Uusimmat kirjoitukset

Blogin arkisto

Uusimmat kommentit

OmenankukatPirjo  1.8.2021 19:30

Satunnainen kuva

ihanat_kesakuvat__1
ihanat_kesakuvat__18
ihana kevat
venajan savut
aallonmurtaja
poreamme
ihanat_kesakuvat__33
ihanat_kesakuvat__17

Hirvenhiihtoa

Share |

Sunnuntai 15.2.2009 klo 20:54 - Heljä Järvinen


Tämä talvi on ollut mitä mainioin verrattuna muutamaan edelliseen "talveen". Parisen viikkoa olen hiihtänyt aina, kun on ollut mahdollista. Hyvin on mennyt tähän asti. Yli sata kilometriä on takana ja toivottavasti kelit pysyvät edelleen hyvinä niin voin hiihtää vielä monta sataa kilometriä.

Olen jollain tavalla etääntynyt metsäneläimistä, sillä pariin syksyyn en ole joutanut hirvimetsälle. Sattui sitten eräällä hiihtoreissullani, että hirvi "puhisi" kuusikossa ja taas toisella kerralla oli tuoreet sorkanjäljet ladun yli. Lihaa on ollut siis liikkeellä muuallakin, kuin Vainion Ollin taidokkaasti vetämällä latu-uralla!

Tässä eräänä aamuna, päivän sarastaessa lähdin ladulle ja jo heti suksia kiinnittäessäni pohdin, että mitä teen jos hirvi seisoo ladulla? Mietin, miten parhaiten korottaisin valmiuttani. Pitäisikö minun jo alkumetreiltä laulaa kovaa ja korkealta, vai hirven seistessä ladulla huutaa: -latua p..ele? Muutaman kilometrin pohtiessani taikasanoja kohtaamalleni oletetulle hirvelle ja ihastellessani luontoa, se tapahtui! 

Kohtaaminen. Ensin kuului jäätyneen risun katkeamisesta johtuva paukahdus ja seuraavalla hetkellä oli näkökentässäni muutama neliömetri tummanruskeaa karvaa ja kolmannestusina harmaita ranteenpaksuista rankaa paksumpia koipia. Sainpa vauhtini kiihtymään, vaikka ylämäessä olinkin. Hirvi poistui löysästi hölkäten omaan suuntaansa. Tämä yksilö oli siis kasvissyöjä, kuten ilmeisesti niistä useimmat. Olin ajatellut hiihtää kaksi kierrosta, mutta tämän turvallisen (muistaakseni turpa oli lähes metrin mittainen) suurnisäkkään tapaaminen sai pulssini nousemaan sen verran, että yhdestäkin kierroksesta tuli riittävä harjoitusvaikutus. Palasin siis kotiin hyvin ansaitulle levolle ja odottamaan uusia seikkailuja.

 

talvikuva.bmp

Avainsanat: Hirvi, talvi, harjoitusvaikutus


Kommentit

21.2.2009 18:38  Pirjo Kunnari

Tuosta hirven kohtaamisesta tuli mieleeni kesäilta parin vuoden takaa.Iltahämärissä menimme matkaveneellämme PirjoRiillä kohti Laukaan satamaa jossa oli tarkoituksemme yöpyä.Vatian selän jälkeisessä kapeikossa ui hirvipariskunta.Hiljensimme veneemme vauhtia ja jäimme seuraamaan hirvien uintia.Lumpeita kukki veden pinnalla ja hirvipariskunta ui rauhallisin,levollisin liikkein kohti vastarantaa.Nousivat rannalle,ravistivat turkkiaan ja hävisivät metsikköön.Näky oli niin upea että se jäi lähtemättömästi mieleemme ja liki joka kerta kun saavumme veneellämme Vatian selän jälkeiseen kapeikkoon jompikumpi meistä aloittaa.......muistatko silloin........

23.2.2009 9:45  Heljä Järvinen

Kiitos Pirjo!

Melkein näen tuon tahtuman itse silmilläni ja tiedän, että se on ollut juhlavaa katsottavaa. Luonto on mitä parhain paikka ihmiselle rentoutua. Ei siis vain eläimille. Ihminen rentoutuu seuratessaan luonnossa tapahtuvia hyvinkin monimuotoisia tapahtumia. Juuri tuollaiset sykähdyttävät asiat muistuvat aina uudelleen ja uudelleen mieliimme, kun sattuu sopiva asiayhteys.

Toivon, että hiihtokelit jatkuvat ja hirvet hiihtelevät omia latujaan :)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini