Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

OmenankukatPirjo  1.8.2021 19:30

Satunnainen kuva

sulle laulan
ihanat_kesakuvat__14
aamuaurinko atlantilla 19.4.2011
ihanat_kesakuvat__31
ihanat_kesakuvat__9
kevainen ilta
nyt naurattaa
kirkon sisaankaynti

Hyvää uutta vuotta 2010!

Share |

Torstai 31.12.2009 klo 12:04 - Heljä Järvinen


Talvisen kirkas, oranssin värinen aurinko paistaa kimaltelevien puidenoksien lomasta suoraan huoneeseen. Vuosi on vaihtumassa jälleen. Eilinen on mennyt ja tulevasta emme tiedä. Siispä, pitää elää tässä hetkessä. Kunpa osaisikin tarttua vain tähän hetkeen, eikä tulisi haahuiltua menneissä tai pohdittua liikaa tulevaisuutta. Toki menneet asiat ovat opettaneet, kuten myös rikastuttaneetkin elämää. Varautuminen taas kuuluu luonteeseeni. Jo autokoulussakin opetetaan, että ennakoi tuleva tilanne. Sitä voi vallan hyvin soveltaa tavallisessa arjessa.

Vuoden vaihtuminen on ollut minulle aina sellainen päätepiste. Silloin kertaan menneen ja toivon oppineeni jotain ja katson luottavaisesti ja päättäväisesti tulevaan. Viimeiset kaksi vuotta on ollut sellaista tasaista luopumisen aikaa. Ensin luovuin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Keski-Suomen maanpuolustuspiirin paikallispäällikön tehtävästä. Sitten aivan ”normiaikataulussa” luovutin Naisten Valmiusliiton Keski-Suomen alueneuvottelukunnan puheenjohtajuuden seuraajalleni. TIKKA 2009 -harjoituksen johtajan tehtävä olikin vuoden kestävä, haastava projekti. Viimeisin mutta ei vähäisin, oli Luonetjärven Sotilaskotiyhdistyksen johtokunnan jäsenyys josta jään pois nyt vuoden vaihtuessa. Kaikki edellä mainitut olivat vaativia sekä opettavaisia tehtäviä. Kymmenen Keski-Suomessa eletyn vuoden aikana on tapahtunut paljon. Voimakkaimmin mieleen jäänyt asia on muutos. Koko ajan on joku asia ollut prosessissa. Nyt olisi ehkä syytä hiljentää tahtia ja pitää kiinni niistä hyvistä asioista joita on ja kehittää sitä mikä oikeasti tarvitsee kehittämistä. En usko lainkaan, että jatkuva muutosprosessi tuo meille kenellekään parempaa tulevaisuutta.

Oma haikeus on myös luopumisessa. Edellä mainitsemani tehtävät antoivat paljon, myös silloin kun ne ottivat paljon. Se on ihmeellistä, mutta totta! Olen puhunut myönteisen ajattelun merkityksestä asioiden onnistumisessa. Tosin en itsekään aina ole kyennyt henkistä tai fyysistä kapasiteettia vaativien tehtävien hoitoon sillä pieteetillä mitä olisi toivonut. Ehkä kuitenkin on niin, että lopulta itse itsellemme riman asetamme. Tavoitteiden asettaminen liian korkealle voi tuoda turhaa stressiä niin itselle kuin läheisille. Silti ajattelen aina, että kun asetan tavoitteeni korkeammalle, voin saavuttaakin himpun verran enemmän. Tosin sitä rimaa joutuu nostamaan kaiken aikaa lisää. Mutta huomionarvoinen seikka on se, että me opimme kaiken aikaa lisää.

Luopuminen on tuonut myös paljon hyviä asioita elämääni. Käytännöllisesti katsoen olen elänyt luopuessanikin hyvin rikasta elämää. Osaan katsoa asioita nyt eri näkövinkkelistä, kun olen saanut niihin etäisyyttä. Eletty elämäkin antaa jo hyvän lisän siihen millä tavalla suhtautuu asioihin. Ja, uudet tehtävät ja asiat ovat täyttäneet arkeani. Tosin nyt osaan pitää varani ja teen sitä minkä koen itselleni tärkeäksi läheisten siitä kärsimättä. Vanha on siis jäänyt ja uusia asioita tullut tilalle.

Tuleva vuosi alkaa kurinpalautuksella. Kortisonipiikki antoi minulle muutaman viikon lepotauon kuntoilussa. Nyt se on loppu! Olen iloinen, kun meilläkin vihdoin on selkeästi perinteinen talvikeli ja saa hiihtää. Nyt taas hiihdän niin paljon kuin se on mahdollista. Erittäin hienoa on myös se, että netistä voin seurata latutilannetta, niiden kuntoa ja kuinka paljon kilometrejä on milloinkin käytettävissä. Kaikkeen tähän on mahdollisuus, kun saan olla terveenä!

Terveyttä ja hyvää mieltä toivon Sinullekin!

 

jaakide2.jpg

Avainsanat: Talvi, vuosi vaihtuu, haikeus, luopuminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini