Kesäyö

Keskiviikko 22.6.2022 - Heljä Järvinen

Keskikesän juhla on jo ovella. Siniristilippu liehuu yöttömässä yössä. Juhannukseeni kuuluu ehdottomasti Johan (Jussi) Björlingin tulkitsemana M. Schraderin Midsommernätter. Suomalaissyntyiseltä isoäidiltään tämä henkeäsalpaavan äänen omaava tenori sai lempinimekseen Jussi. Jussi oli Ruotsissa ja maailmallakin tunnettu tenori, ja on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaista oopperalaulajista. Musiikkikoulutusta isältään saanut Björling esiintyi jo aivan pienenä poikasena veljiensä kanssa. Oopperadebyytti oli Tukholman oopperassa 19-vuotiaana.

Tämän Midsommernätter-laulun suomennoksessa puhutaan vienoista valkeista kesäöistä, joissa lempi leiskuu kaihoisasti. Laulussa myös toivotaan, että armahin olisi mun. Ja edelleen runollisesti kerrotaan, kuinka luontokin yhtyy lauluun toiveessa saada se yksi ja ainoa armahin. Lopulta näin toteutuukin, kun vihdoin lausutaan: ”Armas, mä oonhan sun”.

Jussi Björlingin kaunis tenoriääni hurmaa minut aina uudestaan, on joulu tai juhannus. Hänen lauluaan kuullessani keskikesän juhla saa kruunun. Jos on kaunis ilta, kuuntelen tämän laulun rannassa, laiturilla istuen. Usein tähän lauluun sekoittuu iloisesti kuikan huuto. Molemmat äänet tuovat juhannusjuhlaan ylvästä tunnelmaa.

Iloista juhannusta!

Keskikesän juhla

Sunnuntai 27.6.2010 klo 17.05 - Heljä Järvinen

Keskikesän juhla, Juhannus, on nyt jälleen vietetty. Viime vuoden Juhannuksena, jonka muistan kuin eilisen päivän, olin professori Olli Polon unitutkimusprojektissa Tampereella. Oli oikein mielenkiintoista nukkua monenlaisten piuhojen ahdistamana. Loppuraportti tutkimuksesta tuli joulukuulla ja se kertoi, että nukun oikein hyvin!

Mennyt Juhannus oli kuitenkin ehkä paljon rentouttavampi verrattuna edelliseen. Sain nukkua omassa sängyssä ja käydä kuutamouinnilla. Lisäksi heti herättyäni sain pujahtaa järveen karistamaan unen viimeiset rippeet pois.

 

Järvellä oli alan muitakin harrastajia, mutta niistä lähti jonkun verran kovempi ääni kuin allekirjoittaneesta!

Juhannuksen taiat jäivät minulta tekemättä. Uskon kuitenkin, että monet muut ovat suhtautuneet asiaan suurella pieteetillä.

Joulun valo

Sunnuntai 27.12.2009 klo 1.17 - Heljä Järvinen

Joulunaika on sujunut oikein mukavasti ja rauhallisessa tunnelmassa, leväten. Herkkuja nauttien ja Hovimäkeä katsellen. Aloitin viime jouluna tuon ihastuttavan sarjan katsomisen ja nyt sain viimeiset osat siihen. Harmillista, kun se loppuu. Mitä ensi jouluna katson? Ehkä jatkan sitten romanttisella linjalla.

Lapsuudenkodissa olin perinteisellä tapaninpäivälounaalla ja sainpa pienen sekä suloisen Aapo-pojan syliini. Kyllä nuo pikkuiset ovat niin ihania! Aapo on 4,5 kuukautta vanha jäntevä miehenalku! :)

 

Sisareni oli jälleen loihtinut lämpimän joulutunnelman. Koristeet ja erilaiset jouluasetelmat ovat joka vuosi suuren ihmetyksen ja ihastuksen kohteena. Niin oli tänäkin vuonna. Joka vuosi niitä katsoo myös eri silmin.

 

 

 

 

 

 

Kummipojan kanssa pääsen kuvaan jouluna ja juhannuksena! Mukava näinkin!

 

 

 

 

 

 

Muhkea, noin 4 metriä korkea kuusi on vuosikymmenien saatossa sijoitettu aina samaan paikkaan. Siinä riittää myös tutkimista, sillä monet erilaiset koristeet tekevät siitä ihmeellisen kauniin ja kiehtovan. Lapsena oli tärkeää saada leikkiä kuusen ympärillä. Tilaa sen ympärillä riittää yllin kyllin vieläkin. Koristeet ovat vain kovin erilaisia, kuin ennen. Kauniita ja kiehtovia ne olivat lapsuudessakin ja mikä tärkeintä, ne olivat itse tehtyjä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pirtin pöytäkin on vakiinnuttanut paikkansa. Muun muassa talon nuorimman tyttären häitä juhlittiin tässä pirtissä ja hääkakkua leikattiin tämän pöydän ääressä. Hääkakkua leikatessa morsian ehti polkaisemaan rivakammin kengänkannan jykeviin lattialankkuihin :) Häitä tanssittiin pihamaalla sulhasen itse omin käsin rakentamalla tanssilavalla. Elävä tanssimusiikki kaikui kesäillassa komeasti ja tanssijalka sai kyytiä!

 

 

Lisäpöytää silti tarvitaan, vaikka pirtin vakiopöytä onkin lähes viisi metriä pitkä.

 

 

 

 

 

 

 

Joulun valo on ihmeellinen! Se on lempeä ja rauhoittava. Joulu päättyy loppiaiseen, mutta joskus joulun vietto on venynyt pidemmällekin ja kuusi on ollut vielä helmikuun lopulla. En olisi raaskinut luopua siitä, kun se niin kauniisti alkoi versoa. Päivät alkoivat vain olla niin valoisia, että se ei oikein enää näyttänyt miltään, joten luovuin siitä sitten. Jouluahan voisi viettää vaikka pääsiäiseen asti. Eräässä laulussakin lauletaan, että nythän on joulu taas ja nythän on joulu taas, se pääsiäiseen asti kestää!...miksipä ei? Taas toisessa laulussa toivotaan, että joulu olisi joka päivä. Tekstissä kehotetaan miettimään joulun sanomaa ja siinä sanotaan: Voit joulun elää joka päivä vaan ja parhaan vuotes tulet tuntemaan! Jos vain joulun lapsi saa sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on.