Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

OmenankukatPirjo  1.8.2021 19:30

Satunnainen kuva

upea maisema
punatulkku
lokakuu 23. 2010
ihanat_kesakuvat__12
ihanat_kesakuvat__43
kirkon sisaankaynti
taysikuu atlantilla!
katsomo

Ohi On 360!

Keskiviikko 30.9.2009 klo 9:00 - Heljä Järvinen

 

tikka-esittely.jpg

Tasan vuosi sitten ammuimme lähtölaukauksen Naisten Valmiusliiton Keski-Suomen alueneuvottelukunnan järjestämään TIKKA 2009 -harjoituksen suunnitteluun. Aika tuntui eteenpäin ajateltuna pitkältä, mutta nyt tuntuu siltä kuten aina, että aika onkin ollut kovin lyhyt. Harjoituksen johtoryhmä suunnitteli ja valmisteli tätä harjoitusta suurella huolella kurssinjohtajien ja kouluttajien kanssa erilaisia vaihtoehtoja pohtien yhdessä Ilmasotakoulun ja Keski-Suomen maanpuolustuspiirin kanssa. Yhteistyö onkin ollut kaikin puolin antoisaa ja hedelmällistä, todellista rakentavaa vuorovaikutusta. Onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi pyrimme kaikissa toimissamme huomioimaan kurssilaisten tarpeet.

tikka_2009_maastotaidot-kurssi_kuva_pekka_tuunanen_mpk.jpg

Harjoituksemme sujuikin samassa hyvässä hengessä kuin valmistelu ja saavutimme sille asettamamme tavoitteet. Harjoitusviikonloppuna tunnit ja päivät riensivät uutta oppien ja vanhaa kerraten positiivisessa ja hyvässä hengessä. Huomasin, että kaikilla oli vastaanottavainen iloinen vire. Päivät olivat kiireisiä ja pitkiä, mutta ne osoittivat sen, että me naiset kykenemme joustamaan ja tekemään nopeasti ratkaisuja tilanteen niin vaatiessa. Näitä valmiuksia - joustamista, ongelmaratkaisukykyä ja luovuutta iloista mieltäkään unohtamatta - tarvitsemme arkielämän tuomissa moninaisissa haasteissa. Lisäksi jokainen meistä tarvitsee ajantasaista tietoa arjen turvallisuustaidoista sekä toiminnasta häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa.

tikka-liiton_edustajia.jpg

Minulla on hyvä tunne siitä, että maskottimme tikka-lintu lensi, tosin muutaman silmukan tehtyään, napakymppiin! Normaalissakin arjessa niitä silmukoita tulee tehtyä mutta tärkeintä on se, että meillä on kyky ja taito saada lento myös oikaistua. Saavutimme siis tärkeimmän - onnistuneen, hyvän harjoituksen. Tästä saan kiittää kaikkia TIKKA 2009 -harjoitukseen osallistujia, sillä ilman työhönsä sitoutuneita kurssinjohtajia, kouluttajia ja harjoituksen johtoa, emme olisi tavoitettamme saavuttaneet.

 

tikka_2009-1.jpgIlmasotakoululta saimme käyttöömme hienot valtaosin hiljattain saneeratut majoitus – ja koulutustilat sekä kaiken muunkin pyytämämme henkilö- ja materiaalituen. Minulle tuli tunne, että meistä haluttiin pitää huolta! Piditte meitä, kuin kukkaa kämmenellä!

 

 

Harjoituksen johtajana saan iloita siitä, että olen saanut jakaa tämän kaiken teidän kanssanne!

 

tikka-avajaismarssiin_valmistautuminen.jpg

TIKKA 2009- harjoituksen päätöstilaisuuteen valmistautuminen

kone.jpg

Draken

tikka_2009_-_perjantain_lehti.pdf

tikka_2009_-_lauantain_lehti.pdf

tikka_2009_-_sunnuntain_lehti.pdf

2 kommenttia . Avainsanat: TIKKA 2009 -harjoitus, Keski-Suomen alueneuvottelukunta, Ilmasotakoulu, Keski-suomen Maanpuolustuspiiri

Wagner

Sunnuntai 20.9.2009 klo 11:13 - Heljä Järvinen

Nyt ei todellakaan ole kysymys ajoittain jopa naurettavasta sarjakuvahahmosta. Blogini keskeinen henkilö on mestarisäveltäjä Richard Wagner. Olen aina rakastanut intohimoisesti ja palavasti hänen musiikkiaan jossa solistit, kuoro ja orkesteri eivät pääse helpolla. Wagnerin musiikki vaatii kuulijaltaankin herkkää korvaa, sekä hengen ja ruumiin kuntoa.

Tampereen Oopperassa esitetään ensi keväänä Wagnerin Lohengrin ja minulla on ilo saada olla tässä produktiossa mukana kuorolaisena. Solistit, kuoro ja orkesteri kasvavat harjoitusten myötä tähän oopperaan sisälle ja on ammattitaitoa saada tämä intohimo ja palo välittymään kuulijalle ja katsojalle.

Ensikertalaiselle Wagnerin oopperat ovat varmasti huikea kokemus. Olen saanut nuorisojoukon kiinnostumaan tästä oopperasta ja rohkaisen heitä kaikin tavoin säilyttämään tämän orastavan kiinnostuksensa. Taiteentekijänä olen aina ajatellut niin, että on voitto jos yksikin kuulija ja katsoja saa elämyksen. Koko maailmaa ei taiteenteossa voi kerralla valloittaa, jos koskaan.

Tämä on toinen Wagnerin ooppera jossa olen mukana. Ensimmäinen, Lentävä Hollantilainen esitettiin lyhennettynä versiona jossa roolihahmoni oli Mary, Sentan imettäjä. Tällä hetkellä jatkan keskeytyneitä klassisen laulun opintojani oopperaan valmistautumisen ohella.

Lohengrinin kolmannen näytöksen alkusoiton siivin lennän TIKKA 2009-harjoitukseen Tikkakoskelle missä viikon kuluttua Naisten Valmiusliiton valtakunnallinen harjoitus on jo loppusuoralla. Valmisteluissa on kaikki mahdollinen tehty ja voimme saada hyvän harjoituskokonaisuuden.

3 kommenttia . Avainsanat: Richard Wagner, Lohengrin, Tampereen Ooppera, Tampereen Oopperan kuoro

Asennevamma

Sunnuntai 13.9.2009 klo 20:50 - Heljä Järvinen

Nyt on taas aihetta juhlaan! Juhlaahan tämä elämä itse asiassa on koko ajan. On mukavaa, kun on sellainen asennevamma, että nauttii elämästä.

Tänään tuli kaksi vuotta täyteen siitä kun henkilökohtaisen valmentajani Tuijan kannustuksella ja opastuksella aloitin uuden liikunnallisen elämän. Voitte uskoa, että tuohon aikaan on mahtunut hyvin monenlaisia tuntemuksia, niin hengen kuin ruumiinkin osalta. "Asennevammani" avulla olen selvinnyt näihin päiviin asti ja olen siitä hyvin iloinen. Olen ollut intoa täynnä lähes joka kerta, kun lenkkivaatteet olen päälleni vetänyt. Intoa on himmentänyt ajoittain se, että en voi käsittää miten jatkuvasti voi olla kipeä kropastaan. Milloin jalkapöydän luut tuntuvat siltä, kuin niissä olisi murtumia, tai akillesjänne on katkeamaisillaan. Alun taistelutahtoa ei edes vienyt se, että sain välilevytyrän lannerankaan. Nyt, kun aikaa on kulunut näinkin paljon, olen toipumassa siitä vammasta. Selkä ei ole enää kipeä ja aamujäykkyyttäkään ei enää esiinny. Nyt ei ole muuta jäykkää kuin käytös! :)

Tein jo heti alkuun itselleni selväksi, että tämä kuntoilu on yksi projekti. Mutta se jatkuu koko elämän. Tavoitteena minulla oli saavuttaa erinomainen kunto kolmen vuoden sisällä liikunnan aloituksesta, sillä olinhan täysin rapakuntoinen. Saavutinkin tavoitteeni jo tänä keväänä. Jaa, että mitä nyt sitten tapahtuu? Hyvin paljon tapahtuu, sillä joka päivä tämä vaatii hiukan enemmän. Erinomainen kunto ei pysy, jos sitä ei aktiivisesti huolla kaiken aikaa. Olen hyvin iloinen siitä, että olen saanut olla siten terveenä, että olen pystynyt aktiivisesti harrastamaan monipuolista liikuntaa. Tavoitteenani on myös saada "sikspäkki". Eräs tuttavani, mies, sanoi, että onhan se jo Sinulla, esirippu pitää vain vetää pois edestä! Ihastuttava huomio!:) Olen siis aloittanut treenit senkin osalta jo aikoja sitten. Kyllä se sieltä tuloo näkyviin..

Monesti lenkillä ollessani kuuntelen luonnon ääniä. Joskus vain on niin, että pitää ottaa potkua musiikin rytmistä. Tällä hetkellä tehokkaimman poljennon saan aikaiseksi kuuntelemalla tangoja ja tietenkin Taipaleen Reiskaa. Siitä saa uskomatonta voimaa, kun sydän karrella saa kuunnella raastavasta rakkaudesta kertovaa tarinaa mielettömällä tunnelatauksella esitettynä ja se kiihkeä tempo takaa varman iskuvoiman askellukseen. Verta, hikeä ja kyyneleitä. Sitä tämä elämä kaikessa ihanuudessaan on!

Olen todella kiitollinen Tuijalle, että hän otti tämän haasteen vastaan! Hänen ammattitaidollaan ja hiljaisella kuuntelevalla kannustuksella olen nyt uusi ihminen, iloinen ja hyvinvoiva nainen!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Välilevytyrä, akillesjänne, iloinen, hyvinvoiva

Etsin kunnes löydän sen

Lauantai 5.9.2009 klo 11:30 - Heljä Järvinen

etsin_kunnes_loydan_sen.jpg

Eilisen kuuroittaisten rankkasateitten jälkeen ilta pimeni ja tähtikirkas taivas säkenöi. Täysikuu valaisi hopeisen sillan tyynelle järvelle.   Useasti en saa nukuttua täydenkuun aikoihin. Minun pitää ilmeisesti vahtia, että se täysikuu varmasti tulee. ;)

Tämä aamu valkeni upeassa auringonpaisteessa. Yön melko hyvin nukkuneena ja auringosta virkistyneenä puin lenkkivaatteet päälleni ja lähdin perinteiselle lenkille. Vastaani ajoi yksi jos toinenkin metsämies suuntanaan ampumarata. Siellä taisi olla seurojen väliset kilpailut. Haikeana pohdin kuinka muutama viime syksy on kohdallani mennyt niin, että en ole aikataulun niukkuuden tähden päässyt hirvimetsälle. Karu totuus on tälläkin hetkellä se, että minun tulisi suorittaa ampumakoe. Siihen taas tarvitaan myös metsästyskorttia avuksi. Kyllä, tutkinto on suoritettu mallikkaasti jo vuosia, vuosia sitten. Ja metsästyskorttikin on tullut Metsästäjälehden ohessa, mutta olen laittanut sen todella hyvään talteen, turvaan itseltänikin. Mutta, etsin kunnes löydän sen! :)

Tikkaa suurempi otus ei taida tänä syksynä mahtua kiikariini ja harvoin käytän avotähtäintäkään. Tämä syksy voi mennä niin, että jos hirvimetsälle joudan, olen "ajonaisena". Mielelläni sen teenkin, sillä metsässä on ilo liikkua. Passissa voi olla yksinäistä. Pitää olla hiljaa ja ei saa tuoksua hajuvedelle ja.. Tosin minulla ei ole kokemusta sellaisesta...siis yksinäisyydestä tai hiljaisuudesta tai muusta sellaisesta. Jahtipäällikkö on aina ollut hyvin antelias ja on osoittanut sellaisen passipaikan jossa on ollut vilkasta liikehdintää, mutta "väärää merkkiä". :) Kerran on passipaikalle osunut oikea otus ja sen kyllä muistan aina! Sen koostakin taidettiin oikein lyödä vetoa! Minä voitin! :) Ajomiehen- ja naisen osuus metsästyksen onnistumisessa on merkittävä, mutta seurakseni niille retkille ottaisin mielelläni jotain muuta, kuin hirvikärpäsiä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ampumakoe, metsästyskortti, Tikka