Terveyden- vai sairaanhuoltoa?Lauantai 24.11.2012 klo 8.33 - Heljä Järvinen Terveydenhuoltojärjestelmän muutosprosessi on suuri absessi – eli märkäpesäke. Sitä järjestelmää voisi mielestäni oikein hyvin nimittää sairaanhuoltojärjestelmäksi, sillä sitähän se pääasiassa nykypäivänä on. Entistä sairaampia ihmisiä hoidetaan entistä nuorempina. Toki lääketiedekin on kehittynyt valtavasti vuosikymmenien aikana, jolloin diagnosointi on tullut helpommaksi ja se on myös nopeutunut uusien hienojen tutkimusvälineiden myötä. Yksi monista terveydenhuoltojärjestelmän ongelmista lienee siinä, että kunnat ovat hyvin varhaisessa vaiheessa unohtaneet valtion antaman velvoitteen huolehtia ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta kunnissa. Mielenterveystyön puolella näiden velvoitteiden unohtamisen vaikutukset ovat olleet meillä jo pitkään nähtävinä.
Kouluterveydenhuollon minimointi on osaltaan lisännyt monenlaisten ongelmien syntyä. Lisäksi koulu- ja muun arkiliikunnan vähäisyydestä johtuvien sairauksien lisääntyminen on tuonut kasvavaa painetta sairaanhoitoon, samoin se, että yhä useampi potilas sairastaa monenlaisia lääkitystä vaativia sairauksia. Potilaita on resursseihin nähden liian paljon ja terveydenhuoltojärjestelmä on huonosti organisoitu ja pirstaleinen. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tuottava yhtiö Pihlajalinna Oy on tehnyt sopimuksen nyt Mänttä-Vilppulan kanssa terveyden- ja sairaanhoidon järjestelyistä paikkakunnalla. Ministeri Henna Virkkunen povaa (Ksml 21.11.) tälle uudistukselle lyhyttä elinkaarta. Ymmärrän ministerin huolen, sillä valtionhan on vaikea tunnustaa kykenemättömyytensä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelyssä ja se haluaa silti kaikin tavoin pitää hyppysissä päätösvaltansa. Osoituksena tästä on rahoituspohjan laajentaminen eli kuntien pakkoliittäminen, mikä ei kuitenkaan korjaa terveydenhuollossa jo olevia ongelmia. Virkkunenkin varmaan sisimmässään tietää, että päättäjien tekemä diagnoosi sosiaali- ja terveystoimen järjestämistavasta on väärä. Väkisin kuntiin ajettava sosiaali- ja terveystoimen yhteistyömalli ei tuo kaivattuja säästöjä. Säästöt syntyvät ennaltaehkäisevistä toimista, joihin kuuluvat ennen kaikkea valistustyö ja vaikutusten seuranta sekä ammattihenkilöiden oikea sijoittaminen työyhteisössä ja resurssien hyödyntäminen. Työntekijät tarvitsevat myös ammattitaitoisen johdon ja alaistenkin pitää osata olla johdettavina. Näyttää siltä, että Virkkusen huoli Pihlajalinna Oy:n toiminnasta on aiheellinen, sillä hänkin on huomannut, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiat osataan organisoida ja hoitaa paremmin yksityissektorilla.
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pihlajalinna Oy, Ministeri Henna Virkkunen, terveyden- ja sairaanhoito |
Kunnasta ja kunnostaSunnuntai 12.10.2008 klo 21.32 - Heljä Järvinen Tänä päivänä arjen turvallisuuden lisäksi puhuttaa paljon myös kuntien vastuulla olevat terveyden – ja sairaanhoidon sekä vanhustenhuollon palvelut. Tosiasia on se, että kunnat joutuvat järjestämään nämä palvelut valtion asettamien velvoitteiden mukaan, oli rahaa tai ei. Liian pieniä talousarvioita tekemällä tai kunnan taloustilanteeseen vetoamalla ei näistä tehtävistä pääse eroon. Vaikka yhteiskunta maksaakin sairauksien hoitamisesta suurimman osan on meillä kaikilla kuitenkin vastuu oman kuntomme ja terveytemme säilyttämisestä, ainakin niin, ettemme toiminnallamme terveyttämme ja hyvinvointiamme suorastaan pilaisi. Jokainen tietää näistä asioista: ylipainosta, tupakoinnista, alkoholista ja muista päihteistä. Jokainen myös tietää, mitä omalta kohdaltaan pitäisi näiden suhteen tehdä. Kaikkien meidän turvallisuuteen sekä arkisissa toimissamme että varsinkin erilaisissa poikkeus- ja häiriötilanteissa liittyy myös ruumiillinen suorituskyky. Jos on normaalissa tai peräti hyvässä kunnossa on paremmat mahdollisuudet pelastautua erilaisista vaaratilanteista. Itse uskon, että koko kuntammekin hyvinvointi osaltaan riippuu kuntalaisten tarmosta ja kuntoisuudesta. Kun ihminen voi hyvin sekä hengen että ruumiin puolesta pärjää hän paremmin arjen askareissa myös vastoinkäymisten sattuessa. Tietenkään kaikki meistä eivät voi olla supersuorittajia, eikä tarvitsekaan. Hyvät suhteet naapurustoon, sukulaisiin ja työtovereihin tiivistävät turvaverkkomme yhteiskunnan järjestämää lakisääteistä suojaa paremmaksi. Pidetään välit kunnossa eikä jätetä kaveria. Saatammehan itsekin olla koska hyvänsä pienen tai isommankin avun tarpeessa.
|
|
2 kommenttia . Avainsanat: Terveyden- ja sairaanhoito, kunnan hyvinvointi |
