Luopumisen tuskaa

Tiistai 23.3.2010 klo 6.42 - Heljä Järvinen

Kun kuulin, että Tampereen oopperassa tulee esitettäväksi Wagnerin ooppera, päätin, että hakeudun koelauluun. Toivoin, että tähtimerkit osuisivat kohdalle ja pääsen tekemään ihailemani mestarisäveltäjän teosta. Tähtimerkit olivat kohdallansa ja nyt katson mennyttä aikaa haikeudella, mutta todella kiitollisena.

Tampereen oopperan iso produktio, R. Wagnerin Lohengrin, on saatu päätökseen Tampere-talossa. On ollut valtava ilo olla mukana rakentamassa musiikillisesti suurta - ja myös näyttämöllisesti mahtavaa oopperaa. Tämä oli minulle laulajana suurin ja aikaa vievin haaste koskaan.

Kun lupaudun johonkin tehtävään tai työhön, haluan tehdä sen viimeistä piirtoa myöten hyvin. Tähän oopperaan ja sen tekemiseen syntyi sellainen ”rakkaussuhde” ja kuten ihmisten välisistä suhteista luopuminen, niin tästäkin on haikeaa luopua. Tästä haikeudesta toipuu aloittamalla uusia musiikillisia projekteja.

 

Kokonaisuutena katson hyvin nöyränä ja onnellisena mennyttä työntäyteistä ajan jaksoa. Laulajana olen oppinut musiikista paljon ja siitä miten monet asiat vaikuttavat tulkintaan ja hyvän lopputuloksen saavuttamiseen. Minun instrumenttina on oma ääni ja sitä tulee huoltaa tarkasti ja rakkaudella.

 

 

Tätä oopperaa tehdessä, koin joskus hiukan epätoivoisiakin hetkiä, sillä aika ei antanut yhtään armoa ja omia stemmoja piti harjoitella joskus hyvinkin omituisissa paikoissa. Sen lisäksi, että olimme jo syyskuulla aloittaneet yhteisharjoittelun, meillä oli käytännöllisesti katsoen joka päivä kuukauden ajan harjoitukset ennen ensi-iltaa. Muun musiikin opiskelun ja arkirutiinien ohessa se tuntui ajoittain hankalalle. Väsymys oli aina seurana kun työpäivälle tuli pituutta jopa 18 tuntia. Pidin kyllä hyvin tarkasti huolen siitä, että joka kerta kun vain oli mahdollista, otin lepotauon.

 

Osaan olla ehkä armollisempi itselleni nyt. Oma ääni ei yksinkertaisesti voi olla loistoterässä kaikenaikaa. Keho tulee olla kunnossa ja pitää levätä riittävästi, että äänen saa toimimaan hyvin. Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Henkilökohtaiset ongelmatilanteetkin tuntuvat ja kuuluvat äänessä.

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, luopuessaan myös saa. Olen tämän oopperaproduktion aikana luopunut monista asioista, mutta luopuessanikin olen saanut paljon!

Kuvat Robert Seger

Talven selkä taittuu

Sunnuntai 8.2.2009 klo 19.46 - Heljä Järvinen

Niin melkein minunkin, sillä olen opetellut hiihtämään uudelleen. Hankin Intersportista ”idioottivarmat” sukset ja olenkin sujutellut lähes joka päivä, toisinaan jopa kaksikin kertaa päivässä viikon ajan. Hiihtämiseni on saanut melkein urakkahomman piirteet sillä päätin suksia hankkiessani, että hiihdän aina kun vain voin. Koskaan ei voi tietää milloin talvi loppuu. Sauvakävely, circuit tai spinning ovat sellaisia lajeja, että niitä ehdin harrastamaan muulloinkin. Toissaöisen lumisateen jälkeen hiihtolatu oli hiukan pehmeä ja kahden kierroksen sijasta hiihdinkin vain yhden. Koordinaatiokyky paranee kerta kerran jälkeen ja huimat alamäetkin tuntuvat jo hauskoille laskea. Mäkeä lasketellessa tulee mieleen Malmstenin laulama Jänöjussin mäenlasku. Ensimmäisillä kerroilla vähän hirvitti laskea ja toivoin että en loukkaisi itseäni, sillä liikunta on minulle sellainen lääke nykyään, että sitä en pois antaisi. Tänään sitten on satanut vettä koko päivän ja ollut plussakeli joten olenkin viettänyt rauhallista sunnuntaipäivää perheeni kanssa kynttilöitä poltellen ja hyvästä ruoasta nauttien. Mitä muuta näin kynttilänpäivänä voisi tehdäkään? Vielä löysin Joulupukin tuomaa herkkusuklaata. Hyvin oli säilynyt, tosin siitä oli pala poissa..olisiko ”kotihiiri” makean nälkäänsä ottanut?

Vuosi on alkanut muutenkin hyvin reippaasti. Naisten Valmiusliiton valtakunnallisen naisille suunnatun TIKKA 2009-harjoituksen suunnittelu on edennyt pitkin askelin, mutta silti on paljon vielä pohdittavaa ja soviteltavaa, että saamme onnistuneen harjoituksen aikaiseksi. Harjoituksen johtajana minulla on välillä ”perhosia vatsassa” ja luulen, että ennen h-hetkeä tilanne voi olla vielä hurjempi. Laulajana olen oppinut ”lamaannuttamaan” suurimman jännityksen mutta tiedän, että tämä harjoitus on niin kuin orkesteria johtaisi ja siksi orkesterin soittajienkin tulee lukea partituuri hyvin. Tämä on sellainen ”R. Wagnerin Valkyria”, jossa välilläkin ylletään fortissimoon. Onneksi aikaa on jäljellä vielä puolisen vuotta osaavan joukon tehdä asiat valmiiksi siten, että kursseille osallistuvat naiset voivat aikanaan tyytyväisinä palata kotiinsa onnistuneen harjoituksen jälkeen. Tuleva harjoitus on hyvin haastava, mutta samalla kaikkia eri tehtäviin sitoutuneita innostava. Olen ilolla saanut huomata järjestelyjen suunnittelun lähteneen hyvin käyntiin.

Kunnallisvaaleissa äänimääräni riitti arvokkaan luottamustehtävän hoitamiseen. Jatkan sivistyslautakunnan puheenjohtajana neljän vuoden tauon jälkeen. Vaikka edellinen kausi olikin melko raskas, niin nämä lautakunta-asiat eivät ole tulevaisuudessakaan helppoja päättää. Pienessäkin kunnassa on kuitenkin tärkeätä huolehtia siitä, että lapset ja nuoret saavat peruskoulustamme ja lukiostamme riittävät eväät jatko-opintoja varten.

On mukavaa, kun voi tehdä hyvin erilaisia asioita ja vielä itselle mielekkäitä. Tässä iässä ymmärtää jo paremmin monenlaisten asioiden merkityksen. Laulaminen on ollut minulle aina sellainen ”työ”, että vielä en ole siihen ”työlääntynyt”. Valmistelen parhaillaan osuuttani kevään konserttiin, jossa useampi solisti laulaa ikivihreitä iskelmiä. On hienoa, kun voi laulaa iskelmää, ooppera-aarioita tai hengellistä musiikkia. Pohjanmaalla asuessani tuli useasti laulettua kirkkomusiikkikonserteissa. Ne olivat hyvin suosittuja. Kuulijat tulivat hiljentymään ja nauttimaan rauhoittavasta musiikista. Samalla tavalla myös perinteisen iskelmän kuuleminen voi olla terapeuttinen kokemus. Tai ensimmäistä kertaa oopperamusiikkia kuunteleva voi intoutua oopperafaniksi. Suunnitelmissani onkin kaiken muun työn ohella valmistella kirkkokonsertti ja toivon, että se valmistuisi ensi keväälle.