Rakas isänmaa

Keskiviikko 6.12.2017 - Heljä Järvinen

Itsenäisen Suomen historian sata ensimmäistä vuotta sisältää monenlaisia vaiheita. Itsenäisyytemme aika on ollut sotien, mutta myös voimakkaan kehityksen aikaa. Lapin sodan päätyttyä huhtikuussa 1945 silloinen sukupolvi alkoi tarmokkaasti jälleenrakentamaan pienistä palasista rakasta kotimaataan, joka tällä hetkellä on maailman parhaimpia ja johtavia maita useilla eri mittareilla mitattuna. Silloin rakennettiin vankka pohja nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Maamme on arvioitu yhdeksi turvallisimmista maista maailmassa. Myös koulutusjärjestelmämme on useiden eri virallisten lähteiden mukaan maailman huippuluokkaa. Terveydenhuoltojärjestelmämme on todettu toimivaksi ja siitä ollaan kiinnostuneita myös muualla maailmalla. Ei siis ole epäilystäkään siitä, etteikö suomen kansa olisi sitkeää tekoa, sillä melko lyhyen ajan kuluessa sotien päättymisen jälkeen yhteiskuntamme kehittyi hyvin nopeassa tahdissa kaikilla osa-alueilla. Vähäväkiseksi kansaksi meillä on laajasti tunnustettua osaamista tieteen, taiteen, kulttuurin ja tekniikan alalla. Myös urheilumenestys on kautta vuosikymmenten ollut väkilukuumme nähden varsin hyvä.

Oman kuntamme menestys on ollut kohtalaista. Väestön pienenemisestä huolimatta olemme välttyneet joutumasta kuntaliitoksiin ja kunnan talouttakin on hoidettu onnistuneesti ainakin kunnallisveroprosentin ja kunnan velkamäärän valossa arvioiden. Siitä saamme olla tyytyväisiä ja kiittää niitä, jotka vuosikymmenten aikana ovat Kuhmoisten kunnan asioita yhteiseen hyvään pyrkien hoitaneet.

Meidän kaikkien on oltava erityisen kiitollisia sotiemme veteraaneille siitä, että saimme eilen viettää itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlapäivää. Toivon, että veteraanisukupolven perinteet ja esimerkki vastuun tinkimättömästä kantamisesta säilyvät jälkipolville ja että nuoremmatkin sukupolvet ymmärtävät yhteiskuntavastuun merkityksen itsenäiselle isänmaallemme.

Sotien jälkeen kului yli neljä vuosikymmentä ennen kuin veteraanit alkoivat saada julkista tunnustusta ja arvostusta laajemmin. Myöhemmin myös suojeluskunta- ja lottajärjestöjen kunnia palautettiin. Sotaveteraanit ovat omissa järjestöissään koko sodanjälkisen ajan vaalineet perinteitään ja tukeneet heikommassa asemassa olevia veljiään ja sisariaan. Sotiemme veteraaneja ei ole enää montaa jäljellä ja veteraanien perintöä vaaliikin tänä päivänä nuorempi sukupolvi eri maanpuolustusjärjestöissä.

Rauhallista Joulunaikaa kaikille lukijoille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Veteraanit, itsenäisen Suomen historia, itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhla