Poliisin tuttu jo nuoruudesta

Keskiviikko 16.11.2022 - Heljä Järvinen

Nuoruudessani sain tutustua paikkakuntamme nimismieheen, Martti Porvaliin. Istuin koulukaverini pyörän tarakalla ja ajelimme kylämme keskustassa valoisaan aikaan päivästä, nopeusrajoituksia rikkomatta, kun nimismies kaahi paikalle ja torui meitä, että ”näin ei kuulkaas täällä ajeta”. Tarakalla istuminen oli silloin kiellettyä. Turvallista se ei ollut silloin, kuten ei nytkään. Meitä tapauksen kohdehenkilöinä olleita nuoria tyttöjä ei naurattanut lainkaan ja luvan saatuamme, pyörää taluttaen, alahuuli vapisten lähdimmekin paikalta pois. Poliisin tehtävänä on tänäkin päivänä saada rikkeen tekijät ruotuun. Jälkeen päin nuoruuden tapahtuma on saanut hymyn kasvoille. Vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan parissa myöhemmin sain tutustua Marttiin, joka sittemmin toimi myös syyttäjänviraston päällikkönä Äänekoskella ja Jyväskylässä. Tästä 70- luvun tapahtumasta olen hänen kanssaan keskustellutkin. Keskustelun jälkeen erosimme sovussa.

Hänen poikaansa Mikkoon olen myös tutustunut maanpuolustustoiminnassa. Mikko on jatkanut isänsä viitoittamaa tietä ja toimii tällä hetkellä Sisä-Suomen poliisilaitoksen operatiivisena lakimiehenä. Hän on myös palkittu tiedusteluhistorian tutkija. Mikko Porvali on kirjoittanut useita korkeatasoisia teoksia, muun muassa juuri ilmestyneen Syvärin takana. Tämä teos kertoo jatkosodan aikaisesta kaukopartio- ja tiedustelutoiminnasta. Meidän jokaisen historiaan liittyy paljon erilaisia asioita ja tapahtumia.

Työmatkoja ajaessani on hyvin aikaa kuunnella radiota. Mielelläni avaan aina Yle Radio 1 kanavan, sillä sieltä tulee runsaasti myös klassista musiikkia ja asiaohjelmia. Eräänä päivänä tuli Jake Nymanin valitsemia musiikkikappaleita Näistä levyistä en luovu-ohjelmassa. Jakella on valtava kevyen musiikin tietämys ja hän on yksi nuoruuteni idoleista. Tuossa mainitussa ohjelmassa hän sanoi erittäin hyvin sen, että jos muistisairas ihminen kadottaa kaiken nykyisyyden ja ei enää osaa kommunikoida, mutta kuulleessaan tutun laulun, alkaa selkeästi laulamaan mukana, niin silloin ei voi muuta todeta kuin, että musiikilla on valtava voima.

Kulttuurin vaikutus hyvinvointiimme ja elämäämme on suurempi, kuin arvaammekaan. Lukeminen kannattaa aina, sanoi aikanaan kirjailija ja kulttuuripersoona Jörn Donner. Kirjojen hankkiminen ja niiden lukeminen on kuitenkin vähentynyt vuosi vuodelta. Uusi tutkimuskin kertoo, että korona-aikana ihmisten ajateltiin käyttävän enemmän aikaa lukemiseen, mutta se väheni entisestään. Tärkeä huomio tutkimustuloksessa on kuitenkin se, että ihmiset alkoivat liikkumaan enemmän. Kirjallisuudella, mutta myös liikunnalla on valtava merkitys hyvinvointiimme. Joten suosittelen lämpimästi molempia asioita!

Hirmuteko

Sunnuntai 24.7.2011 klo 11.37 - Heljä Järvinen

Täällä Pohjolassakaan emme ole turvassa. Sen osoitti perjantain Oslon pommiräjähdys ja ampumatapaus, joka normaalille ihmismielelle on täysin käsittämätöntä.

Ensimmäinen blogikirjoitukseni oli syyskuun 28. vuonna 2008 "Arjen turvallisuudentunne järkkynyt", jossa kirjoitin silloin tapahtuneesta Kauhajoen koulusurmista. Perjantain tapahtumat ovat luonteeltaan samanlaiset siten, että omaiset ja kaikki tragediaan muuten jollain tavoin läheisesti kytköksissä olevat ihmiset ovat joutuneet äärimmäisen pelon ja stressin valtaan. Siitä toipuminen vie yksilökohtaisesti aikaa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Surutyö kestää kauan ja jodenkin kohdalla se ei pääty koskaan.

Yhteiskunnassamme varaudutaan nykyaikana hyvin monenlaisiin uhkiin, mutta miten tällaiseen kukaan voisi varautua? Ehkä merkittävin apu tällaisten kauheuksien ennalta ehkäisemiseksi saattaisi olla juuri se yhteisöllisyyteen opetteleminen ja toisesta välittäminen, aidosti. Näiden mainitsemieni tapahtumien päähenkilöt ovat ymmärtääkseni olleet juuri näitä yksinäisiä, "syrjään työnnettyjä" ja vähäteltyjä ihmisiä. Kyllä meidän jokaisen pitää katsoa peiliin ja miettiä, miten suhtaudumme lähimmäisiimme. Kaikki vain eivät ole niitä ulospäin suuntautuvia ja sulavasti esiintyviä seuraihmisiä. Jokaisella meillä tulisi oikeus tulla hyväksytyksi sellaisina kuin olemme.

 

 

Lokoisaa loppiaista

Keskiviikko 6.1.2010 klo 12.58 - Heljä Järvinen

Olin eilen laulamassa joululauluja lapsuudenkodissani. Loppiaisen joululaulutilaisuuskin on jo muotoutunut perinteeksi. Ystävät ja kylänväki kokoontuvat yhteen ja halutessaan jokainen voi toivoa itselle mieluista laulua ja sitten laulamme yhdessä. Myös uusia joululauluja opiskellaan ja sainkin kunnian opettaa kolme uutta laulua.

Suomalaisia vanhoja, iki-ihania joululauluja löytyy runsaasti ja olikin hiukan vaikeaa valita muutamaa siitä lukuisasta joukosta. Joitakin vuosia sitten kuulin ensimmäistä kertaa Esko Solasaaren säveltämän Paimenen joulurukouksen. Ajatukseni oli, että onpa kaunis, virrenomainen sävellys. Sitten sain laulun sanat luettavakseni ja kuunnellessani sitä, ihastuin juuri sävelen ja tekstin harmoniaan.

Toinen joululaulu on Juhani Pohjanmiehen säveltämä Joulu-ihme. Siinä on hyvin harras sävel joka tukee myös harrasta, taianomaista tekstiä. Tuon laulun tunnelma sopi ihastuttavasti juuri eilen lapsuudenkodissani laulettavaksi, sillä kynttilöin valaistu talo keskellä satumaista maisemaa on kuin laulusta. Melkein pystyi näkemään sen enkelinkin joka kuutamalla hiihti hiljaa.

Kolmas ja hyvin veikeä laulu on Oskar Merikannon Lasten joulu. Siihen tekstin on kirjoittanut Kyösti Larson. Merikannon sävellys on oikein eloisa ja tukee iloisuudellaan tekstiä. Onhan se iloinen asia, kun koulukin on loppunut ja aapiset jo loukkoon jää. Laulussa kerrotaan myös, kuinka ”pöppö” on jo muilla mailla. Tuo ”pöppö” aiheutti keskustelua, että mikähän se mahtaa olla. Tutkailin sitä netistä ja sielläkin oli samansuuntaisia kysymyksiä, mutta vastausta ei siihen heti löytynyt.

Minusta tämä uusien laulujen opiskelu on oikein mainio tapa tutustua niihin lukemattomiin suomalaisiin joululauluaarteisiin. On myös mielenkiintoista, että mikä asia joululaulussa saa sen elämään vuosikymmenestä toiseen ja, että se on joka vuosi kuin uusi laulu. Itse olen kokenut asian niin, että pitää olla aikaa keskittyä kuuntelemaan joululaulun tekstiä ja säveltä, jolloin voi sisäistää laulun paremmin. Onhan toki myös laulun tulkitsijalla merkittävä rooli siinä, minkälaisen aseman laulu saa esitettävien joululaulujen joukossa.

Enpä muista milloin edellisen kerran on näin kaunista ja lumista sekä aurinkoista maisemaa saanut ihastella joulunaikana. Muutamia vuosia sitten taisi aivan kahtena vuonna peräkkäin olla vihreä nurmikko näkyvissä, tosin aurinko paistoi silloinkin! Talvi on vihdoinkin ihan omalla paikallansa!