Mukavassa seurassa aika rientää

Sunnuntai 21.7.2013 klo 17.20 - Heljä Järvinen

Kylläpä aika rientää! Hyvässä seurassa aika rientää nopeammin ja lisäksi se hyvä seura auttaa pitämään yllä myönteistä asennetta. Ajaessani autolla keskustelin ystäväni kanssa puhelimessa ja totesinkin hänelle, että puhuminen auttaa aina ja nauraminen lisäksi keventää mukavasti oloa. Handsfree oli oiva apuväline senkin keskusteluna aikana, mutta sen turvallisuudesta ja käyttömukavuudesta en ole aivan varma. Antaahan se toki molemmille käsille vapauden pitää huolta kaikista nappuloista ja kepeistä, mitä varsinkin huonoilla talvikeleillä tarvitsee ehkä useammin, kuin kuivalla kesäkelillä. Monenlaisissa keleissä on tullut ajeltuakin. En ole edes viitsinyt laskea, kuinka paljon aikaa on mennyt autossa istumiseen. Ehkä käytän siitä liikenevän ajan sen asian pohtimiseen miten välttyisin ”turhilta ajokilometreiltä” tai miten vastavuoroisesti yritän eliminoida kenties liiasta istumisesta aiheutuvat jalkojen turvotukset tai suonikohjut. Molemmat vaivat saattavat tosin olla myös geeniperimästä johtuvia. Toki juuri vähäinen liikkumattomuus ja istuminen ylipäätään lisää riskiä saada muitakin vähemmän kiitollisia seuralaisia.

Loppuiäksi tarkoitettu kunnonkohotusprosessi on taas monenlaisten vaiheiden jälkeen edennyt hienosti, rasitusvammoja lukuun ottamatta. Kylmäpakkaukset ja kipulääkegeelit on kaivettu naftaliinista ja tehokas, lihaskalvoja avaava hieronta on ollut erinomaisena tukena. Itselleni, oman edistymiseni kannalta tärkeimmät asiat ovat olleet luotettavat valmentajat ja fysioterapeutit. Suurin osa harjoituksista on yksinäistä puurtamista ja joskus tuntuu, että aika ei tahdo kulua ja jalka ei nouse toivotulla tavalla. Menneen syksyn ja talven sekä nyt kesänkin aikana on ollut ihana mahdollisuus porukalla treenata lenkkikerhossa monia juoksuun liittyviä asioita, muun muassa juoksutekniikkaa ja lihashuoltoa. Ryhmässä on voimaa ja se juuri antaa sitä kaivattua potkua niihin yksinäisiin, joskin useasti mukaviinkin juoksu- ja pyörälenkkeihin ja muihin lihaskuntoharjoituksiin.

Luin viikonlopun roskalehden lööpistä, kuinka joku julkkishenkilö kertoi selättävänsä pelkotiloja juostessaan. Monenlaisia ”tiloja” sitä tuleekin vastaan, kun taistelee aikaa vastaan. Ikääntyessä keho ei enää tottele yhtä aktiivisesti kuin nuorempana ja monet asiat vaativat paljon enemmän aikaa ja levätäkin pitää. Monia kynnyksiä minäkin olen jo ylittänyt hyvien valmentajien ansiosta. Muutama vuosi sitten minulle tuli lannerangan välilevytyrä kovine kipuineen ja se on hyvä esimerkki siitä miten keho muistaa kivun ja kuinka se muisti ohjaili aivan näihin päiviin asti kaikenlaisia toimia. Sen pelon sain nujerrettua hyvässä ohjauksessa ja se tunne oli huikean hieno, kun huomasi, että ei satukaan, vaikka harjoittaa tiettyjä lihasryhmiä! Kipumuisti ohjailee meitä ja nujertaessamme sen, kehitys alkaa.

Pysyäkseen terveenä ja hyväkuntoisena ihminen tarvitsee fyysistä kuormitusta päivittäin. Tarvitsemme monipuolista ja säännöllistä hikoilua ja hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa joka edistää työ- ja toimintakykyä, sekä antaa myös psyykkistä, fyysistä ja sosiaalistakin hyvinvointia. Myös terveellinen ja monipuolinen ruokavalio antaa voimavaroja. Ihmisen ei tulisi unohtaa riittävän levon merkitystä hyvinvoinnillensa, vaan pyrkiä säännöllisyyteen nukkumaanmenoajassa ja yöunien riittävyyteen. Oman kuntonsa ylläpitäminen on tärkeimpiä asioita elämässämme.

Talven tuloa

Perjantai 15.10.2010 klo 17.25 - Heljä Järvinen

Kylläpä se aika kulkee sukkelaan! On ollut niin kiireistä, että en ole edes blogia ehtinyt päivittämään. Lueskelin aikaisemmin kirjoittamiani juttuja ja ilokseni huomasin, että Kustaa Vilkunan Ajantietokirja ei taida ihan humpuukia olla (vrt. Päivää Paavalista 24.1 tai Poutakesä tiedossa 25.1).

Meillä oli mitä parhain kesä ja syksykin on ollut aivan mainio. Yhden ainoan kerran olen lenkille lähtenyt sateessa ja kaatosateessa olen tullut takaisin, mutta kivaa on ollut! Akillesjännevammani on hoidettu ammattilaisten toimesta ohjeiden mukaan ja nyt voin iloita siitä, että voin lenkkeillä kivutta. LIKES-tutkimuskeskuksen ylilääkäri Harri Selänne ja fysioterapeutti Kalle Tiilikainen olivat tässä asiassa suurenmoisena apuna ja tukena. Siitä iso kiitos heille!

Kunnossa kaiken ikää, KKI-ohjelma (www.likes.fi) on tarkoitettu yli neljäkymmentävuotiaille, mutta olisi hyvä opetella jo ihan pienestä asti liikkumaan aktiivisesti. Vanhempien rooli tässä asiassa on mittaamattoman arvokas. Esimerkki, niin hyvässä kuin pahassakin on se joka meitä elämässä johtaa eteenpäin.

Oman nuoruuteni vietin maaseudulla ja eipä sitä ollut muita harrastuksia kuin talvella hiihto ja mäenlasku, sekä kesällä uinti ja yleisurheilu, minulla pääasiassa kuulantyöntö. Tästäpä on kuitenkin jäänyt sellainen liikkumisen palo, mutta elämän eri vaiheet vain ovat joskus vieneet toisaallekin, muiden harrastusten pariin. Tällä hetkellä voin olla todella iloinen, että noin kymmenen vuoden tauon jälkeen löysin taas sen innon ja haluan ehdottomasti pitää itsestäni hyvää huolta. Tällä hetkellä kesätauon jälkeen ”opettelen” taas hölkkäämään. Suunnitelmiini ei kuitenkaan kuulu maratonin juokseminen, ei edes puolikaskaan. Talven tuloa toki odotan ja toivonkin sen saapuvan aikanaan, että pääsen taas ladulle ”kirmaamaan”.

Hyvä peruskunto auttaa monissa asioissa. Nykypäivänä monet työtehtävät vaativat niin psyykkistä kuin fyysistäkin kuntoa. Mielikin pysyy terveempänä, kun ruumiillinen kunto on kohdillansa. Ihan pikkusairaudet, kuten kausiflunssatkin pysyvät poissa helpommin hyväkuntoisella. Myös yllättävien sairastapausten kuin tapaturmienkin paranemisprosessi on nopeampaa ”hyvässä terässä” olevalla, kuin keskinkertaisen- tai jopa huonon kunnon omaavalla henkilöllä. Oman kunnon vaaliminen ja terveydestä huolehtiminen on pitkällä tähtäimellä kaikkein arvokkain asia hyvän elämänlaadun saavuttamiseksi.