Etsin kunnes löydän senLauantai 5.9.2009 klo 11.30 - Heljä Järvinen Eilisen kuuroittaisten rankkasateitten jälkeen ilta pimeni ja tähtikirkas taivas säkenöi. Täysikuu valaisi hopeisen sillan tyynelle järvelle. Useasti en saa nukuttua täydenkuun aikoihin. Minun pitää ilmeisesti vahtia, että se täysikuu varmasti tulee. ;) Tämä aamu valkeni upeassa auringonpaisteessa. Yön melko hyvin nukkuneena ja auringosta virkistyneenä puin lenkkivaatteet päälleni ja lähdin perinteiselle lenkille. Vastaani ajoi yksi jos toinenkin metsämies suuntanaan ampumarata. Siellä taisi olla seurojen väliset kilpailut. Haikeana pohdin kuinka muutama viime syksy on kohdallani mennyt niin, että en ole aikataulun niukkuuden tähden päässyt hirvimetsälle. Karu totuus on tälläkin hetkellä se, että minun tulisi suorittaa ampumakoe. Siihen taas tarvitaan myös metsästyskorttia avuksi. Kyllä, tutkinto on suoritettu mallikkaasti jo vuosia, vuosia sitten. Ja metsästyskorttikin on tullut Metsästäjälehden ohessa, mutta olen laittanut sen todella hyvään talteen, turvaan itseltänikin. Mutta, etsin kunnes löydän sen! :) Tikkaa suurempi otus ei taida tänä syksynä mahtua kiikariini ja harvoin käytän avotähtäintäkään. Tämä syksy voi mennä niin, että jos hirvimetsälle joudan, olen "ajonaisena". Mielelläni sen teenkin, sillä metsässä on ilo liikkua. Passissa voi olla yksinäistä. Pitää olla hiljaa ja ei saa tuoksua hajuvedelle ja.. Tosin minulla ei ole kokemusta sellaisesta...siis yksinäisyydestä tai hiljaisuudesta tai muusta sellaisesta. Jahtipäällikkö on aina ollut hyvin antelias ja on osoittanut sellaisen passipaikan jossa on ollut vilkasta liikehdintää, mutta "väärää merkkiä". :) Kerran on passipaikalle osunut oikea otus ja sen kyllä muistan aina! Sen koostakin taidettiin oikein lyödä vetoa! Minä voitin! :) Ajomiehen- ja naisen osuus metsästyksen onnistumisessa on merkittävä, mutta seurakseni niille retkille ottaisin mielelläni jotain muuta, kuin hirvikärpäsiä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ampumakoe, metsästyskortti, Tikka |