Työikäisen henkinen turvallisuus

Torstai 23.5.2013 klo 11.23 - Heljä Järvinen

Työikäisen jaksamisen edellytyksenä on henkinen ja ruumiillinen hyvinvointi. Molemmat ovat sidoksissa toisiinsa.

Henkinen hyvinvointi koostuu muun muassa mielen tasapainosta, hyvistä ihmissuhteista niin kotona kuin lähipiirissä ja työpaikallakin. Turvaa tuo myös oman ammattinsa osaaminen ja oman itsensä arvostaminen sekä oman työyhteisön arvostaminen ja kunnioittaminen. Kun työikäistä kohtaa työttömyys, on henkinen hyvinvointi merkittävässä roolissa arkipäivän jaksamisessa. Aina kaikki osa-alueet eivät ole hyvässä jamassa ja siksi jokainen henkilökohtaisesti on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, että  jaksaa arjessa.

Henkisen hyvinvoinnin perustana on terveys. Pysyäkseen terveenä ja hyväkuntoisena ihminen tarvitsee fyysistä kuormitusta päivittäin. Työkykyisyyden ylläpitämiseksi tarvitsemme vapaa-aikanamme monipuolista ja säännöllistä liikuntaa joka edistää työ- ja toimintakykyä, sekä antaa myös psyykkistä, fyysistä ja sosiaalistakin hyvinvointia. Myös terveellinen ja monipuolinen ruokavalio antaa voimavaroja. Ihmisen ei tulisi unohtaa riittävän levon merkitystä hyvinvoinnillensa, vaan pyrkiä säännöllisyyteen nukkumaanmenoajassa ja yöunien riittävyyteen.

Hyvä henkinen turvallisuus syntyy turvallisuudesta ja elämänhallinnan tunteesta.

-       ei tarvitse pelätä mitään eikä ketään

-       osaa ja hallitsee työnsä

-       voi luottaa läheisiinsä ja työtovereihin

Yhden osatekijän pettäessä voidaan kompensoida jos suuri osa muista asioista on kunnossa. Jos tulee taloudellisia huolia, mutta on työpaikka ja perhe, niin silloin huoli on helpompi kestää. Mikäli tulee taas useampia isoja ongelmia niin henkisesti ja ruumiillisesti terve ja hyväkuntoinen ihminen kestää suuretkin vastoinkäymiset paremmin.

Työelämässä työnantaja on suuressa vastuussa. Työyhteisön tulee olla toimiva ja turvallinen. Työnantaja on esimiesten välityksellä velvollinen valvomaan ja ohjaamaan työyhteisön toimintaa niin, että kenenkään työntekijän turvallisuus ei vaarannu. Tämä koskee myös henkistä turvallisuutta. Työnantajan vastuulla on esimiesten kautta valvoa ja ohjata työntekijää niin, että työ ei aiheuta terveydelle vaarallista kuormitusta ja myös työsyrjinnän ja työpaikkakiusaamisen estäminen on viime kädessä työnantajan vastuulla. Työhyvinvoinnin perusedellytyksenä on työsuojelulainsäädännön noudattaminen.

Toimivat ja lämpimät suhteet perheeseen ja lähiyhteisöön lisäävät henkistä hyvinvointia ja tuovat turvallisuudentunnetta. Esimiesten hyvä johtamistaito avoimessa työyhteisössä ja selkeässä organisaatiossa vaikuttaa myönteisesti työn sisältöön ja sen tuottavuuteen ja antaa työntekijälle valmiuksia omaksua työn tuottamat vaatimukset. Myös omat ja työyhteisön arvot ja asenteet sekä motivaatio tukee henkistä hyvinvointia ja turvallisuutta. Ammatillinen osaaminen on vahva tuki hyvinvoinnille. Hyvinvoivilla työntekijöillä on hyvä toiminta- ja työkyky.

Henkisen hyvinvoinnin ja turvallisuudentunteen perustana ovat hyvä psyykkinen ja fyysinen kunto. Näiden säilymistä edistävät hyvä ruumiillinen terveydentila ja riittävä suorituskyky elämän eri tilanteissa. Omaa suorituskykyään voi ylläpitää ja parantaakin säännöllisillä ja terveellisillä elintavoilla ja kuntoliikunnalla. Lisäksi liian raskaalta kuormitukselta välttyminen työssä ja yksityiselämässä edistää sekä ruumiillista että henkistä hyvinvointia.

Ajanlasku

Maanantai 16.7.2012 klo 8.22 - Heljä Järvinen

 

Aika kulkee nopeaan. Olenko sittenkin itse syypää siihen, että aika ei tunnu riittävän? Poissa ovat ne ajat, kun elämä oli verkkaista ja odotti jonkun tietyn pyhän, tapahtuman tai uuden kesän tuloa. Jokainen hetki tuntuu vilahtavan ohitse, kuin huomaamatta. Jokainen uusi kesä on kallistunut äkkiarvaamatta syksyn puolelle, niitä kauniita ilmoja odotellessa.

Nyt ei ole sopivaa valittaa. Kaksi edellistä kesää ovat olleet mitä parhaimmat, eikä tämäkään kesä huono ole ollut. Mainiot työilmat, niin sisällä kuin ulkonakin. Työtä riittää ja jos lepohetkiä innostuu pitämään, työt lisääntyvät. On ollut otolliset kelit luonnon kasvien runsastumiselle. Rikkaruohot ja muut vähemmän toivotut kasvit valtaavat nopeasti niille kuulumattomat alueet. Taimikot lehahtavat kuin itsestään uuteen, entistä ehompaan kukoistukseen.

Luonnon uudistuminen on aina yhtä ilahduttavaa ja samalla myös hämmentävää. Karun syksyn ja talven jälkeen luonto alkaa herätä. Keväisin lintujen laulun kuuleminen tuo ihmeellisen riemun tunteen. Luonnon monimuotoinen vihreys voimistuu ja vanha, kuollut kasvusto jää uuden tulokkaan jalkoihin kuollakseen jälleen uuden talven kylmyyteen.

Kun vanhenee, niin viisastuu – sanotaan. Luulen, että se pitää paikkansa useimpienkin ihmisten kohdalla. Toiset eivät viisastu koskaan, tai ainakin jotkut suulaat ovat sellaista saattaneet joskus tuoda julki. Toki sitä huomaa itsessäänkin joskus piirteitä siitä, että oppi hakee mieluusti toisen, minusta poispäin kulkevan reitin ja useasti selittelee asioita itselleen parhain päin. Lisäksi sitä yrittää uskotella muillekin, että enhän minä, mutta nuo muut.

On hienoa, jos ikävätkin asiat osaa kääntää onnellisesti voitokseen. Jokainen meistä tietää, että ikävilläkin asioilla on se parempi, myönteisempi puoli. Tappion hetkellä emme sitä yleensä ensimmäisenä ajattele tai emme halua edes huomata. Ja jotkut ihmiset vaan ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät he koskaan näe missään asiassa tai ihmisissäkään mitään myönteistä, ilon aihetta, sitä joka meitä lopulta kantaa tässä elämässä.

Elämäni vuosikymmenet ovat olleet erilaisia asioita ja tapahtumia täynnä ja jälkiviisaana on helppo todeta, että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta toisin olisin moniakin asioita mielelläni tehnyt. Nuorena ja kokemattomana sitä on kovin ehdoton ja luonteeseeni kyllä hyvin selkeänä piirteenä liittyy edelleenkin määrätietoisuus ja voimakastahtoisuus. Uskon, että särmät hioutuvat tylsemmiksi toivoen, että minä en tylsisty elämästä.

On mielenkiintoista huomata miten meitä ihmisiä ohjataan joka asiassa. Hyvän elämän edellytyksiin ja sivistykseen kuuluvat lait ja asetukset ovat elämämme peruspilarit. Mielenkiintoista on monien hassujen lakien lisäksi se, että miten meille jo lapsuudesta asti uskotellaan millaisia meidän tulisi olla tai miten meidän tulisi käyttäytyä. Toki hyvät käytöstavat kuuluvat ehdottomasti sivistykseen. Toisen ihmisen kunnioittaminen, huomioiminen ja hyväksyminen omana itsenään, ei tänä menestyksen aikana kuitenkaan ole itsestään selvyys meillä suomessakaan. Näyttääkin siltä, että mitä enemmän menestystä tulee, sen varmemmin sivistyksen taso laskee. Historia ja ihmiskunta toistavat itseään.

Muutos alkaa meistä itsestä.