Kato, hoitaja - hoitajakato?

Keskiviikko 3.11.2021 - Heljä Järvinen

Jälleen on herätty keskustelemaan aktiivisesti hoitajapulasta. Muun muassa Aamulehti on useasti viime aikoina julkaissut hoitajien haastatteluja ja kertonut heidän näkemyksiään työstä, työoloista ja palkkauksesta. Suomen suurin sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö TEHY lehdessään (19.10.-21) Jan Holmbergin kirjoittamassa kolumnissa kertoo, että nuori hoitaja voi nostaa äkkiä kytkintä, jos työolot eivät ole kunnossa. Kytkintä voi nostaa myös vanhempikin hoitaja ja juuri samasta syystä ja lisäksi siitä syystä, että pitkä työura hoitajana ei millään mittapuulla ole oikeuttanut edes kohtuulliseen palkkaukseen tai että työoloja ei ole edes yritetty parantaa. Alasta luopumisen syynä näyttäisi olevan myös aiemmin tutkimuksissa esiin tullut kokeneempien hoitajien kykenemättömyys ohjata nuoria hoitajia ja vanhempien kollegojen joskus puuttuva ammatillinen käyttäytyminen.

Hoitajapula ei tule lähitulevaisuudessa helpottumaan. Tämänhetkisen hoitajapulan suurimpia syitä ovat epäinhimilliset työolot, työnantajan ja/tai esihenkilön puuttuva tuki ja työn vaativuuteen nähden aivan liian pieni palkka. Epäinhimilliseksi työolot tekevät osin se, että usein oman työvuoronsa lisäksi hoitaja joutuu jäämään töihin kollegan yllättävän sairauspoissaolon vuoksi. Hoitajamitoitus ei myöskään aina ole kohdallaan, vaan monisairaita ja vaikeasti hoidettavia potilaita saatetaan joutua hoitamaan ilman työparia, vaikka selkeästi pystytään osoittamaan kahden tai useamman hoitajan tarve potilasta hoidettaessa. Usein hyvin pitkiäkin jaksoja hoitajat saattavat työskennellä vajaamiehityksellä puutteellisissa ja toimimattomissa olosuhteissa. Se on epäinhimillistä sekä hoidettavalle että hoitajalle ja lisää riskiä vaaratilanteiden syntyyn, muun muassa lääkehoidossa tai hoitotoimenpiteissä.

Väestö ikääntyy nopealla tahdilla. Yhä enenevässä määrin on jo 80–100-vuotiaita, jotka tavalla tai toisella tarvitsevat tukea arjessa selviytyäkseen. Jokainen tietää, että ikääntyessä myös hoidettavien sairauksien osuus kasvaa. Blogissani liki kolme vuotta sitten sivusin tätä samaa aihetta ja viisi vuotta sitten otsikolla Toiminta ja kyky kirjoitin siitä, miten itse pystymme vaikuttamaan hyvinvointiimme ja ennalta ehkäisemään sairauksien syntyä. Yhdeksän vuotta sitten toin esiin, kuinka väkisin kuntiin ajettava sosiaali- ja terveystoimen yhteistyömalli ei tuo kaivattuja säästöjä ja näin taitaa todella olla.

Tämän menneen 10 vuoden aikana olen odottanut, ja moni varmaan jo ennen minua, että viisaat päättäjät toisivat esiin sen, kuinka säästöjä saadaan aikaiseksi ennaltaehkäisevillä toimilla, joihin kuuluvat ennen kaikkea valistustyö ja sen vaikutusten seuranta sekä ammattihenkilöiden oikea sijoittaminen työyhteisössä ja resurssien riittävyys ja niiden hyödyntäminen. Tärkeästä vastuullisesta työstä pitää saada kilpailukykyinen palkka. Työntekijät tarvitsevat myös ammattitaitoisen johdon ja alaistenkin pitää osata olla johdettavina.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen Sensuroimaton Päivärinta-ohjelmassa kertoo, kuinka häntä on maalitettu lähinnä koronarokotuksiin liittyen. Toki hän kamppailee muun muassa juuri edellä kirjoittamani aiheen parissa monen muun tahon kanssa ensi kevään työmarkkinaneuvotteluissa. Oikeusministeri Henriksson on väläytellyt jopa nelipäiväistä työviikkoa palkkauksen parantamisen lisäksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tehy, Millariikka Rytkönen, iäkäs, hoitajapula, Sensuroimaton Päivärinta, oikeusministeri Henriksson

Millaista hoivaa ja huolenpitoa

Keskiviikko 6.3.2019 - Heljä Järvinen

Joitakin viikkoja sitten kulovalkean tavoin mediassa ryöpsähtänyt uutisointi Attendon ja Esperin hoivakotien toiminnan puutteista on keskittynyt yksityisen sektorin mollaamiseen. Keskustelun ytimessä on ollut kaiken aikaa hoitajamitoitus, joka on suositus eikä lailla säädetty, joten palvelujen tuottajilla on ollut mahdollisuus säätää toimintaansa. Hoitajamitoituksen korjaaminen 0.5:stä 0.7:ään ei poista näitä julkisuudessa esiin tuotuja ongelmia yksityisellä eikä julkisella sektorilla. Syyt hoivabisneksen ongelmiin ovat moninaiset. Johtamisessa voi olla puutteita ja pienellä rahalla tuotetun palvelun tekijöiksi värvätyn henkilöstön puutteellinen koulutustaso sekä vähäinen tai kokonaan puuttuva perehdyttäminen ovat johtaneet huonoon laatuun.  Aiemmin on Euro ollut konsulttina. Nyt on Valvira, eikä kummassakaan tapauksessa tekijöiden osa näytä olevan kadehdittava. Peiliin katsomisen paikka on ihan jokaisella, niin työntekijällä, työn teettäjällä kuin maksajallakin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että iso osa asioista hoiva-alalla tehdään hyvin.

Kunnat itse ovat osaltaan syypäitä näihin tilanteisiin. Aiemmin kunnan omana toimintana hoidettua vanhustenhuoltoa ulkoistettaessa on siitä syntyvä säästö joillakin paikkakunnilla ollut päällimmäisenä mielessä. Voi olla, että eri paikkakunnilla nähdään vielä sopimusten purkautumisiakin. Niistä ei tule kuitenkaan palvelujen järjestämisvastuussa oleville kunnille pelkkää helpotusta. Uusista sopimuksista tulee varmasti nykyisiä kalliimpia, jos ne tehdään asiallisilla laatuvaatimuksilla. Toiminnan aloittaminen uudelleen kunnallisena ei ole halpaa sekään ja monesta kunnasta puuttuvat tilatkin hoivakodeille, kun kunta on myynyt pois entiset tilansa, tai nykyinen toiminta tapahtuu palveluntuottajien hankkimissa tiloissa.

Asia ei ole niin mustavalkea ja yksiselitteinen kuin on annettu ymmärtää. Myös julkisella sektorilla tapahtuu vastaavanlaisia asioita, kuin näissä ulkoistetun palvelun hoivakodeissa on kirjattu tapahtuneen. On ehkä osa kansallista kateustaipumustamme, että asiassa erityisesti on ärsyttänyt se, kun on näyttänyt siltä, että joku on päässyt tienaamaan touhulla suuriakin summia. Nuo muutamat esille joutuneet ovat olleet hoivapalveluyrittäjiä, joiden yrityksen ja jopa elämäntyön suuret yritykset ovat ostaneet joskus isollakin rahalla. Nyt on käynyt niin, että yritys ja sen sekä entisen yrittäjän maine on pilaantunut. Siinä ei varmaan pelkästään raha aina lohduta, kun nettikeskusteluissa ja kiihkeimmissä kirjoituksissa vaaditaan omaisuuden takavarikointiakin.

Keskusteluissa tuli esiin myös se, kuinka jo vuosien 2025-2030 aikana meillä on vielä runsaammin monisairaita ja iäkkäitä hoidettavana kuin nyt. Kun tilanne hoivakodeissa on nyt näinkin huono, kuten valvonta osoittaa, niin miten tulevaisuuden monisairaat kyetään hoitamaan? Minua ihmetyttää kovasti keskusteluissa esiin tuleva voivotteleva sävy, kun meitä sairaita ja vanhoja on entistä enemmän. En ole vielä kuullut yhdenkään asiantuntijan tuoneen esiin huoltansa siitä, miten tämä kansa saataisiin ymmärtämään, että jokainen on itse lähtökohtaisesti vastuussa sairauksiensa ennalta ehkäisyssä. Nyt olisi viimeistään tilaisuus kohdentaa resursseja terveyden edistämiseen ja sairauksien ennalta ehkäisyyn. Suosittelen lukemaan tutkittua tietoa kansansairauksiemme synnystä ja niiden hoitokustannuksista, sekä miten niitä sairauksia ennalta ehkäistään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoitajamitoitus, yksityinen sektori, julkinen sektori, vanhustenhuolto, terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy, kansansairaudet, hoitokustannus

Syksyn ruska

Keskiviikko 19.9.2018 - Heljä Järvinen

Kuuma ja kaunis, useamman kuukauden kestänyt, kesä on takanapäin. Katselen ikkunasta alkavan syksyn tuulta, sadetta ja keltaisten lehtien iloista tanssia. Mieleeni tulee lapsuudessani kuulemani, hyvin useasti Radion Lauantain toivotuissa levyissä toivottu ja soitettu Georg Otsin laulama laulu Syysunelmia. Hän tulkitsee tämän laulun hyvin vahvasti ja tunnelmallisesti. Kaunein kesäkin kuihtuu pois ja edessämme on pimenevä vuodenaika, joka päättyy valon juhlaan, jouluun.

Jokainen vuodenaika on sopiva aika huolehtia omasta terveydestään. Syksyllä ja talvella täytyy laittaa vain hiukan enemmän vaatetta päälle, että tarkenee. Voisiko sanoa niin, että oman terveyden vaaliminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän käyttää aikaa omasta kunnosta huolehtimiseen, sen paremmin jaksaa arjessa. Hyvä olo kertaantuu. Riittävä sekä monipuolinen ja suositusten mukainen ravitsemus, hikeä nostattava liikunta useamman kerran viikossa, laadukas uni ja lepo ovat edelleen avainasemassa hyvinvointiin ja kansansairauksiemme ennaltaehkäisyyn. Merkittävinä terveyden edistäjinä ovat myös hyvät ja toimivat perhe- ja ystävyyssuhteet.

Läpi elämänsä terveenä ollut saattaa kuitenkin yllättäen sairastua akuutisti vaikeaan sairauteen. Lääkäri tekee diagnoosit ja päättää sopivimmista hoidoista. Usein tarvitaan hoitajan apua tutkimusten ja hoitojen sekä jatkoseurannan järjestämiseksi. Hoitajan ja potilaan välinen hyvä vuorovaikutussuhde lisää ihmisen ymmärrystä sairaudestaan ja motivoi sairauden hallintaan. Ohjausosaaminen on hoitajien ydinosaamisaluetta. Potilas kohdataan kokonaisvaltaisesti ja ohjaaminen on aktiivista ja vuorovaikutuksellista. Ohjaustarve on aina yksilöllistä ja lähtee potilaan tarpeista. Ennen ohjaamisen aloittamista on aina ensin hyvä pohtia mikä on potilaan lähtökohta, hänen tarpeensa ja kykynsä omaksua sairauden tuomia haasteita. Nykyään ongelmana ei liene niinkään tiedon puute, vaan enemmänkin ongelmaksi muodostunee se, että mikä on oikeaa tietoa. Netti on pullollaan ”oikeaa tietoa” ja sairastunut ihminen käyttää aikaansa hyvin paljon saadakseen tukea omille ajatuksilleen ja hälventääkseen pelkojaan. Usein me ihmiset olemme ymmällämme ja tiedottomia uuden asian edessä ja silloin, kun emme itse pysty hallitsemaan tilannetta.

Hoitaja on avainasemassa juuri sairastuneen ihmisen elämässä. Silloin korostuu tutkitun tiedon merkitys ohjaamisen onnistumiseksi. Sairauden omaksuminen, siihen sopeutuminen ja sen hoitaminen onnistuu potilaalta paremmin, kun hän saa yhteneväisen ohjauksen, vaikka hoitaja välillä vaihtuisikin. Myös hoitaja on ihminen ja persoona. Jokainen tekee työtänsä omalla persoonalla ja tapoja on monia, useita oikeitakin. Näistä valitaan kullekin potilaalle sopivin menettely. Pelkän ulkoa annetun ohjauksen voimalla ei kuitenkaan terveys edisty, vaan potilaan omalle vastuulle jää saamiensa ohjeiden noudattaminen ja myös ohjeiden tarkennuksen pyytäminen, jos jotain jää epäselväksi. Me olemme potilaita varten ja tehtävämme on auttaa jokaista potilasta yksilöllisesti.

22553114_10210284191838278_8359799753291087431_o.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenaika, hoitaja, persoona, ihminen, kesä, tuuli, sade, Georg Ots, Syysunelmia

Joulu tulla jolkottaa

Torstai 8.12.2016 - Heljä Järvinen

53713bec-d3c8-4387-8a4e-7b54c634cfcd.jpeJoulu on jo ovella. Vuosi on vierähtänyt todella ripeästi. Paljon on sattunut ja tapahtunut ja suuri määrä erilaisia töitä tullut tehtyä. Sairaanhoitajaopintoni jatkuvat kiihtyvällä tahdilla. Usein tunnen avuttomuutta suuritöisten tehtävien parissa. Onneksi kotona on puhuva lääketieteen sanakirja, sillä hänestä on apua myös hoitotyön opinnoissa. Pakko on huumorilla yrittää keventää tätä elämää, sillä joskus äärimmäisyyksiin kohoava pedanttisuuteni rasittaa, lähinnä itseäni.

Kirjoittaessani tätä toisena adventtisunnuntaina katselen ikkunasta avautuvaa kaunista maalaismaisemaa. Vielä hentoinen lumikerros on peittänyt vihreän nurmen alleen ja lainehtiva järvi on saanut jääkannen. Miljoonat timantit hehkuvat puiden oksilla kilpaa auringonvalon kanssa. Yksinäinen pupujussi loikkii korvat pystyssä nauttien kauriille laitetusta ruoasta. Kauriita vain ei ole näkynyt pitkään aikaan. Uskon, että iso tupsukorva tyytyväisenä kehrää puunoksalla loikoillen massu pinkeänä turpakarvojaan sukien kauriinfileeaterian jälkeen. Kuntaamme tuli muistaakseni 3 ilveksen kaatolupaa. Tästä tulikin mieleeni, miten tärkeää riistanhoito on. Minusta on hienoa, kun monet paikalliset riistamiehet hoitavat rakkaudella metsän eläviä. Asioilla on aina kaksi puolta ja niin tässäkin. Riistaa hoidetaan, mutta riistakantaa pitää myös säädellä ja sehän tehdään sitten haulikolla, kiväärillä tai loukuilla ja muilla pyydyksillä.

Nyt näyttää lupaavasti siltä, että saamme valkean joulun. Rapsakka pakkanen lupailee pilkkimiehillekin pääsyä harrastuksensa pariin. Toivon lumen säilyvän, sillä se tuo valoa pimeimpään vuodenaikaan ja peittää armeliaasti kaikki pihoille jääneet risu- ja muut kasat. Lapsetkin pääsevät talvisiin liikuntaharrastuksiin. Toivottavasti aikuisetkin osaltaan.

Monessa kodissa on perinteenä ankara joulusiivous. Talvikauden suurin ja vielä monipäiväinen juhla on mukavinta aloittaa, jos koti on kaikin tavoin kunnossa. Kodin ulkopuolella töissä käyvien tai opiskelevien on syytä tarvittaessa hieman säästää itseään. Kyllä se joulu tulee pölyisempäänkin kotiin. Hieman voi sähkövaloja hämärtää ja viritellä kynttilöitä sekä tuottaa joululeipomusten ja laatikoiden tuoksuja, niin täydestä menee. Loppujen lopuksi tärkeintä varmaan on rauhallinen yhdessäolo perheen ja sukulaisten sekä ystävienkin kesken. Joulun perinteistä sanomaa unohtamatta.

Kolumni KS 8.12.2016

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, sairaanhoitajaopinnot, riistanhoito, ilves, talvi, vihreä nurmi, valkea joulu, pupujussi, joulusiivous, kynttilä, joulun perinteinen sanoma

Ennaltaehkäisy unohdettu kokonaan terveydenhoidossa

Perjantai 31.1.2014 klo 14.56 - Heljä Järvinen

Suomessa on painiskeltu terveydenhuollon tehokkaan järjestämistavan puolesta. Milloin on syytä haettu aikansa eläneestä tavasta työskennellä vanhentuneissa ja riittämättömissä tiloissa. Toisaalta taas on käytetty aikaa erilaisten ja yhteen sopimattomien ja toimimattomien potilastietojärjestelmien kanssa. Milloin mistäkin on ratkaisevaa syytä haettu pahentuneeseen ongelmaan, mutta onnistuneesti on kyetty välttelemään sitä tosiasiaa, että ennaltaehkäisevä terveydenhuolto on unohdettu kokonaan. On ryhdytty hoitamaan vain sairauksia. Potilasta hyppyytetään erikoissairaanhoidossa niin kauan kunnes oikea osaamisala löytyy ja sairautta voidaan alkaa hoitaa. Pirstaloitunut ja levällään oleva terveyden- ja sairaanhuolto tuhlaa niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin voimavaroja.

Lääketieteen erikoisosaamisalat ovat olleet muotiasia: mitä trendikkäämpi ja hienompi nimike on, sen parempi. Tästä muodikkuudesta ja hienoudesta on tullut nykyisen terveydenhuollon kompastuskivi. Aikoinaan, kun muun muassa terveydenhoitajat hoitivat koko perhekuntaa, oltiin selvillä perheiden hyvinvoinnista tai huonovointisuudesta. Samoin kunnanlääkärit olivat koko perheen omalääkäreitä ja perheenjäsenten asiat tulivat yksilöllisesti hoidettua. Lääkärit tiesivät silloin laaja-alaisesti lääketieteestä. Tänä päivänäkin toki löytyy huippuosaajia perusterveydenhuollossa ja niitä tarvitaan, että potilaat osattaisiin tarvittaessa ohjata oikean erikoissairaanhoidon piiriin.

Terveydenhuollon ammattilaiset väsytetään tähän uuden sosiaali- ja terveystoimen järjestämistavan suunnitelman sekavaan ja päämäärättömään äpästelyyn. Olemassa olevat resurssit tuhlataan suuriin teoreettisiin suunnitelmiin, jotka eivät kohtaa käytännön työn parissa työskenteleviä terveyden- ja sairaanhuollon henkilöitä ja hoidon kohteena olevia potilaita. Paperilla kaikki näyttää useasti hienolle ja käytännölliselle, mutta kun niitä yritetään soveltaa käytäntöön, hienous ja toimivuus ovat kaukana arjesta.

Ennaltaehkäisevällä terveydenhuollolla kykenisimme hidastamaan ja jopa vähentämään sairaanhoidon kustannuksia. Peräänkuulutan yksilön vastuuta omasta itsestään. Me itse omilla toimillamme useasti edesautamme sairauksien syntymistä. Tästä oivana esimerkkinä on tyypin 2 diabetes. On diagnosoitu liki 300 000 ihmisen sairastavan tätä ja lähes saman verran on ihmisiä, jotka tietämättään sairastavat kyseistä tautia. Tyypin 2 diabetes, kuten aika monet muutkin sairaudet kyettäisiin pitämään kurissa liikunnalla, terveellisellä ruokavaliolla, päihteettömyydellä ja riittävällä levolla.

Ihmisellä itsellään on suuri vastuu huolehtia terveydestään ja annetuista hoito-ohjeista kulloisenkin sairauden kohdalla. Nythän sairaanhoidossa vastuu näyttäisi olevan pelkästään terveyden- ja sairaanhoidosta vastaavilla henkilöillä.

Lääkärin vastaanotollekin varmaan pääsisi helpommin, mikäli vihdoin pyrittäisiin pysäyttämään tai edes hidastamaan tätä syöksykierrettä ja panostettaisiin ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon lisäämällä sinne resursseja, rahaa ja henkilökuntaa.

Milloin ymmärrämme, että ennaltaehkäisy ja varautuminen ovat ne tärkeimmät toiminnot meidän ihmisten ja yhteiskuntamme toimintojen turvaamiseksi? Millaisia katastrofeja me vielä tarvitsemme ymmärtääksemme vastuumme ja velvoitteemme?

 

Heljä Järvinen
(Ksml 29.1.2014, mielipide)
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SOTE-uudistus, ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, terveydenhoitaja, lääkäri, tyypin 2 diabetes, diagnoosi