Aamurusko

Tiistai 10.1.2012 klo 19.01 - Heljä Järvinen

Perimätiedon mukaan aamurusko tuo huonon sään tullessaan. Tänään kuitenkin oli hyvä talvinen ilma. Hyvin vanhanaikainen, perinteinen tammikuinen talvipäivä.

Vuoden alku on ollut vauhdikas ja sama vauhti jatkuu. Huomaamatta olemme keväässä ja saamme herätä jälleen valoisiin aamuihin. Päivän pidentyminen antaa mahdollisuuden monenlaisiin askareihin, mitä sydäntalvella ei pysty tekemään valon vähaisyyden vuoksi.

Valon lisääntyminen antaa meille myös jälleen toivoa uudesta ja paremmasta ajasta. Niin käy joka kevät. Saamme ihastella auringon lämpöä, lumien sulamista, ojien virtaamista ja yksi toisensa jälkeen kauniimman lauluäänen omaavan muuttolinnun paluuta. Ensimmäinen leskenlehti on aina ihastuksen kohteena, kuten myös sinivuokot.

Ihmeellinen on luonnon monimuotoinen kauneus. Luonnossa on myös hyvin karua rumuutta. Kauneus ja rumuus kulkevat rinta rinnan sulautuen toisiinsa kevään edetessä. Tammikuisen aamuruskon karuus on yksinkertaisuudessaan hyvin kaunista. Niin nopeasti ohikiitävää kauneutta. Tulee uusia aamuruskoja ja kaikki erilaisia, kuin kaikki tulevat keväät, kesät ja syksyt ja talvetkin.

aamurusko_blogiin_10.1.2012_002.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aamurusko, Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, tammikuu, 2012

Kimmeltävät hanget

Keskiviikko 13.1.2010 klo 20.22 - Heljä Järvinen

Päivät kuluvat todella nopeaan. Elämme jo tammikuun puolivälissä ja vaikka hiukan huumorilla heitin aikaisemmassa kirjoituksessani, että pääsiäinen on tuota pikaa, niin oikeasti se onkin.

Aamuherätys on aina niin kuin armeijassa, kuudelta ja siitä lähtee päivä käyntiin. Joskus aamut alkavat hyvin ja taas toisinaan vielä paremmin. Tänä aamuna ei ollut hurraamista, sillä viime yö meni ”harakoille”. Valvoin lähes koko yön. Aamulla kuitenkin vedin hiihtokamppeet päälleni ja lähdin ladulle.

Jaksoin väsymyksestä huolimatta ihailla myös satumaisen kaunista maisemaa. Puut ovat ikään kuin tehneet holvikaaren ladun päälle ja se kaari kimmelsi miljoonin timantein. Sen taideteoksen näkee vain tullessaan takaisin samaa reittiä. Alun lähes kolmen kilometrin mittainen nousu on niin keskittymiskykyä vaativa, että siinä ei taiteellisella silmällä ehdi tutkailemaan maisemia ja taas takaisin tullessa suuremman osan matkasta joutuu laskemaan kieli keskellä suuta toivoen, että pysyy ladulla ja pystyssä. Hyvin tänään silti meni vaikka raskaalle meno tuntuikin. Viisitoista kilometriä on ihan mukava matka hiihtääkin. Kuten hiihtokaverini Sirkka sanoi, olo on kuin voittajalla, kun sen matkan saa päätökseen. Erkki voiteli loistavaan kuntoon sukseni. Oli huikeaa laskea ihan vapaasti mäkiä alas.

Hiihtoreissusta jäi adrenaliinia sopivasti vereen Lohengrinin alttostemman harjoittelua varten. Hiihtäessäkin se teos kypsyy ajatuksissa valmiimmaksi. Olen aikaisemminkin todennut kuinka tämä Wagnerin ooppera on todellinen suurteos josta joka harjoituskerralla tuntuu löytyvän jotain uutta. Siihen valmistautuminen näyttää tuottavan runsaasti työtä, mutta uskon lopputuloksen palkitsevan kaikki vaivamme. Tänäänkin harjoitellessa tuli monta uusintaottoa, kun ei oikein rytmi ja nuotit pysyneet kohdillansa. Niitä ottoja tulee takuuvarmasti ennen ensi-iltaa kuten harmaita hiuksiakin. Silti saan myös iloita siitä, että voin olla mukana tekemässä tätä oopperaa.

 

hanget_kimmeltavat.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tammikuu, pääsiäinen, alttostemma, uusintaotto

Suksi, suksi ei luista mihinkään

Lauantai 2.1.2010 klo 12.47 - Heljä Järvinen

Ei ole sukuvika jos suksi ei luista! :)

suksi_ei_luista_mihinkaan.jpg

Nyt taitaa olla minun suksille liian kirpakka keli. Sain tehdä hartiavoimin töitä, kuten edelliselläkin kerralla. Odottelen nyt pakkaskelien hiukan lauhtuvan. Näin ollen vuosi alkaa rauhallisesti kiihdyttäen. Ensi viikolla on jo lauhempaa tiedossa, ainakin parille päivälle. Toisaalta olisi kiva, kun olisi henkilökohtainen rasvari ja mielellään niin, että hän olisi aina paikalla kun hiihtofiilis iskee. Silloin ei tarvitsisi pakkaskeleistä piitata.

kultaa_ja_timantteja.jpg

 Tammikuun aurinkoinen metsä on täynnä kultaa ja timantteja.

talvimaisema1.jpg

  Vuodenajat vaihtuvat, maisema pysyy aina yhtä kauniina.

vastavaloon.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tammikuu, aurinko, kulta, timantti