Adventin aikaa

Keskiviikko 25.11.2020 - Heljä Järvinen

Adventti on joulun odotuksen aikaa. Sukupolvien ajan lapset ovat odottaneet varsinkin joulun maallisempia merkkejä. Herkkujen tuoksu on täyttänyt pienemmätkin pirtit joulukuun viikkoina, kun on leivottu piparkakkuja ja joulutorttuja ja säilötty joulukaloja. Niitä ei ollut kaupoista niin helposti satavissa kuin nykyisin.

Ainakin meillä maalla yksi tärkeä ensimmäisen adventin merkki oli pikkujoulukuusi. Isäni haki pienen kuusen ja klapiin poratussa reiässä kuusi pääsi kunniapaikalle pirtin isolle pöydälle lasten iloksi. Sitä saimme sisarusteni kanssa koristella. Tein pikkujoulupakettejakin. Vakoiseen pakkauspaperiin käärin vanhoja lelujani ja annoin lahjaksi vanhemmilleni, jotka jaksoivat joka kerta näistä kiitollisina ilahtua.

Vielä omille, nyt jo aikuisille lapsilleni pappa toi pikkujoulukuusen lapsuuskotini pirtin pöydälle samalla tavalla. Toivon omien lastenikin lapsille saavani tätä perinnettä siirtää. Adventista jouluun asti kuunneltiin ja laulettiinkin suomalaisia joululauluja. Isä niitä humoristisesti vähän sovittelikin. ”Arkihoususi nurkkaan heitä” on yhtenä jäänyt mieleeni.

Joululauluja olen rakastanut pikkutytöstä asti ja päässyt laulamaan niitä yleisöllekin erilaisissa kuoroissa ja konserttiesityksissä. Kuului laulu enkelten, on pitkään ollut suosikkini ja varsinkin ison kuoron esittämänä. Edesmenneen Matti Ruususen johtamassa lapsikuorossa laulaessani tuohon kauniiseen lauluun ihastuin. Perinteisissä kauneimpien joululaulujen illoissakin se on soinut yhteislauluna useasti.

Tänä talvena kaikki on toisin. Yleisö- ja varsinkin laulutilaisuuksien järjestäminen on käynyt koronaviruspandemian takia vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Siihen ei saada ratkaisua ennen toimivan rokotussuojan saamista. Sitä odotellessa meidän jokaisen on pidettävä tarkka huoli käsihygieniasta sen lisäksi, että hengityssuojaimiakin pitää käyttää sekä omaksi että muiden suojaksi. Suojamaskien ja käsihuuhteiden riittävästä ja tehokkaasta käytöstä on vaivaa ja se vaatii myös osaamista ja kaiken lisäksi niiden käyttö lisää kustannuksia. Nenän alla oleva tai kaulassa roikkuva maski ei anna toivottua suojaa. Yritetään kuitenkin yhdessä tehdä parhaamme tartuntojen rajoittamiseksi parempia aikoja odotellessa.

Rauhallista adventinaikaa sinulle!

Taas kuuset loistaa ja kellot kaikaa, ne juhlan tuntua mieliin tuo. Mä muistan armasta lapsuusaikaa ja lapsuusjoulujen laulut nuo. Kun pirtin pienoisen lattialla me piltit piirissä pyörittiin, me lapsen äänellä kirkkahalla, näin lapsuusjouluina laulettiin.-Asser Tervasmäki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, adventti, joulu, kuusi, lapsuusjoulu

Taas syksy saa

Keskiviikko 26.8.2020 - Heljä Järvinen

Joka vuosi kesä on ohitse aina nopeammin. Juurihan omenapuiden kukat ihastuttivat meitä huumaavalla tuoksulla ja etelästä saapuneet muuttolinnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan. Pari vuosikymmentä sitten vapaaehtoisen maanpuolustustyön parissa ystävystyin nyt jo edesmenneeseen pohdiskelevaan ja analyyttiseen henkilöön. Keskustelimme usein, huumoria unohtamatta siitä, miten me ihmiset elämme elämäämme. Yhdelle on tärkeää perhe ja suku, toinen kokee elävänsä vapaammin saadessaan tehdä työtä, jossa menestyy ja kolmannen kohdalla on tärkeää runsas sosiaalinen verkosto.

Mutta, elämässä, olkoon se millainen tahansa, meille kaikille on olemassa neljä vuodenaikaa, vielä. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Juttukaverini pohti useasti sitä, että vaikka elämä on jatkumo, elämämme ikään kuin katkeaa uuden edessä, esimerkiksi kun vuosi vaihtuu tai kesä loppuu. Vuosi vuodelta ja tällä hetkellä varsinkin itsestäni tuntuu siltä, että kun parhain kesä on jäänyt taka-alalle, kaipaan sitä voimakkaammin kuin aiemmin. Eri vuodenaikojen nivelvaiheet vievät aina enemmän aikaa sopeutua ja myönnän, että lievä pysähtyneisyyden tila on olemassa, kunnes taas kevät koittaa ja tuntee heräävänsä eloon. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut keskustelua siitä, että toinen on onnellinen, kun syksy saapuu tai että talvi on elämän parasta aikaa.

Poikkeuksellisten kuukausien aikana ihmiset ovat löytäneet luonnon ja kotimaan aivan uudella tavalla. Huomataan ja ihastutaan sellaisiin asioihin, joita aina on ollutkin mutta nyt mielemme ja kehomme on avoimempi näkemään niitä. Kotimaan luontomatkailu on lisääntynyt, mummonmökit ovat alkaneet kiinnostamaan nuorempiakin.

Olkoon niin tai näin, niin asioilla on aina myös hyvät puolensa, niin tässä korona-ajassakin. Monesti olen kuitenkin miettinyt, että miten nämä vaikeudet meitä ihmisiä jalostaa? Tällä kokemallamme ajalla on tarkoituksensa ja merkityksensä. Omalla kohdalla mietin sitä niin, että yhteiskunnan tulee varautua hyvin suojellakseen kansalaisiaan, mutta minun ei ehkä tarvitse kantaa huolta koko väestön hyvinvoinnista. Tuulta ja sadetta päin, aurinkoisin mielin! Iloista syksyä Sinulle, lukijani.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, luontomatkailu, omenankukat, neljä vuodenaikaa, syksy, talvi, kevät, kesä, hyvinvointi, yhteiskunta