Kuninkaallista menoa

Tiistai 16.2.2010 klo 21.19 - Heljä Järvinen

Saksankieli ja Lohengrinin nuotit ovat päivittäisenä askartelun kohteena. Kapellimestari Jan Latham-Königin ohjaama musiikkiharjoitus kirkasti ajatukseni siitä, kuinka tärkeä osa hyvä artikulaatio musiikkiesityksestäkin on. Tässä erityisen voimakassävyisessä ja tunneskaalaltaan täyteläisessä oopperassa tämä asia tulee erityisesti ottaa huomioon, sillä jo orkesteripartituurikin on hyvin monikerroksinen ja täynnä erilaisia nyansseja. Kun solistit ja kuoro yhdessä orkesterin kanssa toteuttavat tämän nerokkaan säveltäjän teosta, on silloin tiedettävä mitä tekee ja miksi.

Apulaisohjaaja Dennis Azarov on ilmeikäs ja hyvin humoristinenkin nuori mies, joka on ohjannut näyttämöharjoituksia ja laittanut meidät lempeällä tavalla koville. Ensi viikolla, kun oopperan pääohjaaja Kasper Holten ottaa ohjakset käsiinsä toivon, että oppi olisi jo mennyt perille ja saisimme vain hioa ”timanttia kirkkaammaksi”.

Nyt on hyvä ammattimainen ote ja  tuntuu siltä, että joka harjoituksen jälkeen olemme paljon lähempänä tavoitettamme, vaikuttavaa ja mieleenpainuvaa sekä elämyksellistä esitystä. Tähän mennessä jo oopperakuoron johtaja Heikki Liimola, korrepetiittori Tiina ja kapellimestari Jari Hiekkapelto ovat tehneet suuren työn meidän kuorolaisten kanssa, jotka olemme normaalien päivätöidemme ohessa valmistelleet tätä oopperaa esityskuntoon.

Oopperan aatelia

Sunnuntai 10.1.2010 klo 11.38 - Heljä Järvinen

Richard Wagnerin Lohengrin on upea ooppera. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani (blogi 9/09) totesin, siihen teokseen kasvaa sisään harjoitusten myötä ja toki se vaatii myös itseopiskelua runsaasti, että olisi aina valmiimpi seuraavissa harjoituksissa.

Eilisessä harjoituksessa oli mukana myös henkilö, joka koulutti meitä lausumaan saksankieltä. Olen aina pitänyt saksankieltä kauniina ja sainkin siihen eilen vahvistuksen. Tämä ihastuttava kielenopettaja luki tekstin ensin meille hyvin tarkasti ja hitaasti. Siinä huomasin miten hienostunut kieli saksankieli ylipäätään on, aivan kuten meidän oma äidinkielemme. Omaan kieleemme vain on aikojen saatossa ”pesiytynyt” monenlaisia uusia sanoja ja vivahteita jotka eivät varmastikaan ole eduksi sille kielenkauneudelle miksi se alun perin on tarkoitettu. Toki pitää ottaa huomioon murteet jotka sinällään ovat mittaamaton aarre meidän omalle identiteetille.

Itse Lohengrin on moni-ilmeinen ooppera ja siinäkin hyvin paljon erilaisia nyansseja. Mielestäni kuoromme johtaja, Heikki Liimola sanoi eilen oikein erinomaisesti, että ei ole helppoa musiikkia tai helppoja nuotteja. Jokainen nuotti tulee laulaa kunnon intensiteetillä. Jos pahviin on kirjoitettu nuotti, niin se tarkoittaa sitä, että se lauletaan tai soitetaan säveltäjän tarkoittamalla tavalla, ei siis vähän niin kuin sinne päin. Tämäkin ooppera on juuri sitä, että on laulettava tai soitettava sitä mitä on kirjoitettu ja huomioitava tarkasti koko kokonaisuus.

Wagnerin ihailijoille on perustettu Suomessa seurakin. Heidän kotisivulla kerrotaan, että se on perustettu vuonna 1991 Tampereen Parsifal-esityksen innoittamana. He ovatkin hyvin aktiivisia ja matkustavat pitkiäkin matkoja nähdäkseen ja kuullakseen kiinnostavan esityksen. Toivottavasti he palaavat tyytyväisinä kotiin Tampereen esityksen jälkeen.

Harjoitusaikataulu tiivistyy ja tunnelma alkaa olla innostunut ja odottava. Seuraava ”jännityksen” paikka on, kun ensimmäisen kerran harjoittelemme kapellimestarin kanssa. On se toisaalta vähän hermostuttavaakin, kun koko ajan tulee lisää ”kalustoa” mukaan. Kun sitä kokonaisuutta hiotaan tiiviisti yhdessä ajallisesti pitkiäkin aikoja, niin joskus voi stressinsietokyky olla koetuksella. Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä, hyvin tehty esityö ja onnistunut, erinomainen lopputulos.