Hiihdon hurmaa ja vähän muunkin

Perjantai 15.1.2010 klo 19.42 - Heljä Järvinen

Ajan puutteen vuoksi hiihdin eilen viitisentoista kilometriä. Melko vaikean nousujohteisen alun jälkeen ladulla tulee hiukan palautumismahdollisuutta ja vasta noin viiden kilometrin jälkeen helpottaa. Lenkin pituus on noin 7,5 kilometriä. Toisen kierroksen jälkeen harmitti kun ei voinut jatkaa ja siinä se päätös kolmanteen kierrokseen kypsyikin, kun hiihdosta jäi oikein hyvä tunne. Ajattelin, että seuraavalla kerralla kierrosluvuksi tulee kolme.

Oopperan harjoitukset sujuivat eilen oikein mainiosti ja kotimatkalla ajatukseni pakenivat kaiken aikaa hiihtoladulle ja varsinkin siihen alun ”ikävään” nousuun. Jostain syystä sen pitkän nousun tietty kohta on minulle ”kynnyskysymys”. Mutta, kun olen sen ohittanut, tuntuu kuin olisi voittanut jotain. Minun pitää varmasti pyrkiä ajattelemaan myönteisemmin siinä heikossa kohdassa.

Tänään sitten hiihdin kolme kierrosta ja joka kerta se alun vaikea kohta oli ikävän tuntuinen, mutta niin vaan hienosti sujui koko reissu. Viimeinen pari kilometriä tuntui jo puuduttavan lihaksia. Olin toki varautunut riittävällä nesteytyksellä, koska kokemusta on nestehukastakin ja sen tuomasta huonosta olosta. Viime talvena hiihdin pitkähköjä matkoja ja nyt kun vertaan siihen, niin kyllä tällä kertaa tuntui huomattavasti mukavammalle ja ehkä helpommallekin.

Useasti lenkillä ollessani kuuntelen musiikkia ja niin teen seuraavallakin kerralla. Nyt kuunneltava musiikki on yllättäen oopperaa ja luulenkin, että selviän kuin huomaamatta haastavasta latuprofiilista.