lapsuudenkodissa olin perinteisellä tapaninpäivälounaalla ja sainpa pienen sekä suloisen Aapo-pojan syliini. Kyllä nuo pikkuiset ovat niin ihania! Aapo on 4,5 kuukautta vanha jäntevä miehenalku! :)

 

Sisareni oli jälleen loihtinut lämpimän joulutunnelman. Koristeet ja erilaiset jouluasetelmat ovat joka vuosi suuren ihmetyksen ja ihastuksen kohteena. Niin oli tänäkin vuonna. Joka vuosi niitä katsoo myös eri silmin.

 

 

 

 

 

 

Kummipojan kanssa pääsen kuvaan jouluna ja juhannuksena! Mukava näinkin!

 

 

 

 

 

 

Muhkea, noin 4 metriä korkea kuusi on vuosikymmenien saatossa sijoitettu aina samaan paikkaan. Siinä riittää myös tutkimista, sillä monet erilaiset koristeet tekevät siitä ihmeellisen kauniin ja kiehtovan. Lapsena oli tärkeää saada leikkiä kuusen ympärillä. Tilaa sen ympärillä riittää yllin kyllin vieläkin. Koristeet ovat vain kovin erilaisia, kuin ennen. Kauniita ja kiehtovia ne olivat lapsuudessakin ja mikä tärkeintä, ne olivat itse tehtyjä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pirtin pöytäkin on vakiinnuttanut paikkansa. Muun muassa talon nuorimman tyttären häitä juhlittiin tässä pirtissä ja hääkakkua leikattiin tämän pöydän ääressä. Hääkakkua leikatessa morsian ehti polkaisemaan rivakammin kengänkannan jykeviin lattialankkuihin :) Häitä tanssittiin pihamaalla sulhasen itse omin käsin rakentamalla tanssilavalla. Elävä tanssimusiikki kaikui kesäillassa komeasti ja tanssijalka sai kyytiä!

 

 

Lisäpöytää silti tarvitaan, vaikka pirtin vakiopöytä onkin lähes viisi metriä pitkä.

 

 

 

 

 

 

 

Joulun valo on ihmeellinen! Se on lempeä ja rauhoittava. Joulu päättyy loppiaiseen, mutta joskus joulun vietto on venynyt pidemmällekin ja kuusi on ollut vielä helmikuun lopulla. En olisi raaskinut luopua siitä, kun se niin kauniisti alkoi versoa. Päivät alkoivat vain olla niin valoisia, että se ei oikein enää näyttänyt miltään, joten luovuin siitä sitten. Jouluahan voisi viettää vaikka pääsiäiseen asti. Eräässä laulussakin lauletaan, että nythän on joulu taas ja nythän on joulu taas, se pääsiäiseen asti kestää!...miksipä ei? Taas toisessa laulussa toivotaan, että joulu olisi joka päivä. Tekstissä kehotetaan miettimään joulun sanomaa ja siinä sanotaan: Voit joulun elää joka päivä vaan ja parhaan vuotes tulet tuntemaan! Jos vain joulun lapsi saa sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on.

 

 

Jouluaatto

Torstai 24.12.2009 klo 13.47 - Heljä Järvinen

Joulurauha on julistettu Suomen Turusta ja se tuo viimeistään joulun tunnelman. Joulupuurokin on nautittu. Manteli ei tänä vuonna tullutkaan minulle...puuro sen sijaan oli herkullista!

 

Laitoin imelletyn perunalaatikon uuniin. Nyt alkaa tuntua siltä, että jouluruoka maistuu. Joulun ruoissa on niin herkullisia tuoksuja. Ensin kinkun, sitten porkkana-, peruna-, ja lanttulaatikoiden täyteläinen tuoksu.

 

 

 

 

 

 

 

Talvinen iltapäivä alkaa hämärtyä. Jouluaaton hartaushetki siunauskappelilla on kaunis tilaisuus. Ennen sitä sytytän kynttilän isän, äidin ja veljen haudalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minulla on sellainen tuntu, että joulupukki saattaa kolkutella oveen tänä iltana :)

Hyvää ja rauhaisaa joulua!

Keskiviikko 23.12.2009 klo 23.37 - Heljä Järvinen

Onpa ollut pitkä päivä! Kinkku on laitettu uuniin ja valmiutta kohotettu sen varalle, että kinkun nesteet valuvat yli laidan. Kerran on niin käynyt ja enää en riskiä ota. Toivotan kaikille lukijoille rauhaisaa joulunaikaa!

Tule joulu

Keskiviikko 23.12.2009 klo 7.57 - Heljä Järvinen

Taas kutsuvat kynttilät kirkkahat ja lämmin ja tuttava liesi, nyt hetkiset huolet jo heitä pois, sä uupunut matkamiesi. Nyt riemulla syömmesi sykähtää, povi tuntevi lämpöä suurta ja vaikka on maassa talvinen yö, niin tähdet ne taivasta uurtaa.

Nyt kulkija köyhäkin koditon hän huomisen huolet heittää ja riemu se hälläkin rinnassa on, mi mustat murheet peittää. Nyt ilo ja rakkaus luoksesi saa jo kotihin vieras ylhä, pyhävirsiä soittaa taivas ja maa, ja korpikin jäinen jylhä.

Olen nähnyt joulutonttuja

Tiistai 22.12.2009 klo 22.39 - Heljä Järvinen

Jouluvalmistelut ovat sujuneet rauhallisissa merkeissä, joululauluja kuunnellen. Tuoksuva, todella kaunis kuusi on tuotu sisälle sulamaan ja muutaman koristeenkin laitoin tunnelmaa tuomaan :) Huomenna laitamme loput....Tässä on tonttuja joita onnistuin saamaan kuvaan...olivat tyytyväisiä valmisteluihin ja tulivat siksi tervehtimään :) 

 

Ajatuksia

Tiistai 22.12.2009 klo 13.52 - Heljä Järvinen

Jouluaskareiden lomassa tulee monenlaisia ajatuksia mieleen. Muun muassa sellaisia, että onko oikeasti tarpeen tehdä aivan kaikki rästiin jääneet työt nyt juuri, viime hetkellä. Olen muutaman tunnin mietiskellyt tätä asiaa ja tullut siihen tulokseen, että ehkä ei tarvitse kaikkea tehdä nyt. Huomasin taas "haukanneeni liian suuren palan" purtavaksi. Luulen kuitenkin, että kukaan ei huomaa jos jätän katonrajasta pölyt huiskimatta...hyvä ruoka, lepo ja rauhallinen mieli, sekä kaunis musiikki ovat jouluni tärkeimmät asiat.