Hirvenhiihtoa

Sunnuntai 15.2.2009 klo 20.54 - Heljä Järvinen

Tämä talvi on ollut mitä mainioin verrattuna muutamaan edelliseen "talveen". Parisen viikkoa olen hiihtänyt aina, kun on ollut mahdollista. Hyvin on mennyt tähän asti. Yli sata kilometriä on takana ja toivottavasti kelit pysyvät edelleen hyvinä niin voin hiihtää vielä monta sataa kilometriä.

Olen jollain tavalla etääntynyt metsäneläimistä, sillä pariin syksyyn en ole joutanut hirvimetsälle. Sattui sitten eräällä hiihtoreissullani, että hirvi "puhisi" kuusikossa ja taas toisella kerralla oli tuoreet sorkanjäljet ladun yli. Lihaa on ollut siis liikkeellä muuallakin, kuin Vainion Ollin taidokkaasti vetämällä latu-uralla!

Tässä eräänä aamuna, päivän sarastaessa lähdin ladulle ja jo heti suksia kiinnittäessäni pohdin, että mitä teen jos hirvi seisoo ladulla? Mietin, miten parhaiten korottaisin valmiuttani. Pitäisikö minun jo alkumetreiltä laulaa kovaa ja korkealta, vai hirven seistessä ladulla huutaa: -latua p..ele? Muutaman kilometrin pohtiessani taikasanoja kohtaamalleni oletetulle hirvelle ja ihastellessani luontoa, se tapahtui! 

Kohtaaminen. Ensin kuului jäätyneen risun katkeamisesta johtuva paukahdus ja seuraavalla hetkellä oli näkökentässäni muutama neliömetri tummanruskeaa karvaa ja kolmannestusina harmaita ranteenpaksuista rankaa paksumpia koipia. Sainpa vauhtini kiihtymään, vaikka ylämäessä olinkin. Hirvi poistui löysästi hölkäten omaan suuntaansa. Tämä yksilö oli siis kasvissyöjä, kuten ilmeisesti niistä useimmat. Olin ajatellut hiihtää kaksi kierrosta, mutta tämän turvallisen (muistaakseni turpa oli lähes metrin mittainen) suurnisäkkään tapaaminen sai pulssini nousemaan sen verran, että yhdestäkin kierroksesta tuli riittävä harjoitusvaikutus. Palasin siis kotiin hyvin ansaitulle levolle ja odottamaan uusia seikkailuja.

 

talvikuva.bmp

2 kommenttia . Avainsanat: Hirvi, talvi, harjoitusvaikutus

Iloista Ystävänpäivää!

Lauantai 14.2.2009 klo 8.33 - Heljä Järvinen

Tänään taas ystävät saavat lukuisia tervehdyksiä, niin minäkin. Olen siis monen henkilön ystävä. Tuntuu hyvälle, kun ystävät muistavat! Aina ei ole niin, että ystävät muistaisivat hyvällä ja siksipä olisikin tärkeää, että vuoden jokaisena päivänä pyrkisimme olemaan aitoja, hyviä ystäviä ystävillemme. Nykyinen nettimaailma antaa meille mahdollisuuden lähettää kortteja ja tervehdyksiä sähköisessä muodossa kaikkina mahdollisina päivinä ja sama henkilö saattaa saada useampiakin kortteja samalta henkilöltä samana ystävänpäivänä. Vaikka ystävänpäivänvieton historia suomessa on vielä kovin nuori ja tietokone antaa mahdollisuuden monenlaisten asioiden tekoon, niin ystävänpäivätervehdyksen löytyminen postilaatikosta on häkellyttävän iloinen asia.

Monta kertaa pohdin niitä samoja asioita kuin me kaikki aina, että sitten kun on paremmin aikaa niin sitten teen sitä ja laitan tätä...Minun pitää kyllä todeta, että niin hämäläinen taidan kuitenkin olla luonteeltani, että ystävänpäivänkortteja postin kautta toimittaminen voi kyllä jokusen vuoden vielä minulta viedä.. Siksipä olen iloinen, että voin käyttää tätä kapistusta sillä aikaa, kun minulle tulee sitä aikaa enemmän =)) Yhtälailla netissä voi laittaa hyvin henkilökohtaisen ja sydämellisen tervehdyksen, vaikka vuoden jokaisena päivänä!

Lämpimät terveiset kaikille ystävilleni Keski-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Hämeessä, Uudellamaalla, Helsingissä, Itä-Suomessa, Kainuussa ja Lapissa!

 

psn

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ystävänpäivä,

Talven selkä taittuu

Sunnuntai 8.2.2009 klo 19.46 - Heljä Järvinen

Niin melkein minunkin, sillä olen opetellut hiihtämään uudelleen. Hankin Intersportista ”idioottivarmat” sukset ja olenkin sujutellut lähes joka päivä, toisinaan jopa kaksikin kertaa päivässä viikon ajan. Hiihtämiseni on saanut melkein urakkahomman piirteet sillä päätin suksia hankkiessani, että hiihdän aina kun vain voin. Koskaan ei voi tietää milloin talvi loppuu. Sauvakävely, circuit tai spinning ovat sellaisia lajeja, että niitä ehdin harrastamaan muulloinkin. Toissaöisen lumisateen jälkeen hiihtolatu oli hiukan pehmeä ja kahden kierroksen sijasta hiihdinkin vain yhden. Koordinaatiokyky paranee kerta kerran jälkeen ja huimat alamäetkin tuntuvat jo hauskoille laskea. Mäkeä lasketellessa tulee mieleen Malmstenin laulama Jänöjussin mäenlasku. Ensimmäisillä kerroilla vähän hirvitti laskea ja toivoin että en loukkaisi itseäni, sillä liikunta on minulle sellainen lääke nykyään, että sitä en pois antaisi. Tänään sitten on satanut vettä koko päivän ja ollut plussakeli joten olenkin viettänyt rauhallista sunnuntaipäivää perheeni kanssa kynttilöitä poltellen ja hyvästä ruoasta nauttien. Mitä muuta näin kynttilänpäivänä voisi tehdäkään? Vielä löysin Joulupukin tuomaa herkkusuklaata. Hyvin oli säilynyt, tosin siitä oli pala poissa..olisiko ”kotihiiri” makean nälkäänsä ottanut?

Vuosi on alkanut muutenkin hyvin reippaasti. Naisten Valmiusliiton valtakunnallisen naisille suunnatun TIKKA 2009-harjoituksen suunnittelu on edennyt pitkin askelin, mutta silti on paljon vielä pohdittavaa ja soviteltavaa, että saamme onnistuneen harjoituksen aikaiseksi. Harjoituksen johtajana minulla on välillä ”perhosia vatsassa” ja luulen, että ennen h-hetkeä tilanne voi olla vielä hurjempi. Laulajana olen oppinut ”lamaannuttamaan” suurimman jännityksen mutta tiedän, että tämä harjoitus on niin kuin orkesteria johtaisi ja siksi orkesterin soittajienkin tulee lukea partituuri hyvin. Tämä on sellainen ”R. Wagnerin Valkyria”, jossa välilläkin ylletään fortissimoon. Onneksi aikaa on jäljellä vielä puolisen vuotta osaavan joukon tehdä asiat valmiiksi siten, että kursseille osallistuvat naiset voivat aikanaan tyytyväisinä palata kotiinsa onnistuneen harjoituksen jälkeen. Tuleva harjoitus on hyvin haastava, mutta samalla kaikkia eri tehtäviin sitoutuneita innostava. Olen ilolla saanut huomata järjestelyjen suunnittelun lähteneen hyvin käyntiin.

Kunnallisvaaleissa äänimääräni riitti arvokkaan luottamustehtävän hoitamiseen. Jatkan sivistyslautakunnan puheenjohtajana neljän vuoden tauon jälkeen. Vaikka edellinen kausi olikin melko raskas, niin nämä lautakunta-asiat eivät ole tulevaisuudessakaan helppoja päättää. Pienessäkin kunnassa on kuitenkin tärkeätä huolehtia siitä, että lapset ja nuoret saavat peruskoulustamme ja lukiostamme riittävät eväät jatko-opintoja varten.

On mukavaa, kun voi tehdä hyvin erilaisia asioita ja vielä itselle mielekkäitä. Tässä iässä ymmärtää jo paremmin monenlaisten asioiden merkityksen. Laulaminen on ollut minulle aina sellainen ”työ”, että vielä en ole siihen ”työlääntynyt”. Valmistelen parhaillaan osuuttani kevään konserttiin, jossa useampi solisti laulaa ikivihreitä iskelmiä. On hienoa, kun voi laulaa iskelmää, ooppera-aarioita tai hengellistä musiikkia. Pohjanmaalla asuessani tuli useasti laulettua kirkkomusiikkikonserteissa. Ne olivat hyvin suosittuja. Kuulijat tulivat hiljentymään ja nauttimaan rauhoittavasta musiikista. Samalla tavalla myös perinteisen iskelmän kuuleminen voi olla terapeuttinen kokemus. Tai ensimmäistä kertaa oopperamusiikkia kuunteleva voi intoutua oopperafaniksi. Suunnitelmissani onkin kaiken muun työn ohella valmistella kirkkokonsertti ja toivon, että se valmistuisi ensi keväälle.

4 kommenttia . Avainsanat: Intersport, TIKKA 2009-harjoitus, R. Wagner, suklaa