Kato, hoitaja - hoitajakato?

Keskiviikko 3.11.2021 - Heljä Järvinen

Jälleen on herätty keskustelemaan aktiivisesti hoitajapulasta. Muun muassa Aamulehti on useasti viime aikoina julkaissut hoitajien haastatteluja ja kertonut heidän näkemyksiään työstä, työoloista ja palkkauksesta. Suomen suurin sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö TEHY lehdessään (19.10.-21) Jan Holmbergin kirjoittamassa kolumnissa kertoo, että nuori hoitaja voi nostaa äkkiä kytkintä, jos työolot eivät ole kunnossa. Kytkintä voi nostaa myös vanhempikin hoitaja ja juuri samasta syystä ja lisäksi siitä syystä, että pitkä työura hoitajana ei millään mittapuulla ole oikeuttanut edes kohtuulliseen palkkaukseen tai että työoloja ei ole edes yritetty parantaa. Alasta luopumisen syynä näyttäisi olevan myös aiemmin tutkimuksissa esiin tullut kokeneempien hoitajien kykenemättömyys ohjata nuoria hoitajia ja vanhempien kollegojen joskus puuttuva ammatillinen käyttäytyminen.

Hoitajapula ei tule lähitulevaisuudessa helpottumaan. Tämänhetkisen hoitajapulan suurimpia syitä ovat epäinhimilliset työolot, työnantajan ja/tai esihenkilön puuttuva tuki ja työn vaativuuteen nähden aivan liian pieni palkka. Epäinhimilliseksi työolot tekevät osin se, että usein oman työvuoronsa lisäksi hoitaja joutuu jäämään töihin kollegan yllättävän sairauspoissaolon vuoksi. Hoitajamitoitus ei myöskään aina ole kohdallaan, vaan monisairaita ja vaikeasti hoidettavia potilaita saatetaan joutua hoitamaan ilman työparia, vaikka selkeästi pystytään osoittamaan kahden tai useamman hoitajan tarve potilasta hoidettaessa. Usein hyvin pitkiäkin jaksoja hoitajat saattavat työskennellä vajaamiehityksellä puutteellisissa ja toimimattomissa olosuhteissa. Se on epäinhimillistä sekä hoidettavalle että hoitajalle ja lisää riskiä vaaratilanteiden syntyyn, muun muassa lääkehoidossa tai hoitotoimenpiteissä.

Väestö ikääntyy nopealla tahdilla. Yhä enenevässä määrin on jo 80–100-vuotiaita, jotka tavalla tai toisella tarvitsevat tukea arjessa selviytyäkseen. Jokainen tietää, että ikääntyessä myös hoidettavien sairauksien osuus kasvaa. Blogissani liki kolme vuotta sitten sivusin tätä samaa aihetta ja viisi vuotta sitten otsikolla Toiminta ja kyky kirjoitin siitä, miten itse pystymme vaikuttamaan hyvinvointiimme ja ennalta ehkäisemään sairauksien syntyä. Yhdeksän vuotta sitten toin esiin, kuinka väkisin kuntiin ajettava sosiaali- ja terveystoimen yhteistyömalli ei tuo kaivattuja säästöjä ja näin taitaa todella olla.

Tämän menneen 10 vuoden aikana olen odottanut, ja moni varmaan jo ennen minua, että viisaat päättäjät toisivat esiin sen, kuinka säästöjä saadaan aikaiseksi ennaltaehkäisevillä toimilla, joihin kuuluvat ennen kaikkea valistustyö ja sen vaikutusten seuranta sekä ammattihenkilöiden oikea sijoittaminen työyhteisössä ja resurssien riittävyys ja niiden hyödyntäminen. Tärkeästä vastuullisesta työstä pitää saada kilpailukykyinen palkka. Työntekijät tarvitsevat myös ammattitaitoisen johdon ja alaistenkin pitää osata olla johdettavina.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen Sensuroimaton Päivärinta-ohjelmassa kertoo, kuinka häntä on maalitettu lähinnä koronarokotuksiin liittyen. Toki hän kamppailee muun muassa juuri edellä kirjoittamani aiheen parissa monen muun tahon kanssa ensi kevään työmarkkinaneuvotteluissa. Oikeusministeri Henriksson on väläytellyt jopa nelipäiväistä työviikkoa palkkauksen parantamisen lisäksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tehy, Millariikka Rytkönen, iäkäs, hoitajapula, Sensuroimaton Päivärinta, oikeusministeri Henriksson