Tiistai 10.1.2012 klo 19.01 - Heljä Järvinen
Perimätiedon mukaan aamurusko tuo huonon sään tullessaan. Tänään kuitenkin oli hyvä talvinen ilma. Hyvin vanhanaikainen, perinteinen tammikuinen talvipäivä.
Vuoden alku on ollut vauhdikas ja sama vauhti jatkuu. Huomaamatta olemme keväässä ja saamme herätä jälleen valoisiin aamuihin. Päivän pidentyminen antaa mahdollisuuden monenlaisiin askareihin, mitä sydäntalvella ei pysty tekemään valon vähaisyyden vuoksi.
Valon lisääntyminen antaa meille myös jälleen toivoa uudesta ja paremmasta ajasta. Niin käy joka kevät. Saamme ihastella auringon lämpöä, lumien sulamista, ojien virtaamista ja yksi toisensa jälkeen kauniimman lauluäänen omaavan muuttolinnun paluuta. Ensimmäinen leskenlehti on aina ihastuksen kohteena, kuten myös sinivuokot.
Ihmeellinen on luonnon monimuotoinen kauneus. Luonnossa on myös hyvin karua rumuutta. Kauneus ja rumuus kulkevat rinta rinnan sulautuen toisiinsa kevään edetessä. Tammikuisen aamuruskon karuus on yksinkertaisuudessaan hyvin kaunista. Niin nopeasti ohikiitävää kauneutta. Tulee uusia aamuruskoja ja kaikki erilaisia, kuin kaikki tulevat keväät, kesät ja syksyt ja talvetkin.
