Tannhäuser

Sunnuntai 2.10.2011 klo 22.51 - Heljä Järvinen

Tulevana keväänä saamme taas nautiskella kunnon taiteesta Tampereella, kun Richard Wagnerin ooppera Tannhäuser saa ensi-iltansa 1. maaliskuuta. Olen vakuuttunut, että ihminen joka elää ja tuntee, elää varmaan yhtä intohimoisesti kuunnellessaan ja katsoessaan kyseessä olevan oopperan.

Muutaman harjoituskerran jälkeen olen vakuuttunut siitä, että on ilo olla mukana, vaikkakin kilometrejä auton ratissa taittuu tulevan puolivuotiskauden aikana runsaasti. Vaikean alttostemman harjoittelu autoa ajaessa on hiukan riskialtista, sillä siinä saattaa kaasukin hirttää kiinni. 

Olen jäävi arvioimaan Wagnerin musiikkia, sillä minulla on ehkä liian intohimoinen suhde siihen ja sen jälkeen on vaikea tottua kuulemaan muita säveltäjiä. Wagner täyttää kaikki aistit niin tehokkaasti, että muulle musiikille ei ole sijaa. Selvisin parin vuoden takaisesta Lohengrinistakin, joten kyllä tämänkin jälkeen kesä tulee.

Hieno, uusi ja henkisesti sekä musiikillisesti rikas aika edessä. Kunpa pystyisin kaiken kokemani hyödyntämään ja iloitsemaan oppimastani.lokakuun_pakkasaamu_2011.jpg

Syksyn ensimmäinen pakkasaamu 2. lokakuuta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: R.Wagner, ooppera, Tampere-talo, Tampereen Ooppera

Aikuisviihdettä

Sunnuntai 17.7.2011 klo 12.17 - Heljä Järvinen

upea_maisema1.jpg

Mieleni täytti ajatus pitkään siitä, että haluan kokea jotain huikaisevaa. Valmistelin itseäni henkisesti sekä ruumiillisesti tulevaan sillä tiesin, että helpolla en tule pääsemään ja kokemus tulee olemaan tunnetiloiltaan hyvinkin vaikuttava. Tilaisuuteen mennessä olivat jo paikat märkänä, koska vettä satoi kuin Esterin päivänä, eikä Olavinlinnaan johtavaa siltaa ole katettu.

 

kaatosade1.jpgOsasin odottaa hyvää esitystä, mutta odotukseni ylittyivät monessa suhteessa päästessäni kerrankin katsomaan Lohengrinia katsomon puolelta. Basso Jaakko Ryhänen oli parhaimmillaan ja mielestäni jopa vielä parempi kuin taannoisissa Tampereen Oopperan esityksissä. Sopraano Amber Wagner on todellinen Wagner-sopraano ja voin yhtyä Aamulehden musiikkikriitikon näkemykseen siitä, että hänen laulunsa on kuin hopeaa sataisi. Myös kuoro ja Fhilippe Auguinin johtama orkesteri tekivät vakuuttavaa työtä ja täydellistivät elämykseni. Oltuani itsekin erilaisissa oopperatuotannoissa mukana, voin sanoa, että nyt tehtiin loisteliasta työtä.

Täysi katsomo oli samaa mieltä ja esityksen päätteeksi annettiin harvinaisen pitkät aplodit Bravo!-huutoineen tarmokkaan jalkojentömistelyn kera.

 

Suosittelen!

 

olavinlinna1.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Amber Wagner, Fhilippe Auguin, Jaakko Ryhänen, Olavinlinna, Esteri, Aamulehti, Bravo!, aplodit

Luopumisen tuskaa

Tiistai 23.3.2010 klo 6.42 - Heljä Järvinen

elsa_ja_orthrud.jpg

Kun kuulin, että Tampereen oopperassa tulee esitettäväksi Wagnerin ooppera, päätin, että hakeudun koelauluun. Toivoin, että tähtimerkit osuisivat kohdalle ja pääsen tekemään ihailemani mestarisäveltäjän teosta. Tähtimerkit olivat kohdallansa ja nyt katson mennyttä aikaa haikeudella, mutta todella kiitollisena.

Tampereen oopperan iso produktio, R. Wagnerin Lohengrin, on saatu päätökseen Tampere-talossa. On ollut valtava ilo olla mukana rakentamassa musiikillisesti suurta - ja myös näyttämöllisesti mahtavaa oopperaa. Tämä oli minulle laulajana suurin ja aikaa vievin haaste koskaan.

Kun lupaudun johonkin tehtävään tai työhön, haluan tehdä sen viimeistä piirtoa myöten hyvin. Tähän oopperaan ja sen tekemiseen syntyi sellainen ”rakkaussuhde” ja kuten ihmisten välisistä suhteista luopuminen, niin tästäkin on haikeaa luopua. Tästä haikeudesta toipuu aloittamalla uusia musiikillisia projekteja.

 

lohengrin1.jpgKokonaisuutena katson hyvin nöyränä ja onnellisena mennyttä työntäyteistä ajan jaksoa. Laulajana olen oppinut musiikista paljon ja siitä miten monet asiat vaikuttavat tulkintaan ja hyvän lopputuloksen saavuttamiseen. Minun instrumenttina on oma ääni ja sitä tulee huoltaa tarkasti ja rakkaudella.

 

 

Tätä oopperaa tehdessä, koin joskus hiukan epätoivoisiakin hetkiä, sillä aika ei antanut yhtään armoa ja omia stemmoja piti harjoitella joskus hyvinkin omituisissa paikoissa. Sen lisäksi, että olimme jo syyskuulla aloittaneet yhteisharjoittelun, meillä oli käytännöllisesti katsoen joka päivä kuukauden ajan harjoitukset ennen ensi-iltaa. Muun musiikin opiskelun ja arkirutiinien ohessa se tuntui ajoittain hankalalle. Väsymys oli aina seurana kun työpäivälle tuli pituutta jopa 18 tuntia. Pidin kyllä hyvin tarkasti huolen siitä, että joka kerta kun vain oli mahdollista, otin lepotauon.

 

Osaan olla ehkä armollisempi itselleni nyt. Oma ääni ei yksinkertaisesti voi olla loistoterässä kaikenaikaa. Keho tulee olla kunnossa ja pitää levätä riittävästi, että äänen saa toimimaan hyvin. Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Henkilökohtaiset ongelmatilanteetkin tuntuvat ja kuuluvat äänessä.

lohengrin.jpg

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, luopuessaan myös saa. Olen tämän oopperaproduktion aikana luopunut monista asioista, mutta luopuessanikin olen saanut paljon!

Kuvat Robert Seger

3 kommenttia . Avainsanat: Tampereen Ooppera, Tampere-talo, R. Wagner, Lohengrin, musiikin opiskelu, Robert Seger

Ensi-illan loistoa

Maanantai 15.3.2010 klo 15.42 - Heljä Järvinen

Oopperan ensi-ilta on siis takana ja tunnelma on hyvä, joskin uupunut olo vähän vaivaa! Alla olevan kukkakimpun keväinen väriloisto saa mielen iloiseksi ja virkeäksi. Edessäni olevasta ikkunasta katselen keväistä auringon täyttämää maisemaa ja kerään voimia viimeisiin esityksiin.

Vanhasta oppineena, haikea olo valtaa mielen vihon viimeisen näytöksen jälkeen. Siinä haikeudessa ei onneksi tarvitse kärvistellä kauaa, sillä oopperan ohella valmisteilla oleva konsertti on aivan pian ja keskittyminen siihen on taas oma projektinsa. Tässä kohtaa voin jo sanoa, että on ollut huikea kokemus saada tehdä tämä Wagnerin teos. Nyt kaikki muu musiikin teko saattaa tuntua helpolle. Luulen kuitenkin, että erehdyn! Aika näyttää.

 aurinkoista_kevtt.jpg

 

Alla oleva ruusu kertoo, että Lohengrin-ooppera on hyvin moni-ilmeinen ja joka kerta kuulija ja katsoja saa kokea uuden elämyksen!

 

ensi-illan_hehkua.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Wagner, ensi-ilta, väriloisto

Kova jätkä

Lauantai 6.3.2010 klo 20.15 - Heljä Järvinen

Richard Wagner on ollut kova jätkä! Kovakuntoinen nainen joutuu lujille vielä tänäkin päivänä hänen teosta valmistellessaan. Tämän oopperan työstäminen on kuin maraton, mutta meillä maaliin pääsy vie vielä monia päiviä. Ensi-iltaan ei ole kuin pari päivää ja viimeinen esitys on sitten parin viikon päästä.

Oopperaan valmistautuminen on sujunut hyvässä hengessä ja tunnelma on ollut mitä parhain. Kasper Holten on nuoresta iästään huolimatta kokenut ja tasokas ohjaaja ja mielestäni hän on nähnyt oivallisesti miten tuodaan esiin kaikkein oleellisin  tästä intohimoa tihkuvasta oopperasta. Solistikuntakin on loistavassa terässä, kuten myös Tampere Filharmonia, täydennettynä muista orkestereista tulleilla soittajilla. 

Melkoinen määrä väkeä tarvitaan, että näin iso ooppera saadaan esitettyä ja Tampere-talollekin tämä on siksikin suuri haaste. Wagnerin oopperoita ei ole Suomessa totuttu useastikaan näkemään ja kuulemaan luullakseni juuri teosten massiivisuuden tähden ja varsinkaan maakuntaoopperoissa. Nyt siihen kuitenkin on oiva tilaisuus myös erinomaisen ja kokoluokaltaan suuren oopperatalon vuoksi. Solistit toki ovat ammattilaisia, kuten Tampere Filharmonian soittajat. Myös suuri osa kuorolaisistakin on joko musiikin ammattilaisia, laulajia, laulunopettajia tai soittajia tai tämän alan opiskelijoita. Itse lukeudun vielä tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Koko oopperakaartia ei silti maakunnan alueelta kokoon ole saatu, vaan osa kuorolaisistakin kulkee jopa 200 kilometrin matkan, joka mielestäni osoittaa suurta sitoutumisen astetta. Tampereen Ooppera on merkittävin maakuntaoopperamme ja oopperoiden esityspaikkana Tampere-talo on loistava.

Nyt on pari lepopäivää ja maanantaina sitten ooppera pyörähtää käyntiin omaisten näytöksellä. Alkoi olla jo takki tyhjänä kun en ole tottunut tekemään ”yövuoroa”. Harjoitukset ovat kestäneet myöhäiseen iltaan asti ja useasti kotiin palattua omat stemmat pyörivät vielä päässä. Lepopäivät siten ovat enemmän kuin tarpeen, mutta pari kohtaa vielä omassa alttostemmassa tarvitsee tarkempaa hiomista..Wie faβt uns selig sϋβes Grauen… ja Welch holde Wunder..

Tavataan oopperassa!

www.tampereenooppera.fi

www.tampere-talo.fi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Richard Wagner, Lohengrin, Tampere-talo, Tampere Filharmonia, Lahti Sinfonia, Kymi Sinfonietta, Kasper Holten

Oopperan aatelia

Sunnuntai 10.1.2010 klo 11.38 - Heljä Järvinen

Richard Wagnerin Lohengrin on upea ooppera. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani (blogi 9/09) totesin, siihen teokseen kasvaa sisään harjoitusten myötä ja toki se vaatii myös itseopiskelua runsaasti, että olisi aina valmiimpi seuraavissa harjoituksissa.

Eilisessä harjoituksessa oli mukana myös henkilö, joka koulutti meitä lausumaan saksankieltä. Olen aina pitänyt saksankieltä kauniina ja sainkin siihen eilen vahvistuksen. Tämä ihastuttava kielenopettaja luki tekstin ensin meille hyvin tarkasti ja hitaasti. Siinä huomasin miten hienostunut kieli saksankieli ylipäätään on, aivan kuten meidän oma äidinkielemme. Omaan kieleemme vain on aikojen saatossa ”pesiytynyt” monenlaisia uusia sanoja ja vivahteita jotka eivät varmastikaan ole eduksi sille kielenkauneudelle miksi se alun perin on tarkoitettu. Toki pitää ottaa huomioon murteet jotka sinällään ovat mittaamaton aarre meidän omalle identiteetille.

Itse Lohengrin on moni-ilmeinen ooppera ja siinäkin hyvin paljon erilaisia nyansseja. Mielestäni kuoromme johtaja, Heikki Liimola sanoi eilen oikein erinomaisesti, että ei ole helppoa musiikkia tai helppoja nuotteja. Jokainen nuotti tulee laulaa kunnon intensiteetillä. Jos pahviin on kirjoitettu nuotti, niin se tarkoittaa sitä, että se lauletaan tai soitetaan säveltäjän tarkoittamalla tavalla, ei siis vähän niin kuin sinne päin. Tämäkin ooppera on juuri sitä, että on laulettava tai soitettava sitä mitä on kirjoitettu ja huomioitava tarkasti koko kokonaisuus.

Wagnerin ihailijoille on perustettu Suomessa seurakin. Heidän kotisivulla kerrotaan, että se on perustettu vuonna 1991 Tampereen Parsifal-esityksen innoittamana. He ovatkin hyvin aktiivisia ja matkustavat pitkiäkin matkoja nähdäkseen ja kuullakseen kiinnostavan esityksen. Toivottavasti he palaavat tyytyväisinä kotiin Tampereen esityksen jälkeen.

Harjoitusaikataulu tiivistyy ja tunnelma alkaa olla innostunut ja odottava. Seuraava ”jännityksen” paikka on, kun ensimmäisen kerran harjoittelemme kapellimestarin kanssa. On se toisaalta vähän hermostuttavaakin, kun koko ajan tulee lisää ”kalustoa” mukaan. Kun sitä kokonaisuutta hiotaan tiiviisti yhdessä ajallisesti pitkiäkin aikoja, niin joskus voi stressinsietokyky olla koetuksella. Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä, hyvin tehty esityö ja onnistunut, erinomainen lopputulos.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Heikki Liimola, nyanssi, intensiteetti, Parsifal, Suomen Wagner-seura, kapellimestari

Syksyn satoa

Maanantai 26.10.2009 klo 21.21 - Heljä Järvinen

Syyskausi on ollut vilkas. Richard Wagnerin ooppera Lohengrin alkaa käydä tutuksi samoin pentatoninen duuriasteikko. Pitkä taival on vielä edessä, mikäli halajaa säveltäjäksi. Tiedän sen, että minusta ei tule säveltäjää ja laulupedagogiikkakin vaatii omat ponnistelunsa. Monenlaisten asioiden yhteensovittaminen juohevasti vaatii kykyä soveltaa erilaisia asioita myös toisten ihmisten näkökulmasta katsoen. Vuosien aikana olen myös kehittynyt taitavasti priorisoimaan asioita.

hirvijahti_2009_hyva_tunnelma.jpg

Tämä päivä valkeni harmaana ja tihkusateisena. En osannut arvatakaan miten mukavaksi päivä lopulta kehittyi. Tein eilen illalla sellaisen pikapäätöksen, että lähden hirvijahtiin. Aamu varhaisella tavattuani tuttuja hirvimiehiä tunnelma tuntui mukavalle ja muistinkin muutaman vuoden takaisia hyviä hetkiä metsällä ja nuotion ääressä sekä niitä hauskoja tarinoita jotka joka kerta osataan kertoa niin kuin ne olisivat uusia. Taito sekin.

 hirvijahti_2009_1.jpg

Aikaisempina vuosina olen toimittanut ajomiehen tehtäviä ja myöhemmässä vaiheessa olen saanut olla passissakin. Molemmat ovat oikein hyviä tehtäviä. Ajomiehenä ei varmastikaan tarvitse palella ja passissa on aina tunnelma muuten korkealla. Ainakin minulla on ollut, sillä jahtivouti on aina antanut minulle todella hyviä paikkoja joissa varmasti on ollut liikettä. Vain kerran on tullut sellainen hirvi jonka sai ampua ja ammuinkin sen. Nooh, tuli kerran yksi otus melkein syliinkin, mutta…ja sitä tarinaa puitiin pitkään, kun joku rohkeni avata keskustelun aiheesta.

 

 

hirvijahti_2009_3.jpgTänään olin ilman asetta, mutta paikallani. Se oli uusi kokemus. Varsinkin siinä kohtaa kun kuulin, että risut paukkuvat edessä ja äänet lähenevät. Hetken hapuilin pyssyä ja taisin jo ottaa pari askelta taaksepäinkin, kun jahtivouti huusi, että nyt Heljä saa huutaa! Kuullessani hirvien lähestyvän tunsin kuinka verenpaineeni nousi ja pulssi löi kiivaammin. Desibelit kehiin ja hirvet kääntyivätkin onnekseni aivan oikeaan suuntaan ja päivän aluksi saimme vasan saaliiksi. On se hirvi sellainen otus.

 

Kaksi vasaa saimme onnistuneesti jahtiviikon aluksi. Nuotiotulilla paistettu makkara maistui monen vuoden jälkeen todella herkulliselle. Päivän kruunasi valmentajan kanssa tehty yhteinen pitkä reipas kävelylenkki.

hirvijahti_2009_pekka.jpg

hirvijahti_2009_remu.jpg

Syysloman jälkeinen viikko alkoi oikein hyvissä ”luonnollisissa” merkeissä. Tästä onkin mukava jatkaa nuottien kirjoittamista.

 

 

hirvijahti_2009_hyva_passipaikka.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: Hirvenmetsästys, Richard Wagner

Wagner

Sunnuntai 20.9.2009 klo 11.13 - Heljä Järvinen

Nyt ei todellakaan ole kysymys ajoittain jopa naurettavasta sarjakuvahahmosta. Blogini keskeinen henkilö on mestarisäveltäjä Richard Wagner. Olen aina rakastanut intohimoisesti ja palavasti hänen musiikkiaan jossa solistit, kuoro ja orkesteri eivät pääse helpolla. Wagnerin musiikki vaatii kuulijaltaankin herkkää korvaa, sekä hengen ja ruumiin kuntoa.

Tampereen Oopperassa esitetään ensi keväänä Wagnerin Lohengrin ja minulla on ilo saada olla tässä produktiossa mukana kuorolaisena. Solistit, kuoro ja orkesteri kasvavat harjoitusten myötä tähän oopperaan sisälle ja on ammattitaitoa saada tämä intohimo ja palo välittymään kuulijalle ja katsojalle.

Ensikertalaiselle Wagnerin oopperat ovat varmasti huikea kokemus. Olen saanut nuorisojoukon kiinnostumaan tästä oopperasta ja rohkaisen heitä kaikin tavoin säilyttämään tämän orastavan kiinnostuksensa. Taiteentekijänä olen aina ajatellut niin, että on voitto jos yksikin kuulija ja katsoja saa elämyksen. Koko maailmaa ei taiteenteossa voi kerralla valloittaa, jos koskaan.

Tämä on toinen Wagnerin ooppera jossa olen mukana. Ensimmäinen, Lentävä Hollantilainen esitettiin lyhennettynä versiona jossa roolihahmoni oli Mary, Sentan imettäjä. Tällä hetkellä jatkan keskeytyneitä klassisen laulun opintojani oopperaan valmistautumisen ohella.

Lohengrinin kolmannen näytöksen alkusoiton siivin lennän TIKKA 2009-harjoitukseen Tikkakoskelle missä viikon kuluttua Naisten Valmiusliiton valtakunnallinen harjoitus on jo loppusuoralla. Valmisteluissa on kaikki mahdollinen tehty ja voimme saada hyvän harjoituskokonaisuuden.

3 kommenttia . Avainsanat: Richard Wagner, Lohengrin, Tampereen Ooppera, Tampereen Oopperan kuoro

Talven selkä taittuu

Sunnuntai 8.2.2009 klo 19.46 - Heljä Järvinen

Niin melkein minunkin, sillä olen opetellut hiihtämään uudelleen. Hankin Intersportista ”idioottivarmat” sukset ja olenkin sujutellut lähes joka päivä, toisinaan jopa kaksikin kertaa päivässä viikon ajan. Hiihtämiseni on saanut melkein urakkahomman piirteet sillä päätin suksia hankkiessani, että hiihdän aina kun vain voin. Koskaan ei voi tietää milloin talvi loppuu. Sauvakävely, circuit tai spinning ovat sellaisia lajeja, että niitä ehdin harrastamaan muulloinkin. Toissaöisen lumisateen jälkeen hiihtolatu oli hiukan pehmeä ja kahden kierroksen sijasta hiihdinkin vain yhden. Koordinaatiokyky paranee kerta kerran jälkeen ja huimat alamäetkin tuntuvat jo hauskoille laskea. Mäkeä lasketellessa tulee mieleen Malmstenin laulama Jänöjussin mäenlasku. Ensimmäisillä kerroilla vähän hirvitti laskea ja toivoin että en loukkaisi itseäni, sillä liikunta on minulle sellainen lääke nykyään, että sitä en pois antaisi. Tänään sitten on satanut vettä koko päivän ja ollut plussakeli joten olenkin viettänyt rauhallista sunnuntaipäivää perheeni kanssa kynttilöitä poltellen ja hyvästä ruoasta nauttien. Mitä muuta näin kynttilänpäivänä voisi tehdäkään? Vielä löysin Joulupukin tuomaa herkkusuklaata. Hyvin oli säilynyt, tosin siitä oli pala poissa..olisiko ”kotihiiri” makean nälkäänsä ottanut?

Vuosi on alkanut muutenkin hyvin reippaasti. Naisten Valmiusliiton valtakunnallisen naisille suunnatun TIKKA 2009-harjoituksen suunnittelu on edennyt pitkin askelin, mutta silti on paljon vielä pohdittavaa ja soviteltavaa, että saamme onnistuneen harjoituksen aikaiseksi. Harjoituksen johtajana minulla on välillä ”perhosia vatsassa” ja luulen, että ennen h-hetkeä tilanne voi olla vielä hurjempi. Laulajana olen oppinut ”lamaannuttamaan” suurimman jännityksen mutta tiedän, että tämä harjoitus on niin kuin orkesteria johtaisi ja siksi orkesterin soittajienkin tulee lukea partituuri hyvin. Tämä on sellainen ”R. Wagnerin Valkyria”, jossa välilläkin ylletään fortissimoon. Onneksi aikaa on jäljellä vielä puolisen vuotta osaavan joukon tehdä asiat valmiiksi siten, että kursseille osallistuvat naiset voivat aikanaan tyytyväisinä palata kotiinsa onnistuneen harjoituksen jälkeen. Tuleva harjoitus on hyvin haastava, mutta samalla kaikkia eri tehtäviin sitoutuneita innostava. Olen ilolla saanut huomata järjestelyjen suunnittelun lähteneen hyvin käyntiin.

Kunnallisvaaleissa äänimääräni riitti arvokkaan luottamustehtävän hoitamiseen. Jatkan sivistyslautakunnan puheenjohtajana neljän vuoden tauon jälkeen. Vaikka edellinen kausi olikin melko raskas, niin nämä lautakunta-asiat eivät ole tulevaisuudessakaan helppoja päättää. Pienessäkin kunnassa on kuitenkin tärkeätä huolehtia siitä, että lapset ja nuoret saavat peruskoulustamme ja lukiostamme riittävät eväät jatko-opintoja varten.

On mukavaa, kun voi tehdä hyvin erilaisia asioita ja vielä itselle mielekkäitä. Tässä iässä ymmärtää jo paremmin monenlaisten asioiden merkityksen. Laulaminen on ollut minulle aina sellainen ”työ”, että vielä en ole siihen ”työlääntynyt”. Valmistelen parhaillaan osuuttani kevään konserttiin, jossa useampi solisti laulaa ikivihreitä iskelmiä. On hienoa, kun voi laulaa iskelmää, ooppera-aarioita tai hengellistä musiikkia. Pohjanmaalla asuessani tuli useasti laulettua kirkkomusiikkikonserteissa. Ne olivat hyvin suosittuja. Kuulijat tulivat hiljentymään ja nauttimaan rauhoittavasta musiikista. Samalla tavalla myös perinteisen iskelmän kuuleminen voi olla terapeuttinen kokemus. Tai ensimmäistä kertaa oopperamusiikkia kuunteleva voi intoutua oopperafaniksi. Suunnitelmissani onkin kaiken muun työn ohella valmistella kirkkokonsertti ja toivon, että se valmistuisi ensi keväälle.

4 kommenttia . Avainsanat: Intersport, TIKKA 2009-harjoitus, R. Wagner, suklaa