Aika entinen ei koskaan enää palaa

Keskiviikko 19.11.2014 - Heljä Järvinen

Yhteiskuntamme talous on pahassa jamassa ja syyllisiä siihen haetaan jopa tavallisista kansalaisista. Maamme hallitukset ovat aina eri aikoina tehneet virheitä ja koskaan emme tunnu saavan sellaisia päättäjiä, jotka osaisivat hoitaa mitään yhteisiä asioita kunnolla. Näin kuulee alati puhuttavan.

Epäkiitollisina aikoina yksilön vastuu korostuu ja sitä vastuuta ei tulisi unohtaa koskaan. Me olemme vastuussa ensi sijassa itsestämme, mutta myös toisistamme ja juuri nyt meidän tulisi kiinnittää huomiota lähellämme oleviin hyviin asioihin, pyrkiä ylläpitämään niitä ja kehittää sitä mikä parannusta vaatii. Turhaan ei ole lausuttu ”kaveria ei jätetä”.

Kaveria ei saisi jättää nyt, kun kaikki tarvitsemme toisiamme pitääksemme tämän yhteiskunnan toimivana ja tolpillaan. Menneet viime vuodet ovat vain lisänneet ahdinkoa ja epävarmuutta ja ennusteiden mukaan tämä jatkunee vielä.

Myös meidän pikkuisessa kunnassamme tarvitsemme sitä yhteishenkeä kipeästi. Kaveria ei saisi jättää täälläkään. Meidän tulisi luontevasti osata välittää toisistamme ja antaa tukeamme sitä tarvitsevalle, pyyteettömästi. Me tarvitsemme myönteistä ajattelua ja tekemistä kehittyäksemme edelleen. Ajatuksemme ohjaa tekojamme ja sillä on luonnollisesti merkityksensä millainen sävy mietteissämme on. Myönteinen ajatus kantaa pidemmälle ja tuo voimavaroja ja se kehittää meitä myös ihmisinä. Positiivinen virta auttaa vaikeimmankin ajan yli.

Eräs yrittäjä-ystäväni oli juuri matkalla Afrikassa ja kertoi, että oli suuri kokemus nähdä se vaatimattomuus ja ne karut slummialueet ja ihmiset siellä, jotka iloitsivat elämästään kaiken kurjuuden keskellä. Heidän myönteinen asenteensa teki lähtemättömän vaikutuksen ystävääni, joka itse on hyvin iloinen ja myönteinen ja todella yritteliäs ja aikaansaava. Ystäväni sanoi, että jokaisen suomalaisen tulisi kokea maailman köyhimpien olosuhteet, jolloin ymmärtäisimme asettaa asiamme ja vaatimuksemme oikeisiin mittasuhteisiin. Pitääkö meidän kokea jotain hyvin poikkeuksellista ymmärtääksemme sen hyvän, joka meillä on?