Syyslystejä

Lauantai 29.8.2009 klo 21.22 - Heljä Järvinen

Tänään oli taas se päivä vuodesta, kun lapsilla oli koulussa syyslystipäivä. Mielestäni on oikein hienoa, että koulupäivä voidaan viettää urheillen ja muuten lystikkäästi leikkien. Keli oli mitä parhain. Aamuinen sade ei häirinnyt lämmintä alkusyksyn päivää ja sää vain parani iltapäivää kohden. Oli oikein mukavaa palata urheilukentältä kotiin, sillä kuulantyöntömestaruus pysyy vuodesta toiseen perheessä. Mutta ne herkut, mitä oli tarjolla! Lapset olivat leiponeet kotipullaa ja paistaneet lettuja joita sitten saimme ostaa kartuttaaksemme heidän leirikoulukassaansa. Mielellään niistä herkuista maksoikin!

Monenlaista lystiä tässä syksyssä on, vaikka ei kauheasti sitä itse järjestäisi. Pihaa on ryhdyttävä laittamaan talvikuntoon. Metsänhoidollisia asioita voi onneksi tehdä myöhemminkin syksyllä. Marjoja on kerätty, sienisaalista odotellen. Hirvenlihan metsästys alkaa tuonnempana. Kuntoilla pitää muullakin tavoin. Sitä hommaa ei voi telakalle jättää. Ja, Joulu on tulossa. :)

Eilen illalla lähdin hiukan myöhemmin pyörälenkille. Mielelläni tarkkailen samalla luontoa ja niinpä vielä ennen hämärän tuloa reitilleni osui suurikokoisen hirven saviset sorkanjäljet...tuosta se oli tullut ja tuonne se meni...vasan kanssa liikkeellä. Niitä on siis vielä.

Urheilu-urani aikana olen saanut kärsiä kaikenlaisista kiputiloista, milloin seljässä, nilkassa tai polvessa ja tuntuu, että sitä kierrettä ei tahdo millään saada poikki. Tälläkin viikolla olin muutaman päivän tekemättä mitään, kun polvi piti saada rauhalliseksi. Se ei siis kestä juoksemista, asfaltilla...siirryin siis pyörän selkään ja olen hyvin iloinen, kun äskettäin palasin hyvin onnistuneelta 25 km pyörälenkiltä. Välillä tuntuu olevan niitä epätoivon tuntemuksia, kun mikään ei tahdo onnistua. Onneksi minun tarvitsee kilpailla vain itseni kanssa, mutta on siinäkin urakkaa! :) Lystiä piisaa, jos sillä tavalla asioita ajattelee. Toisaalta on hyvä ajatellakin lystikkäästi, sillä aika kuluu mukavammin. On helpompi olla ja hengittää.

Lystiä tulee olemaan, kun jatkan laulunopiskelua nyt syksyllä! Tosin se tietää paljon ajokilometrejä autolla. Hyvän asian eteen kannattaa aina nähdä hiukan enemmän vaivaa. Ja lupaan ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti!

TIKKA 2009 lentää Tikkakoskelle

Sunnuntai 23.8.2009 klo 22.46 - Heljä Järvinen

Naisten Valmiusliiton valtakunnallinen NASTA-harjoitus, TIKKA 2009 lähenee. Harjoituksen johto-organisaatio on lyhyen kesätauon jälkeen jälleen terävässä kunnossa. Olen ilahtunut vastuuhenkilöiden tarmokkaasta sitoutumisesta tehtävään. Meillä kaikilla on halu tarjota onnistunut harjoitus. Laadukkaan koulutuksen mahdollistavassa ympäristössä ammattitaitoiset kouluttajat kurssinjohtajineen huolehtivat siitä, että viimeisin tieto saadaan tarjota harjoitukseen osallistuville. Hyvän koulutuksen lisäksi olemme onnekkaita, kun saamme kokea yhdessä oloa ja elämyksiä aikataulullisesti sekä koulutusaiheiltaan hyvin tiiviin kolmen päivän aikana. Näissä harjoituksissa emme kuitenkaan unohda ilon ja naurun hyväksi koettua vaikutusta henkiseen hyvinvointiin.

Meille naisille ei ole kovinkaan yksinkertaista ”ottaa ja lähteä” kouluttautumaan. Se vaatii yllättävän monenlaisten asioiden yhteen sovittamista ennakkoon ja myös kotiin paluu on oma prosessinsa. Kotona odottavat ikävöivät perheenjäsenet kaipaavat huomiota ja alkavan viikon työt vaativat oman järjestelyaikansa. Muutaman päivän tiukan koulutussession ja yhdessä koetun hauskanpidon jälkeen löytyy paljon positiivisia voimavaroja. Näillä voimavaroilla ja tuoreella tiedoilla varustetut naiset ovat arvokkaita henkilöitä työyhteisössäkin. Heillä on päivitetyt tiedot arjen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja käytännön harjoitukset koulutuksen aikana ovat antaneet konkreettisen kuvan teoriasta.

Vanha rakkaus ei ruostu

Keskiviikko 12.8.2009 klo 9.32 - Heljä Järvinen

Se on tullut nyt todistetuksi. Ja se rakkaus voi yllättäen kestää jopa vuosikymmeniä.

Olen pienen ikäni ihaillut Reijo Taipaletta ja hänen musiikkiaan, jota hän tulkitsee aina yhtä tunteikkaasti lämpimällä ja pehmeällä äänellään. Kunnioitettavan taipaleen tämä Taipale on tehnyt!

Taas huomaa, että Hämeessä todellakin ollaan, sillä ensimmäisen kerran kävin hänen keikallaan Kyröskosken Suurlavalla 80-luvun alussa ja toisen kerran viime kesänä Orivedellä Rönnin lavalla. Kovin useasti en siis ole idoliani käynyt tapailemassa. Olen ollut vallan tyytyväinen tähänkin asetelmaan. Tosin viime kesän keikasta jäi valtavan haikea mieli ja kun se sattui olemaan vielä hänen kesän viimeinen keikka, niin tunsin hiukan ahdistusta rinnassani! Tavatessamme Reiskan kanssa keikan jälkeen, hän sanoi minulle, että ”seuraavaan kertaan”! Ajattelin siinä kohtaa kuumeisesti, että miten ylipäätään selviän tästä seuraavaan kertaan!

Tutkailin ahkerasti tanssipalvelimelta milloin Taipale keväällä taas aloittaa keikkailun ja bongasinkin mukavia tanssipaikkoja. Laitoin oikein kalenteriini ylös, että niille päiville ei tule mitään muita asioita sovittua. Sitten, kun ensimmäinen kalenterimerkintä Reiskan keikasta tuli kohdalle huomasin, että minulla ei olekaan nyt mitään mahdollisuutta lähteä häntä kuuntelemaan. Niin kävi aika monelle muullekin merkitylle päivälle. Mutta, kun oikein kovasti jotain haluaa niin eikö käy niin, että sen myös saa. Kangasalan Kisarantaan päätin raivata tieni ja se onnistui. Pääsin perille ja sain tavata Reijon! Miten komea mies hän onkaan! Hän kertoi olleensa muutaman viikon lomalla ja tehneensä puusavottaa. Hänen olemuksensa oli hyvin ryhdikäs ja hänestä huokui sellainen rauhallisuus. Loma oli siis tehnyt tehtävänsä. Sain häneltä sen nimmarinkin jota viime kesänä en kynien ja kumien puuttuessa saanut.

Tällainen rakkaus on kyllä ihanaa. Ei vaadi paljon, mutta saa kaiken! Mitä muuta tässä enää voisi toivoa? Eipä muuta, kuin seuraavaan kertaan! Ja sitä odotellessa kuuntelen hänen kaunista ääntään levyiltä.