Lokoisaa loppiaista

Keskiviikko 6.1.2010 klo 12.58 - Heljä Järvinen

hiipuva_hiillos.jpg

Olin eilen laulamassa joululauluja lapsuudenkodissani. Loppiaisen joululaulutilaisuuskin on jo muotoutunut perinteeksi. Ystävät ja kylänväki kokoontuvat yhteen ja halutessaan jokainen voi toivoa itselle mieluista laulua ja sitten laulamme yhdessä. Myös uusia joululauluja opiskellaan ja sainkin kunnian opettaa kolme uutta laulua.

Suomalaisia vanhoja, iki-ihania joululauluja löytyy runsaasti ja olikin hiukan vaikeaa valita muutamaa siitä lukuisasta joukosta. Joitakin vuosia sitten kuulin ensimmäistä kertaa Esko Solasaaren säveltämän Paimenen joulurukouksen. Ajatukseni oli, että onpa kaunis, virrenomainen sävellys. Sitten sain laulun sanat luettavakseni ja kuunnellessani sitä, ihastuin juuri sävelen ja tekstin harmoniaan.

Toinen joululaulu on Juhani Pohjanmiehen säveltämä Joulu-ihme. Siinä on hyvin harras sävel joka tukee myös harrasta, taianomaista tekstiä. Tuon laulun tunnelma sopi ihastuttavasti juuri eilen lapsuudenkodissani laulettavaksi, sillä kynttilöin valaistu talo keskellä satumaista maisemaa on kuin laulusta. Melkein pystyi näkemään sen enkelinkin joka kuutamalla hiihti hiljaa.

Kolmas ja hyvin veikeä laulu on Oskar Merikannon Lasten joulu. Siihen tekstin on kirjoittanut Kyösti Larson. Merikannon sävellys on oikein eloisa ja tukee iloisuudellaan tekstiä. Onhan se iloinen asia, kun koulukin on loppunut ja aapiset jo loukkoon jää. Laulussa kerrotaan myös, kuinka ”pöppö” on jo muilla mailla. Tuo ”pöppö” aiheutti keskustelua, että mikähän se mahtaa olla. Tutkailin sitä netistä ja sielläkin oli samansuuntaisia kysymyksiä, mutta vastausta ei siihen heti löytynyt.

Minusta tämä uusien laulujen opiskelu on oikein mainio tapa tutustua niihin lukemattomiin suomalaisiin joululauluaarteisiin. On myös mielenkiintoista, että mikä asia joululaulussa saa sen elämään vuosikymmenestä toiseen ja, että se on joka vuosi kuin uusi laulu. Itse olen kokenut asian niin, että pitää olla aikaa keskittyä kuuntelemaan joululaulun tekstiä ja säveltä, jolloin voi sisäistää laulun paremmin. Onhan toki myös laulun tulkitsijalla merkittävä rooli siinä, minkälaisen aseman laulu saa esitettävien joululaulujen joukossa.

Enpä muista milloin edellisen kerran on näin kaunista ja lumista sekä aurinkoista maisemaa saanut ihastella joulunaikana. Muutamia vuosia sitten taisi aivan kahtena vuonna peräkkäin olla vihreä nurmikko näkyvissä, tosin aurinko paistoi silloinkin! Talvi on vihdoinkin ihan omalla paikallansa!

 

loppiaisaamun_kajo.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oskar Merikanto, Juhani Pohjanmies, Esko Solasaari, Paimenen joulurukous, Lasten joulu, Joulu-ihme, loppiainen, virrenomainen