Hyvää Joulua!

Sunnuntai 25.12.2011 klo 9.38 - Heljä Järvinen

Kaunis Jouluaamun valo pitkän pimeän ja sateisen ajanjakson jälkeen.

Pyhäinpäivän aattoaamu

Maanantai 14.11.2011 klo 21.53 - Heljä Järvinen

Tannhäuser

Sunnuntai 2.10.2011 klo 22.51 - Heljä Järvinen

Tulevana keväänä saamme taas nautiskella kunnon taiteesta Tampereella, kun Richard Wagnerin ooppera Tannhäuser saa ensi-iltansa 1. maaliskuuta. Olen vakuuttunut, että ihminen joka elää ja tuntee, elää varmaan yhtä intohimoisesti kuunnellessaan ja katsoessaan kyseessä olevan oopperan.

Muutaman harjoituskerran jälkeen olen vakuuttunut siitä, että on ilo olla mukana, vaikkakin kilometrejä auton ratissa taittuu tulevan puolivuotiskauden aikana runsaasti. Vaikean alttostemman harjoittelu autoa ajaessa on hiukan riskialtista, sillä siinä saattaa kaasukin hirttää kiinni. 

Olen jäävi arvioimaan Wagnerin musiikkia, sillä minulla on ehkä liian intohimoinen suhde siihen ja sen jälkeen on vaikea tottua kuulemaan muita säveltäjiä. Wagner täyttää kaikki aistit niin tehokkaasti, että muulle musiikille ei ole sijaa. Selvisin parin vuoden takaisesta Lohengrinistakin, joten kyllä tämänkin jälkeen kesä tulee.

Hieno, uusi ja henkisesti sekä musiikillisesti rikas aika edessä. Kunpa pystyisin kaiken kokemani hyödyntämään ja iloitsemaan oppimastani.

Syksyn ensimmäinen pakkasaamu 2. lokakuuta.

Lokakuun 1.

Lauantai 1.10.2011 klo 10.12 - Heljä Järvinen

Ilmavalvontaa

Maanantai 8.8.2011 klo 9.24 - Heljä Järvinen

Hirmuteko

Sunnuntai 24.7.2011 klo 11.37 - Heljä Järvinen

Täällä Pohjolassakaan emme ole turvassa. Sen osoitti perjantain Oslon pommiräjähdys ja ampumatapaus, joka normaalille ihmismielelle on täysin käsittämätöntä.

Ensimmäinen blogikirjoitukseni oli syyskuun 28. vuonna 2008 "Arjen turvallisuudentunne järkkynyt", jossa kirjoitin silloin tapahtuneesta Kauhajoen koulusurmista. Perjantain tapahtumat ovat luonteeltaan samanlaiset siten, että omaiset ja kaikki tragediaan muuten jollain tavoin läheisesti kytköksissä olevat ihmiset ovat joutuneet äärimmäisen pelon ja stressin valtaan. Siitä toipuminen vie yksilökohtaisesti aikaa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Surutyö kestää kauan ja jodenkin kohdalla se ei pääty koskaan.

Yhteiskunnassamme varaudutaan nykyaikana hyvin monenlaisiin uhkiin, mutta miten tällaiseen kukaan voisi varautua? Ehkä merkittävin apu tällaisten kauheuksien ennalta ehkäisemiseksi saattaisi olla juuri se yhteisöllisyyteen opetteleminen ja toisesta välittäminen, aidosti. Näiden mainitsemieni tapahtumien päähenkilöt ovat ymmärtääkseni olleet juuri näitä yksinäisiä, "syrjään työnnettyjä" ja vähäteltyjä ihmisiä. Kyllä meidän jokaisen pitää katsoa peiliin ja miettiä, miten suhtaudumme lähimmäisiimme. Kaikki vain eivät ole niitä ulospäin suuntautuvia ja sulavasti esiintyviä seuraihmisiä. Jokaisella meillä tulisi oikeus tulla hyväksytyksi sellaisina kuin olemme.

Aikuisviihdettä

Sunnuntai 17.7.2011 klo 12.17 - Heljä Järvinen

Mieleni täytti ajatus pitkään siitä, että haluan kokea jotain huikaisevaa. Valmistelin itseäni henkisesti sekä ruumiillisesti tulevaan sillä tiesin, että helpolla en tule pääsemään ja kokemus tulee olemaan tunnetiloiltaan hyvinkin vaikuttava. Tilaisuuteen mennessä olivat jo paikat märkänä, koska vettä satoi kuin Esterin päivänä, eikä Olavinlinnaan johtavaa siltaa ole katettu.

Osasin odottaa hyvää esitystä, mutta odotukseni ylittyivät monessa suhteessa päästessäni kerrankin katsomaan Lohengrinia katsomon puolelta. Basso Jaakko Ryhänen oli parhaimmillaan ja mielestäni jopa vielä parempi kuin taannoisissa Tampereen Oopperan esityksissä. Sopraano Amber Wagner on todellinen Wagner-sopraano ja voin yhtyä Aamulehden musiikkikriitikon näkemykseen siitä, että hänen laulunsa on kuin hopeaa sataisi. Myös kuoro ja Fhilippe Auguinin johtama orkesteri tekivät vakuuttavaa työtä ja täydellistivät elämykseni. Oltuani itsekin erilaisissa oopperatuotannoissa mukana, voin sanoa, että nyt tehtiin loisteliasta työtä.

Täysi katsomo oli samaa mieltä ja esityksen päätteeksi annettiin harvinaisen pitkät aplodit Bravo!-huutoineen tarmokkaan jalkojentömistelyn kera.

Suosittelen!

Juhannus

Lauantai 25.6.2011 - Heljä Järvinen

Taas on Juhannus. Tänä vuonna hiukan erilainen, sataa ja on viileää, mutta oikein kiva on kääriytyä vilttiin ja kuunnella musiikkia. Tällainen on ihan mukavaa vastapainoa kaiken kiireen keskellä. Kesäöiden valoisuus on vain jäänyt näkemättä, sillä niin on ollut raskasta tummaa pilveä taivaalla. Tänään se mustuus muuttui iloiseksi asiaksi, sillä sateenkaari tuli rantaan ja näin sen molemmat päät! Aivan uskomattoman kaunis näky.

Kesä!

Perjantai 17.6.2011 klo 22.32 - Heljä Järvinen

Meille on saapunut kesä, ihana kesä. Nyt on syytä yrittää ottaa rauhallisesti ja nauttia joka hetkestä. Mitä se haittaa jos välillä sataa vettä, tai on muuten kylmää? Koko kesä ei kuitenkaan kauhean huono voi olla ja vanha sanontakin kertoo, että "sateen ropistessa kattoon on mukava kääriytyä vanhaan mattoon". Tämä sanonta juontaa varmaan niiltä vanhoilta hyviltä ajoilta, kun oli vielä mahdollisuus nukkua aitassa kesäisin ja pitkälle syksyyn, jopa talven tuloon asti.

Minullakin on siitä kokemusta ja paljon ihania muistoja. Kevätjuhlan jälkeen suunnistettiin aina metsään hakemaan lehtipuiden- ja katajanoksia joilla rapsittiin talven pölyt aitan seiniltä ja lattioista ja lopuksi mäntysuovalla ja harjalla kuuraten putsattiin valtaisat lattialankut. Kuivahtaneeseen aittaan haettiin isoihin maljakoihin kukkivia tuomenoksia tuomaan tunnelmaa ja puhtaat räsymatot laitettiin lattialle.

Monet, monet kesäillat ja -yöt menivät kynttilänvalossa lueskellen ja kesän "ääniä" kuunnellen. Loppukesällä lepakotkin pitivät kiitorataansa aitan katonrajassa. Muutamia ampiaispesiäkin on tullut siirreltyä pois paremmille "laitumille". Kyllä se aika on ollut hienoa ja hyvät muistot tulevat useasti mieleeni. Ihminen tarvitsee hyviä muistoja ja onneksi niitä ei kukaan voi ottaa pois.

Näin jälkeenpäin tulee hymähdeltyä ja jopa naurettuakin kaikille sattumuksille ja erilaisille tapahtumille. Muistan erään juhannuksen alusviikon, kun pesimme pirtin mattoja. Se matonpesureissu oli kokemus! Mattoja toki pestiin aina kesän alussa, kilometrimäärin, sillä niitä oli paljon suuressa maalaistalossa. Päivä oli mitä kirkkain ja kaunein, mutta lämpötila oli ehkä vain 10 astetta ja viiltävän kylmä pohjoistuuli korvensi ihoa. Jo silloin oli pakko saada kaikki auringonsäteet talteen ja rannassa mattoja pestiin kesäistä ilmaa uhmaten, bikinit päällä, joten kylmältähän se todella tuntui.

Matot kuitenkin saivat puhtaan ja raikkaan ilmeen ja mikä parhainta, ne oli ilo laittaa juhannuspirtin lattialle. Juhlatunnelmaa toivat myös valkoiset pöytäliinat kaappien ja pöytien päällä joita koristivat kynttilät sekä suomen suven kesäiset niittykukat. "Porstuan pielissä" oli tietenkin juhannuskoivut arvokkaina.

Aivan pian saamme taas juhlia kesämme kohokohtaa, Juhannusta. Mikä iloinen asia. Luulen, että vietän sitä uiden ja saunoen, tai lukien ja nukkuen. Ihan miten vaan, mikä nyt parhaimmalle tuntuu.

Kevään tuloa

Tiistai 26.4.2011 klo 21.31 - Heljä Järvinen

Näin sitä huomaa itsekin virkistyvän, kun on aurinkoisia ja lämpimiä päiviä! 

Talven tuloa

Perjantai 15.10.2010 klo 17.25 - Heljä Järvinen

Kylläpä se aika kulkee sukkelaan! On ollut niin kiireistä, että en ole edes blogia ehtinyt päivittämään. Lueskelin aikaisemmin kirjoittamiani juttuja ja ilokseni huomasin, että Kustaa Vilkunan Ajantietokirja ei taida ihan humpuukia olla (vrt. Päivää Paavalista 24.1 tai Poutakesä tiedossa 25.1).

Meillä oli mitä parhain kesä ja syksykin on ollut aivan mainio. Yhden ainoan kerran olen lenkille lähtenyt sateessa ja kaatosateessa olen tullut takaisin, mutta kivaa on ollut! Akillesjännevammani on hoidettu ammattilaisten toimesta ohjeiden mukaan ja nyt voin iloita siitä, että voin lenkkeillä kivutta. LIKES-tutkimuskeskuksen ylilääkäri Harri Selänne ja fysioterapeutti Kalle Tiilikainen olivat tässä asiassa suurenmoisena apuna ja tukena. Siitä iso kiitos heille!

Kunnossa kaiken ikää, KKI-ohjelma (www.likes.fi) on tarkoitettu yli neljäkymmentävuotiaille, mutta olisi hyvä opetella jo ihan pienestä asti liikkumaan aktiivisesti. Vanhempien rooli tässä asiassa on mittaamattoman arvokas. Esimerkki, niin hyvässä kuin pahassakin on se joka meitä elämässä johtaa eteenpäin.

Oman nuoruuteni vietin maaseudulla ja eipä sitä ollut muita harrastuksia kuin talvella hiihto ja mäenlasku, sekä kesällä uinti ja yleisurheilu, minulla pääasiassa kuulantyöntö. Tästäpä on kuitenkin jäänyt sellainen liikkumisen palo, mutta elämän eri vaiheet vain ovat joskus vieneet toisaallekin, muiden harrastusten pariin. Tällä hetkellä voin olla todella iloinen, että noin kymmenen vuoden tauon jälkeen löysin taas sen innon ja haluan ehdottomasti pitää itsestäni hyvää huolta. Tällä hetkellä kesätauon jälkeen ”opettelen” taas hölkkäämään. Suunnitelmiini ei kuitenkaan kuulu maratonin juokseminen, ei edes puolikaskaan. Talven tuloa toki odotan ja toivonkin sen saapuvan aikanaan, että pääsen taas ladulle ”kirmaamaan”.

Hyvä peruskunto auttaa monissa asioissa. Nykypäivänä monet työtehtävät vaativat niin psyykkistä kuin fyysistäkin kuntoa. Mielikin pysyy terveempänä, kun ruumiillinen kunto on kohdillansa. Ihan pikkusairaudet, kuten kausiflunssatkin pysyvät poissa helpommin hyväkuntoisella. Myös yllättävien sairastapausten kuin tapaturmienkin paranemisprosessi on nopeampaa ”hyvässä terässä” olevalla, kuin keskinkertaisen- tai jopa huonon kunnon omaavalla henkilöllä. Oman kunnon vaaliminen ja terveydestä huolehtiminen on pitkällä tähtäimellä kaikkein arvokkain asia hyvän elämänlaadun saavuttamiseksi.

Kaunista ja ihanaa

Sunnuntai 11.7.2010 klo 12.13 - Heljä Järvinen

Kesä on kauneimmillaan. Aurinko lämmittää ja vielä on kuultavissa lintuemojen neuvoja poikasilleen, ennen kuin lähtevät paluumatkalle etelään.

Kesä on mielestäni edennyt aivan liian nopeasti. Olen silti iloinen, sillä nyt minulla on monien, monien vuosien jälkeen mahdollisuus nauttia tästä. Nyt sen teen!

Ikävä bronkiitti iski. Siitäkin on vuosia, kun edellisen kerran hengitystiesairaudesta olen kärsinyt. Nyt siis yritän olla hiljaa ja lääkitä itseäni. Vanha kansa sanoo, että ilman lääkettä tauti paranoo kahdessa viikossa ja lääkkeillä neljäntoista vuorokauden kuluessa. Jää nähtäväksi miten pitkään kestää, ennen kuin tauti on poissa.

Keskikesän juhla

Sunnuntai 27.6.2010 klo 17.05 - Heljä Järvinen

Keskikesän juhla, Juhannus, on nyt jälleen vietetty. Viime vuoden Juhannuksena, jonka muistan kuin eilisen päivän, olin professori Olli Polon unitutkimusprojektissa Tampereella. Oli oikein mielenkiintoista nukkua monenlaisten piuhojen ahdistamana. Loppuraportti tutkimuksesta tuli joulukuulla ja se kertoi, että nukun oikein hyvin!

Mennyt Juhannus oli kuitenkin ehkä paljon rentouttavampi verrattuna edelliseen. Sain nukkua omassa sängyssä ja käydä kuutamouinnilla. Lisäksi heti herättyäni sain pujahtaa järveen karistamaan unen viimeiset rippeet pois.

Järvellä oli alan muitakin harrastajia, mutta niistä lähti jonkun verran kovempi ääni kuin allekirjoittaneesta!

Juhannuksen taiat jäivät minulta tekemättä. Uskon kuitenkin, että monet muut ovat suhtautuneet asiaan suurella pieteetillä.

Luopumisen tuskaa

Tiistai 23.3.2010 klo 6.42 - Heljä Järvinen

Kun kuulin, että Tampereen oopperassa tulee esitettäväksi Wagnerin ooppera, päätin, että hakeudun koelauluun. Toivoin, että tähtimerkit osuisivat kohdalle ja pääsen tekemään ihailemani mestarisäveltäjän teosta. Tähtimerkit olivat kohdallansa ja nyt katson mennyttä aikaa haikeudella, mutta todella kiitollisena.

Tampereen oopperan iso produktio, R. Wagnerin Lohengrin, on saatu päätökseen Tampere-talossa. On ollut valtava ilo olla mukana rakentamassa musiikillisesti suurta - ja myös näyttämöllisesti mahtavaa oopperaa. Tämä oli minulle laulajana suurin ja aikaa vievin haaste koskaan.

Kun lupaudun johonkin tehtävään tai työhön, haluan tehdä sen viimeistä piirtoa myöten hyvin. Tähän oopperaan ja sen tekemiseen syntyi sellainen ”rakkaussuhde” ja kuten ihmisten välisistä suhteista luopuminen, niin tästäkin on haikeaa luopua. Tästä haikeudesta toipuu aloittamalla uusia musiikillisia projekteja.

Kokonaisuutena katson hyvin nöyränä ja onnellisena mennyttä työntäyteistä ajan jaksoa. Laulajana olen oppinut musiikista paljon ja siitä miten monet asiat vaikuttavat tulkintaan ja hyvän lopputuloksen saavuttamiseen. Minun instrumenttina on oma ääni ja sitä tulee huoltaa tarkasti ja rakkaudella.

Tätä oopperaa tehdessä, koin joskus hiukan epätoivoisiakin hetkiä, sillä aika ei antanut yhtään armoa ja omia stemmoja piti harjoitella joskus hyvinkin omituisissa paikoissa. Sen lisäksi, että olimme jo syyskuulla aloittaneet yhteisharjoittelun, meillä oli käytännöllisesti katsoen joka päivä kuukauden ajan harjoitukset ennen ensi-iltaa. Muun musiikin opiskelun ja arkirutiinien ohessa se tuntui ajoittain hankalalle. Väsymys oli aina seurana kun työpäivälle tuli pituutta jopa 18 tuntia. Pidin kyllä hyvin tarkasti huolen siitä, että joka kerta kun vain oli mahdollista, otin lepotauon.

Osaan olla ehkä armollisempi itselleni nyt. Oma ääni ei yksinkertaisesti voi olla loistoterässä kaikenaikaa. Keho tulee olla kunnossa ja pitää levätä riittävästi, että äänen saa toimimaan hyvin. Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Henkilökohtaiset ongelmatilanteetkin tuntuvat ja kuuluvat äänessä.

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, luopuessaan myös saa. Olen tämän oopperaproduktion aikana luopunut monista asioista, mutta luopuessanikin olen saanut paljon!

Kuvat Robert Seger

Ensi-illan loistoa

Maanantai 15.3.2010 klo 15.42 - Heljä Järvinen

Oopperan ensi-ilta on siis takana ja tunnelma on hyvä, joskin uupunut olo vähän vaivaa! Alla olevan kukkakimpun keväinen väriloisto saa mielen iloiseksi ja virkeäksi. Edessäni olevasta ikkunasta katselen keväistä auringon täyttämää maisemaa ja kerään voimia viimeisiin esityksiin.

Vanhasta oppineena, haikea olo valtaa mielen vihon viimeisen näytöksen jälkeen. Siinä haikeudessa ei onneksi tarvitse kärvistellä kauaa, sillä oopperan ohella valmisteilla oleva konsertti on aivan pian ja keskittyminen siihen on taas oma projektinsa. Tässä kohtaa voin jo sanoa, että on ollut huikea kokemus saada tehdä tämä Wagnerin teos. Nyt kaikki muu musiikin teko saattaa tuntua helpolle. Luulen kuitenkin, että erehdyn! Aika näyttää.

Alla oleva ruusu kertoo, että Lohengrin-ooppera on hyvin moni-ilmeinen ja joka kerta kuulija ja katsoja saa kokea uuden elämyksen!

Kriitikoiden lausumaa

Perjantai 12.3.2010 klo 9.52 - Heljä Järvinen

Kova jätkä

Lauantai 6.3.2010 klo 20.15 - Heljä Järvinen

Richard Wagner on ollut kova jätkä! Kovakuntoinen nainen joutuu lujille vielä tänäkin päivänä hänen teosta valmistellessaan. Tämän oopperan työstäminen on kuin maraton, mutta meillä maaliin pääsy vie vielä monia päiviä. Ensi-iltaan ei ole kuin pari päivää ja viimeinen esitys on sitten parin viikon päästä.

Oopperaan valmistautuminen on sujunut hyvässä hengessä ja tunnelma on ollut mitä parhain. Kasper Holten on nuoresta iästään huolimatta kokenut ja tasokas ohjaaja ja mielestäni hän on nähnyt oivallisesti miten tuodaan esiin kaikkein oleellisin  tästä intohimoa tihkuvasta oopperasta. Solistikuntakin on loistavassa terässä, kuten myös Tampere Filharmonia, täydennettynä muista orkestereista tulleilla soittajilla. 

Melkoinen määrä väkeä tarvitaan, että näin iso ooppera saadaan esitettyä ja Tampere-talollekin tämä on siksikin suuri haaste. Wagnerin oopperoita ei ole Suomessa totuttu useastikaan näkemään ja kuulemaan luullakseni juuri teosten massiivisuuden tähden ja varsinkaan maakuntaoopperoissa. Nyt siihen kuitenkin on oiva tilaisuus myös erinomaisen ja kokoluokaltaan suuren oopperatalon vuoksi. Solistit toki ovat ammattilaisia, kuten Tampere Filharmonian soittajat. Myös suuri osa kuorolaisistakin on joko musiikin ammattilaisia, laulajia, laulunopettajia tai soittajia tai tämän alan opiskelijoita. Itse lukeudun vielä tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Koko oopperakaartia ei silti maakunnan alueelta kokoon ole saatu, vaan osa kuorolaisistakin kulkee jopa 200 kilometrin matkan, joka mielestäni osoittaa suurta sitoutumisen astetta. Tampereen Ooppera on merkittävin maakuntaoopperamme ja oopperoiden esityspaikkana Tampere-talo on loistava.

Nyt on pari lepopäivää ja maanantaina sitten ooppera pyörähtää käyntiin omaisten näytöksellä. Alkoi olla jo takki tyhjänä kun en ole tottunut tekemään ”yövuoroa”. Harjoitukset ovat kestäneet myöhäiseen iltaan asti ja useasti kotiin palattua omat stemmat pyörivät vielä päässä. Lepopäivät siten ovat enemmän kuin tarpeen, mutta pari kohtaa vielä omassa alttostemmassa tarvitsee tarkempaa hiomista..Wie faβt uns selig sϋβes Grauen… ja Welch holde Wunder..

Tavataan oopperassa!

www.tampereenooppera.fi

www.tampere-talo.fi

Heleää helmikuista Heljän päivää

Lauantai 20.2.2010 klo 13.20 - Heljä Järvinen

Onnitteluni kaikille päivänsankareille! Päivä on mitä kaunein, aurinko paistaa ja hanki kimmeltää. On todella vanhanaikainen helmikuinen päivä! Kova viima tekee ulkoiluilmasta lähes kokonaan mahdottoman. Tämän päivän tuuli saadaan laskea yhdeksi niistä ”karmutuulista”, joista lasketaan jäiden lähtö keväällä.

Karmutuuleksi sanotaan sellaista kevät-talven tuulta, joka lennättää puiden kaarnaa ja oksia sekä muuta puunroskaa. Kolme karmutuulta peräkkäin ja viimeisestä laskettuna yhdeksän viikkoa, pitäisi jäiden lähteä järvistä. Vielä 90- luvulla se piti melko hyvin paikkansa. Jäät, mikäli ne olivat järveen kunnolla tulleetkaan, lähtivät viime vuosisadan viimeisen vuosikymmenen loppupuolella eräänä vuonna vasta toukokuun lopulla.

Toivottavasti hyvät talvikelit jatkuvat edelleen. Kyselin kauppiaalta  tänään hiukan parempia suksia, mutta aika huonosti niitä enää on tarjolla. Ehkä hiihdän vanhoilla suksillani tämän talven ja investoin ensi talveksi paremmat välineet. Hiihtotulokseni uupuu vielä jonkin verran viime vuoden lukemasta, mutta jos tällaista talvea edelleen on, niin ei ole kaukana ennätyksen tulo. Tällä aikataululla, sekä näillä kyvyillä ja taidoilla saatan helposti onnistua tavoitteessani.

Kuninkaallista menoa

Tiistai 16.2.2010 klo 21.19 - Heljä Järvinen

Saksankieli ja Lohengrinin nuotit ovat päivittäisenä askartelun kohteena. Kapellimestari Jan Latham-Königin ohjaama musiikkiharjoitus kirkasti ajatukseni siitä, kuinka tärkeä osa hyvä artikulaatio musiikkiesityksestäkin on. Tässä erityisen voimakassävyisessä ja tunneskaalaltaan täyteläisessä oopperassa tämä asia tulee erityisesti ottaa huomioon, sillä jo orkesteripartituurikin on hyvin monikerroksinen ja täynnä erilaisia nyansseja. Kun solistit ja kuoro yhdessä orkesterin kanssa toteuttavat tämän nerokkaan säveltäjän teosta, on silloin tiedettävä mitä tekee ja miksi.

Apulaisohjaaja Dennis Azarov on ilmeikäs ja hyvin humoristinenkin nuori mies, joka on ohjannut näyttämöharjoituksia ja laittanut meidät lempeällä tavalla koville. Ensi viikolla, kun oopperan pääohjaaja Kasper Holten ottaa ohjakset käsiinsä toivon, että oppi olisi jo mennyt perille ja saisimme vain hioa ”timanttia kirkkaammaksi”.

Nyt on hyvä ammattimainen ote ja  tuntuu siltä, että joka harjoituksen jälkeen olemme paljon lähempänä tavoitettamme, vaikuttavaa ja mieleenpainuvaa sekä elämyksellistä esitystä. Tähän mennessä jo oopperakuoron johtaja Heikki Liimola, korrepetiittori Tiina ja kapellimestari Jari Hiekkapelto ovat tehneet suuren työn meidän kuorolaisten kanssa, jotka olemme normaalien päivätöidemme ohessa valmistelleet tätä oopperaa esityskuntoon.

14.2

Lauantai 13.2.2010 klo 17.06 - Heljä Järvinen

Synkkiä suomalaisia härkäviikkoja on nyt elähdytetty oikealla juhlaryhmällä. Ensin oli Runeberginpäivä ja nyt sunnuntaina samalla kertaa laskiaissunnuntai, että ystävänpäivä. Laskiaisesta alkaa (niille jotka viettävät) pääsiäiseen asti kestävä paastonaika.

Ystävänpäivästä on tullut sellainen markkinapäivä. Ei silti, onhan se ilahduttavaa, kun ystävät monin eri tavoin muistavat. Kaiken kiireen ja hälyn keskellä ystävät saattavat jäädä taka-alalle ja silloin ystävänpäivä on ”pelastus”, koska silloin voi muistaa ”koko vuoden edestä”.

On hyvin monenlaisia ystävyyssuhteita. Toiset kaipaavat ja tarvitsevat enemmän ystävyyttä ja käyttävät paljon aikaa yhdessäoloon ja yhteisiin harrastuksiin. Toisille taas riittää se, että silloin tällöin istutaan toistensa seurassa ja kysellään kuulumisia. Joskus ystävyys saattaa olla tauolla jopa vuosia ja jatkuu siitä mihin taannoin on jääty.

Kuten ihmissuhteissa muutenkin, myös ystävyyssuhteissa saattaa tulla eteen karikoita ja niistä luoviminen voi toisinaan viedä paljon aikaa. Mutta niiden karikoiden ennalta ehkäisyyn kannattaa käyttää aikaa. Ystävyyssuhde on parhaimmillaan ja aidoimmillaan molemminpuolisena ja vastavuoroisena. Säilyäkseen läpi vuosien, ystävyys tarvitsee kuitenkin huolenpitoa ja yhteyden säilyttämistä. Joskus suhteet katkeavat ja kuten yleensä, siihenkin tarvitaan kaksi osapuolta.

Tänä vuonna on mainio mahdollisuus viettää riemukasta ystävänpäivää, koska laskiaissunnuntai on samaisena päivänä. Otetaan ystävät mukaan pulkkamäkeen tai muuhun raikkaaseen talviseen ulkoiluun. Nautitaan upeasta talvikelistä, niin kauan kuin sitä riittää.