Joulu tulla jolkottaaTorstai 8.12.2016 - Heljä Järvinen
Kirjoittaessani tätä toisena adventtisunnuntaina katselen ikkunasta avautuvaa kaunista maalaismaisemaa. Vielä hentoinen lumikerros on peittänyt vihreän nurmen alleen ja lainehtiva järvi on saanut jääkannen. Miljoonat timantit hehkuvat puiden oksilla kilpaa auringonvalon kanssa. Yksinäinen pupujussi loikkii korvat pystyssä nauttien kauriille laitetusta ruoasta. Kauriita vain ei ole näkynyt pitkään aikaan. Uskon, että iso tupsukorva tyytyväisenä kehrää puunoksalla loikoillen massu pinkeänä turpakarvojaan sukien kauriinfileeaterian jälkeen. Kuntaamme tuli muistaakseni 3 ilveksen kaatolupaa. Tästä tulikin mieleeni, miten tärkeää riistanhoito on. Minusta on hienoa, kun monet paikalliset riistamiehet hoitavat rakkaudella metsän eläviä. Asioilla on aina kaksi puolta ja niin tässäkin. Riistaa hoidetaan, mutta riistakantaa pitää myös säädellä ja sehän tehdään sitten haulikolla, kiväärillä tai loukuilla ja muilla pyydyksillä. Nyt näyttää lupaavasti siltä, että saamme valkean joulun. Rapsakka pakkanen lupailee pilkkimiehillekin pääsyä harrastuksensa pariin. Toivon lumen säilyvän, sillä se tuo valoa pimeimpään vuodenaikaan ja peittää armeliaasti kaikki pihoille jääneet risu- ja muut kasat. Lapsetkin pääsevät talvisiin liikuntaharrastuksiin. Toivottavasti aikuisetkin osaltaan. Monessa kodissa on perinteenä ankara joulusiivous. Talvikauden suurin ja vielä monipäiväinen juhla on mukavinta aloittaa, jos koti on kaikin tavoin kunnossa. Kodin ulkopuolella töissä käyvien tai opiskelevien on syytä tarvittaessa hieman säästää itseään. Kyllä se joulu tulee pölyisempäänkin kotiin. Hieman voi sähkövaloja hämärtää ja viritellä kynttilöitä sekä tuottaa joululeipomusten ja laatikoiden tuoksuja, niin täydestä menee. Loppujen lopuksi tärkeintä varmaan on rauhallinen yhdessäolo perheen ja sukulaisten sekä ystävienkin kesken. Joulun perinteistä sanomaa unohtamatta. Kolumni KS 8.12.2016 |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, sairaanhoitajaopinnot, riistanhoito, ilves, talvi, vihreä nurmi, valkea joulu, pupujussi, joulusiivous, kynttilä, joulun perinteinen sanoma |
Joulun valoKeskiviikko 16.12.2015 klo 6.56 - Heljä Järvinen
Olemme taas kirkkovuoden suurimman juhlan kynnyksellä, odottavin mielin ja toiveita täynnä. Kolmas adventtisunnuntai on takana ja neljättä odotamme. Joulu on jo ovella. Jouluinen mieli tuli lenkkeillessäni ystäväpariskunnan kanssa kynttiläreippailussa viime perjantaina. Reitin valottomiin paikkoihin oli laitettu lukuisia roihuja ja lyhtyjä palamaan sekä lisäksi lenkin varrelle muutamiin puihin oli ripustettu paperilappuihin hyvin vitsikkäitä kysymyksiä. Lenkin lopuksi lämpimän glögimukillisen ääressä leikkimielisiin ja hauskoihin kysymyksiin sai vastauksen. Tämä leikkimielisyys keventää ja kynttilänvalo tuo pimeään päivään iloa sekä tunnelmaa. Väkeä oli runsaasti liikkeellä. Kiitos järjestäjille virkistävästä tapahtumasta. Joulu koetaan toisinaan rasittavaksi kulutusjuhlaksi. Toiset haluavat lähteä etelän lämpöön ja toiset taas pitävät lujasti kiinni perinteistä. Joillekin joulu ei syystä tai toisesta merkitse mitään. Itse olen hyvin perinteitä vaaliva ja pyrinkin viettämään joulua hartaudella ja sitä kunnioittaen. Lapsuuteni joulut olivat aina hyvin jännittäviä ja odotuksen huumassa taisi itkukin useasti tulla kun pelkäsin, että en ole ollut riittävän kiltti saadakseni joulupukilta lahjoja. Kun jouluaatto vihdoin koitti ja ison pirtin suuri kuusi tuikki kynttilöissään sekä hopeanauhoissaan jouluruokien tuoksuessa, oli jännitys jo melkoinen. Joulutunnelma kynttilöin valaistussa maalaispirtissä on jäänyt mieleni sopukoihin ja sitä tunnelmaa olen halunnut vaalia omassa perhepiirissä. Joulun aika tuo kaivattua lepoa ja rauhaa sitä tarvitseville. Perheen parissa vietetty yhteinen juhla on arjen kiireiden keskelle tervetullut. Toivottu juhla ei usein olekaan sellainen kuin haluaisi. Sille asetetaan liian suuria tavoitteita ja väsytämme itsemme ja toisemme suurilla vaatimuksilla. Ikään kuin kasaamme kaikki tekemättömät työmme juuri tulevaan juhlaan kun meidän pitäisi pystyä tyhjentämään mielemme ja keskittyä joulun sanomaan. Nyt on hyvä aika rauhoittua ja levätä, kerätä voimia tulevaan, uuteen valoisampaan aikaan. Toivotan Sinulle Joulunrauhaa Heikki Rytkösen sanoin! ”Taas kutsuvat kynttilät kirkkahat ja lämmin ja tuttava liesi, nyt hetkiset huolet jo heitä pois, sä uupunut matkamiesi. Nyt riemulla syömmesi sykähtää, povi tuntevi lämpöä suurta ja vaikka on maassa talvinen yö, niin tähdet ne taivasta uurtaa. Nyt kulkija köyhäkin koditon hän huomisen huolet heittää ja riemu se hälläkin rinnassa on, mi mustat murheet peittää. Nyt ilo ja rakkaus luoksesi saa jo kotihin vieras ylhä, pyhävirsiä soittaa taivas ja maa, ja korpikin jäinen jylhä.”
Kolumni KS 16.12.2015
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulu, valo, joulun sanoma, Heikki Rytkönen, Taas kutsuvat kynttilät kirkkahat |
Päivää PaavalistaSunnuntai 24.1.2010 klo 17.52 - Heljä Järvinen Talvi on edennyt jo melko pitkälle. Hyvässä tapauksessa luminen kausi saattaa kuitenkin kestää vielä huhtikuun puoliväliin asti. Vanha kansa kertoo (Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto s. 38 ja s. 40), että ”Päivää Paavalista, kevättä kynttilästä”. Paavalin päivän tuntumassa on vielä aivan täysi talvi ja jos sattuu paistamaan aurinko, saamme kaikin tavoin viettää hyvää vuotta ja nauttia poutakesästäkin. Olemme nyt jo pimeimmän vuoden ajan ylitse päässeet mukavasti ja valon määrä lisääntyy koko ajan. On hämmästyttävää, miten tämä talvinen sää on ilahduttanut suurta joukkoa ihmisiä vaikkakin paikoin on ollut hyvin kovia pakkasia. Tänä aamuna keskustelin ystäväni kanssa puhelimessa ja hän kertoi, että muun muassa Helsingin seudulla mittari näytti puolenpäivän aikaan -22,4 astetta. Samaan aikaan meillä oli vain -16 astetta. Taitaa se ”lämpöaalto” tulla nopeammin tuolta pohjoisesta etelään kuin sääennustukset lupailivat. Ei ole tänä talvena tarvinnut autoa pesettää. Onnistuin ajoittamaan viimeisen pesun niin hyvin, että kurakeleillä ei ole tarvinnut ajaa ja auto on pysynyt puhtaana. Huomaan, että sen mitä pesumaksuissa olen säästänyt, on kulunut polttoaineeseen. Sitä on kulunut yllättävän paljon enemmän, kuin ”normaalikelillä”. Monesti käykin niin, että luulemme säästävämme tekemällä jotain toisin, mutta tarkasteltuamme asiaa huomaamme, että olemme menettäneet jotain säästäessämme. Monet asiat vaativat sellaista pohtimista ja tasapainoilua. Kaikkeen tasapainottamiseen ei toki aina aika riitä ja pitää suostua kompromisseihin. Nyt kun meille on suotu näin hyvä talvi, niin siitä kannattaa nauttia täysin rinnoin sillä voihan olla, että tällainen talvi on tullut meille niin sanotusti vahingossa ja ensitalvena ei lunta ole kenties laisinkaan.
Lumi ja pakkanen on kuorruttanut kauniisti metsän puut. Lumihiutaleet leijailevat kuvassa tähtien lailla. Pakkasta kuvanottohetkellä lauantaina 23. tammikuuta kello 22.40 oli liki 22 astetta. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto, kynttilänpäivä |
