Luopumisen tuskaa

Tiistai 23.3.2010 klo 6.42 - Heljä Järvinen

Kun kuulin, että Tampereen oopperassa tulee esitettäväksi Wagnerin ooppera, päätin, että hakeudun koelauluun. Toivoin, että tähtimerkit osuisivat kohdalle ja pääsen tekemään ihailemani mestarisäveltäjän teosta. Tähtimerkit olivat kohdallansa ja nyt katson mennyttä aikaa haikeudella, mutta todella kiitollisena.

Tampereen oopperan iso produktio, R. Wagnerin Lohengrin, on saatu päätökseen Tampere-talossa. On ollut valtava ilo olla mukana rakentamassa musiikillisesti suurta - ja myös näyttämöllisesti mahtavaa oopperaa. Tämä oli minulle laulajana suurin ja aikaa vievin haaste koskaan.

Kun lupaudun johonkin tehtävään tai työhön, haluan tehdä sen viimeistä piirtoa myöten hyvin. Tähän oopperaan ja sen tekemiseen syntyi sellainen ”rakkaussuhde” ja kuten ihmisten välisistä suhteista luopuminen, niin tästäkin on haikeaa luopua. Tästä haikeudesta toipuu aloittamalla uusia musiikillisia projekteja.

 

Kokonaisuutena katson hyvin nöyränä ja onnellisena mennyttä työntäyteistä ajan jaksoa. Laulajana olen oppinut musiikista paljon ja siitä miten monet asiat vaikuttavat tulkintaan ja hyvän lopputuloksen saavuttamiseen. Minun instrumenttina on oma ääni ja sitä tulee huoltaa tarkasti ja rakkaudella.

 

 

Tätä oopperaa tehdessä, koin joskus hiukan epätoivoisiakin hetkiä, sillä aika ei antanut yhtään armoa ja omia stemmoja piti harjoitella joskus hyvinkin omituisissa paikoissa. Sen lisäksi, että olimme jo syyskuulla aloittaneet yhteisharjoittelun, meillä oli käytännöllisesti katsoen joka päivä kuukauden ajan harjoitukset ennen ensi-iltaa. Muun musiikin opiskelun ja arkirutiinien ohessa se tuntui ajoittain hankalalle. Väsymys oli aina seurana kun työpäivälle tuli pituutta jopa 18 tuntia. Pidin kyllä hyvin tarkasti huolen siitä, että joka kerta kun vain oli mahdollista, otin lepotauon.

 

Osaan olla ehkä armollisempi itselleni nyt. Oma ääni ei yksinkertaisesti voi olla loistoterässä kaikenaikaa. Keho tulee olla kunnossa ja pitää levätä riittävästi, että äänen saa toimimaan hyvin. Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Henkilökohtaiset ongelmatilanteetkin tuntuvat ja kuuluvat äänessä.

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, luopuessaan myös saa. Olen tämän oopperaproduktion aikana luopunut monista asioista, mutta luopuessanikin olen saanut paljon!

Kuvat Robert Seger

Ensi-illan loistoa

Maanantai 15.3.2010 klo 15.42 - Heljä Järvinen

Oopperan ensi-ilta on siis takana ja tunnelma on hyvä, joskin uupunut olo vähän vaivaa! Alla olevan kukkakimpun keväinen väriloisto saa mielen iloiseksi ja virkeäksi. Edessäni olevasta ikkunasta katselen keväistä auringon täyttämää maisemaa ja kerään voimia viimeisiin esityksiin.

Vanhasta oppineena, haikea olo valtaa mielen vihon viimeisen näytöksen jälkeen. Siinä haikeudessa ei onneksi tarvitse kärvistellä kauaa, sillä oopperan ohella valmisteilla oleva konsertti on aivan pian ja keskittyminen siihen on taas oma projektinsa. Tässä kohtaa voin jo sanoa, että on ollut huikea kokemus saada tehdä tämä Wagnerin teos. Nyt kaikki muu musiikin teko saattaa tuntua helpolle. Luulen kuitenkin, että erehdyn! Aika näyttää.

 

 

Alla oleva ruusu kertoo, että Lohengrin-ooppera on hyvin moni-ilmeinen ja joka kerta kuulija ja katsoja saa kokea uuden elämyksen!

 

Kriitikoiden lausumaa

Perjantai 12.3.2010 klo 9.52 - Heljä Järvinen

                   

 

 

 

 

 

 

 

Kova jätkä

Lauantai 6.3.2010 klo 20.15 - Heljä Järvinen

Richard Wagner on ollut kova jätkä! Kovakuntoinen nainen joutuu lujille vielä tänäkin päivänä hänen teosta valmistellessaan. Tämän oopperan työstäminen on kuin maraton, mutta meillä maaliin pääsy vie vielä monia päiviä. Ensi-iltaan ei ole kuin pari päivää ja viimeinen esitys on sitten parin viikon päästä.

Oopperaan valmistautuminen on sujunut hyvässä hengessä ja tunnelma on ollut mitä parhain. Kasper Holten on nuoresta iästään huolimatta kokenut ja tasokas ohjaaja ja mielestäni hän on nähnyt oivallisesti miten tuodaan esiin kaikkein oleellisin  tästä intohimoa tihkuvasta oopperasta. Solistikuntakin on loistavassa terässä, kuten myös Tampere Filharmonia, täydennettynä muista orkestereista tulleilla soittajilla. 

Melkoinen määrä väkeä tarvitaan, että näin iso ooppera saadaan esitettyä ja Tampere-talollekin tämä on siksikin suuri haaste. Wagnerin oopperoita ei ole Suomessa totuttu useastikaan näkemään ja kuulemaan luullakseni juuri teosten massiivisuuden tähden ja varsinkaan maakuntaoopperoissa. Nyt siihen kuitenkin on oiva tilaisuus myös erinomaisen ja kokoluokaltaan suuren oopperatalon vuoksi. Solistit toki ovat ammattilaisia, kuten Tampere Filharmonian soittajat. Myös suuri osa kuorolaisistakin on joko musiikin ammattilaisia, laulajia, laulunopettajia tai soittajia tai tämän alan opiskelijoita. Itse lukeudun vielä tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Koko oopperakaartia ei silti maakunnan alueelta kokoon ole saatu, vaan osa kuorolaisistakin kulkee jopa 200 kilometrin matkan, joka mielestäni osoittaa suurta sitoutumisen astetta. Tampereen Ooppera on merkittävin maakuntaoopperamme ja oopperoiden esityspaikkana Tampere-talo on loistava.

Nyt on pari lepopäivää ja maanantaina sitten ooppera pyörähtää käyntiin omaisten näytöksellä. Alkoi olla jo takki tyhjänä kun en ole tottunut tekemään ”yövuoroa”. Harjoitukset ovat kestäneet myöhäiseen iltaan asti ja useasti kotiin palattua omat stemmat pyörivät vielä päässä. Lepopäivät siten ovat enemmän kuin tarpeen, mutta pari kohtaa vielä omassa alttostemmassa tarvitsee tarkempaa hiomista..Wie faβt uns selig sϋβes Grauen… ja Welch holde Wunder..

Tavataan oopperassa!

www.tampereenooppera.fi

www.tampere-talo.fi