Taas syksy saa

Keskiviikko 26.8.2020 - Heljä Järvinen

Joka vuosi kesä on ohitse aina nopeammin. Juurihan omenapuiden kukat ihastuttivat meitä huumaavalla tuoksulla ja etelästä saapuneet muuttolinnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan. Pari vuosikymmentä sitten vapaaehtoisen maanpuolustustyön parissa ystävystyin nyt jo edesmenneeseen pohdiskelevaan ja analyyttiseen henkilöön. Keskustelimme usein, huumoria unohtamatta siitä, miten me ihmiset elämme elämäämme. Yhdelle on tärkeää perhe ja suku, toinen kokee elävänsä vapaammin saadessaan tehdä työtä, jossa menestyy ja kolmannen kohdalla on tärkeää runsas sosiaalinen verkosto.

Mutta, elämässä, olkoon se millainen tahansa, meille kaikille on olemassa neljä vuodenaikaa, vielä. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Juttukaverini pohti useasti sitä, että vaikka elämä on jatkumo, elämämme ikään kuin katkeaa uuden edessä, esimerkiksi kun vuosi vaihtuu tai kesä loppuu. Vuosi vuodelta ja tällä hetkellä varsinkin itsestäni tuntuu siltä, että kun parhain kesä on jäänyt taka-alalle, kaipaan sitä voimakkaammin kuin aiemmin. Eri vuodenaikojen nivelvaiheet vievät aina enemmän aikaa sopeutua ja myönnän, että lievä pysähtyneisyyden tila on olemassa, kunnes taas kevät koittaa ja tuntee heräävänsä eloon. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut keskustelua siitä, että toinen on onnellinen, kun syksy saapuu tai että talvi on elämän parasta aikaa.

Poikkeuksellisten kuukausien aikana ihmiset ovat löytäneet luonnon ja kotimaan aivan uudella tavalla. Huomataan ja ihastutaan sellaisiin asioihin, joita aina on ollutkin mutta nyt mielemme ja kehomme on avoimempi näkemään niitä. Kotimaan luontomatkailu on lisääntynyt, mummonmökit ovat alkaneet kiinnostamaan nuorempiakin.

Olkoon niin tai näin, niin asioilla on aina myös hyvät puolensa, niin tässä korona-ajassakin. Monesti olen kuitenkin miettinyt, että miten nämä vaikeudet meitä ihmisiä jalostaa? Tällä kokemallamme ajalla on tarkoituksensa ja merkityksensä. Omalla kohdalla mietin sitä niin, että yhteiskunnan tulee varautua hyvin suojellakseen kansalaisiaan, mutta minun ei ehkä tarvitse kantaa huolta koko väestön hyvinvoinnista. Tuulta ja sadetta päin, aurinkoisin mielin! Iloista syksyä Sinulle, lukijani.

 

Omenankukat

Keskiviikko 5.6.2019 - Heljä Järvinen

”Mun onneni kukkii kuin omenapuu, kevätöissä valoisissa”. Eino Leino kirjoitti tämän kauniin runon. Tutuksi tämä teksti on tullut Oskar Merikannon säveltämänä ihastuttavana lauluna ja monien kesäkonserttien suosikkikappaleena. Varhaisessa vaiheessa lauluopintojani tämä laulu tuli ohjelmistooni ja on edelleen yksi suosikeistani suomalaisessa lauluaarteistossa. Monen kotimaisen laulajan tulkitsemana se saa yhä uusia sävyjä. ”Oi, antaos taivas tyyntä nyt ja sitten sä annatkin muuta”. Lyhyeen runonpätkään Eino Leino on sisällyttänyt paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita.

Näitä ajatuksia ja tunteita uusi kevät tuo aina tullessaan. Pitkän talven jälkeen on kuin heräisimme talviunilta ja kuin karhut venytellen lähdemme liikkeelle. Ihmettelemme luontoa ja sen kauneutta. Hämmästymme joka kerta sen vehreyttä ja tuoksuja. Muuttolintujen paluu tuntuu aina yhtä suloiselle ja niiden laulu tuo iloa jokaiseen aamuun ja iltaan. Aikaisemmin keväällä, paljon ennen omenankukkia, lintujen laulu on sellaista jähmeää sekä ponnetonta harjoittelua ja kun luonto kukkii parhaimmillaan, niiden ääni on jo kirkas ja täyteläinen sekä riemua täynnä, joka tavoittaa helposti kuulijan.

Uusi kesä on alkamassa ja monenlaiset tapahtumat kokoavat ihmisiä yhteen nauttimaan tästä melko lyhyestä ajanjaksosta, jossa aistejamme hemmottelevat lämpö, runsas valo, kukkien kauneus ja tuoksu, metsien puut ja raikkaat tuulet. Varmasti muistamme, että kesään kuuluu usein myös muutakin kuin vain aurinkoa ja lämpöä. On koleaa ja sade piiskaa.

Luulen, että jokainen muistaa sen, kuinka lapsuuden kesät olivat aina aurinkoisia ja kuumia. Ja varsinkin meidän kunnassa, jossa on lukuisa määrä järviä ja lampia, kesät kuluivat rattoisasti uiden ja välillä jopa rannalla värjötellen. Sellaista se kesä on. Lisäksi kesä oli kasvimaiden kitkemistä ja heinäpellolla hikoilua hyttysten ja paarmojen syötävänä. Aika on kuitenkin nämäkin muistot kullannut.

Suomen kesä on lyhyt ja kaunis, kuin omenapuun kukinta. Niin kuin omenapuu antaa satoa, toisinaan runsaastikin, myös alkava kesä voi olla meille mahdollisuuksia täynnä ja rikastuttaa meitä sekä elämäämme monin tavoin. On hyvä suhtautua avoimin ja sydämellisin mielin ihmisiin ja nauttia taas uudesta alkavasta kesästä.